Abortti- kokemuksia ja syitä päätökseen
Hei!
Olen 35-vuotias kahden lapsen (6v ja 8v) äiti ja odotan kutsua lääkkeelliseen raskaudenkeskeytykseen. Etsiessäni tietoa raskauden keskeytyksistä huomasin että kokemuksia asiasta on kirjoitettu vähän ja nekin kokemukset joita esim. lääkkeellisestä keskeytyksestä on ovat pitkälti johtuneet alkion kuolemasta, alkion/sikiön vammasta tai odottajan nuoresta iästä. Tilastojen valossa raskaudenkeskeytyksiä tehdään vuosittain maassamme reilu 10000 ja näistä yli 90% sosiaalisin perustein. Siksi halusinkin jakaa oman tarinani tähän asti ja herättää keskustelua aiheesta, joka ainakin itsestäni tuntuu vielä tabulta- onko se sitä?
Oma raskautemme sai alkunsa kolme viikkoa sitten. Olen lopettanut e-pillerit suvussamme ilmenneen tukostaipumuksen vuoksi ja mieheni on jonottanut jo vuoden vasektomiaan, hänellä ikää 42 vuotta. Olimme yhdynnässä jossa ensimmäistä kertaa suhteemme aikana kondomi hajosi kesken yhdynnän. Hain heti jälkiehkäisypillerin apteekista (jossa ei muuten haastateltu tai kerrottu muista ehkäisytavoista, vaikka käypä hoito suositus niin velvoittaa), mutta jälkiehkäisystä huolimatta siis raskauduin. Arvasin tulleeni raskaaksi raskausoireiden alettua ja positiivisen testin jälkeen varasin ajan yksityiseltä lääkäriäsemalta. Yksityinen gynekologi oli selvästi abortin vastainen enkä saanut häneltä sen kummempia neuvoja kuin tulla vastaanotolle uudestaan kolmen viikon päästä kun sikiön sydänäänet saa näkyviin?? Pettyneenä kokemuksesta varasin ajan toiselta gynekologilta joka ilmoitti osaamisalueeksen raskauden keskeytykset (tyhmänä en tätä tajunnut ensimmäisellä kerralla varmistaa). Toisella käynnillä sain asiallista palvelua. Kerroin että olemme mieheni kanssa tehneet päätöksen lapsiluvusta jo vuosi sitten kun hän hakeutui vasektomiajonoon ja että olimme käyttäneet kondomia sekä jälkiehkäisyä. Sain lähetteen lääkkeelliseen raskaudenkeskeytykseen jonka toimitin gynekologian poliklinikalle ja josta nyt siis odotan kutsua itse toimenpiteeseen.
Kun tein positiivisen raskaustestin pohdimme toki mitä teemme tilanteessa. Yritimme ajatella kolmannen lapsen mahdollisuutta, mutta kaikki positiiviset asiat joita kolmannen lapsen saamisessa koin olivat niin pinnallisia, (äitiysloma ja raskaana olevan naisen vartalo isoine rintoineen) että totesin raskaudenkeskeytyksen olevan oikea vaihtoehto. Otin yhteyttä projektiin joka tukee aborttia harkitsevia ihmisiä ja olin erittäin yllättynyt kun saamani vastausviesti olikin lähtökohtaisesti abortinvastainen. Minua kehotettiin harkitsemaan raskauden jatkamista, koska saisin jäädä äitiyslomalle ja se helpottaisi vaikeaa työtilannettani. Hermostuin tästä totaalisesti sillä jos ainoa asia jonka vuoksi haluan lapsen synnyttää on se, että saan olla poissa töistä- eikö se ole syynä todella huono ja kestämätön? Äitiysvapaa loppuu aikanaan, mutta tämä "kortti vapauteen" on vastuullamme 18-vuotta. Jos koen työtilanteen niin ahdistavaksi että haluan jäädä vapaalle, vaihdan työpaikkaa en synnytä lasta.
