Onko opettajalla velvollisuutta (virkansa puolesta) tarjoamaan

koettu on, edes tokalla tuo ei onnistunut, puhumattakaan vitosluokkalaisen kohdalta. Lapsen vastuu, eli oma moka, jos ei vaivaudu merkkaamaan läksyjä, ja vielä pahempi on, kun valehtelee sitten kotona, että läksyjä ei tullut.

jos viidesluokkalainen ei osaa hoitaa asiaa itse ja vielä valehtelee, voit ap katsoa omaan peiliin. Luokassa on muutakin tekemistä kuin kulkea jokaisen oppilaan perässä. Jestas sun kanssas ap. Lapsihan on nyt 11v. Joko hänellä on jotain häikkää henkisellä puolella tai sitten on lusmu valehtelija ja meno kyllä pahenee yläasteella. Taas näitä paapojavanhempia jotka saavat sitten murehtia kun pitää vielä 17-vuotiastakin vahtia niin ettei ehdi omaa elämää elää.

Kun 11v huomaa, että asioihin tartutaan, hän oppii sen tässä kehitysvaiheessa ja 17-vuotiaana osaa!

Ei opettajaa tarvitse ymmärtää tällaisessa, tämä on pelkkää oppilaan ja perheen kiusaamista. Minäkään en välitä, saako oepttaja jostain tekemisestä lisärahaa tai onko hänen mittansa täynnä tms. pyytäkööt koululta apua. Palkka on jo suht muheva työaikaan nähden, joten turhat rutinat pois opettajilta. Lapsi on oikeutettu saamaan tukea monenlaisissa asioissa. Milloin opettajista on tullut jotain luennoitsijoita mielestään; sellaisia ihmisiä, joille lasten ohjaaminen ei kuuluisi????!!!

ja jos nyt luet ajatuksella ketjun uudestaan, niin onhan tässä koko ajan syyllistetty ap:ta huonoksi vanhemmaksi, kun KEHTAA vaatia...

Sinä vain tulkitsit sen noin villisti, mikä on toki ymmärrettävää, kun on sulle läheisestä asiasta kyse. Minä en nähnyt tässä ketjussa niin paljon vanhempien syyttämistä kuin enemmänkin sitä, että opettajan käytökselle etsittiin järkipohjaista selitystä. Ap:llä on paremmat mahdollisuudet päästä asiassa eteenpäin, jos hän ymmärtää myös opettajan näkökulman eikä vain jääräpäisesti itse intä omaansa.

vanhempien mielestä heillä on oikeus vaatia, mutta oikeasti ei olisikaan.

Mihin sinä sen perustat? Jos sinä olet opettajana sitä mieltä, että jokaisesta tehtävästä pitäisi määrätä erillinen korvaus, miten sellainen ay-poliittinen päiväuni ylittää vanhempien oikeuden vaatia tukitoimia, jotka sentään perustuvat lakiin ja joiden vuoksi rahaa liikutellaan koululle?

Ap:n ei kyllä tarvitse yhtään sympata palkkaansa tyytymättömän opettajan nurinoita. Opettaja hoitakoon sen puolen OAJ:n ja rehtorinsa kanssa. Kun sellainen erityisopetuspäätös todellakin oikeuttaa vaatimaan...

koettu on, edes tokalla tuo ei onnistunut, puhumattakaan vitosluokkalaisen kohdalta. Lapsen vastuu, eli oma moka, jos ei vaivaudu merkkaamaan läksyjä, ja vielä pahempi on, kun valehtelee sitten kotona, että läksyjä ei tullut.

jos viidesluokkalainen ei osaa hoitaa asiaa itse ja vielä valehtelee, voit ap katsoa omaan peiliin. Luokassa on muutakin tekemistä kuin kulkea jokaisen oppilaan perässä. Jestas sun kanssas ap. Lapsihan on nyt 11v. Joko hänellä on jotain häikkää henkisellä puolella tai sitten on lusmu valehtelija ja meno kyllä pahenee yläasteella. Taas näitä paapojavanhempia jotka saavat sitten murehtia kun pitää vielä 17-vuotiastakin vahtia niin ettei ehdi omaa elämää elää.

