Onko opettajalla velvollisuutta (virkansa puolesta) tarjoamaan
tehostettua tukea sitä tarvitsevalle oppilaalle?
Ihmettelen vain kun rehtori mulle sanoi henkilökohtaisesti että opettajaa ei voi vaatia tarkastamaan päivän päätteeksi että lapsi on merkannut läksyt vihkoon (on ollut ongelmaa että kotona väitetään että ei ole läksyjä ja ehdotin ratkaisuksi ko menettelyä, silloin näkisin sieltä että mitä on läksynä eikä lapsi voisi valehdella). Opettaja jo siis tästä aiemmin kieltäytyi vedoten siihen että "ei ehdi ja mitä jos kaikki 25 oppilasta vaatisivat erityiskohtelua".
Rehtorin mielestä laki tehostetusta tuesta tarkoittaa esim. tukiopetusta matikassa tms., ei "käytösongelmien" kanssa auttamista.
Mihin voisin ottaa yhteyttä tässä asiassa vai onko se tosiaan niin että ope/rehtori saa vapaasti itse päättää mitä jaksaa tehdä ja mitä ei? Toisaalta en haluaisi olla hankala vanhempikaan, mutta kun kuitenkin jatkuvasti saan kuulla tästä asiasta ja lapsi istuu jälki-istunnoissa aina silloin tällöin asian tiimoilta myös.
Ja missään muussa asiassa lapsi (viidesluokkalainen) ei siis apua tarvitsisi, en voi käsittää miten tuo voi olla noin mahdoton homma?!
Kommentit (141)
Ymmärtääkseni opettajalla ei ole velvollisuutta tarkistaa läkymerkintöjä kenenään vihosta. Ei tuollaisia asioita ole missään määritelty.
Rehtori on oikeassa, opettajan ei tarvitse käytösongelmaiselle antaa erityiskohtelua vaan oletusarvoisesti noin 11v ikäinen kykenee itse kantamaan vastuun tekemisistään. Istukoot jälki-istunnossa, jos ei halua tehdä läksyjä.
Sinä haluat, että ope tarkistaa, että läksyt merkitty. MInä haluan, että ope tarkistaa, että oikeat vihot mukana. Mikon äiti haluaa, että ope varmistaa, että Mikolla ei ole repussa tupakkaa. Sannan äiti tahtoo, että ope muistuttaa tätä viulutunnista. Erkan äiti haluaa, että ope katsoo, että Erkalla pipo päässä koulusta lähtiessä.
Niin, meistä jokainen voi vaatia erityiskohtelua. Opettajalla ei työaika taida riittää.
Mitäpä, jos aloittaisit siitä, että lapsi itse huolehtii asian. Kotona et kauhistele ja päivittele ja vyörytä lapsen tekemättä jättämisiä muiden niskoille, vaan sinne minne kuuluukin. Kasvatuksellisia keinoja kyllä löytyy, jos lapsi niskuroi. Tsemppaa vähän.
ja kaikkien äidit äimistelevät, että miksi se ope ei nyt edes sitä voi tehdä. Pikku juttu vaan.
Opettajan tehtävä on ohjata oppimisprosessia. Kasvattaminen kuuluu kodille.
Sinulla on vastuullasi pari mukulaa. Opella on vastuullaan koko luokka. Kumman luulet olevan vastuussa lapsen käytöksestä ja läksyistä?
Mistä ne läksyt pitää kopioida? Ovatko ne luokan taululla? Mitäpä jos unohduksia edelleen on, se vastaa niistä, jolle vastuu oikeasti kuuluu?
Otatte pikku harjoituksen. Kun tenava sanoo, lähden pihalle, sanot (kuten niissä perheissä, joissa lapsia kasvatetaan eikä ruikuteta ja syytellä opettajaa) et voi lähteä ulos, onpa kurjaa, sillä meidän täytyy käydä katsomassa luokan taululta läksyt. Ja tämä niin kauan, että tenava oppii itse asian päivällä huolehtimaan. Uskoisin, että oppii kyllä. Ap äläkä vaan sano, että yhden muksun kurissa pitämisessä ja koululla käväisemisessä on liikaa vaivaa.
Koska samalla periaatteella, ei voi olla liikaa vaivaa, ope joituisi tekemään aika paljon kaikenlaista pikkusta. Ja samalla lapset eivät oppisi huolehtimaan asioistaan ja vanhempien kasvatusvastuu valuisi kokonaan koululle.
Sinulla on vastuullasi pari mukulaa. Opella on vastuullaan koko luokka. Kumman luulet olevan vastuussa lapsen käytöksestä ja läksyistä?
