Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Abortti- kokemuksia ja syitä päätökseen
05.03.2014 |
Hei!
Olen 35-vuotias kahden lapsen (6v ja 8v) äiti ja odotan kutsua lääkkeelliseen raskaudenkeskeytykseen. Etsiessäni tietoa raskauden keskeytyksistä huomasin että kokemuksia asiasta on kirjoitettu vähän ja nekin kokemukset joita esim. lääkkeellisestä keskeytyksestä on ovat pitkälti johtuneet alkion kuolemasta, alkion/sikiön vammasta tai odottajan nuoresta iästä. Tilastojen valossa raskaudenkeskeytyksiä tehdään vuosittain maassamme reilu 10000 ja näistä yli 90% sosiaalisin perustein. Siksi halusinkin jakaa oman tarinani tähän asti ja herättää keskustelua aiheesta, joka ainakin itsestäni tuntuu vielä tabulta- onko se sitä?
Oma raskautemme sai alkunsa kolme viikkoa sitten. Olen lopettanut e-pillerit suvussamme ilmenneen tukostaipumuksen vuoksi ja mieheni on jonottanut jo vuoden vasektomiaan, hänellä ikää 42 vuotta. Olimme yhdynnässä jossa ensimmäistä kertaa suhteemme aikana kondomi hajosi kesken yhdynnän. Hain heti jälkiehkäisypillerin apteekista (jossa ei muuten haastateltu tai kerrottu muista ehkäisytavoista, vaikka käypä hoito suositus niin velvoittaa), mutta jälkiehkäisystä huolimatta siis raskauduin. Arvasin tulleeni raskaaksi raskausoireiden alettua ja positiivisen testin jälkeen varasin ajan yksityiseltä lääkäriäsemalta. Yksityinen gynekologi oli selvästi abortin vastainen enkä saanut häneltä sen kummempia neuvoja kuin tulla vastaanotolle uudestaan kolmen viikon päästä kun sikiön sydänäänet saa näkyviin?? Pettyneenä kokemuksesta varasin ajan toiselta gynekologilta joka ilmoitti osaamisalueeksen raskauden keskeytykset (tyhmänä en tätä tajunnut ensimmäisellä kerralla varmistaa). Toisella käynnillä sain asiallista palvelua. Kerroin että olemme mieheni kanssa tehneet päätöksen lapsiluvusta jo vuosi sitten kun hän hakeutui vasektomiajonoon ja että olimme käyttäneet kondomia sekä jälkiehkäisyä. Sain lähetteen lääkkeelliseen raskaudenkeskeytykseen jonka toimitin gynekologian poliklinikalle ja josta nyt siis odotan kutsua itse toimenpiteeseen.
Kun tein positiivisen raskaustestin pohdimme toki mitä teemme tilanteessa. Yritimme ajatella kolmannen lapsen mahdollisuutta, mutta kaikki positiiviset asiat joita kolmannen lapsen saamisessa koin olivat niin pinnallisia, (äitiysloma ja raskaana olevan naisen vartalo isoine rintoineen) että totesin raskaudenkeskeytyksen olevan oikea vaihtoehto. Otin yhteyttä projektiin joka tukee aborttia harkitsevia ihmisiä ja olin erittäin yllättynyt kun saamani vastausviesti olikin lähtökohtaisesti abortinvastainen. Minua kehotettiin harkitsemaan raskauden jatkamista, koska saisin jäädä äitiyslomalle ja se helpottaisi vaikeaa työtilannettani. Hermostuin tästä totaalisesti sillä jos ainoa asia jonka vuoksi haluan lapsen synnyttää on se, että saan olla poissa töistä- eikö se ole syynä todella huono ja kestämätön? Äitiysvapaa loppuu aikanaan, mutta tämä "kortti vapauteen" on vastuullamme 18-vuotta. Jos koen työtilanteen niin ahdistavaksi että haluan jäädä vapaalle, vaihdan työpaikkaa en synnytä lasta.
