Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Abortti- kokemuksia ja syitä päätökseen
05.03.2014 |
Hei!
Olen 35-vuotias kahden lapsen (6v ja 8v) äiti ja odotan kutsua lääkkeelliseen raskaudenkeskeytykseen. Etsiessäni tietoa raskauden keskeytyksistä huomasin että kokemuksia asiasta on kirjoitettu vähän ja nekin kokemukset joita esim. lääkkeellisestä keskeytyksestä on ovat pitkälti johtuneet alkion kuolemasta, alkion/sikiön vammasta tai odottajan nuoresta iästä. Tilastojen valossa raskaudenkeskeytyksiä tehdään vuosittain maassamme reilu 10000 ja näistä yli 90% sosiaalisin perustein. Siksi halusinkin jakaa oman tarinani tähän asti ja herättää keskustelua aiheesta, joka ainakin itsestäni tuntuu vielä tabulta- onko se sitä?
Oma raskautemme sai alkunsa kolme viikkoa sitten. Olen lopettanut e-pillerit suvussamme ilmenneen tukostaipumuksen vuoksi ja mieheni on jonottanut jo vuoden vasektomiaan, hänellä ikää 42 vuotta. Olimme yhdynnässä jossa ensimmäistä kertaa suhteemme aikana kondomi hajosi kesken yhdynnän. Hain heti jälkiehkäisypillerin apteekista (jossa ei muuten haastateltu tai kerrottu muista ehkäisytavoista, vaikka käypä hoito suositus niin velvoittaa), mutta jälkiehkäisystä huolimatta siis raskauduin. Arvasin tulleeni raskaaksi raskausoireiden alettua ja positiivisen testin jälkeen varasin ajan yksityiseltä lääkäriäsemalta. Yksityinen gynekologi oli selvästi abortin vastainen enkä saanut häneltä sen kummempia neuvoja kuin tulla vastaanotolle uudestaan kolmen viikon päästä kun sikiön sydänäänet saa näkyviin?? Pettyneenä kokemuksesta varasin ajan toiselta gynekologilta joka ilmoitti osaamisalueeksen raskauden keskeytykset (tyhmänä en tätä tajunnut ensimmäisellä kerralla varmistaa). Toisella käynnillä sain asiallista palvelua. Kerroin että olemme mieheni kanssa tehneet päätöksen lapsiluvusta jo vuosi sitten kun hän hakeutui vasektomiajonoon ja että olimme käyttäneet kondomia sekä jälkiehkäisyä. Sain lähetteen lääkkeelliseen raskaudenkeskeytykseen jonka toimitin gynekologian poliklinikalle ja josta nyt siis odotan kutsua itse toimenpiteeseen.
Kun tein positiivisen raskaustestin pohdimme toki mitä teemme tilanteessa. Yritimme ajatella kolmannen lapsen mahdollisuutta, mutta kaikki positiiviset asiat joita kolmannen lapsen saamisessa koin olivat niin pinnallisia, (äitiysloma ja raskaana olevan naisen vartalo isoine rintoineen) että totesin raskaudenkeskeytyksen olevan oikea vaihtoehto. Otin yhteyttä projektiin joka tukee aborttia harkitsevia ihmisiä ja olin erittäin yllättynyt kun saamani vastausviesti olikin lähtökohtaisesti abortinvastainen. Minua kehotettiin harkitsemaan raskauden jatkamista, koska saisin jäädä äitiyslomalle ja se helpottaisi vaikeaa työtilannettani. Hermostuin tästä totaalisesti sillä jos ainoa asia jonka vuoksi haluan lapsen synnyttää on se, että saan olla poissa töistä- eikö se ole syynä todella huono ja kestämätön? Äitiysvapaa loppuu aikanaan, mutta tämä "kortti vapauteen" on vastuullamme 18-vuotta. Jos koen työtilanteen niin ahdistavaksi että haluan jäädä vapaalle, vaihdan työpaikkaa en synnytä lasta.