Syitä jonka vuoksi en lapsia enää halua ovat: voimavarani - kärsin keskivaikeasta masennuksesta ja tahdon ohjata kaiken voimani olemassa olevien lapsieni hyväksi, terveys- kärsin selkävaivoista joita suuri vatsa pahentaa entisestään, vauva-aika- en kestä enää yhtään vatsakipuista itkuista vauvaa (meillä kuopus itki käytännössä koko ensimmäisen elinvuotensa). Uhmaikä- en jaksa enää yhtään taaperoa ja itkuraivokohtauksia vailla syytä (kyllä tiedän niiden kuuluvan lapsen kasvuun), ikämme- kun lapsi olisi 18 olisimme 53 ja 60-vuotiaita, kumpikaan meistä ei halua enää tuon ikäisenä olla vastuussa nuoren omaa paikkaansa hakevan elämästä. Ehkä olemme itsekkäitä mutta haluamme nauttia elämästä myös kahdestaan ja taata kahdelle lapsellemme kaiken mahdollisen hyvän niin henkisen kuin rahallisenkin jonka pystymme antamaan.
Odotan siis yhä kutsua klinikalle. Olen miettinyt kenelle voimme tästä päätöksestämme kertoa? Loukkaammeko läheisiämme jos kerromme keskeyttäneemme raskauden? Kuuluuko asiasta kertoa kenellekään vai onko asia häpeä josta tulee vaieta kun kyseessä ei ole teiniabortti vaan kahden vakaassa parisuhteessa olevan aikuisen ihmisen päätös?
Jos raskauden keskeytys on mahdollisuus tulisiko silti vakaassa parisuhteessa elävien aikuisten kestää "huolimattomuutensa" seuraukset?
Mitä ajatuksia asia sinussa herättää?
Kommentit (314)
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 10:23"]No en tiedä että onko tämäkään elämää, kun on saanut jo alle kouluikäisenä kuulla olevansa ei-toivottu ja miten olen pilannut äitini elämän. Lisäksi varoiteltiin lasten tekemisestä, ettei oma elämä mene pilalle. Olen jo yli 50 v enkä varmaan koskaan opi elämään tämän asian kanssa.
[/quote]
Minä olen oppinut elämään sen kanssa, kun olen työstänyt asiaa. Kyllä se mahdollista on!
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 08:02"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 00:26"]Oletko sinä todella niin huono äiti, että lapsen on parempi kuolla kuin syntyä sinulle?
[/quote]
Tämä kysymys tulisi esittää jokaiselle aborttia suunnittelevalle.
[/quote]
Vastaukseni olisi todellakin ennen lapsia ollut että olen. Nyt kun mulla on lapsia, niin vastaisin, että tietäen mitä tämä on, en halua enempää lapsia, vaan aikaa ihan omalle itselleni.
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 10:36"][quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 08:02"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 00:26"]Oletko sinä todella niin huono äiti, että lapsen on parempi kuolla kuin syntyä sinulle?
[/quote]
Tämä kysymys tulisi esittää jokaiselle aborttia suunnittelevalle.
[/quote]
Vastaukseni olisi todellakin ennen lapsia ollut että olen. Nyt kun mulla on lapsia, niin vastaisin, että tietäen mitä tämä on, en halua enempää lapsia, vaan aikaa ihan omalle itselleni.
[/quote]Eli olet edelleen?
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 10:40"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 10:36"][quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 08:02"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 00:26"]Oletko sinä todella niin huono äiti, että lapsen on parempi kuolla kuin syntyä sinulle?
[/quote]
Tämä kysymys tulisi esittää jokaiselle aborttia suunnittelevalle.
[/quote]
Vastaukseni olisi todellakin ennen lapsia ollut että olen. Nyt kun mulla on lapsia, niin vastaisin, että tietäen mitä tämä on, en halua enempää lapsia, vaan aikaa ihan omalle itselleni.
