Onko opettajalla velvollisuutta (virkansa puolesta) tarjoamaan

mutta samaan aikaan kun puhutaan ryhmäkokojen pienentämisestä, monen tutun lapsen luokalla on yli 30 oppilasta.

Ja jos lapsella on jokin diagnoosi, ja lapsi on erityisoppilas, niin totta ihmeessä se liittyy asiaan ja suurestikin.



Opetaja ei voi paapoa jokaista tavallista villeä, se on totta. Mutta jos kyseessä on erityisoppilas, niin sillä tosiaan on hojks ja sen myötä oikeus tuollaiseen erityiskohteluun ja tarkkailuun, mitä ap perää.



Ja koska oppilaalla on hojks, niin koulu saa sen perusteella valtiolta lisärahaa. Niistä lisärahoista voidaan maksaa opettajalle lisäpalkkaa siitä vaivannäöstä mikä opettajalle tulee, kun hän vahtii oppilaan läksymerkintöjä.



Eli asian ei pitäisi olla mikään ongelma kenellekään. Mutta minä olen huomannut, että opettajat on juuri tuollaisia, että ne keskittyvät joskus pitämään rajansa ja reviirinsä, joille on kyllä paikkansa, ettei ope uuvuta itseään. Mutta joskus opettajat sitten unohtavat, että voisi miettiä myös sitä miten ongelma ratkaistaan järkevästi ja kaikille reilulla tavalla.



Luulen, että rehtori panttaa niitä lisärahojaan ja on vähän turhan jäykkä, että niitä voidaan käyttää vain matikan tukiopetukseen. Mutta toisaalta opettaja voi ratkaista tilanteen rehtorin ohi niin, että merkkaa lappuun sitten vaikka sitä matikan tukiopetusta, vaikka ei olekaan kirjaimellisesti juuri sitä antanut. No, ap ei voi tuollaista kyllä mennä ehdottamaan. Mutta joskus tosiaan ällistyttää tämä koulumaailman jäykkyys, vaikka asiat olisi ihan helposti ratkaistavissa.



Mutta sitten liennytykseksi vielä: Se lisäraha ei tietenkään ole suuren suuri. Jos luokassa on avustaja, niin siihen kuluu ainakin kolmen oppilaan lisärahat, joten opelle ei jää mitään käytettäväksi. Ja hojksien laatimiseen, päivittämiseen ja palavereihin kuluu tunteja, joihin menee rahaa. Eli voi olla, ettei ap:n lapsen lisärahoja ole enää jäljellä, ne on jo käytetty. Ja osa opettajista ei tiedä mistään lisärahoista mitään, eli ilmeisesti rehtorit laittaa ne selkänsä taakse ja käyttävät mihin käyttävät tai pyyntöjen mukaan. Mun entisessä työpaikassani raha siirrettiin suoraan opettajan käytettäväksi, sanottiin minkä tuntimäärän sillä rahalla voi tehdä ylimääräistä ja minä käytin ne tunnit palavereihin, tukiopetukseen, eriyttämiseen, ym. Kaikkien kohdalla en edes saanut kaikkia tunteja käytettyä.

täällä Helsingissä tuollainen käytäntö ei ainakaan ole mahdollista, että opettaja saisi palkkaa yhtään mistään muusta työstä kuin opettamisesta. Vaikka hojks-oppilaiden palavereihin ja erityisjärjestelyihin kuluu paljon aikaa, niin niistä ei mitään korvausta opettajalle makseta, ellei kyseessä tosiaan ole jokin tunti oppilaalle.

opettaja vahtii työnsä ja jaksamisensa rajoja. Täälläkin on lukenut niin törkeää tekstiä kohdistuen opettajaan että on vaikeaa ymmärtää aikuisten olleen asialla. Opettjaan projisoidaan kaikenmaailman sontaa, niinkuin hän olisi vanhemmillekin joku isä-tai äitihahmo jolle voi kiukutella ja jolta voi vaatia mitä vain. Kun kyseessä kuitenkin on se yksityis-ihminen joka työnsä puolesta on opettaja- opettaja joka tapauksessa kantaa jollain lailla niitä oppialita ja heidän asioita mukanaan, niin kyllä hänen täytyykin aika selkeät rajat tehdä sille mihin resurssit riittää ja mikä on yksityiselämää. Vanhemmille kun nämä rajat eivät välillä tunnu olevan ollenkaan olemassa, ja opettajan kunnioitus sekä ammattilaisena että yksityishenkilönä puuttuu.