Mistä ne läksyt pitää kopioida? Ovatko ne luokan taululla? Mitäpä jos unohduksia edelleen on, se vastaa niistä, jolle vastuu oikeasti kuuluu?
Otatte pikku harjoituksen. Kun tenava sanoo, lähden pihalle, sanot (kuten niissä perheissä, joissa lapsia kasvatetaan eikä ruikuteta ja syytellä opettajaa) et voi lähteä ulos, onpa kurjaa, sillä meidän täytyy käydä katsomassa luokan taululta läksyt. Ja tämä niin kauan, että tenava oppii itse asian päivällä huolehtimaan. Uskoisin, että oppii kyllä. Ap äläkä vaan sano, että yhden muksun kurissa pitämisessä ja koululla käväisemisessä on liikaa vaivaa.
Siinä vaiheessa koulun ovet on olleet lukossa jo kauan.
Teidän mielestä ilmeisesti jokainen erityislapsi (meidän lapsellakin on diagnoosi vaikkei sen tähän pitäisikään mitenkään liittyä). Hän on myös virallisesti erityisoppilas, tosin aiemmista ongelmista on suurimmaksi osaksi päästy ja jäljellä on tämä läksyhomma lähinnä. Varmaan pitää sitten lapsi siirtää erityisluokalle kun ei opettaja voi tehdä mitään muuta kuin opettaa. Integraatiot voi heittää romukoppaan, mitä sitä nyt jotain erityislapsia teidän kullanmurujen sekaan laittamaan.
Ihmettelen vain että mitä varten on olemassa sellaiset käsitteet kuin tehostettu tuki ja erityinen tuki jos niitä ei käytännössä ole mitään velvollisuutta toteuttaa?
Jos opettajalla on samassa luokassa liian monta autettavaa oppilasta niin eikö silloin ole koulun/kunnan velvollisuus hankkia luokkaan vaikka avustaja?
ongelma lapsellasi sitten on, ettei hän niitä läksyjä kirjoita ylös? Mistä kiikastaa?
Ja muitakin keinoja ihan vastaavia on kuin tuo koululle palaaminen. Yritäpä nyt aloittaa siitä, että kasvatat lastasi, etkä ensimmäisenä ole kaatamassa omaa hommaasi jonnekin muualle. Kirjoituksestasi huomaa, että sinua kiukuttaa, kun yhteiskunta ei huolehdi lapsesi asioista. Et pistä tikkua ristiin, että kysyisit, miten SINÄ voit toimia siten, että lapsi noidattaa annettuja ohjeita.
Olet oikeasssa siinä, että tehostettu tuki on ihan turha käsite. Kouluilla on minimaalisesti resursseja ja avustajia ei saa vaikka olisi useita avuntarvitsijoita luokassa.
Vaihtoehtoja:
1. Jätä asia lapsen vastuulle ja huolehdi kurjista seurauksista jos ei huolehdi.
2. Soita lapsen luokkakaverille aina välillä ja tarkista mitä läksyjä tuli. Ilmoita että teet näitä pistokokeita kunnes lapsi huolehtii itse oikeasti läksyjen merkkaamisen ok.
3. Maksa pikkasen taskurahaa jollekkin lapsesi luokkakaverille että laittaa vaikka sähköpostilla sinulle läksyt mitä tuli joten voit verrata niitä lapsen vihkoon merkittyihin.
4. Taistele koulun kautta tarvittava apu
Opettaja on oikeassa. Itse kyllä tahtoisin ihan kiltteyttäni auttaa teitä vanhempia tuossa, mutta opettajalla on kyllä pointtinsa. Lapsi kuitenkin on jo 5. luokkalainen.
Onko ongelma uusi vai herättiinkö siihen nyt? Minusta läksyjen merkitseminen opetellaan ekalla..
Opettaja on oikeassa. Itse kyllä tahtoisin ihan kiltteyttäni auttaa teitä vanhempia tuossa, mutta opettajalla on kyllä pointtinsa. Lapsi kuitenkin on jo 5. luokkalainen.
Totta kai lapsi on oikeutettty ihan yleisen tuenkin puitteissa saamaan apua! Mietitte yhdessä ongelmaan ratkaisua. Opettaja ei voi kaikessa vedota jaksamatoomuuteen tai ajan puutteeseen. Myös tehostettu tuki voidaan suunnata juuri sinne, missä lapsi sitä tarvitsee, ei vain oppimisongelmiin! Tutustu uuden perusopetuslain kolmiportaiseen tukeen ja vaadi lapselle opettajan apua niin kauan kuin merkkaaminen sujuu. Mitään avustajaa tällaista asiaa varten ei todellakaan tarvita.Ota rehtori avuksi, jos opettaja nikottelee. Lapsen auttaminen ON opettajan tehtävä ja KUULUU hänen työhönsä!!!
koettu on, edes tokalla tuo ei onnistunut, puhumattakaan vitosluokkalaisen kohdalta.