[/quote]Eli olet edelleen?
[/quote]
Joo. Siksi abortti jos olisin ap.
Kun joku puhui siitä itsekkyydestä, että oli tajunnut sen vasta abortin jälkeen, niin saman olen minäkin tajunnut, tosin ilman aborttia. Minut sen sai ymmärtämään vuosikausien masennuskierre. En ole mikään kukkaislapsi, kaikille avoin ihminen, vaan haavoittunut, voimvaroiltani väsynyt ihminen, aika huono äiti, jolle olemassa olevat kaksi lasta ovat ihan tarpeeksi.
En häpeä myöntää omaa itsekkyyttäni, koska se ei ole tavallaan oma vikani ja jos olisin raskaana nyt abortti olisi juuri oikea vaihtoehto minulle.
136
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 10:43"][quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 10:40"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 10:36"][quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 08:02"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 00:26"]Oletko sinä todella niin huono äiti, että lapsen on parempi kuolla kuin syntyä sinulle?
[/quote]
Tämä kysymys tulisi esittää jokaiselle aborttia suunnittelevalle.
[/quote]
Vastaukseni olisi todellakin ennen lapsia ollut että olen. Nyt kun mulla on lapsia, niin vastaisin, että tietäen mitä tämä on, en halua enempää lapsia, vaan aikaa ihan omalle itselleni.
[/quote]Eli olet edelleen?
[/quote]
Joo. Siksi abortti jos olisin ap.
[/quote]
Vaikuttiko abortti näihin myöhempiin raskauksiisi? Henkisesti siis. Pystyitkö iloitsemaan raskauksistasi? Äitiydestäsi?
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 10:48"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 10:43"][quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 10:40"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 10:36"][quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 08:02"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 00:26"]Oletko sinä todella niin huono äiti, että lapsen on parempi kuolla kuin syntyä sinulle?
[/quote]
Tämä kysymys tulisi esittää jokaiselle aborttia suunnittelevalle.
[/quote]
Vastaukseni olisi todellakin ennen lapsia ollut että olen. Nyt kun mulla on lapsia, niin vastaisin, että tietäen mitä tämä on, en halua enempää lapsia, vaan aikaa ihan omalle itselleni.
[/quote]Eli olet edelleen?
[/quote]
Joo. Siksi abortti jos olisin ap.
[/quote]
Vaikuttiko abortti näihin myöhempiin raskauksiisi? Henkisesti siis. Pystyitkö iloitsemaan raskauksistasi? Äitiydestäsi?
[/quote]
Tajusitko tomppeli, ettei mulle ole tehty yhtäkään aborttia? Lue kunnolla.
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 10:48"]Kun joku puhui siitä itsekkyydestä, että oli tajunnut sen vasta abortin jälkeen, niin saman olen minäkin tajunnut, tosin ilman aborttia. Minut sen sai ymmärtämään vuosikausien masennuskierre. En ole mikään kukkaislapsi, kaikille avoin ihminen, vaan haavoittunut, voimvaroiltani väsynyt ihminen, aika huono äiti, jolle olemassa olevat kaksi lasta ovat ihan tarpeeksi.
En häpeä myöntää omaa itsekkyyttäni, koska se ei ole tavallaan oma vikani ja jos olisin raskaana nyt abortti olisi juuri oikea vaihtoehto minulle.
136
[/quote]
Joo kuka häpeän kanssa jaksaisikaan loputtomiin elää. Sitähän se masennuskierre on.
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 10:48"]Kun joku puhui siitä itsekkyydestä, että oli tajunnut sen vasta abortin jälkeen, niin saman olen minäkin tajunnut, tosin ilman aborttia. Minut sen sai ymmärtämään vuosikausien masennuskierre. En ole mikään kukkaislapsi, kaikille avoin ihminen, vaan haavoittunut, voimvaroiltani väsynyt ihminen, aika huono äiti, jolle olemassa olevat kaksi lasta ovat ihan tarpeeksi.
