Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Abortti- kokemuksia ja syitä päätökseen
05.03.2014 |
Hei!
Olen 35-vuotias kahden lapsen (6v ja 8v) äiti ja odotan kutsua lääkkeelliseen raskaudenkeskeytykseen. Etsiessäni tietoa raskauden keskeytyksistä huomasin että kokemuksia asiasta on kirjoitettu vähän ja nekin kokemukset joita esim. lääkkeellisestä keskeytyksestä on ovat pitkälti johtuneet alkion kuolemasta, alkion/sikiön vammasta tai odottajan nuoresta iästä. Tilastojen valossa raskaudenkeskeytyksiä tehdään vuosittain maassamme reilu 10000 ja näistä yli 90% sosiaalisin perustein. Siksi halusinkin jakaa oman tarinani tähän asti ja herättää keskustelua aiheesta, joka ainakin itsestäni tuntuu vielä tabulta- onko se sitä?
Oma raskautemme sai alkunsa kolme viikkoa sitten. Olen lopettanut e-pillerit suvussamme ilmenneen tukostaipumuksen vuoksi ja mieheni on jonottanut jo vuoden vasektomiaan, hänellä ikää 42 vuotta. Olimme yhdynnässä jossa ensimmäistä kertaa suhteemme aikana kondomi hajosi kesken yhdynnän. Hain heti jälkiehkäisypillerin apteekista (jossa ei muuten haastateltu tai kerrottu muista ehkäisytavoista, vaikka käypä hoito suositus niin velvoittaa), mutta jälkiehkäisystä huolimatta siis raskauduin. Arvasin tulleeni raskaaksi raskausoireiden alettua ja positiivisen testin jälkeen varasin ajan yksityiseltä lääkäriäsemalta. Yksityinen gynekologi oli selvästi abortin vastainen enkä saanut häneltä sen kummempia neuvoja kuin tulla vastaanotolle uudestaan kolmen viikon päästä kun sikiön sydänäänet saa näkyviin?? Pettyneenä kokemuksesta varasin ajan toiselta gynekologilta joka ilmoitti osaamisalueeksen raskauden keskeytykset (tyhmänä en tätä tajunnut ensimmäisellä kerralla varmistaa). Toisella käynnillä sain asiallista palvelua. Kerroin että olemme mieheni kanssa tehneet päätöksen lapsiluvusta jo vuosi sitten kun hän hakeutui vasektomiajonoon ja että olimme käyttäneet kondomia sekä jälkiehkäisyä. Sain lähetteen lääkkeelliseen raskaudenkeskeytykseen jonka toimitin gynekologian poliklinikalle ja josta nyt siis odotan kutsua itse toimenpiteeseen.
Kun tein positiivisen raskaustestin pohdimme toki mitä teemme tilanteessa. Yritimme ajatella kolmannen lapsen mahdollisuutta, mutta kaikki positiiviset asiat joita kolmannen lapsen saamisessa koin olivat niin pinnallisia, (äitiysloma ja raskaana olevan naisen vartalo isoine rintoineen) että totesin raskaudenkeskeytyksen olevan oikea vaihtoehto. Otin yhteyttä projektiin joka tukee aborttia harkitsevia ihmisiä ja olin erittäin yllättynyt kun saamani vastausviesti olikin lähtökohtaisesti abortinvastainen. Minua kehotettiin harkitsemaan raskauden jatkamista, koska saisin jäädä äitiyslomalle ja se helpottaisi vaikeaa työtilannettani. Hermostuin tästä totaalisesti sillä jos ainoa asia jonka vuoksi haluan lapsen synnyttää on se, että saan olla poissa töistä- eikö se ole syynä todella huono ja kestämätön? Äitiysvapaa loppuu aikanaan, mutta tämä "kortti vapauteen" on vastuullamme 18-vuotta. Jos koen työtilanteen niin ahdistavaksi että haluan jäädä vapaalle, vaihdan työpaikkaa en synnytä lasta.
