Lue keskustelun säännöt.
Mitä et uskonut itsellesi tapahtuvan?
Kommentit (119)
että saan enemmän elämältä kuin olen toivonut.
En myöskään uskonut (halunnut uskoa) vielä pari vuotta sitten, että mummoni oikeasti joku päivä kuolee kunnes sitten niin tapahtui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...että olen suhteessa jossa henkistä väkivaltaa, mieheni syyttää minua kaikista ongelmistaan.
...että tekisin abortin.
...että minulla on kolme lasta.
...että minulla on vammainen lapsi.
...että kamppailen menneisyyteni kanssa näin kauan, 20 v. (terapiaa ja eteenpäinmenoa, hitaasti)
Olevani kolmekymppisenä 4 lapsen yksinhuoltaja
Jääväni leskeksi 25 vuotiaana :`(
ihan sama täysin samassa iässä. Onko teillä yhteisiä lapsia? Mulle jäi kolme tosi tosi pientä lasta...
eli sullekin jäi lapsia. Se on ihanaa
osa viestistä jäi jonnekin matkalle :O Kyselin vielä, että kauanko sulla on leskeytymisestä? Itsellä on nyt yli 5v. Ja noista lapsistakin oli vielä, että on ihanaa kun jäi lapset :) Mä olen joka päivä onnellinen noista meidän yhteisistä lapsista, että ehdittiin heidät saada
2 vuotta... tuntuu eiliseltä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En olisi ikinä uskonut, että menisin naimisiin mieheni kanssa. Tutustuin häneen nimittäin 13v ja hän oli silloin 27 ja siis silloin meillä ei tietenkään ollut mitään suhdetta, mutta siis en olisi ikinä osannut kuvitella, että päätyisimme joskus yhteen. Ja nykyään olemme siis onnellisesti naimisissa ja meillä on lapsi.
Sit en ois ikinä uskonu, että mulle jouduttais tehdä keisarinleikkaus ja että mun synnytys ylipäätään menis niinku menis. Kuvittelin, et mulle tulis ihan "normaali" synnytys, mutta olikin sitten kahen tunnun ponnistusvaihe imukuppeineen ja lopulta hätäsektio.
Enkä ois varmaan uskonu imettäväni 1v 7kk. Tai muuttavani takasin syntymäpaikkakunnalleni, josta lähdin asenteella "en tuu tänne enää ikinä takasin". En myöskään ois uskonu olevani näin "rupsahtanu" 22-vuotiaana.
että minusta tulisi ateisti ja että olisin ateistina onnellisempi, kuin kristittynä. Luulin tosissani, että tulen aina uskomaan ja että jos lakkaisin uskomasta, niin elämällä ei olisi mitään merkitystä. Mutta kävikin niin, että ilman uskoa, elämä onkin paljon merkityksellisempää ja onnellisempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pitänyt itseäni "järki-ihmisenä"... Nyt olen hämmentynyt ja joudun pohtimaan elämääni uusiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-saisin keskenmenon
-kärsisin masennuksesta
-rakastaisin kahta lastani näin mielettömästi
-menisin ensimmäisen rakkauteni kanssa naimisiin
-eroan lasteni isästä
-seuraava mieheni ja paras ystävättäreni pettävät minua yhdessä
-että kaikesta huolimatta pääsen tuosta pettäjämiehestä eroon (se oli vaikeaa, todella, vuosien prosessi, tuo petos oli ratkaiseva)
-että löydän maailman ihanimman miehen aviopuolisokseni, vaikken koe ansaitsevani häntä
-hautaan lapsenlapseni, 2 vuotiaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jääväni leskeksi 25 vuotiaana :`(
ihan sama täysin samassa iässä. Onko teillä yhteisiä lapsia? Mulle jäi kolme tosi tosi pientä lasta...
Jääväni leskeksi 25 vuotiaana :`(
ihan sama täysin samassa iässä. Onko teillä yhteisiä lapsia? Mulle jäi kolme tosi tosi pientä lasta...
eli sullekin jäi lapsia. Se on ihanaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
KAKSI rakastamaani miestä :´(
Enkä kyllä sitäkään, että nyt nelikymppisenä olen aivan mielettömän ihanassa parisuhteessa. Että sain kokea tällaista onnea ja rakkautta vielä kerran.
Jääväni leskeksi 25 vuotiaana :`(
ihan sama täysin samassa iässä. Onko teillä yhteisiä lapsia? Mulle jäi kolme tosi tosi pientä lasta...
eli sullekin jäi lapsia. Se on ihanaa
osa viestistä jäi jonnekin matkalle :O
Kyselin vielä, että kauanko sulla on leskeytymisestä? Itsellä on nyt yli 5v.
Ja noista lapsistakin oli vielä, että on ihanaa kun jäi lapset :) Mä olen joka päivä onnellinen noista meidän yhteisistä lapsista, että ehdittiin heidät saada
KAKSI rakastamaani miestä :´(
Enkä kyllä sitäkään, että nyt nelikymppisenä olen aivan mielettömän ihanassa parisuhteessa. Että sain kokea tällaista onnea ja rakkautta vielä kerran.
On kyllä niin epäreilua, että kahteen kertaan olet tuon kauheuden joutunut kokemaan :(
-Tuo 25v. leskeksi jäänyt, joka juuri tuossa naputteli omaa vastaustaan-
KAKSI rakastamaani miestä :´( Enkä kyllä sitäkään, että nyt nelikymppisenä olen aivan mielettömän ihanassa parisuhteessa. Että sain kokea tällaista onnea ja rakkautta vielä kerran.
On kyllä niin epäreilua, että kahteen kertaan olet tuon kauheuden joutunut kokemaan :( -Tuo 25v. leskeksi jäänyt, joka juuri tuossa naputteli omaa vastaustaan-
Mutta lasten avulla tästä on selvitty ja olen ikionnellinen, että mieheni elää niin selvästi lapsissani *sydän*
että elämällä on niin paljon hyvää ja ihanaa annettavaa. Nyt 62-vuotiaana voin sanoa, että olen saanut hienon elämän.
Pakko uskoa, että joku päivä onnistaa. Varsinkin, kun joka päivä jankutetaan, että Suomessa on työvoimapula (ehkä aivan ilmaisista työntekijöistä?) eikä tekijöitä meinata saada. Millä alalla, häh? Masentaa vähemmästäkin, kun lokeroidaan aina samaan porukkaan alkoholistien, työnvälttelijöiden ja muiden yhteiskunnan siipeilijöiden kanssa.
t. Se Työttömyyden maisteri