En häpeä myöntää omaa itsekkyyttäni, koska se ei ole tavallaan oma vikani ja jos olisin raskaana nyt abortti olisi juuri oikea vaihtoehto minulle.
136
[/quote]
Joo kuka häpeän kanssa jaksaisikaan loputtomiin elää. Sitähän se masennuskierre on.
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 10:51"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 10:48"]Kun joku puhui siitä itsekkyydestä, että oli tajunnut sen vasta abortin jälkeen, niin saman olen minäkin tajunnut, tosin ilman aborttia. Minut sen sai ymmärtämään vuosikausien masennuskierre. En ole mikään kukkaislapsi, kaikille avoin ihminen, vaan haavoittunut, voimvaroiltani väsynyt ihminen, aika huono äiti, jolle olemassa olevat kaksi lasta ovat ihan tarpeeksi.
En häpeä myöntää omaa itsekkyyttäni, koska se ei ole tavallaan oma vikani ja jos olisin raskaana nyt abortti olisi juuri oikea vaihtoehto minulle.
136
[/quote]
Joo kuka häpeän kanssa jaksaisikaan loputtomiin elää. Sitähän se masennuskierre on.
[/quote]
Kun viittaat minuun, niin pitää edelleen valaista asiassa, että mulle ei ole tehty yhtäkään aborttia ikinä.
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 10:49"][quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 10:48"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 10:43"][quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 10:40"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 10:36"][quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 08:02"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 00:26"]Oletko sinä todella niin huono äiti, että lapsen on parempi kuolla kuin syntyä sinulle?
[/quote]
Tämä kysymys tulisi esittää jokaiselle aborttia suunnittelevalle.
[/quote]
Vastaukseni olisi todellakin ennen lapsia ollut että olen. Nyt kun mulla on lapsia, niin vastaisin, että tietäen mitä tämä on, en halua enempää lapsia, vaan aikaa ihan omalle itselleni.
[/quote]Eli olet edelleen?
[/quote]
Joo. Siksi abortti jos olisin ap.
[/quote]
Vaikuttiko abortti näihin myöhempiin raskauksiisi? Henkisesti siis. Pystyitkö iloitsemaan raskauksistasi? Äitiydestäsi?
[/quote]
Tajusitko tomppeli, ettei mulle ole tehty yhtäkään aborttia? Lue kunnolla.
[/quote]
Anteeksi väärinymmärrys. Tosin sitä en kyllä pyydä anteeksi, että vuosien masennuskierre on tehnyt sinustä ärtyisän. Se tuskin on minun syytäni :-D:-D:-D:-D
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 10:51"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 10:48"]Kun joku puhui siitä itsekkyydestä, että oli tajunnut sen vasta abortin jälkeen, niin saman olen minäkin tajunnut, tosin ilman aborttia. Minut sen sai ymmärtämään vuosikausien masennuskierre. En ole mikään kukkaislapsi, kaikille avoin ihminen, vaan haavoittunut, voimvaroiltani väsynyt ihminen, aika huono äiti, jolle olemassa olevat kaksi lasta ovat ihan tarpeeksi.
En häpeä myöntää omaa itsekkyyttäni, koska se ei ole tavallaan oma vikani ja jos olisin raskaana nyt abortti olisi juuri oikea vaihtoehto minulle.
136
[/quote]
Joo kuka häpeän kanssa jaksaisikaan loputtomiin elää. Sitähän se masennuskierre on.
[/quote]
Joo ja sä vaikutat aika masentuneelta.
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 10:53"][quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 10:51"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 10:48"]Kun joku puhui siitä itsekkyydestä, että oli tajunnut sen vasta abortin jälkeen, niin saman olen minäkin tajunnut, tosin ilman aborttia. Minut sen sai ymmärtämään vuosikausien masennuskierre. En ole mikään kukkaislapsi, kaikille avoin ihminen, vaan haavoittunut, voimvaroiltani väsynyt ihminen, aika huono äiti, jolle olemassa olevat kaksi lasta ovat ihan tarpeeksi.