Lapsen vastuu, eli oma moka, jos ei vaivaudu merkkaamaan läksyjä, ja vielä pahempi on, kun valehtelee sitten kotona, että läksyjä ei tullut.
lapsellekin että miten kuvittelee yleensäkään selviävänsä elämästä, jos 11 vuotiaana ei ole edes saanut sisäistettyä miksi läksyt pitää merkata, miksi takapuolikaan pitää pyyhkiä? Miten ap ei ole sisäistänyt mitä on äidin velvollisuudet, oikeesti?
siis onko nro 10 ap? Jos näin on, niin sitten ymmärrä. Ap kirjoitti, että lapsella ei ole muuta ongelmaa kuin läksyt, ja perää niihin apua tehostetun tuen puitteissa. Sitten tuolla myöhemmin lukeekin, että lapsella on integraatiopäätös ja diagnoosi. Eihän hän silloin ole tehostetun tuen oppilas ollenkaan, vaan kuuluu erityisen tuen piiriin. Jos suurin ongelma on läksyjen merkitseminen, sehän on kirjattu oppilaan hojksiin. Jos näin ei ole, ihmettelen, miksi ette ole sitä sinne laittaneet. Siellähän pitäisi siis jo lukea, miten opettaja, oppilas ja koti läksyjen suhteen kukin toimivat.
onko läksy merkitty -- nimenomaan tehostettuna tukena. Ei ole työlästä eikä mahdotonta. Jos lapsesi opettaja ei tosiaan tähän suostu, kokeile vaikka sitä, että lapsesi ottaa valokuvan kännykällä taululle merkityistä läksyistä ja kehu, kannusta ja palkitse hyvästä suorituksesta. Tai tee yhteistyötä toisten vanhempien kanssa -- joku lapsesi kavereista on varmasti hyvä läksyjen ylöskirjoittaja. Itse kyllä hiukan ihmettelen opettajan ja rehtorin näkemystä -- meidän koulussa toimittaisiin ihan toisin, kun noin pienestä avuntarpeesta on kyse.
Opettaja helsinkiläisestä peruskoulusta
pakko sanoa että vanhemmilla on usein aivan epärealistinen käsitys luokkatilanteesta!! Opettajan tehtävä on saada se useimmiten todella suuri ryhmä toimimaan ryhmässä ja oppimaan; ja siinä on kuule jo todella vaativa tehtävä. MItä enemmän luokallaa on suurista ongelmista kärsiviä lapsia, sen vähemmän opettajalla on resursseja edes tuohon perustyöhön. Ei opettajalla ole aikaa, huomiokykyä, voimia jokaisen oppilaan hienosäätöön- ja itse huomasin että juuri ne hiljaisten, päällisin puolin kilttien oppilaiden esim itsetuno-ongelmat jää aivan varmasti jalkoihin ja pitää ratkoa muualla, esim vanhempien toimesta. Opettaja on yksi ihan tavallinen ihminen, hänen tehtävänsä on saada oppilaat oppimaat perusasiat, ja siinä on jo aikamoinen työsarka. Koulussa tärkeää on ryhmätaidot, yksilöllinen kasvatus kuuluu 100% kotiin. Ja jos siinä on ongelmia, niin tehtävä kuuluu vanhemmille ja vanhempien tulee hakea apua. Suurimmissa ongelmissa koulukin varmaan johonkin ohjaa. Mutta olen hämmästynyt siitä mitä kaikkea vanhemmat kuvittelevat opettajan ja koulun vastuulle ja ylipäätään mahdolliseksi. Että se mitä ei vanhempi kotona kykene yhdelle lapselle, niin opettajan olisi se kaiken koulutyön ohessa kyettävä 25 lapselle samanaikaisesti... Opettajan työ on todella ali-arvostettu vaatimustasoon nähden- ja suuri osa kohtaamistani opettajista on ollut myös erittäin ammattitaitoisia, ja tykkää niistä teidän lapsista todella paljon.
Toisaalta ymmärtääkseni vanhemmat ei päätä tehostetun tuen tarpeesta vaan koulu. Toiveita voi esittää, mutta näkisin, että ongelma on teillä siellä kotona esimurkun kanssa, joka huijaa teitä. Se on totta, että nyt koululta vaadittaisiin sitä kanssakasvatusta ilman mitään tehostetun tuen termejä. Sama päämäärä teillä on, kai? Saada muksu lopettamaan touhunsa ja huomata, että aikuiset vetää yhtä köyttä?