Onneksi vanhempien tehtävät eivät kuulu opelle

Vierailija - 03.05.12 11:23 (ID 14790709)

Mitäpä, jos aloittaisit siitä, että lapsi itse huolehtii asian. Kotona et kauhistele ja päivittele ja vyörytä lapsen tekemättä jättämisiä muiden niskoille, vaan sinne minne kuuluukin. Kasvatuksellisia keinoja kyllä löytyy, jos lapsi niskuroi. Tsemppaa vähän.

että onpa törkiää, että ap vaatii lakiin perustuvia tukitoimia erityisopetuspäätöksen saaneelle lapselleen...

Luojan kiitos ei ole Koska samalla periaatteella, ei voi olla liikaa vaivaa, ope joituisi tekemään aika paljon kaikenlaista pikkusta. Ja samalla lapset eivät oppisi huolehtimaan asioistaan ja vanhempien kasvatusvastuu valuisi kokonaan koululle.

että jos ope on kiireinen, se on liian vaativien paapoja-vanhempien vika...

Mutta kasvattajan roolissaan opettaja saattaa pitää parempana olla merkkaamatta läksyjä lapsen puolesta. Vai odottaako ap vielä lukion opettajiltakin "erityistä tukea" em tehtävään? Samoin lapsen tuleva työnantaja ei liene kovin suopea työtehtävien "sopeuttamiselle".

Eli ehkä open mielestä tuo liika hyysääminen tai puolesta tekeminen ei ole lapsellesi hyväksi!

(Joka luokalla on aina joku ihan kiva ja sympaattinen vanhempi, joka pitää lastaan vastuuntunottomampana ja avuttomampana kuin tämä onkaan. Ja lopulta tämä lapsi pärjääkin siinä missä muut - kun vanhempi vaan uskaltaa vaatia ja luottaa lapsen kykyihin.)

varmistaminen ei kuulu opettajan velvollisuuksiin, ellei ole kyseessä pieni ekaluokkalainen tai erityisoppilas.

Näistä kaikki kuuluu koulutyöhön, lukuunottamatta Sannan viulutuntia. Meidän koulussa hoituu.

Rehtori on oikeassa, opettajan ei tarvitse käytösongelmaiselle antaa erityiskohtelua vaan oletusarvoisesti noin 11v ikäinen kykenee itse kantamaan vastuun tekemisistään. Istukoot jälki-istunnossa, jos ei halua tehdä läksyjä. Sinä haluat, että ope tarkistaa, että läksyt merkitty. MInä haluan, että ope tarkistaa, että oikeat vihot mukana. Mikon äiti haluaa, että ope varmistaa, että Mikolla ei ole repussa tupakkaa. Sannan äiti tahtoo, että ope muistuttaa tätä viulutunnista. Erkan äiti haluaa, että ope katsoo, että Erkalla pipo päässä koulusta lähtiessä. Niin, meistä jokainen voi vaatia erityiskohtelua. Opettajalla ei työaika taida riittää.

kun sinne aina kirjataan oppilaan tarvitsemat tukitoimet ja ratkaisut siihen, miten ne koulussa hoidetaan.

Kun se nyt on kuitenkin lapsen tehtävä koulussa merkitä ne läksyt, ei opettajan. Ja lapsen pitäisi tuossa vaiheessa jo ottaa vastuu omista töistään, jotta sen osaisi myöhemminkin.



