Paulo Coelho, ei jumalauta

että Coelhon ihaileminen alkaa jo olla niin suuri vastaliike, että siitä joukosta erottuakseen on mollattava vähän Coelhoa.

"Vuoren laelta näet.

Sielusi silmillä.

Ja Lugerin yleiskiikareilla.

Matkalla päämäärä ei ole tärkeä.

Vaan itse matka.

Matkapojilta tilattu.

Merellä tajuat pienuutesi.

Seisovassa pöydässä on paljon väkeä.

Muitakin kuin sinä.

Savulohi loppuu ensin.

Ja tarkkana sen hanaviinin kanssa."

Pahinta on, että tunnen elävässä elämässä tällaisen aforismitehtailijan. Jokaisesta arkisesta asiasta on tehtävä elämää suurempi yleistys ja oivallus. VOI JUMALAUTA!



Siis esim. "paistaapa kirkkaasti tuo aurinko" -hän vastaa: "auringon kirkkaus on omaasi"



"kylläpä vituttaa" - "vitutus paljastaa heikkoutemme. Siinä piilee kuitenkin salaisuus: sen takana on herkkyyytemme ja voimamme."



AAAAAAAAARGH!

Paul C:n kirja on "Istuin Piedra-joen rannalla ja itkin". Kirjan nimi on kuin runo, mutta muuten en sitä mitenkään ihmeellisenä pitänyt. Tai sitten en vaan ymmärtänyt sen hienoutta ;)

Pahinta on, että tunnen elävässä elämässä tällaisen aforismitehtailijan. Jokaisesta arkisesta asiasta on tehtävä elämää suurempi yleistys ja oivallus. VOI JUMALAUTA!

Siis esim. "paistaapa kirkkaasti tuo aurinko" -hän vastaa: "auringon kirkkaus on omaasi"

"kylläpä vituttaa" - "vitutus paljastaa heikkoutemme. Siinä piilee kuitenkin salaisuus: sen takana on herkkyyytemme ja voimamme."

AAAAAAAAARGH!

Kai tallennat noita helmiä johonkin? Olen vähän kateellinen tuttavauudestasi.

kiitos noista Coelh.. eikun Koheloista :)



*pyyhkii naurukyyneleitä silmistään*

ja tunneälyltään vajavaista porukkaa täällä oikeasti kirjoittelee

Saat sen mistä luovut.

Luovut siitä minkä saat.

Sen menetät minkä haluat.

Sen haluat minkä menetät.

Palauta se minkä otit.

Niin saat takaisin trimmerisi,

jonka olit unohtanut Ristijärven Shellille.

Aurinko. Maa. Kuu. Vesi.

Elementit joiden kanssa elämme.

Eilen tuli lisää elementtejä.

Talotehtaalta.

Ihmispolo menee sekaisin.

"Niin paljon teitä

jotka vievät harhaan.



Niin paljon polkuja

joiden päätä ei näy.



Niin paljon liittymäkaistoja

joista ei ota selvää.



Niin paljon tasoristeyksiä,

joissa ihminen hätääntyy.



Niin paljon tunnetta, niin vähän ohituskaistoja."

"Ohessa tilinumeroni". Parodioi hauskasti Coelhoa. Kirja oli todella hauska, jopa syvällinenkin :) Jospa Kohelo suoltaisi vastaavia teoksia yhtä tiuhaan tahtiin kuin lähes kaimansa Coelho.

Minä olen aina ollut jotenkin viehättynyt hengellisyyteen ja henkisyyteen vaikken mitään uskontoa tunnustakaan, ja siksi Coelhonkin joskus löysin.



Valitettavasti parin kirjan jälkeen omaksi käsityksekseni jäi juuri se, että tässä on todellakin tekosyvällinen tuuba, johon on poimittu sekaisin eri henkisistä perinteistä viisauksia, esitetty ne olevinaan vaikuttavassa muodossa, mutta silti kokonaisuus on jotenkin ontto ja epäaito. Tosiaan kuin kirjoittaja olisi vain lukenut niistä suurista totuuksista ja haluaisi niiden avulla korostaa itseään, omaa syvällisyyttään ja valaistuneisuuttaan, eikä niinkään että hän oikeasti olisi syvällinen ja valaistunut ja teksti kumpuaisi siitä.

Epäilin hetken jo itseäni. Luin joskus Alkemistin, kun sitä niin hehkutettiin. Itsestäänselvyyksiä ja latteuksia koko kirja täynnä. Ehkä se uppoaa joihinkin teineihin, jotka etsivät itseään... Aika paskoja ovat myös monet Finlandia- palkitut kirjat.

jota lukevat ne jotka eivät oikeasti ole kovin sivistyneitä...

latteita, ympäripyöreitä ja kuluneita viisauksia jotka on kääritty kauniiseen new age-hörhöilypakettiin. Luin muutaman kirjan ja olipas lapsellista!

