G: Parisuhteessa elävät, missä vaiheessa olette?
Parisuhteen vaiheet rakastumisesta rakkauteen
Toisin kuin saduissa, parisuhde ei säily koko ajan samanlaisena. Siinä voidaan nähdä erilaisia vaiheita.
Parisuhteessa on yleensä ensin jonkinlainen rakastumisen, voimakkaan kiinnostuksen tai jopa hullaantumisen vaihe. Sen aikana herää tunne, että jotain uutta ja ainutlaatuista on tapahtumassa. Rakastumista leimaa myös tietynlainen tapa nähdä toinen; hänet nähdään yleensä vahvasti positiivisessa valossa.
Rakastumista seuraa itsenäistymisvaihe, joka on mahdollinen ainoastaan sitoutuneessa suhteessa. Suhde, johon kumppanit eivät ole sitoutuneet, päättyy jo ennen tähän vaiheeseen pääsyä. Itsenäistymisvaiheessa haetaan rajoja yhdessä ja erillään ololle. Tässä vaiheessa havaitaan usein myös, ettei kumppani ollutkaan se, joksi häntä aluksi luulimme.
Viimeisenä vaiheena voidaan puhua rakkausvaiheesta. Siinä on kyse todellisen itsen ja toisen kohtaamisesta ja hyväksymisestä. Edellytys toisen rakastamiselle on se, että ensin voi rakastaa omaa itseään. Itsensä kohtaaminen kokonaisena mahdollistaa myös toisen kohtaamisen kokonaisena.
Kommentit (27)
alunperinkään. Nyt harkitsemme eroa, koska tämä on vähän turhaa, että rakkaus ei syttynytkään.
yhdessä 6 vuotta. Mutta meillä menee siten, että välillä olla tosi rakastuneita, sitten katotaan toisiamme etäämpää ja sitten taas ihan rakkauden huumassa, ja taas etimme omia asioita.. :D
alunperinkään. Nyt harkitsemme eroa, koska tämä on vähän turhaa, että rakkaus ei syttynytkään.
paitsi mies ei varmastikaan haluaisi erota (ainakaan ennen kuin löytää jonkun toisen) ja itse odottelen josko se rakkaus omalta puolelta vielä syttyisi..millainen suhde teillä on ollut? Meillä kun kaikki muuten hyvin mutta ei vaan tunnu että rakastaisin..
suoraan syvään rakkauteen. Itsenäisyysvaihe jäi väliin. Ollaan aivan sielunkumppanit ja parhaat ystävät ja rakastavaiset. Yhdessä 15 vuotta.
Varmaan tuossa itsenäistymisvaiheen ja rakkausvaiheen välimaastossa. Syy siihen että ei aidosti olla tuohon rakkausvaiheeseen siirrytty on mun uskomattoman surkea itsetunto ja se että tällä hetkellä en todellakaan rakasta itseäni.
Rakastumisesta
suoraan syvään rakkauteen. Itsenäisyysvaihe jäi väliin. Ollaan aivan sielunkumppanit ja parhaat ystävät ja rakastavaiset. Yhdessä 15 vuotta.
usko pois!!!! ;D
Ei ne vuodet kerro vielä mitään.
Ei mikään noista:-). Me vaan elellään yhteistä arkea ilman sen kummempia vaiheita. Kohta 13v.täyttää tämä parisuhde.
ja meillä ei ole minusta ollenkaan noudattanut tuommoisia vaiheita. Ei ole ollut mitään erityistä rakastumista, eikä itsenäistymistä, vaan suoraan tutustumisvaiheesta rakkausvaiheeseen ja siinä on pysytty.
Voi kyllä teille vielä se itsenäisyysvaihe tulee
usko pois!!!! ;D
Ei ne vuodet kerro vielä mitään.
Esim. mun vanhemmat on olleet naimisissa noin 40 vuotta ja vielä on itsenäistymisvaihe tulematta. Ei taida tullakaan ennen kuin kuolema erottaa.
että itsenäistymisvaiheessa matkalla rakkausvaiheeseen, tai osin siellä ollaankin jo. Yhdessä 8 v.
Mutta mielestäni hyvässä suhteessa leijaillaan aina hetkittäin takaisin rakastumisvaiheeseenkinkin, näin ainakin meillä:)
Olemme olleet yhdessä alle kaksi vuotta, joten moni lukija laittaa meidät automaattisesti ensimmäiseen kategoriaan.
Kuitenkin kummallakin on alun "pakko-olla-yhdessä-24/7"-vaiheen jälkeen kummallakin on ollut omat juttunsa ja olemme osanneet viettää aikaa myös erillään toisistamme, joskin mieluiten vietämme aikaa yhdessä. Jonkinlaisesta sielunkumppanuudesta tässä on kyse, koska arvomaailmamme, huumorintajumme ja elämäntavoitteemme asettuvat täysin yksiin. Joka päivä tuntuu vain varmemmalta, että hän se on, Se Oikea. Ja kummallakaan meistä ei ole alunperinkään ollut tarvetta muokata toista lainkaan, vaan olemme hyväksyneet toisemme ainutlaatuisina ja rakastaneet toisiamme vikoineen.
Tekisi mieli sanoa, että tuo viimeinen kategoria sopii meihin parhaiten, mutta muiden yhdessäoloaikoja luettuani en uskalla sanoa sitä. Joskus on hyviä päiviä, joskus riitaisia. Joskus tekee mieli viettää koko päivä peiton alla kahdestaan, joskus tekee mieli lähettää toinen hemmettiin. Normaalia parisuhteen arkea siis. 99 päivää sadasta olemme kuitenkin korviamme myöten rakastuneita ja tunnemme itsemme onnekkaiksi, kun olemme saaneet tuollaisen ihmisen.
Voin verrata vain entisiin suhteisiini, ja tämä on tyystin erilaista. Muiden kanssa oleminen ei ole tuntunut joka päivä hyvältä ja luonnolliselta, toisin kuin nyt.
Me tosin hankimme kihlasormuksetkin hieman yli kuukauden seurusteltuamme, vaikka se on molemmille lupaus avioliitosta (joka kestää koko elämän). Niin varmoja me tästä olemme.
Ja jos joku miettii, että laitan sanoja mieheni suuhun: hän luki tämän tekstin ja sanoi, että noin se juuri menee.
Sitten itsenäistyminen meni joku 4 vuotta, saatiin lapsi ja rakkausvaihetta. Lapsi kuoli ja itsenäistymisaikaa taas muutama vuosi ja sen jälkeen rakkautta ollut kolmisen vuotta? Yhdessä oltu 14 vuotta.
tuossa itsenäistymisvaiheessa.
Yhdessä 15v