Syitä jonka vuoksi en lapsia enää halua ovat: voimavarani - kärsin keskivaikeasta masennuksesta ja tahdon ohjata kaiken voimani olemassa olevien lapsieni hyväksi, terveys- kärsin selkävaivoista joita suuri vatsa pahentaa entisestään, vauva-aika- en kestä enää yhtään vatsakipuista itkuista vauvaa (meillä kuopus itki käytännössä koko ensimmäisen elinvuotensa). Uhmaikä- en jaksa enää yhtään taaperoa ja itkuraivokohtauksia vailla syytä (kyllä tiedän niiden kuuluvan lapsen kasvuun), ikämme- kun lapsi olisi 18 olisimme 53 ja 60-vuotiaita, kumpikaan meistä ei halua enää tuon ikäisenä olla vastuussa nuoren omaa paikkaansa hakevan elämästä. Ehkä olemme itsekkäitä mutta haluamme nauttia elämästä myös kahdestaan ja taata kahdelle lapsellemme kaiken mahdollisen hyvän niin henkisen kuin rahallisenkin jonka pystymme antamaan.
Odotan siis yhä kutsua klinikalle. Olen miettinyt kenelle voimme tästä päätöksestämme kertoa? Loukkaammeko läheisiämme jos kerromme keskeyttäneemme raskauden? Kuuluuko asiasta kertoa kenellekään vai onko asia häpeä josta tulee vaieta kun kyseessä ei ole teiniabortti vaan kahden vakaassa parisuhteessa olevan aikuisen ihmisen päätös?
Jos raskauden keskeytys on mahdollisuus tulisiko silti vakaassa parisuhteessa elävien aikuisten kestää "huolimattomuutensa" seuraukset?
Mitä ajatuksia asia sinussa herättää?
Kommentit (314)
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 21:03"]Kannattaa vain mennä siihen toimenpiteeseen ja luottaa siihen, että oma arvostelukyky on niin kehittynyt, että tietää, mikä on omaksi parhaakseen. Sanoipa kukaan muu siihen mitä tahansa.
Tekisin ihan samoin, jos olisin aloittaja. Ikää 41, lapset 4 ja 6 v olen oman jaksamiseni rajoilla ja mies hoitaa melkein kaiken, eli niin on hänkin.
En käytä hormonaalista ehkäisyä erittäin painavista syistä minäkään ja pelottaa, että tuo aloittaja voisin olla minä. Ehkäisyvaahtoa ei tällähetkellä ole Suomesta saatavilla ja kuparikierukka ei sekään sovi kaikille.
Meillä kondomi, varmat päivät ja keskeytetty yhdyntä ehkäisykeinoina.
[/quote] jos lapsi luku on täys miksi ette tee jompikumpi sterilisaatioa . Tai hormooni kierukka . Keskeytys niin älä luota saati kumiin ja varmoja päiviä ei ole
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.03.2014 klo 01:18"][quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 19:37"]
Minulla
abortti 1) olin nuori ja typerä, emme käyttäneet poikaystävän kanssa ehkäisyä. Vuosi oli 2002.
abortti 2) raiskaus, tulin raskaaksi. Vuosi 2006.
Abortti 3) Olin syönyt jälkiehkäisypillerin, olin silti raskaana. Poikamme oli alle vuoden vanha, oma yritys juuri perustettu. Henkisesti raskain.
[/quote]
Olet kyllä harvinaisen typerä ja vastuuntunnoton lortto.
[/quote][quote author="Vierailija" time="14.03.2014 klo 01:18"][quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 19:37"]
Minulla
abortti 1) olin nuori ja typerä, emme käyttäneet poikaystävän kanssa ehkäisyä. Vuosi oli 2002.
abortti 2) raiskaus, tulin raskaaksi. Vuosi 2006.
Abortti 3) Olin syönyt jälkiehkäisypillerin, olin silti raskaana. Poikamme oli alle vuoden vanha, oma yritys juuri perustettu. Henkisesti raskain.