Tästä aiheesta kiistellään vielä yläkoulussakin. Vanhempien mielestä opettajien velvollisuus on merkitä läksyt helmeen, jotta vanhemmat tietävät, mitä läksyä tuli. Vanhempana ymmärrän tämän tietysti hyvin, sehän olisi tosi helppoa. Mutta kun edelleen on nuoren tehtävä huolehtia läksyt, ei opettajan eikä vanhemman.



Nyky-yhteiskunnassa kaikki pitäisi saada valmiiksi pureskeltuna ja pöytään tarjoiltuna. Itse ei vaivauduta ottamaan selvää mistään, vaan syytetään muita siitä, ettei tiedä tai osaa. Tähänkö meidän pitäisi koulussakin lapset kasvattaa?



T. yläkoulun ope

Mutta kasvattajan roolissaan opettaja saattaa pitää parempana olla merkkaamatta läksyjä lapsen puolesta. Vai odottaako ap vielä lukion opettajiltakin "erityistä tukea" em tehtävään? Samoin lapsen tuleva työnantaja ei liene kovin suopea työtehtävien "sopeuttamiselle". Eli ehkä open mielestä tuo liika hyysääminen tai puolesta tekeminen ei ole lapsellesi hyväksi! (Joka luokalla on aina joku ihan kiva ja sympaattinen vanhempi, joka pitää lastaan vastuuntunottomampana ja avuttomampana kuin tämä onkaan. Ja lopulta tämä lapsi pärjääkin siinä missä muut - kun vanhempi vaan uskaltaa vaatia ja luottaa lapsen kykyihin.)

rennommin läksyjen unohtamiseen. Mutta nythän lapsi joutuu jälki-istuntoon - JA HUOM - läksyjen merkitsemisen valvomisesta ei ole kieltäydytty pedagogisin syin, vaan koska se on "ylimääräistä työtä".

Lisäksi lapsi on jo viidellä luokalla, ja sitä läksyjen merkitsemistä on häneltä vaadittu jo pitkään, muttei homma ota sujuakseen. Mitä ilmeisimmin siihen on syynsä, joiden vuoksi se erityisopetuspäätöskin on tehty.

Laittaa miettimään, miksi.



Itse pyyntöhän on sinällään ihan ok, mutta toki hiukan hämmentävä, kun ottaa huomioon, että kyseinen lapsi on 11-vuotias. Jos lapsi ei kerro kotona läksyistä, ei merkkaa niitä ylös ja kotona valehtelee, että läksyjä ei ollut, on kyse tosiaan niskuroinnista eikä mistään kykenemättömyydestä. Lapsi, joka ei muista/pysty huolehtimaan läksyjä, ei valehtele asiasta vaan sanoo, ettei muista ja tarvitsee sitten sitä tukea läksyjen ylöslaittamiseen (muistuttamista erikseen). Mikään diagnoosi ei selitä sitä, että kehotuksista huolimatta lapsi ei laita läksyjä ylös ja valehtelee kotona niistä. Kyse on vain kurittomuudesta, jota pitääkin hoitaa rangaistuksilla.



Väitänpä siis, että sekä opettaja että rehtori ovat havainneet, että lapsi ei viitsi, on laiska ja pitää kotia talutusnuorassaan ja selviää siksi näistä tilanteista kotona ilman rangaistuksia.



Miksi ihmeessä laiskaa ja valehtelevaa lasta pitäisi palkita sillä, että muut hoitavat homman hänen puolestaan ja hänen päätään vain silitetään?



Jos lapsella todella on diagnoosi, joka selittäisi tämän ongelman (ja ap laittoi, että diagnoosi ei tähän liity mitenkään), niin tukitoimet ilman muuta olisivat tarpeen ja ap voisi diagnoosin avulla vedota sekä opettajaan että rehtoriin ja jopa erityisopettajaan. Mutta tosiaan on kyse siitä, että äiti haluaa siloitella lapselle tietä eikä kestä, että kullanmuru istuu jälki-istunnossa havaitsemassa tekonsa seuraukset. Surullista.