jos luokalla on monta tehostetun ja erityisen tuen oppilasta, opettaja joutuu kirjoittamaan hojkseja ja palaveeraamaan lukuisia palavereja, eikä näistä opettajille mitään korvauksia makseta. Tottahan opettaja yrittää auttaa oppilaita, minkä suinkin voi, mutta kyllä tosiaan jossakin aina tulee raja vastaan. Yhdestä ihmisestä ei yksinkertaisesti hirveästi riitä kerrallaan 25-30 lapsen tarpeisiin.

mitään ekstraa maksettu.

Esim joku asperger kyllä työllistää helposti yhtä paljon kuin koko muu luokka.

Mutta eikun lisää integraatiota kouluun! Kuulostaa niin ylevältä, mutta tekee luokkatyöskentelystä yhtä hullunmyllyä! (Sääliksi käy oppilaita, itselläni yhtä luokkaa viikossa vain kolme tuntia. Olen siis aineenope.)

Läksyjen merkkaamisesta vielä: Ap:n lapsi voisi varmasti jäädä tunnin jälkeen hetkeksi paikalleen istumaan ja näyttää opelle, että läksy on merkattu. Mutta luulenpa, että tämän typpinen oppilas on ekojen joukossa painelemassa ovesta ulos kellon soidessa... Ja tunnin lopussa aika monella oppilaalla on opelle asiaa. Hän ei voi aina priorisoida yhtä oppilasta, vaan tämän tulisi odottaa vuoroaan.

Opettajat ovat itse keksineet ulkoistaa työtehtäviään ja siitä kärsivät lapset. Vaikka lapsi olisi ollut joskus "erityisoppilas", se ei tarrkoita sitä että hän olisi aina erityisoppilas. Toisin sanoen oppilaalla on oikeus ihan yleisen tai tehostetunkin tuen puitteissa saada apua tai tietty erityisen tuen puitteissa, jos sellainen päätös on vielä olemassa. Opettajat ovat itsekkäitä, kun eivät hae ongelmiin apua muusta kuin erityisluokkasiirroista, mikä tässä tapauksessa olisi täysin ylimitoitettu ratkaisu.



Jos ei opettaja "kykene" auttamaan, on reksin tehtävä hankkia avustaja luokkaan. Opettajat vaan tuppaavat puolipäivätöillään vaatimaan ihan mahdottomia. Lapsella on joka tapauksessa oikeus saada tukitoimia ja tässä tilanteessa opettaja kyllä ensisijaisesti auttaa, älä luovuta!!

tai joillain "siviileillä" käsitys opettajan työstä peruskoulussa hukassa. Opettaja on ensisijaisesti kasvattaja, opetus on vasta toissijaista. Lukekaapa vaikka lakia, niin huomaatte, missä on painopiste. Erityisesti alakoulussa opetussisällöt on niin pienet, että siellä kasvatus on korostunutta. Eihän siellä ole oikeaa asiaa per päivä kuin hiukan ja loppu on sitä lasten ohjaamista muuten kansalaisuuteen. Se on totta, että opettaja ei voi kaikkea huolehtia. Sekin on totta, että vanhemmilla on vastuu. Se ei silti poista sitä, että opettajan tehtävä on juuri tämän kaltaisissa asioissa kasvattaa lasta yhdessä vanhempien kanssa. Joskus vaatimukset menee yli, mutta silloin onkin vedettävä se raja.



Tehostettu tuki on tarkoitettu kaikkiin ongelmiin, myös käytöshäiriöhin. Ihmettelen, jos täällä on opettajia, joiden mielestä vain oppimisongelmat ovat syy tukitoimien käyttöön. Missä ihmeen pilvessä te elätte? Ettekö te tunne työkenttäänne?



Itse olen opettaja. En tosiaan ala mielistelemään vanhempia ja osaa vetää rajat vaatimuksille. Tälläiset vaatimukset on siinä mielessä ongelmallisia, koska opettajalla on velvollisuus ja toisaalta rajallinen aika per oppilas. Miettisin tapauskohtaisesti, todennäköisesti auttaisin. Eihän se multa vie juuri mitään, jos vilkaisen edes siinä tuntitilanteessa, että muksu kirjoittaa vihkoonsa taululta asiat.