[/quote]
Olet kyllä harvinaisen typerä ja vastuuntunnoton lortto.
[/quote]Häpeä jos osaat . Kohts yksi hän oli nuori , kohta 2 hänet RAISKATTIIN 3 jos on jo otettu jälkiehkäisy niin se on otettava pois NUIJA
Tosiaan oon samaa mieltä mieluummin teet abortin ku otat 18 vuodeksi hoidettavaksi lapsen jolle et välttämättä pystyisi antamaan kaikkea
Ei kukaan pysty antamaan lapselle kaikkea. Ei lasta sellaisella perusteella kannata tappaa kohtuun.
Itse tein abortin pari vuotta sitten elämänkumppanini kanssa enkä ole päivääkään katunut. Paras päätös omalla kohdallani, kivi tippui harteilta heti. Jos tulisin nyt raskaaksi, tekisin ehdottomasti abortin toistamiseen. Jälkeenpäin ihmettelin vaan sellaista ihmeellistä abortti-diskurssia, jossa abortista tehdään muka tosi raskasta ja uhriteutetaan tekijät. Tutkimusten mukaan yli 90% abortin tekijöistä ei kadu tai koe aborttia traumaattisena. Uskovaiset konservatiivit tahtovat olla vaan niin kovin äänekkäitä että niitä juttuja kuulee sitten eniten. Harvoin ovat itse aborttia tehneet kuitenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
syntymätön sekasikiö on eri asia kuin ihminen :D ja vauvat ei muutenkaa oo viel ihmisii ku ne on nii tyhmii. mun pikkuveli abortoitii ja hyvä nii. vanhempieni hyvinvointi on jonkun olemattoman potentiaalielämän yläpuolella.
Ootteko naiset ihan terveitä sanotte läjä soluja se on lapsi sinun lihaa ja verta se abortti ei ole mikään teidän ehkäisy keino elämän tilanne masennus ja mitä muuta paskaa oon ite 30viiden lapsen äiti joista on neljä keskosena syntynyt ja silti en ole yhtään aborttia tehnyt vaikka pelännyt aikuiset ihmiset ottakaa vastuu älkää olko kun pikku pennut kai te nyt ymmärrätte mitä seuraa kun ootte miehen kanssa silleen aikuiset ihmiset miten lapsellista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekäs nainen sama kun olisit tappanut jonkun niinhän teit tapoit lapsesi mutta se on onneksi paremmassa paikassa tiesitkö se sai sinä päivänä taivaassa juhlat hyi naisia
Ei sua kukaan ihminen voi tuomitakkaan teostasi itse keräät kivesi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.11.2014 klo 03:36"]Ootteko naiset ihan terveitä sanotte läjä soluja se on lapsi sinun lihaa ja verta se abortti ei ole mikään teidän ehkäisy keino elämän tilanne masennus ja mitä muuta paskaa oon ite 30viiden lapsen äiti joista on neljä keskosena syntynyt ja silti en ole yhtään aborttia tehnyt vaikka pelännyt aikuiset ihmiset ottakaa vastuu älkää olko kun pikku pennut kai te nyt ymmärrätte mitä seuraa kun ootte miehen kanssa silleen aikuiset ihmiset miten lapsellista
[/quote]
Haiskahtaa vähän elämänkoululta ;) oikein 5 lasta ja yhdyssanatkaan eivät ole hallussa!
Käyttäisitkö myös pilkkuja ja pisteitä, että teksti olisi helpommin luettavissa :) ? Ja mitä tarkoitat, kun ollaan miehen kanssa silleen? Ei kai penis vain mene pimppiin? Hui!
Opetelkaa sellainen joogaharjoitus kuin Nauli. Itse olen abortoinut sillä omin neuvoin jo kahdesti. Toimii hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen 17 vuotiaana tehnyt abortin. Lapset ei ikinä ole ollut lähellä sydäntäni, ja asia ei ole kertaakaan kammoksunut mielessäni, eikä ole haitannut. Tämähän tietysti riippuu ihmisestä mutta itseni kanssa olen asiani kanssa sinut.