Syitä jonka vuoksi en lapsia enää halua ovat: voimavarani - kärsin keskivaikeasta masennuksesta ja tahdon ohjata kaiken voimani olemassa olevien lapsieni hyväksi, terveys- kärsin selkävaivoista joita suuri vatsa pahentaa entisestään, vauva-aika- en kestä enää yhtään vatsakipuista itkuista vauvaa (meillä kuopus itki käytännössä koko ensimmäisen elinvuotensa). Uhmaikä- en jaksa enää yhtään taaperoa ja itkuraivokohtauksia vailla syytä (kyllä tiedän niiden kuuluvan lapsen kasvuun), ikämme- kun lapsi olisi 18 olisimme 53 ja 60-vuotiaita, kumpikaan meistä ei halua enää tuon ikäisenä olla vastuussa nuoren omaa paikkaansa hakevan elämästä. Ehkä olemme itsekkäitä mutta haluamme nauttia elämästä myös kahdestaan ja taata kahdelle lapsellemme kaiken mahdollisen hyvän niin henkisen kuin rahallisenkin jonka pystymme antamaan.
Odotan siis yhä kutsua klinikalle. Olen miettinyt kenelle voimme tästä päätöksestämme kertoa? Loukkaammeko läheisiämme jos kerromme keskeyttäneemme raskauden? Kuuluuko asiasta kertoa kenellekään vai onko asia häpeä josta tulee vaieta kun kyseessä ei ole teiniabortti vaan kahden vakaassa parisuhteessa olevan aikuisen ihmisen päätös?
Jos raskauden keskeytys on mahdollisuus tulisiko silti vakaassa parisuhteessa elävien aikuisten kestää "huolimattomuutensa" seuraukset?
Mitä ajatuksia asia sinussa herättää?
Kommentit (314)
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 08:51"][quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 08:40"]
Lapsi myös antaa paljon. Tiesitkös tämän? Lapsi ei ole mikään riistäjä, joka tulee ja varastaa vanhempien elämän, vaan tuo syvyyttä, iloa ja merkitystä, tarkoitustakin.
Ja ei en ole Jari Sarasvuo.
[/quote]
Juu, mutta kun kaikki eivät tarvitse tai halua sitä, mitä lapsi tuo tullessaan, kun taas samaan aikaan olisi hyvinkin paljon käyttöä sille, mistä joutuisi luopumaan. Syvyys, ilo, tarkoitus ja merkitys eivät ole asioita, joita vain lapsi voisi antaa. Ainakin toivon, että asiasi olisi näin kaikkien kohdalla.
[/quote]
No ei tietenkään ole ainoa asia, mutta itsekkyys on myös varsin huono lähtökohta aitoon onneen. En usko, että ihminen joka on kovin itsekeskeinen voi olla kovin onnellinen. Siis ihan yleisesti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tehnyt kerran elämässäni abortin ja se oli silloin ja on nytkin ainoa ja oikea päätös. Päivääkäään en ole katunut. Asiaa mietin ja pyörittelkin joka kantilta pitkään ja hartaasti.
Itse olen joutunut kokemaan myöhäisen raskaudenkeskeytyksen, koska oma henkeni oli uhattuna raskaudessa ilmenneiden seikkojen takia. Uskon tehneeni oikean ratkaisun, mutta silti tämä on ollut hirvittävän raskasta henkisesti, ehkä osittain johtuen siitä, että raskaus oli jo pitemmällä ja jouduin synnyttämään sikiön. Sen olen huomannut, että vaikka minulla on ns. tavalliseen aborttiin verrattuna erilainen tapaus ja painavat syyt taustalla (kyseessä oli toivottu raskaus), niin ihmiset suhtautuvat silti aika nuivasti, jos kerron asiasta. Jotenkin jo sanana raskaudenkeskeytys on sellainen, että ihmiset helposti tuomitsevat heti kuuntelematta tarkemmin mistä on kyse. Totesin tämän jo sairaalassa, sielläkin sellainen henkilökunta, joka ei tarkemmin tuntenut tapaustani, suhtautui jotenkin ikävällä tavalla.
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 08:51"][quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 08:40"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 08:18"][quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 00:03"]
Lapsi ei estä saavuttamasta elämässä yhtään mitään.
[/quote]
Upeaa nietzscheläistä ajattelua. Oletko töissä Trainer's Housella?
