Vielä sukunimistä: Miksi teillä on yhteisenä sukunimenä nimenomaan miehen sukunimi?

Oliko naisen sukunimi edes harkinnassa?

Tosiasiahan on se, että miehet ovat keskimäärin konservatiivisempia eivätkä pidä uudistuksista. Aivan sama tilanne olisi, jos mies ottaisi perinteisesti naisen nimen. Miehet eivät siinä tapauksessa mielellään haluaisi naisen ottavan heidän sukunimeään. Miehiä puhutellaan usein kaveripiirissäkin sukunimellä ja sukunimeä vaihtava mies on usein joku ex-vanki, joka yrittää paeta menneisyyttään. Miehelle on usein tärkeää, että vaimo ottaa hänen nimensä ja koska heteronaisen silmissä kyseessä on se oma rakas tuleva mies, eikä mikään alistava sovinistisika, naisella ei ole syytä kieltäytyä. Jos naisella on useita "edistyksellisiä feministiystäviä", silloin tilanne on vaikeampi. Miellyttääkö heitä vai miestä? Elämme kuitenkin yhteiskunnassa, eikä kukaan todella tee päätöksiä vain itseään varten.

Yksi syy on myös se, että yleensä ihminen ei halua ehdoin tahdoin näyttää alemman sosiaaliluokan jäseneltä. Tyttönimi vanhemmalla naisella viittaa siihen, ettei tällä ole aviopuolisoa ja että tämä on mahdollisesti köyhä yh-äiti. Sukunimen vaihtaminen taas kertoo aviopuolisosta,(tai rekisteröidystä parisuhteesta) mikä viittaa varakkuuteen (2 aikuista taloudessa). Tämän ääneen sanominen kuulostaa niin järkyttävän elitistiseltä, että on parempi vaan puhua perinteestä. Kyseessä on kuitenkin hyvin inhimillinen asia, jota en henkilökohtaisesti paheksu. Sen sijaan se, että voimakkaasti ylipainoinen nainen ottaa todella usein kaksiosaisen nimen, vaikkei tyttönimi ole kummoinen, on kieltämättä jo hieman alleviivaavaa, ts. olen-hei-päässyt-naimisiin.

kun mun miehellä on sama etunimi kuin mun isällä joten ottaessa mun tyttönimen mieheni nimi olisi täysin identtinen isäni nimen kanssa.Ei muuta syytä.

Miehen sukunimi on harvinainen ja itselläni tyyliin Virtanen. Siitä on tullut useamman kerran hankaluuksia kun on ollut täyskaimoja mm. Postit menneet sekaisin. Ilomielin vaihdoin miehen sukunimen.

ja koska miehen lapsella oli jo isän sukunimi, tuntui luontevalta että koko perheellä on sitten se sama sukunimi.

Oliko naisen sukunimi edes harkinnassa?

mutta miehen firman nimi on hänen koko nimensä. Lisäksi mies olisi minun sukunimeni otettuaan ollut erään sukulaiseni täyskaima.

Miehen sukunimeen päädyttiin, koska mies haluaa nimensä tuleville lapsille. Minulla ei niin väliä siitä syystä, että nimi siirtyy sisarusteni kautta eteenpäin.

Otin miehen nimen siksi, että miehellä oli kauniimpi sukunimi. Ei tarvinnut miettiä kahta kertaa. Jos sillä olisi ollut ruma sukunimi ja mulla kaunis, olisin varmaankin julistautunut feministiksi ja pitänyt omani. Onneksi ei tarvinnut.

koska oma sukunimeni oli "ruma" ja hankala.

Miehen nimi taas lyhyt, kiva ja helppo... tyhmempikin ymmärtää heti eikä sitä tarvitse moneen kertaa toistaa...

Siis minun nimeäni ei edes harkittu.

Mies olisi ollut valmis vaihtamaan joko minun nimeen tai yhteiseen uuteen. Miehellä on kuitenkin kaunis nimi jonka minä halusin, joten tehtiin näin. Yhteinen nimi haluttiin kuitenkin vaikkei ole edes lapsia.

Miehellä on omansa, minulla omani ja lapsilla minun nimeni.



Jos olisi valittu yksi yhteinen, se olisi ollut minun nimeni.



Minun nimeni on vanhan sukutilan nimi, joka on kulkenut suvussa kauan ja monesti myös naisen kautta.



Miehen nimi on keksaistu 90 vuotta sitten, eikä siihen liity mitään sukuperinnettä.

on pelkkiä niitä jo moneen kertaan seliteltyjä tekosyitä, paitsi perinne, joka on todellinen syy.

Miehellä ei ole sisaruksia, joten se nimi olis loppunut siihen. Ja mun mielestä oli ihan hauskaa vaihtaa nimeä, sukunimeni vieläpä lyheni huomattavasti.

Sukunimellä ei muutenkaan ole mulle kovin suurta merkitystä, mun identiteettini ei riipu siitä.

nimen haluamme perheellemme ja suosikki löytyi miehen suvusta. Se oli aivan sattumaa, olisi voinut löytyä minunkin suvustani. Minun suvusta pisimpään harkittu vaihtoehto kaatui siihen, että silloin sekä etu- että sukunimessäni olisi ollut f-kirjain ja se kuulosti minusta hassulta.



Joten esikoisen syntyessä vain mies vaihtoi nimensä ja minä otin sitten tämän yhdessä valitun nimen kun menimme naimisiin. Avioituminen oli suunnitteilla jo esikoisen syntyessä siis (oikeastaan jo paljon aiemminkin), emme vain jaksaneet järjestää häitä silloin joten naimisiinmeno siirrettiin odottamaan :)

tykkään pitää perinteitä yllä, ja jo Raamatussa siitä on, että nainen ottakoon miehensä sukunimen. Minusta se on halventavaa, ettei kunnioiteta tuota.



Ja toisekseen, inhoan omaa sukunimeäni ja näin pääsin siitä eroon. Ja ellen naimisiin olisi mennyt, olisin varmaan muuten vaihtanut sukunimeni, haluan häivyttää lapsuudestani ja nuoruudestani eräitä ihmisiä pois, ja nyt eivät tiedä mikä sukunimeni on. :)

Miehellä on harvinainen, suojattu sukunimi, itselläni tusinatavaraa, joten valinta oli helppo. Jos tilanne olisi ollut toisinpäin, niin olisin ryhtynyt feministiksi ja vaatinut omani perheen yhteiseksi nimeksi.

Halusin vaihtaa "virtasen" hieman harvinaisempaan ja paljon nätimpään ja muutenkin kannatan ehdottomasti perheen yhteistä nimeä :)

on pelkkiä niitä jo moneen kertaan seliteltyjä tekosyitä, paitsi perinne, joka on todellinen syy.

onko hankalaa, kun kaikki ei oo samaa mieltä sun kanssa? Miten vanha olet? 15?

Päädyimme miehen sukunimeen, koska on harvinaisempi ja kauniimpi.



Eipä tuossa mitään sen kummallisempaa "tarinaa" taustalla ole =)

Suojattu mullakin, tai oli, enää ne suojaukset ei vain päde.

Miehellä on harvinainen, suojattu sukunimi, itselläni tusinatavaraa, joten valinta oli helppo. Jos tilanne olisi ollut toisinpäin, niin olisin ryhtynyt feministiksi ja vaatinut omani perheen yhteiseksi nimeksi.

kaikki sukunimet on suojattuja.