Olen toiminut opettajana alakoulussa, yläkoulussa ja lukiossa. Alakoulussa on niin vähän sitä asiasisältöä, että kaikkeen tälläiseen juuri pitääkin panostaa. Ei luokanopet ole turhaan kasvatustieteilijöitä...:) Toisaalta lukiossa on sitten vastapuolena tappotahti ja siellä ei ole varaa hukata aikaa mihinkään muuhun kuin tiukkaan asiaan.

tulla lapselle monesta muustakin syystä kuin oppimisvaikeuksien vuoksi. Jos ap:n lapsella on tuo erityisopetuspäätös nimenomaan oman toiminnan ohjauksen puutteiden vuoksi, hän on oikeutettu tuollaiseen lisäapuun.



Normaaliluokkaan integroidun erityisoppilaan tuki mietitään lapsikohtaisesti. Minusta voisit vaatia tapaamista opettajan kanssa ja tarvittaessa asiaa oppilashuoltoryhmään, jossa mietitään, mitä tukea juuri sinun lapsesi tarvitsee ja voi saada. Jos todellakin muun tuen tarve on hyvin vähäinen, ei VOI olla mahdotonta tarkistaa, että lapsi on huomannut merkitä läksynsä.



Ihan järjetöntä, että sen sijaan että käytettäisiin minuutti iltapäivisin tai 10 sekuntia tuntien päätteeksi tuon tarkistamiseen istutetaan mieluummin lasta jälki-istunnossa joka viikko!!! Lapsi oppii, että hän on huono oppilas ja laiska, vaikka kyse olisikin jostain ihan muusta, esim. huonosta muistista ja hankaluudesta hahmottaa opettajan puheesta juuri häntä itseään koskevat viestit.



Laskennallisesti normaaliluokkaan integroitu erityisoppilas on oikeutettu saamaan luokkaan luokka-avustajan 4 tunniksi per viikko. Tuki on siis laskennallisesti tuo, ei kovin iso, mutta jos tosiaan muut tukitoimet vaativat vain vähän, ei luulisi olevan mahdotonta saada läksyjen hoitoon kohdennettua apua. Opettajalle ei makseta siis lisää palkkaa, mutta koulu saa tukea lisää, jolla voidaan kustantaa (kun erityisoppilaita on riittävästi) kouluavustaja.



Itselläni on as-poika laaja-alaisella erityisluokalla, ja opettaja merkitsi ekalla ja tokalla läksyt lapsen kirjaan. Nyt hän valvoo, että lapseni merkitsee ne. Omaa vastuuta siis kasvatetaan kädestä pitäen vähitellen, koska oman toiminnan ohjauksen ongelmien vuoksi lapseni ei välttämättä yleisiä, koko luokalle kohdennettuja ohjeita ymmärrä.



Eli: kannattaa pyytää tapaamista opettajan kanssa ja lähestyä neuvottelevalla ja kohteliaalla asenteella: miten tämä läksyjen muistamattomuusongelma voidaan yhteispelillä ylittää? Kotoa käsin illalla on aika vaikea tehdä mitään, jos ei tiedä, mitä läksyjä on tullut.

Opettajat ovat itse keksineet ulkoistaa työtehtäviään ja siitä kärsivät lapset. Vaikka lapsi olisi ollut joskus "erityisoppilas", se ei tarrkoita sitä että hän olisi aina erityisoppilas. Toisin sanoen oppilaalla on oikeus ihan yleisen tai tehostetunkin tuen puitteissa saada apua tai tietty erityisen tuen puitteissa, jos sellainen päätös on vielä olemassa. Opettajat ovat itsekkäitä, kun eivät hae ongelmiin apua muusta kuin erityisluokkasiirroista, mikä tässä tapauksessa olisi täysin ylimitoitettu ratkaisu.