Ap, miten lapsi on selvinnyt tähän asti peruskoulua (viisi vuotta) vai onko aiemmin päässyt kaikista rikkomuksista kuin koira veräjästä ja oppinut, että valehtelu kannattaa? Miten olette rangaisseet valehtelusta? Minkälaisiin toimenpiteisiin olette kotona ryhtyneet, että lapsi tajuaisi toimia ikätasonsa mukaisesti eikä kuvittelisi voivansa lusmuilla lopun ikäänsä?



On pelottavaa ajatella, että tällainen lapsi on kohta yläkoulussa ja äiti sen kuin vain lakaisee ja lakaisee niitä esteitä pois lapsen tieltä. Tämä siis olettaen, että ap puhui itse totta sanoessaan, että diagnoosi ei liity tähän ongelmaan millään lailla. Mikä se diagnoosi muuten on?

Mutta kasvattajan roolissaan opettaja saattaa pitää parempana olla merkkaamatta läksyjä lapsen puolesta. Vai odottaako ap vielä lukion opettajiltakin "erityistä tukea" em tehtävään? Samoin lapsen tuleva työnantaja ei liene kovin suopea työtehtävien "sopeuttamiselle". Eli ehkä open mielestä tuo liika hyysääminen tai puolesta tekeminen ei ole lapsellesi hyväksi! (Joka luokalla on aina joku ihan kiva ja sympaattinen vanhempi, joka pitää lastaan vastuuntunottomampana ja avuttomampana kuin tämä onkaan. Ja lopulta tämä lapsi pärjääkin siinä missä muut - kun vanhempi vaan uskaltaa vaatia ja luottaa lapsen kykyihin.)

rennommin läksyjen unohtamiseen. Mutta nythän lapsi joutuu jälki-istuntoon - JA HUOM - läksyjen merkitsemisen valvomisesta ei ole kieltäydytty pedagogisin syin, vaan koska se on "ylimääräistä työtä".

Lisäksi lapsi on jo viidellä luokalla, ja sitä läksyjen merkitsemistä on häneltä vaadittu jo pitkään, muttei homma ota sujuakseen. Mitä ilmeisimmin siihen on syynsä, joiden vuoksi se erityisopetuspäätöskin on tehty.

nimenomaan on sitä kasvattamista. Se on sen funktio (rikkeestä tai laiskuudesta seuraa rangaistus, jonka tarkoitus on opettaa toimimaan jatkossa toisin..).

ja myös ne itsenäisesti tekemään. Jos säännönmukaisesti tämä ei onnistu, ongelmia seuraa ennemmin tai myöhemmin erinäisissä asioissa. Viimeistään yläkoulun puolelle siirryttäessä.

Jonkinlainen tunne-elämän ja käyttäymisen ongelma tässä on, ellei tosiaan ole erityisdiagnoosia, joka selittäisi asiaa. Apua voisi hakea esim. koulupsykologilta.

Laittaa miettimään, miksi.

Itse pyyntöhän on sinällään ihan ok, mutta toki hiukan hämmentävä, kun ottaa huomioon, että kyseinen lapsi on 11-vuotias. Jos lapsi ei kerro kotona läksyistä, ei merkkaa niitä ylös ja kotona valehtelee, että läksyjä ei ollut, on kyse tosiaan niskuroinnista eikä mistään kykenemättömyydestä. Lapsi, joka ei muista/pysty huolehtimaan läksyjä, ei valehtele asiasta vaan sanoo, ettei muista ja tarvitsee sitten sitä tukea läksyjen ylöslaittamiseen (muistuttamista erikseen). Mikään diagnoosi ei selitä sitä, että kehotuksista huolimatta lapsi ei laita läksyjä ylös ja valehtelee kotona niistä. Kyse on vain kurittomuudesta, jota pitääkin hoitaa rangaistuksilla.

