Mitä et uskonut itsellesi tapahtuvan?
Kommentit (119)
Outo tämä. Varmaan provo,
Ei ollut provo. Opiskelusta johtunut abortti.
Niin vain olen ja onnellinen siitä!
En uskonut että ex olikin rikollinen
En uskonut että tulisin äidiksi ja alkaisin seurustelemaan
En uskonut että terveyteni romahtaa ja sairastun
En uskonut koskaan että voisin olla väkivaltainen
En uskonut koskaan että elämä on yhtä helvettiä...
mun serkun vaimo opiskelee lääkäriksi ja on tehnyt samalla kolme lasta...
Jääväni leskeksi 25 vuotiaana :`(
Jäikö sinulle lapsia muistuttamaan rakkaasta puolisostasi?
vuoden sisällä kokevani näin paljon haasteita:
-vaikea avioero, exä kiusaa ja vainoaa edelleen
-muutto toiselle paikkakunnalle
-syöpään sairastuminen
-rankat sytostaattihoidot
-taloudellisen tilan romahtaminen sairastamisen vuoksi
- Olo tuntuisi vähän paremmalta
- Oikeasti HALUAISIN hiihtämään
- Pettäisin miestäni hänen pikkuveljensä kanssa
- Sairastuisin parantumattomaan sairauteen
- Yrittäisin itsemurhaa
- Olisin töissä kehitysvammaisten parissa ja vieläpä rakastaisin työtäni (pelkäsin lapsena kehitysvammaisia)
- uskovani Jeesukseen
- olevani onnellinen
- saavani ystäviä
- opiskelevani
Saavani 200 000€ velkoja niskaani, ilman mitään omaisuutta. Ja vielä olen onnellisempi kuin koskaan aikuisiällä. En tosin tuosta velasta.
Neuvon ottamaan selvää narsismista ja lähisuhdeväkivallasta/henkisestä väkivallasta. Jos luettuasi koet, että miehesi on narsisti, niin pakene vielä kun voit! Narsisti ei parane koskaan. Tsemppiä ja voimia! t. Paennut ja onnellinen:).
Niin en olisi uskonut pakenevani salaa suhteesta vain viikkoja ennen lapsen syntymää.
olisin 16-vuotiaana tavannut miehen, joka oli täysi hullu ja pilas mun elämän. Ja että sain lapsen 18-vuotiaana. Enkä uskonut, että en olisi tähän ikään mennessä ollut kuin yhden miehen kanssa.
joutuvani kohtaamaan lapsettomuutta ja käymään läpi tuloksettomia koeputkihoitoja.
Oli myös aika, nuorempana, jolloin olin vakuuttunut, etten ikinä löytäisi itselleni miestä tai ainakaan saavani onnellista avioliittoa. Ainakaan en olisi uskonut saavani niin täydellistä aviomiestä kuin sain.
harvinaiseen neurologiseen sairauteen ja vammautuisi.
- yh-äippä
Elämä yllättää, joskus ilkeästikin. Mutta oppimassa täällä ollaan koko ajan.
En uskonut, että rupsahdan. Olen lihonut, ja kahden lapsen jälkeen rinnat ja joka paikka roikkuu. Kaksoisleuka tai ei leukaa ollenkaan, näytän ihan eri ihmiseltä kuin nuorempana, olen silti vielä alle nelikymppinen! Luulin säilyväni nuorena ja hyväkuntoisena tekemättä mitään. Mitä itsepetosta.
Toisaalta en olisi uskonut löytäväni elämäni miestä ja saavani hänen kanssaan kaksi lasta.
-Että teen lapsia
-Olen löytänyt elämäni miehen
-Asun omakotitalossa Suomessa
-Jäin Suomeen asumaan
lasteni isän kanssa päättyisi niinkuin se päättyi. Kliseisesti, kun mies keski-iän kriisissä aloitti suhteen nuoren naisen kanssa, joka tarpeeksi painostettuaan sai hänet jättämään perheensä. Kesti kauan, että kun pystyin sisäistämään tapahtuneen. Luotin ex-mieheeni 100 %.
En ikinä olisi uskonut mieheni jättävän minua toisen naisen takia.
Ilman heitä,en luultavasti olisi selvinnyt.