Jos ei opettaja "kykene" auttamaan, on reksin tehtävä hankkia avustaja luokkaan. Opettajat vaan tuppaavat puolipäivätöillään vaatimaan ihan mahdottomia. Lapsella on joka tapauksessa oikeus saada tukitoimia ja tässä tilanteessa opettaja kyllä ensisijaisesti auttaa, älä luovuta!!

on köäytännön koulutyöstä? vai kuulutko näihin nykyajan vaatijoihin, jotka on jostain saaneet päähänsä että koko maailma on olemassa vain palvellakseen nöyrästi ja taukoamatta sua ja sun lapsia???? Oikeus siihen ja tähän on nykyään tosi kaukana käytännön resursseista ja edes opettajalla ei ole mitään haltijakummin ylimääräisiä taikatemppuja taikoa tyhjästä niitä resursseja. Tietysti on ymmärrettävää, että jos kuvittelee maailman olevan täällä itseä varten, voi helposti myös kuvitella että opettajankin on palveltava sua burnout-kuntoon, tai on itsekäs.

opettajilla on nykyisin myös aika paljon työtä, josta ei tosiaan makseta: jos luokalla on monta tehostetun ja erityisen tuen oppilasta, opettaja joutuu kirjoittamaan hojkseja ja palaveeraamaan lukuisia palavereja, eikä näistä opettajille mitään korvauksia makseta. Tottahan opettaja yrittää auttaa oppilaita, minkä suinkin voi, mutta kyllä tosiaan jossakin aina tulee raja vastaan. Yhdestä ihmisestä ei yksinkertaisesti hirveästi riitä kerrallaan 25-30 lapsen tarpeisiin.

Ihan pakko huomauttaa, että sillä palkalla kuuluu kuitenkin tehdä työtä. Ei voi olla mahdotonta joko merkitä läksyt tai sopia asia jollakin muulla tavalla. Monessa koulussa opettaja merkitsee läksyt Wilmaan. Sielläpä ovat sitten kaikkien näkyvillä.

Olen itse ollut opettajana pitkään (vakituisena) ja nyt olen työtön, sijaisuuksia teen silloin tällöin. Viimeistään nyt olen tajunnut, että opettajilla - kuten varmaan kaikilla muillakin, joilla on varma työ ja kelpo palkka - on tapana valittaa siitä ja tästä ja kaikki on aina ihan kohtuutonta...

Tervetuloa työttömän todellisuuteen, jossa palkkaa saa satunnaisista tunneista, ei lomarahoja, ei ikälisiä, ei mitään turvaa eikä jatkuvuutta.

Lupaan, että jos joskus vielä vakituisen työn saan, en valita enkä koko ajan väitä, että ei kuulu mulle. Vakituisessa työssä sain liki 3000€/kk, hyvät lomat ja kaikki muu sen päälle. Se on kuulkaa ihan hyvin, opettajat. Tehkää parhaanne älkääkä aina vinkuko. Jos ei huvita, ottakaa lopputili. Teen teidän työnne ihan mieluusti.

t. Opettajalle ei makseta siis lisää palkkaa, mutta koulu saa tukea lisää, jolla voidaan kustantaa (kun erityisoppilaita on riittävästi) kouluavustaja.

Koulu / rehtori päättää, että ne erityisoppilaista saadut lisärahat käytetään avustajien palkkaamiseen ja näin varmasti saadaan rahoista paras hyöty.

Minä tuolla aiemmin kirjoitin niistä lisärahoista ja meillä oli siitä erilainen tilanne, että meillä ei ollut avustajia, kun kyseessä ei ollut alakoulu. Siksi ne lisärahat tuli suoraan opettajien käyttöön.

Mutta kuten jo sanoin, niin jos rahat on jo käytetty muualle (yleensä siihen avustajaan), niin silloin opettajalla ei enää ole mistä ottaa. Mun henkilökohtainen mielipide kuitenkin on, että opettajallekin pitäisi lohkaista rahat edes niihin pakollisiin töihin eli hojksin tekoon ja hojks-palavereihin. Mutta näissähän ei mun mielipide vaikuta, vaan ne on ammattiliiton juttuja.

Silti joskus tuntuu, että opettajat on liiankin tarkkoja, ettei voi tehdä jotain ylimääräistä. En minäkään ole ylimääräisen työn kannattaja. Mutta tuollaisessa asiassa, jonka ei tarvi käytännössä lisätä mitään työmäärää eikä työaikaa, niin noissa opettajat voisi olla joustavia. Mutta jos joku opettaja ei jousta, niin hänellä on varmasti siihen syynsä. Me muut voidaan arvella, että häneltä on vuoden mittaan pyydetty varmaan jo "miljoonaa" asiaa, joten mitta on nyt täynnä.

