Vielä sukunimistä: Miksi teillä on yhteisenä sukunimenä nimenomaan miehen sukunimi?

joka on tällä hetkellä Suomessa n. 50 hengellä kun oma vanha nimeni on n. 1400:lla.

Asia oli miehelle tärkeämpi, annoin siinä periksi. Halusin kuitenkin koko perheelle saman nimen. Asia ei oikeastaan herätä itsessäni suuria intohimoja suuntaan tai toiseen.

että tytöt on jo pienestä pitäen "tottuneet" ajatukseen, että oma nimi tulee vaihtumaan naimisiinmennessä ja siksi siihen omaan sukunimeen ei sitten kiinnytä samalla tavalla.

Ja siksi ei tunnukkaan niin kivalta tai kauniilta tai mitä nyt näitä perusteluja onkaan.

Ihan vaan villinä veikkauksena tän heitän.

Aika hauskaa, kun suurin osa naisista yhä ottaa miehensä nimen ja kaikilla on olevinaan hyvätkin perustelut, että miksi juuri se: "kauniimpi", "helpompi lausua ulkomailla", "sopii paremmin nimiin joita olemme miettineet lapsille"

Jännää miten ne miesten nimet on aina niiiiin paljon kauniimpia kuin naisten..... :D

Myöntäisitte edes, että valintaanne vähintääkin ohjaa yleiset tavat ja odotukset!

Ei sitä mitenkään erityiseksi tai omaksi voi kokea kun kaimoja on pilvin pimein.

ruman sukunimen (noin 500 nykyään) perinteisesti. Se oli ihan itsestäänselvyys, ei edes keskusteltu että kumpi nimi otetaan. Tyttönimeni on hienompi ja harvinaisempi (n. 100 nykyään).

ei kai me ihmeesti koskaan keskusteltu asiasta, se vaan tuntu luontevalta. Ei se ollu mikään vallan tai alistumisen merkki tai mitään sen suurempaa. Tosin koen ja koin olevani enemmän kuin pelkkä isän perintönä tullut nimi ja lopulta sukunimi on aika pieni osa minua, ehkä se nyt on käytännöllistä, että mulla on nimi. No, ehkä se ei siksikään ollu niin juttu, ku mun mielestä feminismi ei oo tasa-arvoa ajava aate vaan miehiä alistava.



No, kummallinen taidan muutoinkin olla, mutta jotenkin hullua, että pelkästään se, minkä sukunimen valitsee, leimaa minut joksikin, vaikka se nimi on vain pieni osa kokonaisuutta.



Se siis ei oo ollu ikinä mikään elämän ja kuoleman kysymys mulle. Eikä mulla nyt oo tarvetta keksiä erityisiä perusteita sille sen enempää kuin olisin jaksanu miettiä perusteita oman nimen säilyttämiselle. Oikeastaan suurin syy nimen vaihtamiseen oli, että se tuntu mukavalle ja luontevalle.

ja hän on saanut "oman" sukunimensä tietää vasta 10-vuotiaana, joten siitä luopuminen ei tullut kysymykseenkään.



Mä olin jo kertaalleen vaihtanut nimeni exän nimeen (exä teki asiasta niin suuren numeron, että olisi pitänyt silloin tajuta olla naimatta koko miestä), joten ei ollut iso juttu vaihtaa toistamiseen.

koska se on perinne. Koska mies ja miehen suku tahtoo niin. Jotta perheellä olisi sitten miehen sukunimi ja nainenkin olisi naimisissa nimen perusteella.



Sitten näitä itsepetosta ja tekosyitä: annoin miehen valita nimen mutta minä pidän valtaa muuten, miehellä on parempi sukunimi....;-D



Ilmeisesti sukunimi on hyvä vielä kun mies menee naimisiin, mutta tytöillä se jossain vaiheessa pilaantuu ja tytön pitää ottaa taas toisen miehen sukunimi ja jne.

koska se on perinne. Koska mies ja miehen suku tahtoo niin. Jotta perheellä olisi sitten miehen sukunimi ja nainenkin olisi naimisissa nimen perusteella. Sitten näitä itsepetosta ja tekosyitä: annoin miehen valita nimen mutta minä pidän valtaa muuten, miehellä on parempi sukunimi....;-D Ilmeisesti sukunimi on hyvä vielä kun mies menee naimisiin, mutta tytöillä se jossain vaiheessa pilaantuu ja tytön pitää ottaa taas toisen miehen sukunimi ja jne.

Ihanko te oikeasti jaksatte kantaa huolta ja ärtymystä toisten sukunimistä? Koittakaa kasvaa aikuisiksi, tää palsta on aivan sairaan huvittava

ajatellen ihan kaikki suomalsiest sukunimet ovat erittäin harvinaisia:)

Mutta samaa mietin minäkin, mitä joku toinen kirjoittikin, että nainen haluaa uuden harvinaisen ja kauniimman nimen, niin miten ihmeessä se on aina se miehen nimi?



Minä päätin jo nuorena, että pidän oman nimeni naimisiin mennessäni.

Toisessa liitossa en halunnut pitää exäni nimeä, mutta en toisaalta ottaa tyttönimeänikään käyttöön. Yhtenä syynä tähän oli miehen mielisairas ex-vaimo, joka stalkkasi minua ja urkki tietojani kaikista mahdollisista lähteistä. Jos hän olisi saanut tietää tyttönimeni, hän olisi saanut lisää tietoja minusta ja yritin välttää tätä viimeiseen asti.

koska se on perinne. Koska mies ja miehen suku tahtoo niin. Jotta perheellä olisi sitten miehen sukunimi ja nainenkin olisi naimisissa nimen perusteella. Sitten näitä itsepetosta ja tekosyitä: annoin miehen valita nimen mutta minä pidän valtaa muuten, miehellä on parempi sukunimi....;-D Ilmeisesti sukunimi on hyvä vielä kun mies menee naimisiin, mutta tytöillä se jossain vaiheessa pilaantuu ja tytön pitää ottaa taas toisen miehen sukunimi ja jne.