Itselläni tilanne se, että odottelen parhaillaan kutsua naisten tautien poliklinikalle. Plussasin viime torstaina. Olen siis ollut koko alkuvuoden kipeänä ja syönyt vaivoihini kolme eri antibioottikuuria. Antibioottikuurit oli laskeneet e-pillerien tehoa (tästä ei esim apteekissa tai lääkärissä mainittu mitään..) minkä takia olen tulluy raskaaksi. Olen käynyt myös röntgenessä kaksi kertaa sinä aikana kun olen ollut raskaana. En ole missään vaiheessa halunnut lapsia, olen ollut tätä mieltä aina. Olen siis 30 vuotias. Aluksi mietin että mitä ihmettä teen. Mutta nyt viikonlopun aikana olen tullut hybin vahvasti siihen lopputulokseen että en edelleenkääm halua lapsia. En tiedä jaksaisinko pikkulapsiaikaa, tai olisinko valmis sitoutumaan mihinkään 18 vuoden ajaksi. Siis lapseen tai avomieheeni.miehelläni on kaksi lasta ennestään ja olen niiden kanssa paljon tekemisissa, joten realistinen käsitys lapsiperheen arjesta minulla on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei!luin tarinasi mikä oli todella mielenkiintoinen.Itse käyn läpi tällaista vaihetta.Aloin seurustella uudestaan miehenkanssa jolla ei ole lapsia,itselläni yksi joka täysi ikäinen.Aina sanoin en lapsia enää tee että haluan elää nyt itselleni sainhan hänet jo 19v.Tilanne muuttui nyt raskaana v.7+,mutta jostain kumman syystä meillä on ruvennut tulemaan ihmeellisä riitoja miehen kanssa ja olen ruvennut miettimään raskauden keskeytystä koska pelko siitä että olen vielä yksinhuoltaja pelottaa.Luovuin koko entisestä elämästäni tämän miehen takia ja nyt olen tässä.Mielestäni jokaisella on oikeus aborttiin jos siihen on oikeat syyt.Rakastanko tätä mitä sisälläni kasvaa kyllä!mutta joskus tilanne vaatii tekemään ilkeitäkin ratkaisuja vaikka niitä ei ehkä haluaisikaan tehdä.
Kiitos vastauksista, jotenkin se vain helpottaa keskustella asiaa läpikäyvien tai läpikäyneiden kanssa, vaikka sitä tukea saakin myös muualta. Mutta tosiaan, vaikka se tuntuisikin pahalta, täytyy ajatella itseään ja omaa jaksamistaan. Päätökseni jälkeen meidän suhde on ollut riitaisa, molempia tuntuu ärsyttävän kaikki eikä kumpikaan osaa kuunnella toista. Liekö tämä jonkinlaista surutyötä jo tavallaan.. Tänään pitäisi mennä avomiehen ystävän syntymäpäiville, jossa on myöskin parin kk ikäinen vauva. Ajatus tuntuu todella raskaalta enkä tiedä mitä tunnen tai miten reagoin sitten juhlissa.. Huoh.
Olen lukenut tältäkin sivustolta kokemuksia keskeytyksestä, ja on kyllä tullut paljon pelkoja keskeytykseen liittyen. Kipu, vuoto, henkinen hyvinvointi, kaikki nämä pelottaa. Toki tämähän on aina yksilökohtaista miten se sujuu, mutta ainahan sitä tykkää vähän maalailla piruja seinille..
Kuinka monelle kerroitte/olette kertoneet tilanteestanne? Itse olen kertonut parille parhaalle ystävälleni. Heiltä olen saanut aivan verratonta tukea. Tuntuu, että heille on monesti helpompi puhua kuin miehelleni.. hän ei oikein osaa puhua ajatuksistaan eikä aina ymmärrä, miten suuri asia tämä minulle on ja mitä tuntemuksia se minussa herättää.. Mutta miten hän voisikaan täysin ymmärtää.