Silti joskus tuntuu, että opettajat on liiankin tarkkoja, ettei voi tehdä jotain ylimääräistä. En minäkään ole ylimääräisen työn kannattaja. Mutta tuollaisessa asiassa, jonka ei tarvi käytännössä lisätä mitään työmäärää eikä työaikaa, niin noissa opettajat voisi olla joustavia. Mutta jos joku opettaja ei jousta, niin hänellä on varmasti siihen syynsä. Me muut voidaan arvella, että häneltä on vuoden mittaan pyydetty varmaan jo "miljoonaa" asiaa, joten mitta on nyt täynnä.

Se on sitä aina ja jatkuvasti, ja sen vuoksi heille maksetaan täyttä palkkaa, vaikka oppitunnit työllistävät suoraan vain alle 30 h viikossa (alakoulussa). On tuntien valmistelua, retkiä, ryhmätöitä, projekteja, wilmaviestejä, sähköpostiviestejä, puhelinsoittoja, vanhempaintapaamisia, hojks-palavereita, leirikouluja, jnejne.

Kuten joku jo sanoikin, opettajan palkka ja työaika+lomat eivät ole mitenkään kamala rangaistus ja paskanakki. On outoa, jos asenne olisi, että "en tee mitään ylimääräistä". Silloin voi vakavasti miettiä työnsä syvintä olemusta, joka ei todellakaan ole pelkästään tiedollista, vaan myös kasvatuksellista.

Ihan ihme ajatus, että tuollainen muutaman minuutin viikottainen lisävaiva erityisoppilaan vuoksi olisi jotenkin mahdotonta toteuttaa, senhän takia sille oppilaalle ON se perhanan erityisopetuspäätös annettu, että kohtuullista lisätukea on ANNETTAVA. Piste.

- se as-lapsen äiti, jonka ipanalla onneksi on erittäin, erittäin hyvä ja ihana opettaja -

Tervetuloa työttömän todellisuuteen, jossa palkkaa saa satunnaisista tunneista, ei lomarahoja, ei ikälisiä, ei mitään turvaa eikä jatkuvuutta.

.

Mutta on jäänyt kovin mieleeni eräskin tilanne, kun olen aikoinani sijaisuuksia tehnyt. Parissa opettajanhuoneessa joku alkoi isoon ääneen paasaamaan, miten sijaisilla on helppoa, kun vakiopettajan täytyy sille valmiiksi jo merkitä kaikki mitä pitää tehdä. Eli opettaja joutuu tekemään osan sijaisen töistä.

Ajattelin jo silloin nuorena kuten ajattelen edelleenkin, että täytyy kyllä olla harvinaisen tyhmä mies (kuinka ollakaan, ne oli aina miehiä), joka noin ajattelee.

Sillä ensinnäkin ne miehethän olisi itse voineet alkaa sijaisiksi, jos se homma oli niiden mielestä niin ruusuista. Sillä sitähän se ei ole, kun aamulla soitetaan mihin kouluun nyt lähdet töihin ja liikkeellä pitää olla parissa minuutissa. Ja joka viikko tutustut uuteen työympäristöön, aina olet ihan pihalla koulun käytännöistä, missä on ruokala miten saat ruokasi, missä opettajat syö, milloin on välitunnit, aamunavaus, millaiset rangaistuskäytännöt, miten erityisopetus toimii, missä on terveydenhoitaja, mitä opetetaan, mistä kirjasta, missä ollaan menossa, missä on opettajan oppaat (aina ei ollut niitäkään, joten itse piti tehdä tehtävät). On se kumma, ettei nuo miehet valittamisestaan huolimatta halunneet alkaa tuohon.

Ja toinen juttu on se, että jos vakiope ei anna sijaiselle tehtäviä, niin sen hän löytää edestään, kun palaa töihin. Siellä on sitten tehty mitä on parhaaksi nähty ja sen jälkeen voi olla vaikea pysyä opetussuunnitelmassa, kun luokat on jääneet jälkeen.