Syitä jonka vuoksi en lapsia enää halua ovat: voimavarani - kärsin keskivaikeasta masennuksesta ja tahdon ohjata kaiken voimani olemassa olevien lapsieni hyväksi, terveys- kärsin selkävaivoista joita suuri vatsa pahentaa entisestään, vauva-aika- en kestä enää yhtään vatsakipuista itkuista vauvaa (meillä kuopus itki käytännössä koko ensimmäisen elinvuotensa). Uhmaikä- en jaksa enää yhtään taaperoa ja itkuraivokohtauksia vailla syytä (kyllä tiedän niiden kuuluvan lapsen kasvuun), ikämme- kun lapsi olisi 18 olisimme 53 ja 60-vuotiaita, kumpikaan meistä ei halua enää tuon ikäisenä olla vastuussa nuoren omaa paikkaansa hakevan elämästä. Ehkä olemme itsekkäitä mutta haluamme nauttia elämästä myös kahdestaan ja taata kahdelle lapsellemme kaiken mahdollisen hyvän niin henkisen kuin rahallisenkin jonka pystymme antamaan.
Odotan siis yhä kutsua klinikalle. Olen miettinyt kenelle voimme tästä päätöksestämme kertoa? Loukkaammeko läheisiämme jos kerromme keskeyttäneemme raskauden? Kuuluuko asiasta kertoa kenellekään vai onko asia häpeä josta tulee vaieta kun kyseessä ei ole teiniabortti vaan kahden vakaassa parisuhteessa olevan aikuisen ihmisen päätös?
Jos raskauden keskeytys on mahdollisuus tulisiko silti vakaassa parisuhteessa elävien aikuisten kestää "huolimattomuutensa" seuraukset?
Mitä ajatuksia asia sinussa herättää?
Kommentit (314)
Eikö se nyt ole selvää, että naisella on oikeus vartaloonsa? Tietysti aborttiin kevyesti suhtautuminen ei ole hyvä asia sekään. Tein abortin 28-vuotiaana (vahinko, aina olen ollut ennen tarkka ehkäisystä ja tänään jälkeen erityisesti). Olin suhteessa ja mies julisti ettei ole valmis isäksi, ikää 37..keskustelimme asiasta ja yritin harkita pitämistä, mutta opintoni olivat kesken, ei työpaikkaa ja en ollut varma miehen ja minun suhteesta jatketaanko. Jätinkin miehen koska abortin jälkeen sairaslomalla sain tietää hänen käyneen huorissa. Lisäksi en kokenut olevani valmis äidiksi. Gynekologi yritti aluksi puoltaa raskautta ja pitäkää lapsen tietysti koska lääkärin etiikkaan ei saisi kuulua raskauden keskeyttämisen suosittelu. Tätä en silti ymmärrä, sillä kyse on myös naisen elämästä ja haluaako hän äidiksi tai onko hän valmis äidiksi. Lapsi on ideaalitapauksessa toivottu ja haluttu. Toki joskus toivottu myös vaikka sattuisi vahinko. Vahinkoja sattuu myös parille, jotka käyttävät ehkäisyä jne.joten turha tuomita liikaa ihmisiä. Pohjois Irlannissa matkustetaan Englantiin tekemään abortti. Kuvottavaa että jonkun valtion perässä laahaava laki määrää naisen päätösvaltaa omaan kehoon nähden. Kamalaa, koska nainen kokee tilanteessa muutenkin hämmennystä ja tarvitsisi tukea. Valtiovallan asia ei ole syntyvyyden sääntely tai lasten hankinnasta päättäminen.