Useimmat ihmiset ymmärtävät, että kun elämään tulee lapsi, jostakin on aina luovuttava. Koska aika, raha ja oma energia ovat rajallisia resursseja, on täysi mahdottomuus saada kaikki se, mitä ilman lasta voisi saada.
[/quote]
Lapsi myös antaa paljon. Tiesitkös tämän? Lapsi ei ole mikään riistäjä, joka tulee ja varastaa vanhempien elämän, vaan tuo syvyyttä, iloa ja merkitystä, tarkoitustakin.
Ja ei en ole Jari Sarasvuo.
[/quote]
Niin ollessaan toivottu. Ei toivottu lapsi ei ole eikÄ tule olemaan mitään noista. On tiedettävä omat voimavaransa ja mihin on kykenevä. Ei ole herkkua olla koko elämänsä se ei toivottu lapsi,paska joka tuhosi kaiken.
[/quote]
No minä olen se ei-toivottu paska, josta joku jo aiemmin esitti arvionsa, että olisi ollut parempi jos vanhempani olisiva päätyneet aborttiin. Noh, tässä minä nyt kuitenkin olen!
Olen joskus hyvin, hyvin harvoin puhunut lapsuusestani. Miksi? Olen niinä harvoina kertoina saanut kuulla tämän lauseen: kaikkien ihmisten ei todrllakaan pitäisi hankkia lapsia. Niin. Mitä tunteita luulet tämän minussa herättäneen, kun koko elämänsä on saanut kokea, ettei ole oikeutusta omalle olemassa ololleen...?
Tämä on mielenkiintoinen aihe näin omana syntipäivänäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 08:59"][quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 08:51"][quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 08:40"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 08:18"][quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 00:03"]
Lapsi ei estä saavuttamasta elämässä yhtään mitään.
[/quote]
Upeaa nietzscheläistä ajattelua. Oletko töissä Trainer's Housella?
Useimmat ihmiset ymmärtävät, että kun elämään tulee lapsi, jostakin on aina luovuttava. Koska aika, raha ja oma energia ovat rajallisia resursseja, on täysi mahdottomuus saada kaikki se, mitä ilman lasta voisi saada.
[/quote]
Lapsi myös antaa paljon. Tiesitkös tämän? Lapsi ei ole mikään riistäjä, joka tulee ja varastaa vanhempien elämän, vaan tuo syvyyttä, iloa ja merkitystä, tarkoitustakin.
Ja ei en ole Jari Sarasvuo.
[/quote]
Niin ollessaan toivottu. Ei toivottu lapsi ei ole eikÄ tule olemaan mitään noista. On tiedettävä omat voimavaransa ja mihin on kykenevä. Ei ole herkkua olla koko elämänsä se ei toivottu lapsi,paska joka tuhosi kaiken.
[/quote]
No minä olen se ei-toivottu paska, josta joku jo aiemmin esitti arvionsa, että olisi ollut parempi jos vanhempani olisiva päätyneet aborttiin. Noh, tässä minä nyt kuitenkin olen!
Olen joskus hyvin, hyvin harvoin puhunut lapsuusestani. Miksi? Olen niinä harvoina kertoina saanut kuulla tämän lauseen: kaikkien ihmisten ei todrllakaan pitäisi hankkia lapsia. Niin. Mitä tunteita luulet tämän minussa herättäneen, kun koko elämänsä on saanut kokea, ettei ole oikeutusta omalle olemassa ololleen...?
[/quote]
Itse asiassa kirjoitit, että ei-toivottu lapsi ei koskaan tule elämässään olemaan ilo, tarkoitus tai merkitys. Aika surullista jos minun olemassaoloni tulisi määritellä vain suhteessa vanhempiini, joille sattui käymään ikävä vahinko. Luulenpa, että elämäni tarkoitus ja merkitys toteutuu tälläkin hetkellä, ihan riippumatta siitä, mitä Sinä tai kukaan muukaan siitä on mieltä. Elämä itsessään on arvokas asia. Ja kyllä se, ettei vanhempani pystyneet antamaan minulle kokemusta omasta arvoikkuudestani, on opettanut katsomaan elämää tavalla, jossa jokainen luotu on arvokas itsessään. Sinäkin.
