Miksi miesystäväni ei ole koskaan kutsunut minua kotiinsa?

auton rekkarin perusteella kotiosoitetta? Osoitteen kautta saat tietoosi (?), ketkä muut asunnossa asuvat.

"On totta, että mieleni ei ole enää niin luottavainen, mutta en ole varma, mihin en luota, koska mikään ei ole muuttunut. Elämässäni on edelleen elementit, jotka tekevät siitä hyvän elämän. Vähimpänä ei ole tämä suhde, mies, joka unohtaa muun maailman, kun on kanssani. Uskon, että kaikki eivät saa kokea sitä koskaan. Mies saa olla minun ja omansa, mutta ei kenenkään toisen. En halua, että ketään sattuu. Niin kauan kuin kaikki on hyvin, kaikki on hyvin. "



Totta, tuntuu varmasti hyvältä tuo yllämainittu tila. Mutta, olet jo itsekin ruvennut miettimään että kaikki ei taida sittenkään olla miehen puolelta hyvin..

Toivottavasti kaikki selviää parhain päin, mutta ennenkuin olet liian kiintynyt mieheen ja hänen huomioonsa, kysy häneltä. Säästyt niin paljolta jos tässä vaiheessa saat tietää !



Pakko sanoa, että sinkkuna ollessani en vienyt erästä miestä (tapailimme 6kk) ikinä luokseni. Hän kyllä tiesi missä asuin ja heittikin minut sinne useasti. Pari kertaa oli tulossa, mutta suunnitelmat muuttuivat niin ettei tullutkaan. Olin vain tyytyväinen, sillä kyseessä oli lähinnä seksisuhde ja halusin pitää oman kotini ns puhtaana. Kyllä hän heti ekana kysyi, että enhän ole varattu? kun en kämppään päästänyt.. vastasin: en, mutta en halua sänkyyn heti ensimmäisenä iltana ja varsinkaan omassa sängyssäni :D

En ole enää niin nuori. Minulla on koulutus, työ, suhteita takana ja oma elämä. En ole mielestäni "älyttömässä suhdesopassa". Soppa on keitetty tällä palstalla (kuvitelkaa!).

Tämä suhde on minun käsissäni, minun hallinnassani. Minä en ole halunnut jokapäiväistä arkisuhdetta vaan suhteen parhaat puolet sovitettuna muuhun elämääni. En halua hyt avioliittoa, en vielä edes avoliittoa, en miesten sukkia ja kalsareita matolleni vaan sen, minkä kaikki jättäisivät jäljelle, jos saisivat siivota suhteensa mieleisekseen. Ja se minulla on ollut ja on.

On totta, että mieleni ei ole enää niin luottavainen, mutta en ole varma, mihin en luota, koska mikään ei ole muuttunut. Elämässäni on edelleen elementit, jotka tekevät siitä hyvän elämän. Vähimpänä ei ole tämä suhde, mies, joka unohtaa muun maailman, kun on kanssani. Uskon, että kaikki eivät saa kokea sitä koskaan. Mies saa olla minun ja omansa, mutta ei kenenkään toisen. En halua, että ketään sattuu. Niin kauan kuin kaikki on hyvin, kaikki on hyvin.

ap

ihan tilauksesta. Se on juuri niitä kokemuksia, joita nuoret aikuiset haluavat käydä läpi koetellakseen siipiään ja hankkiakseen elämänkokemusta. Ja tullakseen lopulta aikuisiksi, jotka osaavat tehdä päätelmiä ja hallita elämäänsä. Siihen sisältyy myös ripaus kapinaa, joten on aivan sama mitä täällä neuvotaan tai varoitellaan. Ap katsoo tämän kortin loppuun asti siitä riippumatta, sanoisi kuka tahansa tai mitä tahansa. Koska hän saa siitä jotain, mitä elämästä on tähän mennessä puuttunut. Tämä ap:n tapaus on muuten myös hyvä esimerkki kaikille ylihuolehtiville curling-vanhemmille, mitä tapahtuu jos lapsen ei anna itsekseen kokeilla asioita. Oikeasti, se omistusasunnon ostaminenkaan ole välttämättä ollenkaan hyvä juttu. Haasteita tarvitsee jokainen. Jos niitä ei arkipäiväisistä asioista löydy niin sitten pitää lähteä koettelemaan siipiään vaikkapa älyttömissä suhdesopissa - joiden läpinäkyvyys ilman pinkkejä laseja olisi ilmeinen. Ap, on tosi hyvä kun käyt täällä kertomassa käänteistä. Tarinasi koskettaa monia yleisemmälläkin tasolla. Totta on sekin, että monilla meistä on ollut vastaavia osia samassa näytelmässä.

