Sain tietää, että äitini on tehnyt abortin

Jokaisella on periatteessa mahdollisuus päättää ihan itse, millaisen elämänlaadun haluaa saavuttaa. Toisilla siihen ei vaan välttämättä ole riittäviä eväitä.



ap

vaan sitä, minkä haavan äitini itselleen aiheutti tekemällä abortin. Se miksi asiaan itse reagoin niin vahvasti johtuu siitä, että en aikaisemmin tiennyt mistä äitini kyynisyys / katkeruus on johtunut. Kuten ehkä viesteistäni käy ilmi, en muutenkaan ole mikään aborttien kannattaja.



Joillekin keskenmeno voi olla kuin lapsen menettäminen. Sitähän se on. Miksi ei siis myös abortti sitä voi olla? Aborttiin liittyy vielä aina äidin itse tekemä päätös, joka pitää tehdä varsin lyhyessä ajassa (jotta abortti voidaan tehdä). Päätöksen lopullisuus ja ympäristön paineet voivat ihan ymmärrettävästi aiheuttaa abortin tekijälle syyllisyydentunteita. Niin kuin äitini kohdalla tod.näk. on käynyt.



35, jokainen voi itse olla sitä mieltä mitä haluaa aborttien määrästä. Minusta 10 000 aborttia vuodessa on paljon. Samaan aikaan vauvoja syntyy Suomessa vuosittain n. 50 000 - 60 000.



ap

En usko ollenkaan, että äitisi on kärsinyt yhdestä abortista! Jos äitisi on kärsinyt jostain, niin taatusti asiat ovat liittyneet elettyyn elämään, mihin kuulunut eläviä ihmisiä.



Koko tämä avaus on vain jonkun abortin vastustajan satua, jonka tarkoitus on pelottaa abortin tekijöitä. HUU lapsenne tulee vihaamaan ja ala-arvostamaan teitä...

Toivon todella, ettei omat lapseni minua tuomitse vaikka olenkin abortin kokenut, ennen heidän syntymää.

Minut raiskattiin ja sen seurauksena tehtiin abortti. Se ei minusta tehnyt lapsienvihaajaa todellakaan. Oli vain ainoa oikea ratkaisu tuossa tilanteessa.

äitini on elänyt, katkeraa ja pettyneen ihmisen elämää. Tämän kohtalon hän on sinetöinyt tehdessään abortin, koska ei ole sitä pystynyt itselleen antamaan anteeksi. En ole äidilleni vihainen, hän on oman itsensä takia joutunut kärsimään asiasta ja tulee kärsimään hautaan asti. Olen pettynyt siihen, että näin on tapahtunut, koska äitini olisi voinut olla toisenlainen, elää ilman jatkuvaa katkeruutta, jos olisi jättänyt abortin tekemättä.

ap

että äitisi niin erityisesti katuisi tuota aborttia että hän sen vuoksi olisi katkeroitunut ja elämänsä pilalla?

Itse en kadu aborttiani hetkeäkään, enkä takuulla sen vuoksi tule katkeroitumaan. Pikemminkin olen onnellinen, kun minulla on ollut mahdollisuus opiskella loppuun ja hankkia se vakaa perusta jolle oikean esikoisen elämä rakennetaan.

T: 12.

Onnellinen? Aika outoa. Heittää lapsi pois kuin roskan ja olla siitä onnellinen?

Ja mikä se "oikea" esikoinen on?

Itselleni se ei olisi.



Itselleni sitä ei ole myöskään tehty, eikä tulla koskaan tekemään!