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 09:06"]Tämä on mielenkiintoinen aihe näin omana syntipäivänäni.
[/quote]
Älä lue.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 08:54"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 08:51"][quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 08:40"]
Lapsi myös antaa paljon. Tiesitkös tämän? Lapsi ei ole mikään riistäjä, joka tulee ja varastaa vanhempien elämän, vaan tuo syvyyttä, iloa ja merkitystä, tarkoitustakin.
Ja ei en ole Jari Sarasvuo.
[/quote]
Juu, mutta kun kaikki eivät tarvitse tai halua sitä, mitä lapsi tuo tullessaan, kun taas samaan aikaan olisi hyvinkin paljon käyttöä sille, mistä joutuisi luopumaan. Syvyys, ilo, tarkoitus ja merkitys eivät ole asioita, joita vain lapsi voisi antaa. Ainakin toivon, että asiasi olisi näin kaikkien kohdalla.
[/quote]
No ei tietenkään ole ainoa asia, mutta itsekkyys on myös varsin huono lähtökohta aitoon onneen. En usko, että ihminen joka on kovin itsekeskeinen voi olla kovin onnellinen. Siis ihan yleisesti!
[/quote]Mitä tekemistä itsekeskeisyydellä on tämän asian kanssa? Ihminen, joka ei halua lasta, on automaattisesti itsekeskeinen? Eikö tästä kliseestä päästy eroon jo vuosia sitten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun tein nuorena abortin olin järkyttynyt siitä, että kaikki muut naiset keskeytyksessä oli yli 35-vuotiaita. Nimitin niitä mielessäni teflonnaamoiksi, kivikasvot istuivat rivissä, ilman inhimillisyyden häivääkään kasvoillaan. Ehkä se oli se eka iso järkytys.
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 09:13"][quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 08:54"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 08:51"][quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 08:40"]
Lapsi myös antaa paljon. Tiesitkös tämän? Lapsi ei ole mikään riistäjä, joka tulee ja varastaa vanhempien elämän, vaan tuo syvyyttä, iloa ja merkitystä, tarkoitustakin.
Ja ei en ole Jari Sarasvuo.
[/quote]
Juu, mutta kun kaikki eivät tarvitse tai halua sitä, mitä lapsi tuo tullessaan, kun taas samaan aikaan olisi hyvinkin paljon käyttöä sille, mistä joutuisi luopumaan. Syvyys, ilo, tarkoitus ja merkitys eivät ole asioita, joita vain lapsi voisi antaa. Ainakin toivon, että asiasi olisi näin kaikkien kohdalla.
[/quote]
No ei tietenkään ole ainoa asia, mutta itsekkyys on myös varsin huono lähtökohta aitoon onneen. En usko, että ihminen joka on kovin itsekeskeinen voi olla kovin onnellinen. Siis ihan yleisesti!
[/quote]Mitä tekemistä itsekeskeisyydellä on tämän asian kanssa? Ihminen, joka ei halua lasta, on automaattisesti itsekeskeinen? Eikö tästä kliseestä päästy eroon jo vuosia sitten?
[/quote]
Mä sanoin jo aiemmin, ettei vapaaehtoinen lapsettomuus ole mielestäni itsekkyyttä. Mutta ihmisissä on paljon itsekkyyttä ja joskus sen myöntäminen itselleen voi olla pitkä ja kivulias prosessi. Tiedän sen omasta kokemuksesta. Itsekkyyttä on paljon, toisissa enemmän ja toisissa vähemmän. Toki kaikki aina hakee oikeutusta omille teoilkeen ja valinnoilleen. On kuitenkin hyvä olla rehellinen (monestakin syystä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 23:56"][quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 23:51"]
Parempi olla olematta kuin olla olemassa ei-toivottuna ja kaltoinkohdeltuna.
[/quote]
Noh... Mä olen ei toivottu ja kaltoinkohdeltu, mutta tässä mä nyt olen kuitenkin. Kiitos sulle tästä kauniista ajatuksesta. Päätit sitten ajatella minun ja muiden ei-toivottujen ja kaltoinkohdeltujen puolesta, että olisi parempi jos meidät olisi abortoitu. Kiitos!