mutta ei se mitään.

Hyvä elämä ei muuten tarkoita sitä, että koskaan ei tulisi vastaan mitään haasteita. Tai sitä, että pitäisi kulkea tiettyä tasaisen tappavan turvallista polkua pitkin - yleensä sitä äidin, isin, kavereiden, yhteiskunnan tai herra ties kenen parhaaksi katsomaa.

Jos luet tekstini uudestaan, saatat hoksata joskus mitä tarkoitin. Nauti suhteestasi, saat siitä vielä paljon.

T: se edellinen kirjoittaja

Porvoossahan tapahtuu kaikenlaista...

Mä seukkasin vuoden verran erään miehen kanssa ja tasan kerran sain käydä sen luona. Sille ei saanut soittaa tai mitään. Asuttiin eri kaupungeissa, hän tuli aina mun luo. Jotain hämärää siinä oli, mutta mitä? Ei selvinnyt mulle koskaan.

Eikö lähtökohtaisesti ole jotain pielessä jos sellaiseen alentuisi?

Tapaamme aina minun luonani, ravintolassa tai hotellissa. En usko, että hänellä on niin epäsiistiäkään, koska hänellä käy kertomansa mukaan siivooja ja vaatteitaan hän vie pesulaan.

ehkäpä hänellä on toinen nainen tai ankara äiti tai kotieläimenä vihainen kissa tai fretti

Täällä on jälleen kerran annettu harvinaisen hyviä kommentteja ja joko niissä on jotain koppia otettavana tai sitten ei.



Ap, suosittelen että hyppäät reilusti suhteeseen kaikessa innokkuudessasi ja hyväuskoisuudessasi. En usko että sinulla on siinä mitään menetettävää. Jotain elämänkokemusta ja oppia saatat kartuttaa.



Onnea!

Että saat tietää "sattumalta" "remontista" joka on jatkunut "jo pitkään" heti seuraavalla tapaamisellanne kun olit kinunut pääsyä miehen luokse. Et yhtään ihmettele mikset ole nähnyt mitään remonttiin viittaavaa aiemmin tai miksei mies ole maininnut mitään siitä ennemmin? Ja miksi mies itse remonttitarvikkeita kuskailee? Tekeekö se itse sitä remppaa, jos niin miksei ole ikinä vedonnut siihen aikatauluissaan? Jos taas ei niin mikseivät ne remppaporukat itse hanki tarvittavia laasteja yms. lisää? Luulisi, että he osaisivat paremmin arvioida tarvittavat määrät mikäli asiakkaan varaamat laatat yms. loppuvat kesken.

Että saat tietää "sattumalta" "remontista" joka on jatkunut "jo pitkään" heti seuraavalla tapaamisellanne kun olit kinunut pääsyä miehen luokse. Et yhtään ihmettele mikset ole nähnyt mitään remonttiin viittaavaa aiemmin tai miksei mies ole maininnut mitään siitä ennemmin? Ja miksi mies itse remonttitarvikkeita kuskailee? Tekeekö se itse sitä remppaa, jos niin miksei ole ikinä vedonnut siihen aikatauluissaan? Jos taas ei niin mikseivät ne remppaporukat itse hanki tarvittavia laasteja yms. lisää? Luulisi, että he osaisivat paremmin arvioida tarvittavat määrät mikäli asiakkaan varaamat laatat yms. loppuvat kesken.

langetaan näihin provoihin. Onnea ap hyvästä tarinasta.