Väitänpä siis, että sekä opettaja että rehtori ovat havainneet, että lapsi ei viitsi, on laiska ja pitää kotia talutusnuorassaan ja selviää siksi näistä tilanteista kotona ilman rangaistuksia.

Miksi ihmeessä laiskaa ja valehtelevaa lasta pitäisi palkita sillä, että muut hoitavat homman hänen puolestaan ja hänen päätään vain silitetään?

Jos lapsella todella on diagnoosi, joka selittäisi tämän ongelman (ja ap laittoi, että diagnoosi ei tähän liity mitenkään), niin tukitoimet ilman muuta olisivat tarpeen ja ap voisi diagnoosin avulla vedota sekä opettajaan että rehtoriin ja jopa erityisopettajaan. Mutta tosiaan on kyse siitä, että äiti haluaa siloitella lapselle tietä eikä kestä, että kullanmuru istuu jälki-istunnossa havaitsemassa tekonsa seuraukset. Surullista.

Ap, miten lapsi on selvinnyt tähän asti peruskoulua (viisi vuotta) vai onko aiemmin päässyt kaikista rikkomuksista kuin koira veräjästä ja oppinut, että valehtelu kannattaa? Miten olette rangaisseet valehtelusta? Minkälaisiin toimenpiteisiin olette kotona ryhtyneet, että lapsi tajuaisi toimia ikätasonsa mukaisesti eikä kuvittelisi voivansa lusmuilla lopun ikäänsä?

On pelottavaa ajatella, että tällainen lapsi on kohta yläkoulussa ja äiti sen kuin vain lakaisee ja lakaisee niitä esteitä pois lapsen tieltä. Tämä siis olettaen, että ap puhui itse totta sanoessaan, että diagnoosi ei liity tähän ongelmaan millään lailla. Mikä se diagnoosi muuten on?

Läksyjä tulee aina paitsi perjantaisin.

Lähdet siitä lähtökohdasta, että läksyjä on päivittäin ja lapsesi varmaan muistaa ulkookin läksyt.

Meillä lapsi ekalla tehostyetulla tuella ja koko vuoden aikana on kerran unoohtunut läksykirja kouluun.

Sinun lapsesi on iso ja opetelkaa kantamaan itse sitä vastuuta.

Mutta kasvattajan roolissaan opettaja saattaa pitää parempana olla merkkaamatta läksyjä lapsen puolesta. Vai odottaako ap vielä lukion opettajiltakin "erityistä tukea" em tehtävään? Samoin lapsen tuleva työnantaja ei liene kovin suopea työtehtävien "sopeuttamiselle". Eli ehkä open mielestä tuo liika hyysääminen tai puolesta tekeminen ei ole lapsellesi hyväksi! (Joka luokalla on aina joku ihan kiva ja sympaattinen vanhempi, joka pitää lastaan vastuuntunottomampana ja avuttomampana kuin tämä onkaan. Ja lopulta tämä lapsi pärjääkin siinä missä muut - kun vanhempi vaan uskaltaa vaatia ja luottaa lapsen kykyihin.)

rennommin läksyjen unohtamiseen. Mutta nythän lapsi joutuu jälki-istuntoon - JA HUOM - läksyjen merkitsemisen valvomisesta ei ole kieltäydytty pedagogisin syin, vaan koska se on "ylimääräistä työtä". Lisäksi lapsi on jo viidellä luokalla, ja sitä läksyjen merkitsemistä on häneltä vaadittu jo pitkään, muttei homma ota sujuakseen. Mitä ilmeisimmin siihen on syynsä, joiden vuoksi se erityisopetuspäätöskin on tehty.

nimenomaan on sitä kasvattamista. Se on sen funktio (rikkeestä tai laiskuudesta seuraa rangaistus, jonka tarkoitus on opettaa toimimaan jatkossa toisin..).

Ja tehoaako niihin jälki-istunto.