[/quote]
Mun mielestä nämä alapeukutukset tuntuu tietenkin tosi hyvälle, niin kuin sekin ettei kommentteihini vastata vaan pelkästään halutaan loukata.
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 08:59"][quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 08:51"][quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 08:40"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 08:18"][quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 00:03"]
Lapsi ei estä saavuttamasta elämässä yhtään mitään.
[/quote]
Upeaa nietzscheläistä ajattelua. Oletko töissä Trainer's Housella?
Useimmat ihmiset ymmärtävät, että kun elämään tulee lapsi, jostakin on aina luovuttava. Koska aika, raha ja oma energia ovat rajallisia resursseja, on täysi mahdottomuus saada kaikki se, mitä ilman lasta voisi saada.
[/quote]
Lapsi myös antaa paljon. Tiesitkös tämän? Lapsi ei ole mikään riistäjä, joka tulee ja varastaa vanhempien elämän, vaan tuo syvyyttä, iloa ja merkitystä, tarkoitustakin.
Ja ei en ole Jari Sarasvuo.
[/quote]
Niin ollessaan toivottu. Ei toivottu lapsi ei ole eikÄ tule olemaan mitään noista. On tiedettävä omat voimavaransa ja mihin on kykenevä. Ei ole herkkua olla koko elämänsä se ei toivottu lapsi,paska joka tuhosi kaiken.
[/quote]
No minä olen se ei-toivottu paska, josta joku jo aiemmin esitti arvionsa, että olisi ollut parempi jos vanhempani olisiva päätyneet aborttiin. Noh, tässä minä nyt kuitenkin olen!
Olen joskus hyvin, hyvin harvoin puhunut lapsuusestani. Miksi? Olen niinä harvoina kertoina saanut kuulla tämän lauseen: kaikkien ihmisten ei todrllakaan pitäisi hankkia lapsia. Niin. Mitä tunteita luulet tämän minussa herättäneen, kun koko elämänsä on saanut kokea, ettei ole oikeutusta omalle olemassa ololleen...?
[/quote]
Edelleen, voitko vastata?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä te olette kuvottavia.
27,39 naista tekee tänäänkin abortin Suomessa sosiaalisin syin.
Näin kerran junassa naisen, joka kertoi olevansa tulossa jostakin koulutuksesta ja kiiruhtavansa kotiin tyttärensä ja tämän pienen vauvan luokse. Isä ei olut kuvioissa, mutta tämä nuorehko isoäiti oli tyttärensä tukena. Juttelimme koko matkan, katsoin häntä silmiin ja sanoin, että olisipa kaikilla tuolkainen äiti. Hän katsoi minua vähän hämmentyneenä. En kertonut omasta abortistani.
Omien useiden keskenmenojen vuoksi kieltäydyn ajattelemasta raskautta sikiönä ennenkuin viikkoja on yli puolenvälin. Raskaus on minulle nykyään vähän kuin auton koeajo, onko vikaa vai ei..Abortista ei ole kokemusta, mutta kaavinnasta kyllä, ja keskeytyneestä keskenmenosta. Eli kun se tavara ei tule omin avuin ulos.
Sanon henkilökohtaisesti, että varhaisilla viikoilla tehty abortti on vain ajoissa aiheutettu keskenmeno, (latinaksi keskenmeno on muistaakseni spontanus abortus) eikä sieltä todellakaan tule mitään inhimillistä vielä ulos, vaan verta, kalvoja ja limamöykkyjä. Olen nähnyt mitä sinne pönttöön tulee. Kipu voi olla todella kova eikä juttu välttämättä ole päivän keikka, varaudu siihen. Olen aina vuotanut verta n. 3 viikkoa ja alussa ei meinaa minulla riittää edes vauvanvaipat. Joita on aika katkeraa ostaa, kun niiden käyttötarkoitus on ihan toisenlainen.
Ultraaminen lienee siksi suositeltavaa, että selvitetään, että raskaus on kohdussa eikä esim. kohdun ulkoinen, jolloin se pitää leikata joka tapauksessa, näin olen ymmärtänyt.