Että saat tietää "sattumalta" "remontista" joka on jatkunut "jo pitkään" heti seuraavalla tapaamisellanne kun olit kinunut pääsyä miehen luokse. Et yhtään ihmettele mikset ole nähnyt mitään remonttiin viittaavaa aiemmin tai miksei mies ole maininnut mitään siitä ennemmin? Ja miksi mies itse remonttitarvikkeita kuskailee? Tekeekö se itse sitä remppaa, jos niin miksei ole ikinä vedonnut siihen aikatauluissaan? Jos taas ei niin mikseivät ne remppaporukat itse hanki tarvittavia laasteja yms. lisää? Luulisi, että he osaisivat paremmin arvioida tarvittavat määrät mikäli asiakkaan varaamat laatat yms. loppuvat kesken.

"Mikseivät ne remppaporukat itse hanki tarvittavia laasteja yms. lisää?"

Ihan tuttu käytäntö rempan aikaan oli, että jos itse kävin kaupungissa ja sattuivat rempassa tarviimaan yhden-kaks purkkia jotan tavaraa niin kävin hakemassa ne niille samalla asioidessani lähistöllä.

Ei siinä sen kummempaa syytä tarvita. :)

epäilisin häntä varatuksi. Hän ei puhu lapsista eikä ole ikinä puhunut ns. ohi suunsa, niin että olisin alkanut epäillä. Mies on itsevarma, tosi hyvännäköinen, urheilullinen, muodikkaasti pukeutuva ja kielitaitoinen (työmatkoja ulkomaillekin). Poikamiehen oloinen siis selkeästi, 35-vuotias. Onhan hänellä varmaan suhteita ollut aikaisemmin. Niin, ja sormusta ei ole :)

ap

Ei mies välttämättä puhu ohi suunsa. Et halua epäillä että miehellä on perhe, siksi et epäile. Ihmetelin tuota listaa: Itsevarma, tosi hyvän näköinen, hyvin pukeutuva, kielitaitoinen, työmatkoja ulkomaille... tuo kuvaus kuule sopii todella moneen perheenisään, mm. omaan mieheeni ja moneen muuhun tuntemaani ukkomieheen :DDD

Mikä saa sinut yhdistämään nuo ominaisuudet poikamieheen? Eikö naimisissa oleva voi pukeutua hyvin? osata kieliä? urheilla? olla hyvän näköinen?

Aikamoinen stereotypia sulla ;DDD

ongelmaan (jos sita nyt edes on olemassa) on yksinkertainen ratkaisu. Ap:lla tuskin on kanttia tata tehda, mutta kerron kuitenkin: Seuraavan kerran kun ap nakee miehen, sanoo sille etta ei halua enaan tavata, koska mies on ukkomies. Sitten jattaa miehen tehtavaksi todistaa etta noin ei ole asia.



Miten se tapahtuu on miehen asia, han voi vieda ap:n asunnolleen taikka miten nyt pystyykin todistamaan sen etta ei ole naimisissa. Tottakai mies tekee kaikkensa pitaakseen ap:n jos valittaa tasta. Mikali mies nyt kaikkien luonnonlakien vastaisesti olisikin vapaa, ei liene ylivoimainen tehtava paljastaa ap:lle osoitteensa tai nayttaa asuntonsa, jos mies kerran muuten menettaisi ap:n.



Sotkuisen tai vaatimnattoman kampan ap kai voisikin antaa anteeksi mutta ei sita, etta mies on ukkomies ja pettaa ap:n kanssa vaimoaan. Nainhan ap:kin sanoi etta ei ikina suostuisi suhteeseen naimisissa olevan kanssa.



Laita nyt mies todistamaan etta ei ole ukkomies. Vai onko kivempaa huomata sitten parin vuoden kuluttua etta onkin ollut vain ukkomiehen panopuuna vaikka kuvittelikin kaikenlaista muuta.