En häpeä myöntää omaa itsekkyyttäni, koska se ei ole tavallaan oma vikani ja jos olisin raskaana nyt abortti olisi juuri oikea vaihtoehto minulle.
136
[/quote]
Joo kuka häpeän kanssa jaksaisikaan loputtomiin elää. Sitähän se masennuskierre on.
[/quote]
Kun viittaat minuun, niin pitää edelleen valaista asiassa, että mulle ei ole tehty yhtäkään aborttia ikinä.
[/quote]
Häpeä huonosta äitiydestä ei abortista Tomppeli lue kunnolla :-D
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 10:55"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 10:53"][quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 10:51"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 10:48"]Kun joku puhui siitä itsekkyydestä, että oli tajunnut sen vasta abortin jälkeen, niin saman olen minäkin tajunnut, tosin ilman aborttia. Minut sen sai ymmärtämään vuosikausien masennuskierre. En ole mikään kukkaislapsi, kaikille avoin ihminen, vaan haavoittunut, voimvaroiltani väsynyt ihminen, aika huono äiti, jolle olemassa olevat kaksi lasta ovat ihan tarpeeksi.
En häpeä myöntää omaa itsekkyyttäni, koska se ei ole tavallaan oma vikani ja jos olisin raskaana nyt abortti olisi juuri oikea vaihtoehto minulle.
136
[/quote]
Joo kuka häpeän kanssa jaksaisikaan loputtomiin elää. Sitähän se masennuskierre on.
[/quote]
Kun viittaat minuun, niin pitää edelleen valaista asiassa, että mulle ei ole tehty yhtäkään aborttia ikinä.
[/quote]
Häpeä huonosta äitiydestä ei abortista Tomppeli lue kunnolla :-D
[/quote]
Kuule. Mun masennus alkoi 17-vuotiaana, sain lapset 35- ja 37- vuotiaana. Mun masennus loppui 38-vuotiaana. Nyt olen 41v.
Mistä kohtaa voit päätellä, että häpeän huonoa äitiyttäni ja se häpeä ylläpitää masennustani? Kun olin lapseton masennuskierteeni aikana. Sen sijaan voimavarat ovat edelleen alemmat kuin jos olisin ollut terve nuo 20 vuotta.
Halusin sanoa, että masennusvuosina opin, että olen itsekäs, koska voimavarat olivat hyvin pienet, en jaksanut paljon. Silloin ihminen on itsekäs ja se on ihan normaalia. En häpeä itsekkyyttäni, niinhän mä kirjoitin.
En häpeä huonoa äitiyttäni, en missään sanonut häpeäväni. Ainoa, missä puhuin häpeästä, on, että en häpeä myöntää itsekkyyttäni.
Lapsillani on hyvä isä.
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 11:02"][quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 10:55"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 10:53"][quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 10:51"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 10:48"]Kun joku puhui siitä itsekkyydestä, että oli tajunnut sen vasta abortin jälkeen, niin saman olen minäkin tajunnut, tosin ilman aborttia. Minut sen sai ymmärtämään vuosikausien masennuskierre. En ole mikään kukkaislapsi, kaikille avoin ihminen, vaan haavoittunut, voimvaroiltani väsynyt ihminen, aika huono äiti, jolle olemassa olevat kaksi lasta ovat ihan tarpeeksi.
En häpeä myöntää omaa itsekkyyttäni, koska se ei ole tavallaan oma vikani ja jos olisin raskaana nyt abortti olisi juuri oikea vaihtoehto minulle.
136
[/quote]
Joo kuka häpeän kanssa jaksaisikaan loputtomiin elää. Sitähän se masennuskierre on.