Onko kenelläkään silti rohkeutta myöntää, että on katunut omaa aborttiaan? Vai olenko pienessä päässäni vain saanut pinttymän, että äitini on tällainen ihminen ja siis ainoa laatuaan.



ap

Äitisi voi katua monta muutakin asiaa elämässään. Vaikka väärää miesvalintaa, sitä ettei opiskellut nuorena, tai opiseli väärää alaa jne jne. Mahdollisuuksia on niin monia, abortti on vain yksi asia äitisi menneisyydessä.

vaan sitä, minkä haavan äitini itselleen aiheutti tekemällä abortin. Se miksi asiaan itse reagoin niin vahvasti johtuu siitä, että en aikaisemmin tiennyt mistä äitini kyynisyys / katkeruus on johtunut. Kuten ehkä viesteistäni käy ilmi, en muutenkaan ole mikään aborttien kannattaja.

ap

Mutta kyllä sinä nyt pienessä pääsässi suurentelet äitisi tekemän abortin merkitystä äitisi henkiselle hyvinvoinnille.

Koska muuten äitisi teki abortin, minä vuonna ja minkä ikäisenä?

Onko kenelläkään silti rohkeutta myöntää, että on katunut omaa aborttiaan? Vai olenko pienessä päässäni vain saanut pinttymän, että äitini on tällainen ihminen ja siis ainoa laatuaan.

ap

En voi samastua suhun täysin koska en tiedä äidistäni, mutta pitkäaikainen ystäväni teki abortin ja sen jälkeen minun on ollut vaikeaa suhtautua häneen. En oikein osaa selittää ja vähän häpeänkin tätä - kun tavallaan hyväksyn hänet edelleen ja hän on minulle tärkeä ja rakas, mutta tavallaan näen hänet nyt ihmisenä joka tappoi vauvansa vain uransa takia. Äh. Vaikea käsitellä tällaisia tunteita kun ei ne ole mitenkään legitiimejä. Voimia sinulle. Varmaan aika järkytys.

että yksi abortti pilaisi kenenkään elämän lopullisesti.



Ja tällä maaapallolla on aivan liikaa ihmisiä muutenkin.

että yksi abortti pilaisi kenenkään elämän lopullisesti.

Ja tällä maaapallolla on aivan liikaa ihmisiä muutenkin.

Yksi abortti on oikeasti yhden elämän väkivaltainen riisto ja lopettaminen kohdusta.

abortti voi pilata naisen elämän kuin raiskauskin.

äitini on elänyt, katkeraa ja pettyneen ihmisen elämää. Tämän kohtalon hän on sinetöinyt tehdessään abortin, koska ei ole sitä pystynyt itselleen antamaan anteeksi. En ole äidilleni vihainen, hän on oman itsensä takia joutunut kärsimään asiasta ja tulee kärsimään hautaan asti. Olen pettynyt siihen, että näin on tapahtunut, koska äitini olisi voinut olla toisenlainen, elää ilman jatkuvaa katkeruutta, jos olisi jättänyt abortin tekemättä.

ap

että äitisi niin erityisesti katuisi tuota aborttia että hän sen vuoksi olisi katkeroitunut ja elämänsä pilalla?

Itse en kadu aborttiani hetkeäkään, enkä takuulla sen vuoksi tule katkeroitumaan. Pikemminkin olen onnellinen, kun minulla on ollut mahdollisuus opiskella loppuun ja hankkia se vakaa perusta jolle oikean esikoisen elämä rakennetaan.

T: 12.

Onnellinen? Aika outoa. Heittää lapsi pois kuin roskan ja olla siitä onnellinen?

Ja mikä se "oikea" esikoinen on?

mäkin tos ihmettelin :/ Mikä hiton Oikea esikoinen?? Tykkäsit tai et mutta se pieni ihmisenalku jonka murhasit OLI sun esikoinen.

Kyllä on sairaita ihmisiä täällä:/

Minunkin äitini on tehnyt abortin. Hän en tiedä, että minä tiedän.



En tiedä, miksi raskaus keskeytettiin. Se oli kaksi vuotta minun syntymäni jälkeen - pikkuveljeni on minua kuitenkin neljä vuotta nuorempi. Joskus mietin, millainen abortoitu sisarus olisi.



Ai niin, tiedän myös, että äidilläni on ollut klamydia.

"Parisenttisiä alkioita menee kesken jatkuvasti, joten onko keskenmenokin sitten tappo?"



Mä ainakin toivon, ettei mua tapeta sillä perusteella, että saatan muutenkin kuolla koska vaan.