Kun teilla ei nayta olevan muuta yhteista olevan kuin seksi, niin eikohan tule sekin paiva etta olette nuo puheenaiheet tyhjentaneet, vaikka nyt haluattekin jatkaa sita kaikin keinoin ilman etta tulee mitaan epailyksia suhteen rehellisyydesta tai loppumisesta.

eikä muutenkaan jaksaisi enää välittää, vaikka kaikki ei niin täydellistä olisikaan jonkun 26-vuotiaan silmissä.

Mutta voihan ap:n seksikumppani olla tietysti leskikin. ;)

Ja mihin jäi kategoria "eronnut"?! Kyllähän nyt herranjestas komeat ja fiksutkin miehet voivat erota. Ovat voineet olla pitkässä parisuhteessa tai parissa pitkähkössä, muttei vaan ole kuitenkaan toiminut ja naimisiin ei ole päädytty. Tsiisus näitä stereotypioita! "35-v hyvännäköisen ja naimattoman miehen on oltava tavalla tai toisela häiriintynyt".

ja tosiaan 35v, komea yms mies on joko häiriintynyt tai naimisissa eli valehtelija eli myös häiriintynyt...

Jos mies pitää sinusta, hän haluaa sinua. Ei kaikessa pidä nähdä jotain rumaa, vai kuinka? :)

ap

Paniko se sua? Nimittäin tavalliset seurustelevat parit ei paneskele ruokatunnilla koska sen voi tehdä rauhassa illallakin.

AP antoi miehen panna itseaan miehen tyopaikalla, sairasta. Onko ap seksiriippuvainen? Eihan taida muuten selittya, etta nielee mita vain?

Kaikki oli niin hyvin päivällä, kun tapasimme, ihan niin kuin joka kerta. Tämä pieni vierauden tunne pitää suhteen uutena, niin kuin tapaisimme joka kerta ensimmäisen kerran. Ymmärrättekö?

Tulla vietellyksi uudestaan on niin paljon parempi kuin arkiset ruoka-ostokset, remontit, riidat ja pettymykset. Tiedän, että minussa on paljon tavoiteltavaa, enkä halua, että se tavoitteleminen loppuu. Elän nyt elämäntilanteessa, jossa olen saanut kaiken, mitä nyt haluan, enkä halua luopua osastakaan. En halua luopua myöskään arvostani enkä arvokkuudestani. Tavoittaako kukaan sitä, mitä ajattelen ja tunnen?

ap

Niinhan ne sanovat etta suomalaisnaiset on helppoja, en ihmettele yhtaan.

ja ulkomaillakin. Ei kai se mitenkään tavatonta ole.

Ole joskus sanonut miehelle, että voisimme mennä hänen luokseen. Mies on sanonut, että vielä tulee senkin aika. En ole viitsinyt sitten sen enempää jankuttaa.

ap

sitten kun se sopii MIEHELLE. Siinä jo surkea lähtökohta. Selittämisen makua. Tähän mennessä on jo selvinnyt että on ne selittelijät (ja usein myös valehtelijat) ja sitten on ne joilla on selkärankaa ja jotka kykenevät avoimuuteen. Ensiksi mainituihin ei kannata haksahtaa. saat lopun ikääsi miettiä mikä onkaan totta, mennä miehen ehdoilla ja kuunnella selityksiä. ja tosiaan 35v, komea yms mies on joko häiriintynyt tai naimisissa eli valehtelija eli myös häiriintynyt...

Oletko frendannut sen jo feissarissa? Sieltä yleensä selviää (vähintäänkin rivien välistä tai kuvia katsomalla) yhtä ja toista. Jos mies pistää hanttiin tai ei muka ole fb:ssä, hälytyskellot moukailkoon.



Mutta tosiasiahan on se että tossa tilanteessa on oikeestaan vaan huonoja vaihtoehtoja. Sopisihan tuollainen kuvio mieheen jolla on jo olemassaoleva parisuhde. Tai vähintäänkin aika kummallista kyvyttömyyttä läheisyyteen. Turha sitä on lähteä romantisoimaan millään Mr. Big -vertauskuvalla. Se on fiktiota, todellisuus on tylsempää. Ja älä unohda, että Carriella oli aika paljon omia ongelmia...