Se vaan pisti ap silmään, että sä analysoit niin paljon tekstissäsi, että tulee mieleen, pitääkö sun vakuuttaa tieteellisesti itsellesi jotain. (Kirjoituksesi on kuin kirurgi tekemässä siamilaisten kaksosten erotusleikkausta.) Abortti on ok, jos epäilet olevasi jatkossa huono äiti ja omaa jaksamistasi. Ymmärrän kyllä hyvin, että masentuneena ei halua ottaa koliikkivauvariskiä, eikä kenties pitäisikään. Silti selittelevän analyyttisyytesi takia minulle tuli tunne, että haet syytä tehdä toimenpide, kun sinun pitäisi olla pässinvarma? Ettet vaan hyppää ojasta allikkoon?
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 09:46"]Omien useiden keskenmenojen vuoksi kieltäydyn ajattelemasta raskautta sikiönä ennenkuin viikkoja on yli puolenvälin. Raskaus on minulle nykyään vähän kuin auton koeajo, onko vikaa vai ei..Abortista ei ole kokemusta, mutta kaavinnasta kyllä, ja keskeytyneestä keskenmenosta. Eli kun se tavara ei tule omin avuin ulos.
Sanon henkilökohtaisesti, että varhaisilla viikoilla tehty abortti on vain ajoissa aiheutettu keskenmeno, (latinaksi keskenmeno on muistaakseni spontanus abortus) eikä sieltä todellakaan tule mitään inhimillistä vielä ulos, vaan verta, kalvoja ja limamöykkyjä. Olen nähnyt mitä sinne pönttöön tulee. Kipu voi olla todella kova eikä juttu välttämättä ole päivän keikka, varaudu siihen. Olen aina vuotanut verta n. 3 viikkoa ja alussa ei meinaa minulla riittää edes vauvanvaipat. Joita on aika katkeraa ostaa, kun niiden käyttötarkoitus on ihan toisenlainen.
Ultraaminen lienee siksi suositeltavaa, että selvitetään, että raskaus on kohdussa eikä esim. kohdun ulkoinen, jolloin se pitää leikata joka tapauksessa, näin olen ymmärtänyt.
Se vaan pisti ap silmään, että sä analysoit niin paljon tekstissäsi, että tulee mieleen, pitääkö sun vakuuttaa tieteellisesti itsellesi jotain. (Kirjoituksesi on kuin kirurgi tekemässä siamilaisten kaksosten erotusleikkausta.) Abortti on ok, jos epäilet olevasi jatkossa huono äiti ja omaa jaksamistasi. Ymmärrän kyllä hyvin, että masentuneena ei halua ottaa koliikkivauvariskiä, eikä kenties pitäisikään. Silti selittelevän analyyttisyytesi takia minulle tuli tunne, että haet syytä tehdä toimenpide, kun sinun pitäisi olla pässinvarma? Ettet vaan hyppää ojasta allikkoon?
[/quote]
Itse abortin tehneenä ja keskenmenoja kokeneena olen samaa mieltä, että ne on samankaltaisia, mutta aborttiin liittyvät tunteet on kielletympiä. Sinäkin kiellät itseltäsi surun, vaikka sinulla olisi siihen oikeus ja todennäköisesti se olisi kannattavaa. On helppo vähätellä kokemustaan ja ajatella uuden elämän alkua soluklönttinä, mutta keskenmenoa seuraava pettymys, suru ja menetys on kyllä ihan oikeutettua.
No en tiedä että onko tämäkään elämää, kun on saanut jo alle kouluikäisenä kuulla olevansa ei-toivottu ja miten olen pilannut äitini elämän. Lisäksi varoiteltiin lasten tekemisestä, ettei oma elämä mene pilalle. Olen jo yli 50 v enkä varmaan koskaan opi elämään tämän asian kanssa.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 08:47"]
Todellakin! Moni tekee abortin siksi, että elämä ei tulisikaan menemään niin, kuin MINÄ sen olin suunnitellut. Onhan se itsekästä.
[/quote]
Se, että haluaa tietynlaista elämää, on itsekästä? Silloin me olemme kaikki itsekkäitä. Onpa merkityksetön itsekkyyden määritelmä.