Se on yksilön päätös..aika erikoista, että samaan aikaan keskeytystä tekemässä oli ainakin 5 teiniä, jotka vaan hihittivät käytävällä kaavuissaan. Eikö ole hyvä että tällaisten annetaan tehdä abortti tai vaikka 40-v.äitien jotka eivät enää jaksa tehdä lisää lapsia. Mitä esim.aborttia vastustavat (jotkut noin keski-ikäiset) miehet tietävät mitä on olla raskaana ja huolehtia ehkäisyn pitävyydestä jollei halua elättäjäksi seuraavaksi 18 vuodeksi? Jotkut miehet jopa kieltäytyvät ehkäisystä (jopa lääkärit) ja nauravat mm.toiselle asialle joka on vaarana ja se on taudit..yhtä vastuutonta on tehtailla tänne lapsia ja olla ottamatta vastuuta tekosistaan. Siksi abortti voi olla hyväkin asia, ihmettelen myös miksi se on tabu vaikka moni nainen sen on kokenut syystä tai toisesta. Hyvä, että keskustelu on ainakin täällä vilkasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päätös raskauden keskeytyksestä on pääsääntöisesti sinun, jos miehesikin on yhtä mieltä asiasta ei pitäisi olla ongelmia, muille sukulaisille ja tuttaville asia ei kuulu millään tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Tein abortin parikymppisenä. Syynä se, että opiskelut olivat kesken, en tahtonut lasta, en kokenut olevani kypsä äidiksi ja kärsin masennuksesta. Koskaan en ole asiaa katunut, eikä se ole aiheuttanut masennusta itselleni eikä silloiselle poikaystävälleni. Lapsia en vielä ole ehtinyt tehdä, kymmenen vuotta myöhemmin. En tiedä olisiko ajatukseni toisenlaiset jos olisin äiti.
Mä tulin raskaaksi 18v ja en kokenut olevani valmis äidiksi. Mulla myös oli masennusta ja muita vaikeuksia. Silti en halunnut tappaa lastani, vaikka mua siihen neuvolassa painostettiin. Kyllähän sitä huolissaan ja peloissaan oli raskausajan, et mitähän tästä tulee. Poika syntyi kun olin 19v enkä kadu hetkeäkään sitä, että päätin pitää lapseni elossa.
Vaikka mulle tuli synnytyksen jälkeinen masennuskin, eikä helppoa ollut, me saatiin poika sukulaisten luokse asumaan. Ja poika on aivan ihana ja mahtava persoona. Katuisin sitä ihan sikana, jos olisin tappanut lapseni jo ennen kuin hän syntyi. Jokainen ihmiselämä, sen alkukin on äärimmäisen ainutlaatuinen ja arvokas. Se kohdussa oleva lapsi on ihminen, ei mikään tajuton solukasa. Ne osaa jopa yrittää paeta kun ovat hengenhädässä aborttia tehdessä. Jos olisin tappanut poikani, ennen kuin hän syntyikään, olisin menettänyt niin paljon. En antaisi sitä itselleni anteeksi.
On olemassa muitakin vaihtoehtoja kuin abortti. Jokainen syntymätön lapsi ansaitsee elämän, eihän niitä muuten sinne kohtuun tulisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei siinä ole mielestäni mitään ongelmaa, jos tulee helposti/ns.vahingossa raskaaksi niin teettää abortti. Itselleni ei vain sopinut silloin juuri lapsi, kun halusin tietyn ikäeron lapsille ja hyvän toipumisajan edellisestä raskaudesta noin 2-3 vuotta. Joten tein aina abortin, jos vain tarve vaati ja en halunnut uutta pientä heti. Joten älä sure äläkä pohdi ja murehdi. Abortti vaan, ei se ole paha, vaikka olisi kaavinta tai lääkkeellinen. 4xA
Ai ettei abortti ole paha? Murha se on. Syntymättömän viattoman lapsen murha. Vieläpä oman lapsen, joka on luutasi ja lihaasi. Toihan kuulostaa jo ihan tohtori Mengelin puheelta, älä sure, älä pohdi ja murehdi, abortti vaan, ei se ole paha! Voiko näin puhua äiti, joka rakastaa lapsiaan? Mitä rakkautta se on että murhaa oman lapsen toistuvasti? Ne murhatutkin lapset olis varmasti halunneet elää. Onko se niin, että naisella on OIKEUS TAPPAA OMA LAPSI? Näinhän sitä väitetään, lievemmin sanoin, mut sitä se tarkoittaa.
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 21:35"]
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 21:03"]
Kannattaa vain mennä siihen toimenpiteeseen ja luottaa siihen, että oma arvostelukyky on niin kehittynyt, että tietää, mikä on omaksi parhaakseen. Sanoipa kukaan muu siihen mitä tahansa.