Veikkaisin nimittäin, ettei sunkaan omat ihmissuhdetaidot ehkä ole vielä ihan sitä tasoa, jolla luodaan luja ja läheinen suhde toiseen ihmiseen - et sinä muuten tuollaisessa limbojutussa roikkuisi ja sitä niin mukisematta hyväksyisi. Omituistahan se on, ettei asioista voi puhua ja kysyä ihan normaalisti, ja että parisuhde on irrallaan kaikesta muusta, oli syy mikä tahansa. Mutta: ehkä se etäisyys ja "mysteeri" on jotain mitä sinä itse SAAT siitä suhteesta, sen sijaan että vain kestät sen. Mietipä sitä. (Enkä tarkoita sitä että sun ihmissuhdetaidoissa olisi muuta vikaa kuin että olet ehkä aika nuori, etkä mahdollisesti oikein halua itsekään sitoutua, ihan silleen arkisesti kuten me muut kuolevaiset. ;))



Itse tuhlasin ihan liian monet vuodet analysoiden kaikenlaisia kundeja ja niiden motiiveja. Monta vuotta piti saada lasiin lisää ennen kuin tajusin ettei ne arvoitukset ratkea pohtimalla, sitä vaan lisää teoriaa teorian perään ja koittaa päättää mikä sitten tuntuisi siltä perimmäiseltä totuudelta... ja samalla ikään kuin luovuttaa sen pääroolin elämässään jollekin tyypille. Se on sääli ja vahinko, näin vuosien kokemuksen ja perspektiivin myötä sanottakoon.

Mitä jos kysyisin, onko hänellä vaimo? Jos hän vastaisi, että vaimo on, ja siksi emme tapaa hänen luonaan? Mitä minä sitten tekisin? En halua, että elämäni muuttuisi nyt. En halua luopua suhteesta, enkä halua olla toinen nainen. En halua pettyä enkä olla yksin.Siksi en halua kuulutsella miestä.



Harmittaa, että koko ajatus pälkähti mieleeni. En edes ajatellut, että mies olisi varattu - ei kai hän edes jaksaisi kahta samanlaista suhdetta, kuin meillä on.



Mies poikkeaa huomenna aamusta luonani, ennen kuin menee kuntosalille. Katson silloin, käyttäytyykö hän jotenkin epäilyttävästi.



ap

Siihen ei ole ollut tarvetta. En ole ehdottanut miehelle kovin usein tapaamista, koska mies ehtii ensin. "Odota mua ylläsi jotain punaista taskuun mahtuvaa, tulen puolen tunnin päästä" luki juurikin yhdessä tekstarissa. Romanttista, eikö? Kyllähän tuo hänen innokkuutensa jonkinlaista sitoutumista osoittaa. Ei ole ainakaan kyllästynyt. Enkä minä! Mies on fiksu (ei yhtään lipevä, maskuliininen, hauska ja ihan jumalattoman hyvä sängyssä.

on kiltti, myöntyväinen, antavainen nainen joka ei kysele mitään, ja jonka voi pelkällä tekstarilla tai jollain pikkujutulla tilata tarpeitaan varten. Toivon että olen väärässä ja teillä kaikki menee hyvin, mutta miehet todella usein erottelevat seksin rakkaudesta ja sitoutumisesta. On aika perusjuttu se että miehellä on se arki (ja selvästi valtaa, pelivaraa- joka kiehtoo nuoria naisia) ja sitten seksiseikkailunsa. Sinuna alkaisin vähän katsella että onkos sulla muuta arvoa kuin seksi. Jos mies haluaa hallita ja päättää kaiken, ei mitään onnellista tulevaisuutta voi tulla. Tuollaiset puhelut ja hotellit ja ravintolat kertoo vahvasti siitä että mies on vailla vain seksiseikkailuja, ei ihmissuhdetta. MIkä sekin on ok, jos se sulle riittää. Mut älä valehtele suhdetta paremmaksi kuin se on....

Minusta asia ei ole mikään paha ongelma. Edellistä edellinen poikaystäväni ei muuten käynyt kertaakaan asunnossani.

ap