Mutta edelleen: kieltäytymistä eivät opettaja tai rehtori perustelleen pedagogisilla syillä - vaan sillä, että se olisi ylimääräistä työtä.

Joten teoriasi taitaa nyt mennä metsään.

niin ensin on puututtuva siihen valehteluun.

On aivan eri asia, jos lapsi ei jostain syystä pysy kärryillä ja siksi ei merkitse läksyjä.

Tässä on kyse asenteesta ja siitä vastuu on vanhemmilla.

Olen nähnyt näitä lapsia koulussa ja kyllä ne jättää tahallaan ne läksyt merkkaamatta, kun ei vaan huvita merkata läksyjä ja koska ei niitä kiinosta edes tehdä niitä läksyjä.

Rehellinen lapsi kyllä kertoisi, että ei saa läksyjä merkattua jostain syystä.

Oppilaiden yksilöllinen huomioiminen on hieno asia, siihen voidaan pyrkiä. Ongelmana vain on yksinkertaisesti se, eläytykää vähän tilanteeseen, että luokassa on ne 20-30 oppilasta ja ehkä vain yksi aikuinen ja koulu ei ole enää sellainen paikka kuin 20 vuotta sitten.

Luokassa on muitakin, kuin tämä yksi, jonka läksyjen merkitsemistä pitää valvoa. Joku seilaa ympäri luokkaa ja häiritsee muita. Yksi tuli vähän kesken hammaslääkäriltä ja hänen tehtävänsä pitää huolehtia. Jonkun piti olla tämä tunti erityisopella, joka olikin pois, joten tämä oppilas on erikohdassa tehtävissään. Ranskanope otti tältä tunnilta kaksi kokeesta poissa ollutta tekemään koetta toisen ryhmän kanssa ja näiden tehtävät ja läksyt pitää muistaa. Luokassa on kolme oppilasta, jotka eivät kunnolla ymmärrä suomea, joille kaikki pitää selventää. Yks kaks ope muistaa, että se, jonka läksyjen merkitseminen piti tarkistaa lähtikin resurssiopen kanssa toiseen luokkaan ja resurssiope päästi hänet kotiin omasta luokastaan... onneksi se toinen, jonka läksyt piti tarkistaa oli tänään luokassa, kun erityisope sattui olemaan pois, kun opettaja jo päästi muut. .... vai livahtiko sekin oppilas jo kotiin? kahdella tytöllä on päivän päätteksi itkun sekaista asiaa...

niin ensin on puututtuva siihen valehteluun. On aivan eri asia, jos lapsi ei jostain syystä pysy kärryillä ja siksi ei merkitse läksyjä. Tässä on kyse asenteesta ja siitä vastuu on vanhemmilla. Olen nähnyt näitä lapsia koulussa ja kyllä ne jättää tahallaan ne läksyt merkkaamatta, kun ei vaan huvita merkata läksyjä ja koska ei niitä kiinosta edes tehdä niitä läksyjä. Rehellinen lapsi kyllä kertoisi, että ei saa läksyjä merkattua jostain syystä.

lapsi hätäpäissään sanoo, ettei tullut läksyjä, koska ei KUULLUT tai TAJUNNUT, että läksyjä tuli.

Koulun rehtori ja opettaja, todennäköisesti koko oppilashuoltoryhmä, ovat pohtineet asiaa ja päätyneet ko oppilaan kohdalla siihen, että kyse ei ole erityisestä syystä. Tuen tarvetta tässä mielessä ei ole. Rehtorihan oli ap:n viestin mukaan selkeästi todennut, että kasvatuksellinen asia ja kodin vastuulla. Emme tiedä kokonaisuutta, mutta koululla on ilmeisen hyvä syy toimia näin. Tämä ratkaisu on todennäköisesti ap sinun kasvatustyösi tukemista. Koulu ei halua viedä sitä sinulta. Myöskään oppilaan tehtävää ei haluta antaa opettajalle. Ymmärrettävää.