Tekisin ihan samoin, jos olisin aloittaja. Ikää 41, lapset 4 ja 6 v olen oman jaksamiseni rajoilla ja mies hoitaa melkein kaiken, eli niin on hänkin.
En käytä hormonaalista ehkäisyä erittäin painavista syistä minäkään ja pelottaa, että tuo aloittaja voisin olla minä. Ehkäisyvaahtoa ei tällähetkellä ole Suomesta saatavilla ja kuparikierukka ei sekään sovi kaikille.
Meillä kondomi, varmat päivät ja keskeytetty yhdyntä ehkäisykeinoina.
Varmat päivät ja keskeytetty "ehkäisynä"? Onnea vaan valitsemallesi tielle. Jos tietää ettei lasta halua ja että tekee abortin, niin eikö silloin voisi ihan oikeasti ehkäistä?
Joo, no pitää koittaa. Tosiasiassa vasta yksi kierto takana tätä uskaliaisuutta, mutta hermoillehan sekin käy. Kondomi on käytössä kyllä myös, silloin kun on 6-7 päivää ovulaatioon ja 5-6 päivää sen jälkeen. Mutta kyllä tuohon silti sitä säheltämistä ilmankin mahtuu ja tiedän, ei ole hyvä.
En vain muista, milloin kiertoni olisi sekoillut. Mutta kertahan se on ekakin.
Keskeytetty yhdyntä ja varmat päivät sopivat vakaassa parisuhteessa erinomaisesti ehkäisyksi SILLOIN KUN VAUVA EI OLISI KATASTROFI. Muutoin se on aivan täydellisen vastuutonta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On olemassa myös kierukat ja ehkäisyvaahto aina ehdottomasti yhdessä kondomin kanssa. Kondomi yksistään ei ole varma ehkäisy. Niin turhaa ja niin surullista tällainen.
Ja siellä taasen yksi, joka ei ymmärrä sitä tosiasiaa, että yhtäkään täydellisen satasen varmaa ehkäisykeinoa ei ole keksitty, eikä sitä ole siis olemassakaan, jos ja kun kuitenkin normaaliin parisuhteeseen kuuluu seksin harjoittaminen ja heterosuhteessa on aina riskinsä naisen tulla raskaaksi, jos normaali yhdyntä on kuvioissa mukana.
Puhu vaan turhasta ja surullisuudesta omasta puolestasi, minua ei sureta yhtään laillinen abortti ja olkootpa syyt siihen mitkä tahansa. Naisen oma päätös, eikä sinun kuulu ottaa siihen osaa suremalla eikä muutenkaan!
Vierailija kirjoitti:
Olen 40-vuotias ja ylpeä siitä etten ole tehnyt yhtään aborttia, enkä tee. Itse asiassa yritämme perheeseemme iltatähteä kolmen lapsemme sisarukseksi.
:D Ylpistelet siis sillä, ettet ole tehnyt yhtäkään aborttia, juu, ole vaan, jos et muuta ylpistelyn aihetta itsestäsi löydä ja tuskinpa löydätkään. Yksinkertaiset kyllä tällä palstalla tulevat esille hyvinkin selkeästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siinä ole mielestäni mitään ongelmaa, jos tulee helposti/ns.vahingossa raskaaksi niin teettää abortti. Itselleni ei vain sopinut silloin juuri lapsi, kun halusin tietyn ikäeron lapsille ja hyvän toipumisajan edellisestä raskaudesta noin 2-3 vuotta. Joten tein aina abortin, jos vain tarve vaati ja en halunnut uutta pientä heti. Joten älä sure äläkä pohdi ja murehdi. Abortti vaan, ei se ole paha, vaikka olisi kaavinta tai lääkkeellinen. 4xA
Ai ettei abortti ole paha? Murha se on. Syntymättömän viattoman lapsen murha. Vieläpä oman lapsen, joka on luutasi ja lihaasi. Toihan kuulostaa jo ihan tohtori Mengelin puheelta, älä sure, älä pohdi ja murehdi, abortti vaan, ei se ole paha! Voiko näin puhua äiti, joka rakastaa lapsiaan? Mitä rakkautta se on että murhaa oman lapsen toistuvasti? Ne murhatutkin lapset olis varmasti halunneet elää. Onko se niin, että naisella on OIKEUS TAPPAA OMA LAPSI? Näinhän sitä väitetään, lievemmin sanoin, mut sitä se tarkoittaa.