Ei missään muussakaan hommassa voi valita mitä tekee ja kenelle, vaan työntekijän kuuluu hoitaa hänelle tarkoitetut tehtävät. Opettajan työn nyt sattuu olemaan kasvattaminen ja opettaminen, luulisi että ei ole niin väliä mitä tekee kunhan lapsilla on hyvä olla. Ei aikuinen voi kotoa käsin paljon läksyjen merkkaamiseen vaikuttaa, vaan kyllä koulun on keksittävä keinot, jos hoomma ei lapselta syystä tai toisesta luonnistu.



Opettajat todellakin saavat ihan kohtuullista palkkaa ja osan työajasta voivat tehdä joustavasti töitä missä haluavat ( eli vain osa työstä oppitunteja), kaikissa täissä ei tällaista etua saatikka sitten mahdottoman pitkiä lomia ole. Hirvittää, että vanhemmat eivät puolusta näissä tilantessa lapsia, vaan tyydytään opettajan perustettomaan kommenttiin, että työ ei kuulu hänelle, tms. AP, vie asia kiireesti eteenpäin jos et ole jo apua saanut tilanteeseen.

mutta se taas on todella laaja käsite ja totta kai siihen kuuluu myös käytösongelmiin puuttumista. Tuo poikasi tarvitsema apu ei ole kyllä mitään tehostettua tukea, vaan aivan jokapäivästä apua, jota moni lapsi tarvitsee. Tässä kohtaa en ymmärrä opettajan näkemystä asiasta. Ei siihen todellakaan mene kauaa aikaa, kun läksyjen merkitseminen käydään läpi yhdessä oppilaiden kanssa ja alussa vielä tarkistetaan että jokainen on sen läksyn merkannut. Ei tässä pitäisi olla mitään ongelmaa. Juttele vielä opettajan kanssa ja kerro, miten asia kotona näkyy. t. luokanopettaja

senhän takia sille oppilaalle ON se perhanan erityisopetuspäätös annettu, että kohtuullista lisätukea on ANNETTAVA. Piste.

Mutta jos miettii opettajan kannalta, niin eikö opettajalta olisi fiksumpi veto olla sitten tekemättä niitä erityisopetuspäätöksiä, jotta hänen ei ole ANNETTAVA yhtään mitään ylimääräistä. Erityisopetuspäätöshän on nyt opettajalle vain riesa, jonka vuoksi vaatimukset vain kasvavat.

senhän takia sille oppilaalle ON se perhanan erityisopetuspäätös annettu, että kohtuullista lisätukea on ANNETTAVA. Piste.

Mutta jos miettii opettajan kannalta, niin eikö opettajalta olisi fiksumpi veto olla sitten tekemättä niitä erityisopetuspäätöksiä, jotta hänen ei ole ANNETTAVA yhtään mitään ylimääräistä. Erityisopetuspäätöshän on nyt opettajalle vain riesa, jonka vuoksi vaatimukset vain kasvavat.

Opettajahan ei mitään erityisopetuspäätöksiä tee, ne tekee kunnan opetustoimi, ja niihin on olemassa ihan selvät säännöt.

Koulu saa integroidusta oppilasta rahaa, joten oppilas ON OIKEUTETTU tukeen, jota hän perustelluista syistä tarvitsee ja johon hän erityisopetuslain mukaan on oikeutettu.

Juu, kyllä minä symppaan opettajia, joiden luokassa on paljon integroituja e-oppilaita, ei se helppoa ole, jos reksi on (hän se on eka vastuullinen) mölö, eikä anna luokkaan avustajaa.

Mutta edelleenkään se ei ole sen yksittäisen oppilaan tai vanhempiensa vika, ja opettaja ei voi kieltäytyä ap:n toivomanlaisesta HELPOSTA tuesta, johon menee - mitä? - muutama minuutti viikossa.

jos lapsella on lääkärinlausunnossa sanottuna, että tarvitsee henkilökohtaisen avustajan, niin se on lapsen subjektiivinen oikeus, johon kunnalla/koululla/kellään muullakaan ei ole mitään vastaansanomista. Eli vanhemmat voi nostaa vaikka oikeusjutun, mikäli kunta ei tällaisella lausunnolla myönnä lapselle henk.koht. avustajaa. t. ope

Älä nyt ope liiottele, jos kaikille hankittaisiin henkilökohtainen avustaja, niin hulluksi menee.... opettajat eivät tunnut pärjäävän työssään enää ollenkaan, kun avustajia vaaditaan lapsille PIENISSÄ, HELPOISSA asioissakin.