Tai ettei mun mies tapa mua siksi, etten mä nyt sovikaan sen perhekuvioon just nyt.



T. Ei uskis



Niin, ja jos abortti ei kaduta, niin miksi pitää sanoa, että oikea esikoinen syntyy joskus myöhemmin - miksi ei voi sanoa, että esikoinen abortoitiin, tää on meidän toinen lapsi mutta eka elävä?

"Parisenttisiä alkioita menee kesken jatkuvasti, joten onko keskenmenokin sitten tappo?"

Mä ainakin toivon, ettei mua tapeta sillä perusteella, että saatan muutenkin kuolla koska vaan.

Tai ettei mun mies tapa mua siksi, etten mä nyt sovikaan sen perhekuvioon just nyt.

T. Ei uskis

Niin, ja jos abortti ei kaduta, niin miksi pitää sanoa, että oikea esikoinen syntyy joskus myöhemmin - miksi ei voi sanoa, että esikoinen abortoitiin, tää on meidän toinen lapsi mutta eka elävä?

Minua ei abortti kaduta. Rehellisesti sanottuna muistin tehneeni abortin lukiessani tätä ketjua. Minulla ei ole aikaisempia lapsia kuin taaperoni. Abortoitu sikiö ei ollut lapseni vaan abortoitu sikiö. Siksi minulla ei ole kahta lasta vaan yksi.

äitisi ei ehkä olisi pitänyt puhua asiasta sinulle

asia ei varmasti ole sellainen että sinun tulisi siitä kantaa murhetta

asia koskettaa äitiäsi ja hän on varmasti tehnyt päätöksensä senhetkisen tietonsa ja kykynsä valossa

päästä irti, halaa äitiäsi ja keskity omaan elämääsi

eiköhän niitä haasteita tule vastaan ihan tarpeeksi ilmankin toisten murheiden murehtimisia

ehkä sinä voisit osoittaa äidillesi esimerkilläsi että elämässä sattuu ja tapahtuu ja maailma muuttuu ja että elämässä on paljon hyviäkin asioita joihin keskittyä?

Onnellinen? Aika outoa. Heittää lapsi pois kuin roskan ja olla siitä onnellinen? Ja mikä se "oikea" esikoinen on?

mäkin tos ihmettelin :/ Mikä hiton Oikea esikoinen?? Tykkäsit tai et mutta se pieni ihmisenalku jonka murhasit OLI sun esikoinen. Kyllä on sairaita ihmisiä täällä:/

toista ihmistä tällaisesta asiasta?

Koska se ensimmäinen ei ollut lapsi vaan sikiö?

Minua ei abortti kaduta. Rehellisesti sanottuna muistin tehneeni abortin lukiessani tätä ketjua. Minulla ei ole aikaisempia lapsia kuin taaperoni. Abortoitu sikiö ei ollut lapseni vaan abortoitu sikiö. Siksi minulla ei ole kahta lasta vaan yksi.

Juuri noin. Itseasiassa ei ollut edes sikiö vaan alkio, ensimmäiset aivosolut sille oli kehittynyt n. 2 päivää ennen aborttia.

T: se, jonka "oikea esikoinen" -lausahdusta täällä on lainailtu. Korjaan aiemman: Esikoiseni syntyy joskus myöhemmin. Tuo oli solumöykky, jota en tosiaankaan mieti päivittäin - vain silloin, kun eksyn näihin hassuihin keskusteluihin :)

ja tuolla teidän ajattelumallilla olen siis abortoinut esikoisen ja kuopuksen. Ensimmäistä en ole ikipäivänä katunut. Toisesta yli pääseminen vei vuosia ja voin hyvin kuvitella ap:n kokemuksen katkeruudesta.



Sitä vain väistämättä ei voi toimia kuin sen hetkisen tiedon varassa, joka kulloisellakin hetkellä on. Omasta tlanteestaan ja resursseistaan. Tämän hetkisellä tiedolla tottakai jättäisin tuon jälkimmäisen abortin tekemättä, mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi.



Älkää aina tuomitko!