[/quote]
Kun viittaat minuun, niin pitää edelleen valaista asiassa, että mulle ei ole tehty yhtäkään aborttia ikinä.
[/quote]
Häpeä huonosta äitiydestä ei abortista Tomppeli lue kunnolla :-D
[/quote]
Kuule. Mun masennus alkoi 17-vuotiaana, sain lapset 35- ja 37- vuotiaana. Mun masennus loppui 38-vuotiaana. Nyt olen 41v.
Mistä kohtaa voit päätellä, että häpeän huonoa äitiyttäni ja se häpeä ylläpitää masennustani? Kun olin lapseton masennuskierteeni aikana. Sen sijaan voimavarat ovat edelleen alemmat kuin jos olisin ollut terve nuo 20 vuotta.
Halusin sanoa, että masennusvuosina opin, että olen itsekäs, koska voimavarat olivat hyvin pienet, en jaksanut paljon. Silloin ihminen on itsekäs ja se on ihan normaalia. En häpeä itsekkyyttäni, niinhän mä kirjoitin.
En häpeä huonoa äitiyttäni, en missään sanonut häpeäväni. Ainoa, missä puhuin häpeästä, on, että en häpeä myöntää itsekkyyttäni.
Lapsillani on hyvä isä.
[/quote]
Hei ne lääkkeet! Lääkkeet, lääkkeet!
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 11:05"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 11:02"][quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 10:55"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 10:53"][quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 10:51"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 10:48"]Kun joku puhui siitä itsekkyydestä, että oli tajunnut sen vasta abortin jälkeen, niin saman olen minäkin tajunnut, tosin ilman aborttia. Minut sen sai ymmärtämään vuosikausien masennuskierre. En ole mikään kukkaislapsi, kaikille avoin ihminen, vaan haavoittunut, voimvaroiltani väsynyt ihminen, aika huono äiti, jolle olemassa olevat kaksi lasta ovat ihan tarpeeksi.
En häpeä myöntää omaa itsekkyyttäni, koska se ei ole tavallaan oma vikani ja jos olisin raskaana nyt abortti olisi juuri oikea vaihtoehto minulle.
136
[/quote]
Joo kuka häpeän kanssa jaksaisikaan loputtomiin elää. Sitähän se masennuskierre on.
[/quote]
Kun viittaat minuun, niin pitää edelleen valaista asiassa, että mulle ei ole tehty yhtäkään aborttia ikinä.
[/quote]
Häpeä huonosta äitiydestä ei abortista Tomppeli lue kunnolla :-D
[/quote]
Kuule. Mun masennus alkoi 17-vuotiaana, sain lapset 35- ja 37- vuotiaana. Mun masennus loppui 38-vuotiaana. Nyt olen 41v.
Mistä kohtaa voit päätellä, että häpeän huonoa äitiyttäni ja se häpeä ylläpitää masennustani? Kun olin lapseton masennuskierteeni aikana. Sen sijaan voimavarat ovat edelleen alemmat kuin jos olisin ollut terve nuo 20 vuotta.
Halusin sanoa, että masennusvuosina opin, että olen itsekäs, koska voimavarat olivat hyvin pienet, en jaksanut paljon. Silloin ihminen on itsekäs ja se on ihan normaalia. En häpeä itsekkyyttäni, niinhän mä kirjoitin.
En häpeä huonoa äitiyttäni, en missään sanonut häpeäväni. Ainoa, missä puhuin häpeästä, on, että en häpeä myöntää itsekkyyttäni.
Lapsillani on hyvä isä.
[/quote]
Hei ne lääkkeet! Lääkkeet, lääkkeet!
[/quote]
Ne on siellä hyllyllä. Ota sieltä.