Mä aina luulin haluavani vähintään viisi lasta. Kun huomasin odottavani kolmatta, ensimmäiseksi ajattelin "ei". Ja kun se ajatus ei hävinnyt. Eniten pelotti se, miten kipeäksi tulisin odotusaikana (toisen odotusaikana olin sairaalassa ja todella huonossa kunnossa muutenkin) ja miten vähän saisin minä sekä mieheni nukuttua taas, päädyin keskeytykseen. Nuorin lapsista oli vasta vähän aiemmin alkanut nukkumaan öitään, siihen asti olin valvonut jo 3,5 vuotta hänen kanssaan.
Keskeytys tehtiin lääkkeillä, rv 5+3. Ei ole kaduttanut enkä ihan heti pysty edes sanomaan vuotta milloin keskeytys tehtiin, mutta on siitä jo aikaa useampi vuosi.
Viikonlopun ennen käyntiä lääkärillä hakemassa lähetettä keskeytykseen, itkettiin yhdessä miehen kanssa. Lähinnä huonoa ajoitusta ja pettymystä.
Olen tehnyt abortin ja henkisesti siitä toipuminen kesti 8-vuotta. Tästä abortista on nyt 12-vuotta aikaa.
Näen kohdallasi yhden aika ison riskin ja se on tuo sinun masennus.
Teimme päätöksemma lapsiluvustamme vuosi sitten, olin silloin terve. Sairastuin työuupumukseen ja masennukseen kolme kuukautta sitten. Tiedän että masennus altistaa abortin jälkeisen toipumisajan pitkittymiseen ja saattaa jopa laukaista uuden syvemmän masennusjakson. Itselläni tämä tahtomattani alkanut raskaus ja alkio jonka tiedän kehittyvän sisälläni aiheuttavat ahdistusta ja "nurkkaan ahdistetun" olon, mutta pystyn käsittelemään tätä ahdistusta kun tiedän tämän raskauden olevan keskeytettävissä. Omassa tapauksessani tietäisin kärsiväni suuremmista ongelmista jos joutuisin rakkautta vasten tahtoani jatkamaan.
Tehkää aina valitus noista abortinvastaisista lääkäreistä. Heillä ei ole oikeutta painostaa asiakasta millään tasolla.
Alue: Aihe vapaa
Minäkään en pidä adoptiota vaihtoehtona abortille. Minulla on sukulainen, joka annettiin vauvana adoptioon. Hyvä perhe? Hän päätyi perheeseen, jossa liityttiin adoption jälkeen uskonlahkoon, niin tietäen hänen kasvutarinansa ja mietteensä asiasta.... Aika harvinaisia taitaa olla ne adoptiolapset, jotka ei etsi minuuttaan, ja hän joutui etsimään sitä vielä vaikeimman kautta, kun jätti lahkon.
Minulla on ollut monta keskenmenoa, joka lääkärin papereissa lukee nimellä spontanius abortus tai sellaista. Aiheutettu keskenmeno ei ole minusta sen kummempi juttu, molemmat sattuu ja kipulääkettä saa ottaa. Jos homma tehdään lain sallimilla viikoilla, nainen sitä itse tahtoo tai sikiön terveys/äidin terveys on sellainen, että raskauden jatkaminen on pähkähullua, niin ilmanmuuta. Joskus on viisainta valita terve järki jo ihan sen lapsenkin takia. Ei tähän maailmaan tarvita esim. yhtään FAS-lasta tai sijaisperheestä toiseen matkustavaa, rakkautta vailla olevaa lasta lisää. Jos et pysty, ole rehellinen itsellesi ja tee mieluummin abortti. Jokainen lapsi ansaitsee olla rakastettu ja huolehdittu.