Ja sinullako on oikeus tulla haukkumaan aborttin tekijöitä murhaajiksi? Miettisit ensin ennen kuin tulet asiattomuuksiasi laukomaan tietämättä abortin syvimmistä syistä ja laillisista sellaisista yhtikäs mitään!!!!!
Onko sinultakaan koskaan kysytty ennen kuin tänne äitisi kohdusta paukahdit syntymän, että halusitko sinä henkilökohtaisesti ihan itse tänne vai kun niin jouduit tänne ihan väkisin tulemaan, kun vanhempasi niin halusivat tai jotkut vanhemmat ihan vastentahtojaan joutuivat sinut tänne synnyttämään, vaikka eivät olisi halunneetkaan ehkäisymenetelmien pettäessä. Melko moni meistä ennen 70-luvun aborttilakia olemme ns. "vahinkoja" vanhemmillemme. Esimerkiksi vielä 50-luvullakaan ei nainen saanut lupaa lailliseen abortiin, jos hänellä ei ollut sellaista sairautta, joka olisi ollut este raskauden jatkamiselle ja sitä myötä synnyttämiseen. Sosiaalisista syistä ei aborttia myönnetty, kuten nykyisin, joten nainen joutui monesti vahingolapsensa kanssa erittäin suuriin ongelmiin elämässään, ja monen vahinkolapsen isäkin hävisi kuin tuhka tuuleen tai ei tunnustanut lastaan omaksi aikaansaanoksekseen. Taloudellisesti lapsen saaminen ihmiselle on aina ollut vaikeaa, ainakin köyhille ihmisille, jotka eivät ole varakkaita.
Chrisse kirjoitti:
Päätös raskauden keskeytyksestä on pääsääntöisesti sinun, jos miehesikin on yhtä mieltä asiasta ei pitäisi olla ongelmia, muille sukulaisille ja tuttaville asia ei kuulu millään tavalla.
Tähän voisi lisätä, että niin kauan kun mies eli siittäjä ei kanna yhdeksän kuukauden kestävää raskautta, eikä synnytä tuskineen päivineen, on naisen aivan oma päätös, teetättääkö abortti vaiko ei!!!!!
Mikään ehkäisykeino ei ole satavarma, eikä kaikki lapset ole tervetulleita naisen elämään mukaan ja vastuulleen sekä kasvatettavakseen. Ja omia "vahinkolapsiaan" ei tarvitse alkaa varttomaan väkisten ja synnyttämään tuskineen jollekin maholle naiselle lahjaksi adoptoitavaksi, jos nainen ei halua!
Abortti on juurikin sitä varten, että kaikki tuo edellä mainittu estetään naisen elämäänsä pilaamasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei olen nytten 18 v 2019tein abortin ja kaduin siiitä paljon ku poikaystäväni ei ollu valmis tuleman isäksi vaikka halusin lapseni nähdä 2020 toukokuussa tulin taas raskaksi ja otin päätökseni että pidän lapseni ku kerran sain katuu mut meidän kulturi pilas kaiken ja olin vielä opiskelija tein sittekin abortin ruoladen sairaalassa 8.30 olin siellä 15.00 asti oli kipuu paljon sitte minut siirrettiin naisten klinkaan sitä ennen ku olin ruolahdes sairaassa hoitajain sano mene teke tämän jälken raskaus testi koska sinulla voi jäädä vielä vauva tai sikiö sis kohtusen olin okei kun pääsin naisten kilinikasta 6iltapäivälla viikon päästä minulla oli runsaaat veret ja ne vaihtu sen jälken verenvuodoksi Sen jälken minulla oli 6päivä verenvuoto ja tuli paljon isoja lihaksi ponistin yksin kärsin yksin enkä voinut kerto kellekään poikaystäväni jätti minut ja huijas minulle esti joka puolelta viimeistän jäin sairaalan naisten klinkan sairaalan ku minulle tehtiin tutkimus minulla jäikin sikiö ja istukka vielä kohtusen sit minulla tehtiin kaavinta ja olin sen jälken stressaantunut masenus sain kaikkien jälken paniikkihäiriöön milt tuntu että kuolisin ja menkani on vaihtunu 5-4päiväks vaa vaikka ennen ne olivat 7pv sitä lähtien minulla on ollu kohtukipeenä mietityttää että tuleeko saamaan vielä lapsen tai tuleeko raskaksi vai pilasin mahdolisukseni 🤕😞😞😞
Meillä on edessä abortti, koska nuorimman lapsen kuolema vauvana ja yhden raskauden keskeytys yli puolivälissä raskautta ovat meille enemmän kuin tarpeeksi. Kumpi tahansa noista voi uusiutua, muistaakseni jopa 20pros mahdollisuudella.