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 11:02"][quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 10:55"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 10:53"][quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 10:51"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 10:48"]Kun joku puhui siitä itsekkyydestä, että oli tajunnut sen vasta abortin jälkeen, niin saman olen minäkin tajunnut, tosin ilman aborttia. Minut sen sai ymmärtämään vuosikausien masennuskierre. En ole mikään kukkaislapsi, kaikille avoin ihminen, vaan haavoittunut, voimvaroiltani väsynyt ihminen, aika huono äiti, jolle olemassa olevat kaksi lasta ovat ihan tarpeeksi.
En häpeä myöntää omaa itsekkyyttäni, koska se ei ole tavallaan oma vikani ja jos olisin raskaana nyt abortti olisi juuri oikea vaihtoehto minulle.
136
[/quote]
Joo kuka häpeän kanssa jaksaisikaan loputtomiin elää. Sitähän se masennuskierre on.
[/quote]
Kun viittaat minuun, niin pitää edelleen valaista asiassa, että mulle ei ole tehty yhtäkään aborttia ikinä.
[/quote]
Häpeä huonosta äitiydestä ei abortista Tomppeli lue kunnolla :-D
[/quote]
Kuule. Mun masennus alkoi 17-vuotiaana, sain lapset 35- ja 37- vuotiaana. Mun masennus loppui 38-vuotiaana. Nyt olen 41v.
Mistä kohtaa voit päätellä, että häpeän huonoa äitiyttäni ja se häpeä ylläpitää masennustani? Kun olin lapseton masennuskierteeni aikana. Sen sijaan voimavarat ovat edelleen alemmat kuin jos olisin ollut terve nuo 20 vuotta.
Halusin sanoa, että masennusvuosina opin, että olen itsekäs, koska voimavarat olivat hyvin pienet, en jaksanut paljon. Silloin ihminen on itsekäs ja se on ihan normaalia. En häpeä itsekkyyttäni, niinhän mä kirjoitin.
En häpeä huonoa äitiyttäni, en missään sanonut häpeäväni. Ainoa, missä puhuin häpeästä, on, että en häpeä myöntää itsekkyyttäni.
Lapsillani on hyvä isä.
[/quote]
Musta sulla itselläsi luetun ymmärtäminen ontuu. Aika ohutnahkaisesti suhtaudut muutenkin. Huudatko lapsillesi ja nimität heitä Tomppeleiksi? Todella toivon, että et niin tee. Ja tee lapsistasi sijaiskärsijöitä. Erkkikin näkee, että olet huonossa kunnossa.
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 11:09"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 11:02"][quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 10:55"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 10:53"][quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 10:51"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 10:48"]Kun joku puhui siitä itsekkyydestä, että oli tajunnut sen vasta abortin jälkeen, niin saman olen minäkin tajunnut, tosin ilman aborttia. Minut sen sai ymmärtämään vuosikausien masennuskierre. En ole mikään kukkaislapsi, kaikille avoin ihminen, vaan haavoittunut, voimvaroiltani väsynyt ihminen, aika huono äiti, jolle olemassa olevat kaksi lasta ovat ihan tarpeeksi.
En häpeä myöntää omaa itsekkyyttäni, koska se ei ole tavallaan oma vikani ja jos olisin raskaana nyt abortti olisi juuri oikea vaihtoehto minulle.
136
[/quote]
Joo kuka häpeän kanssa jaksaisikaan loputtomiin elää. Sitähän se masennuskierre on.
[/quote]
Kun viittaat minuun, niin pitää edelleen valaista asiassa, että mulle ei ole tehty yhtäkään aborttia ikinä.
[/quote]
Häpeä huonosta äitiydestä ei abortista Tomppeli lue kunnolla :-D
[/quote]
Kuule. Mun masennus alkoi 17-vuotiaana, sain lapset 35- ja 37- vuotiaana. Mun masennus loppui 38-vuotiaana. Nyt olen 41v.
Mistä kohtaa voit päätellä, että häpeän huonoa äitiyttäni ja se häpeä ylläpitää masennustani? Kun olin lapseton masennuskierteeni aikana. Sen sijaan voimavarat ovat edelleen alemmat kuin jos olisin ollut terve nuo 20 vuotta.