Ihanko te oikeasti jaksatte kantaa huolta ja ärtymystä toisten sukunimistä? Koittakaa kasvaa aikuisiksi, tää palsta on aivan sairaan huvittava

Eli kannatat "mitä väliiiii" -asennetta? :) Minua ainakin kiehtoo tasa-arvon tilannetta heijastelevat yhteiskunnalliset ilmiöt. Valitettavaa, jos se on sinusta kurjaa. :)

Raamatussa ei todellakaan käsketä naisen ottaa miehensä nimeä vaan nimenomaan päinvastoin!



Matt. 19:5-6: Mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.



Se, että perhe valitsee miehen nimen on synnillistä ja väärää sovinismia, joka perustuu paheelliseen syrjintään ja Islaminuskon vaikutukseen!

Siis muulla tavalla kuin, että on vaihtanut sukunimen? Minkälaista epätasa-arvoa nimenvaihto tulee avioliitossa korreloimaan?

Minustakin nämä nimenvaihtajat on aika säälittäviä - puhumattkaan näistä "hei, kattokaa kaikki, mä olen päässyt naimisiin ja siksi mulla on oikein kaksi nimeä" -tyypit.

Usko tai älä niin kaikilla ei oo tarvetta mennä naimisiin vain näyttääkseen muille että kelpaa jollekin.

AP:n kysymykseen: valitsin mieluummin mieheni nimen kuin isäni nimen. Isääni en oo valinnut mutta mieheni olen. Mieheni on mulle tärkeämpi ja läheisempi ihminen kuin isäni.

koska se on perinne. Koska mies ja miehen suku tahtoo niin. Jotta perheellä olisi sitten miehen sukunimi ja nainenkin olisi naimisissa nimen perusteella.

Sitten näitä itsepetosta ja tekosyitä: annoin miehen valita nimen mutta minä pidän valtaa muuten, miehellä on parempi sukunimi....;-D

Ilmeisesti sukunimi on hyvä vielä kun mies menee naimisiin, mutta tytöillä se jossain vaiheessa pilaantuu ja tytön pitää ottaa taas toisen miehen sukunimi ja jne.

sukunimeni ihan itse. Oman sukunimensä mies halusi pitää, mikä on hänen oikeutensa. Ja suvutkaan ei päässeet asiaan vaikuttamaan kun eivät tienneet meidän naimisiinmenosta, kuulivat sen vasta kun olimme jo aviossa ja nimet päätetty.

Jos teillä mies päättää sun sukunimen ja kaikki muut perheen asiat niin älä nyt kuitenkaan kuvittele että kaikilla on sama juttu.

ja identiteetistään. Omaisuusluettelon osa, joka ilmentää sitä, että naimisiinpääsy on naisen suurin tavoite.

koska suurin osa suomalaismiehistä ei suostuisi ottamaan naisen sukunimeä riippumatta siitä miten hieno tai harvinainen se on, ja tämä tietenkin siksi, että oma kokemus, suku ja muu yhteiskunta aiheuttavat painetta tällaiseen toimintaan.



Pitää olla tosi rohkea ja hyvällä itsetunnolla varustettu mies, että suostuu luopumaan omasta sukunimestään ja ilmeisesti samalla myös omasta miehisyydestään jollain tasolla.

Okei... Mutta kannattaa miettiä, MISTÄ se nimi oikeasti tulee. Perehtyä vaikka nimen historiaan ja siihen, KUKA sen nimen oikeasti on valinnut.



Itse valitsin sen nimen, jonka keksijän ja valitsijan itse tunnen ja jota arvostan. Toinen vaihtoehto olisi ollut keksiä ja valita nimi yksin tai yhdessä miehen kanssa.

koska se on perinne. Koska mies ja miehen suku tahtoo niin. Jotta perheellä olisi sitten miehen sukunimi ja nainenkin olisi naimisissa nimen perusteella. Sitten näitä itsepetosta ja tekosyitä: annoin miehen valita nimen mutta minä pidän valtaa muuten, miehellä on parempi sukunimi....;-D Ilmeisesti sukunimi on hyvä vielä kun mies menee naimisiin, mutta tytöillä se jossain vaiheessa pilaantuu ja tytön pitää ottaa taas toisen miehen sukunimi ja jne.

Ihanko te oikeasti jaksatte kantaa huolta ja ärtymystä toisten sukunimistä? Koittakaa kasvaa aikuisiksi, tää palsta on aivan sairaan huvittava

Eli kannatat "mitä väliiiii" -asennetta? :) Minua ainakin kiehtoo tasa-arvon tilannetta heijastelevat yhteiskunnalliset ilmiöt. Valitettavaa, jos se on sinusta kurjaa. :)

Vai pitääkö säätää uusi laki joka kieltää naisilta sukunimen vaihtamisen? Tai että nainen sais vaihtaa sukunimensä vain jos on hyvin hyvin painavat perusteet?

ja identiteetistään. Omaisuusluettelon osa, joka ilmentää sitä, että naimisiinpääsy on naisen suurin tavoite.

onko se identiteetti kokonaan sukunimestä kiinni? Minusta se on vain pieni osa sitä, eikä kaikille edes niin merkittävä. Kyllähän ihminen muuttuu muutenkin elämän aikana.