Noh vihdoin viikon odottelun jälkeen olisi tänään ollut lääkäri jotta saan lähetteen. Peruuntui. Sain onneksi huomiselle, mutta koska menee noin lähelle viikonloppua, ei varmasti pääse äitipolille enää tällä viikolla. Ja koska haluan salata työnantajalta, täytyy saada seuraava aika seuraavan viikon loppupuolelle että viikonlopun saan vuotaa kotona...eli prosessi ohi kolmessa viikossa? On aivan liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siinä ole mielestäni mitään ongelmaa, jos tulee helposti/ns.vahingossa raskaaksi niin teettää abortti. Itselleni ei vain sopinut silloin juuri lapsi, kun halusin tietyn ikäeron lapsille ja hyvän toipumisajan edellisestä raskaudesta noin 2-3 vuotta. Joten tein aina abortin, jos vain tarve vaati ja en halunnut uutta pientä heti. Joten älä sure äläkä pohdi ja murehdi. Abortti vaan, ei se ole paha, vaikka olisi kaavinta tai lääkkeellinen. 4xA
Ai ettei abortti ole paha? Murha se on. Syntymättömän viattoman lapsen murha. Vieläpä oman lapsen, joka on luutasi ja lihaasi. Toihan kuulostaa jo ihan tohtori Mengelin puheelta, älä sure, älä pohdi ja murehdi, abortti vaan, ei se ole paha! Voiko näin puhua äiti, joka rakastaa lapsiaan? Mitä rakkautta se on että murhaa oman lapsen toistuvasti? Ne murhatutkin lapset olis varmasti halunneet elää. Onko se niin, että naisella on OIK
Eikö ole vielä pahempaa, jos nainen ei edes tule raskaaksi? Silloin hän vie lapselta sen lyhyenkin elämän, joka tällä olisi voinut olla ennen aborttia.
En halunnut kersaa elätettäväksi
Alue: Aihe vapaa
Vuosien jopa raiskauksiksi tulkittavat yhdynnät konkretisoituivat viimein raskautena. Kärsin seksuaalisesta väkivallasta johtuvista traumoista, keskivaikeasta masennuksesta ja muusta siihen liittyvästä, joten raskaudenkeskeytys on meidän kaikkien osapuolten taholta ainoa järkevä päätös. Jos tuloksen kuuleminen aiheuttaa ensitöikseen hysteerisen itkukohtauksen ja oman alavatsan haavoittamisen lyömällä ja viiltelyllä, niin lapsen etuna on olla syntymättä tunnekylmälle, katkeralle ja lastaan vihaavalle äidille, joka haluaisi sisimmässään oksentaa kaikkien vastasyntyneiden ja niistä muistuttavien asioiden päälle ja hukuttaa unessa omat kaksosensa järveen. Ehkä sitten joskus, kunhan terpiat on käyty läpi, parannuttu edes jollain tavoin ja puolison intiimikäyttäytyminen muuttunut radikaalisti toisenlaiseksi.
Kyllä, tämäkin on osa todellisuutta täällä nykypäivän Suomessa.