Perusteluja, kiitos. Olen lukenut pari hänen kirjaansa, mm. Alkemistin. Ihan luettavia. Mutta onko ne liian maanläheisiä "oikeaan" filosofiaan verrattuna?

On samaa sarjaa kuin Kaspianin matka maailman ääriin kirjassa esiintyvien hyppelipompelien viisaudet: "Meressä on vettä ja vesi on märkää" tyylisiä itsestäänselvyyksiä ja "kaunokielistä" diipadaapaa.

oli myös ihan coelhomaista sontaa, täynnä mukasyvällisiä "viisauksia" joiden merkitys ihmisen elämälle on kuitenkin aika nolla. Kuulostaapa vaan tosi mystiseltä ja hienolta.

oli myös ihan coelhomaista sontaa, täynnä mukasyvällisiä "viisauksia" joiden merkitys ihmisen elämälle on kuitenkin aika nolla. Kuulostaapa vaan tosi mystiseltä ja hienolta.

olen eri mieltä. Tommy helsstenin tietäjä-taivalta en ole jaksanut lukea, mutta lakupään toekset on mielestäni erittäin hyviä niitä tarvitseville ihmisille, kuten minulle. Samoin elämän paradoksit on ollut merkityksellinen. Sen sijaan paolo coelhon kirjat, joita olen kanssa lukenut aika paljon, on aikamoista hölynpölyä. Ehkä joku alkemisti justjust ylittää riman. Molempien herrojen ideologia ohittaa sujuvasti lapsen paikan; coelholla on ihan ok että äiti vaipuu mihin lie nirvanaan ja lapsuukaiset tästä valaistuneena istuu hiljaa ja ihmettelee- siis täyttä lapsen ohittavaa sontaa; Tommy helssteninkään teoriat ei aina jaksa muistaa muuta kuin sen sisäisen lapsen. Itse olen ajatellut niin, että viisauden alku on se perusta joka vaalii suvun jatkamista- eli lasten olemassaoloa ja heidän tarpeitaan; kaikki hieno filosofia ja valaistuminen joka unohtaa tämän on silkkaa sontaa, kuppiloissa ja nosrunluutorneissa oman napansa ympäsillä pyörivien, pääasiassa miespuolisten tyhjäntoimittahien tuotosta- täysin irrallaan ELÄMÄSTÄ. Monesti lapsiaan hoitavilla äideillä on monin verroin enemmän viisautta.

oli myös ihan coelhomaista sontaa, täynnä mukasyvällisiä "viisauksia" joiden merkitys ihmisen elämälle on kuitenkin aika nolla. Kuulostaapa vaan tosi mystiseltä ja hienolta.

olen eri mieltä. Tommy helsstenin tietäjä-taivalta en ole jaksanut lukea, mutta lakupään toekset on mielestäni erittäin hyviä niitä tarvitseville ihmisille, kuten minulle. Samoin elämän paradoksit on ollut merkityksellinen. Sen sijaan paolo coelhon kirjat, joita olen kanssa lukenut aika paljon, on aikamoista hölynpölyä. Ehkä joku alkemisti justjust ylittää riman. Molempien herrojen ideologia ohittaa sujuvasti lapsen paikan; coelholla on ihan ok että äiti vaipuu mihin lie nirvanaan ja lapsuukaiset tästä valaistuneena istuu hiljaa ja ihmettelee- siis täyttä lapsen ohittavaa sontaa; Tommy helssteninkään teoriat ei aina jaksa muistaa muuta kuin sen sisäisen lapsen. Itse olen ajatellut niin, että viisauden alku on se perusta joka vaalii suvun jatkamista- eli lasten olemassaoloa ja heidän tarpeitaan; kaikki hieno filosofia ja valaistuminen joka unohtaa tämän on silkkaa sontaa, kuppiloissa ja nosrunluutorneissa oman napansa ympäsillä pyörivien, pääasiassa miespuolisten tyhjäntoimittahien tuotosta- täysin irrallaan ELÄMÄSTÄ. Monesti lapsiaan hoitavilla äideillä on monin verroin enemmän viisautta.

että tuli toooosi paljon kirjoitusvirheitä- no asian ymmärtää:D

Coelholta kyllä lukenut. 11 minuuttia. Se ei ole ihan höttöä eikä sovinistinenkaan.

Onneksi olen tällä hetkellä yksin töissä, sain rauhassa ulvoa naurusta. Olin kyllä kuullut Pauli Kohelosta mutta en ole lukenut hänen aforismejaan.



P. Coelhoa yritin joskus sen sijaan lukea kun kuulin kehuttavan, Portobellon noita oli kyseessä. Jos aloitan jonkun kirjan, yritän lukea sen loppuun vaikka en niin tykkäisikään, mutta tämä oli kyllä pakko jättää kesken. Aivot oli vaarassa kärähtää. Syvällistä, ah niin syvällistä mutta mikä olikaan pointti?