Halusin sanoa, että masennusvuosina opin, että olen itsekäs, koska voimavarat olivat hyvin pienet, en jaksanut paljon. Silloin ihminen on itsekäs ja se on ihan normaalia. En häpeä itsekkyyttäni, niinhän mä kirjoitin.
En häpeä huonoa äitiyttäni, en missään sanonut häpeäväni. Ainoa, missä puhuin häpeästä, on, että en häpeä myöntää itsekkyyttäni.
Lapsillani on hyvä isä.
[/quote]
Musta sulla itselläsi luetun ymmärtäminen ontuu. Aika ohutnahkaisesti suhtaudut muutenkin. Huudatko lapsillesi ja nimität heitä Tomppeleiksi? Todella toivon, että et niin tee. Ja tee lapsistasi sijaiskärsijöitä. Erkkikin näkee, että olet huonossa kunnossa.
[/quote]
Suosittelisitko mulle aborttia? Huom. Konditionaali.
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 09:58"][quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 09:46"]Omien useiden keskenmenojen vuoksi kieltäydyn ajattelemasta raskautta sikiönä ennenkuin viikkoja on yli puolenvälin. Raskaus on minulle nykyään vähän kuin auton koeajo, onko vikaa vai ei..Abortista ei ole kokemusta, mutta kaavinnasta kyllä, ja keskeytyneestä keskenmenosta. Eli kun se tavara ei tule omin avuin ulos.
Sanon henkilökohtaisesti, että varhaisilla viikoilla tehty abortti on vain ajoissa aiheutettu keskenmeno, (latinaksi keskenmeno on muistaakseni spontanus abortus) eikä sieltä todellakaan tule mitään inhimillistä vielä ulos, vaan verta, kalvoja ja limamöykkyjä. Olen nähnyt mitä sinne pönttöön tulee. Kipu voi olla todella kova eikä juttu välttämättä ole päivän keikka, varaudu siihen. Olen aina vuotanut verta n. 3 viikkoa ja alussa ei meinaa minulla riittää edes vauvanvaipat. Joita on aika katkeraa ostaa, kun niiden käyttötarkoitus on ihan toisenlainen.
Ultraaminen lienee siksi suositeltavaa, että selvitetään, että raskaus on kohdussa eikä esim. kohdun ulkoinen, jolloin se pitää leikata joka tapauksessa, näin olen ymmärtänyt.
Se vaan pisti ap silmään, että sä analysoit niin paljon tekstissäsi, että tulee mieleen, pitääkö sun vakuuttaa tieteellisesti itsellesi jotain. (Kirjoituksesi on kuin kirurgi tekemässä siamilaisten kaksosten erotusleikkausta.) Abortti on ok, jos epäilet olevasi jatkossa huono äiti ja omaa jaksamistasi. Ymmärrän kyllä hyvin, että masentuneena ei halua ottaa koliikkivauvariskiä, eikä kenties pitäisikään. Silti selittelevän analyyttisyytesi takia minulle tuli tunne, että haet syytä tehdä toimenpide, kun sinun pitäisi olla pässinvarma? Ettet vaan hyppää ojasta allikkoon?
[/quote]
Itse abortin tehneenä ja keskenmenoja kokeneena olen samaa mieltä, että ne on samankaltaisia, mutta aborttiin liittyvät tunteet on kielletympiä. Sinäkin kiellät itseltäsi surun, vaikka sinulla olisi siihen oikeus ja todennäköisesti se olisi kannattavaa. On helppo vähätellä kokemustaan ja ajatella uuden elämän alkua soluklönttinä, mutta keskenmenoa seuraava pettymys, suru ja menetys on kyllä ihan oikeutettua.
[/quote]
Keskeytynyt keskenmeno on kyllä henkisesti yksi rankimmista kokemuksista, minkä tiedän :'(