Lue keskustelun säännöt.
Mitä et uskonut itsellesi tapahtuvan?
Kommentit (119)
synnyttäväni autoon ilman minkäänlaista apua, kun ei ehditty sairaalaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pääsisin joskus nuoruuden uo-veloistani ja saisin uuden omakotitalon.
Sekä se, että olen muuttunut rumaksi vanhemmiten.
ajoin kolarin, joka ahdistaa vieläkin. Vaikkei kenellekään sattunut mitään.
Rakastuvani mieheen, jonka piti olla vain "näin pääsen yli exästä" suhde.
Saavani niin ihanan miehen elämänkumppanikseni.
Näkeväni äitini sairastavan syövän kolme kertaa ennen kuin täytin itse 20.
En uskonut että erittäin hyvätuloisen perheen lapsena olisin koskaan köyhä.
joutuvani kokemaan parisuhdeväkivaltaa
sairastuvani syömishäiriöön
käyttäväni huumeita
selviväni edellisistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli myös aika, nuorempana, jolloin olin vakuuttunut, etten ikinä löytäisi itselleni miestä tai ainakaan saavani onnellista avioliittoa. Ainakaan en olisi uskonut saavani niin täydellistä aviomiestä kuin sain.
Ja olin löytävinänikin. Mutta eihän se mennyt niin. Eihän täydellinen ollut täydellinen. Eikä ollenkaan se oikea minulle. Mistä tullaan toiseenkin "tätä en olisi uskonut tapahtuvan minulle". Erosin. Kasvatan lasta eroäitinä. Ja vieläpä jouduimme luopumaan omakotitalosta.
Lisäksi en villeimmissäkään kuvitelmissani uskonut jääväni näin pienituloiseksi.
joutuvani kokemaan kuutta raskautta ennenkuin sain lapsen 25-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta eihän se mennyt niin. Eihän täydellinen ollut täydellinen. Eikä ollenkaan se oikea minulle.
Kuvaillessani miestäni "täydelliseksi" tarkoitinkin oikeastaan täydellistä sopivuutta minulle, en sitä, että hän ihmisenä olisi täydellinen. Niin ihannoiva ei suhteeni häneen sentään ole. Minäkään en voi tietää, ajattelenko näin elämäni loppuun saakka, mutta tämä oikeastaan on juuri se asia, jota en olisi nuorempana uskonut: että joskus olen parisuhteessa, jossa olen täydellisen onnellinen ja jossa koen olevani täydellisesti hyväksytty ja rakastettu.
Jos tämä (nyt jo pitkä liitto) joskus päättyy, olen kuitenkin kerran näin kokenut, ja se on jo enemmän kuin aikoinaan uskalsin toivoa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- olevani vielä 38- vuotiaana lapseton sinkku
- päätyväni tekniselle alalle
- ottavani koiran (pelkäsin niitä vielä kaksikymppisenä)
- olevani luonteeltani pohjimmiltani arka jännittäjä, nuorena luulin että olen itsenäinen ja vahva tahtonainen
Sitä että olen yksinäinen ja kaikkien vihaama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En olisi koskaan voinut kuvitella että joutuisin hautaamaan kohtuun kuolleen pikkuruisen lapseni ja saavani sen jälkeen tasan vuoden kuluttua kaksoset kotiin.
ja työtön. Kymmenen vuotta tulee valmistumisesta ja olen tehnyt töitä tänä aikana yhteensä vuoden, senkin palasina :-(
Ihmisarvoni on mennyttä, olen katkera ja köyhä ämmä, jonka tulevaisuudensuunnitelmat meni ihan uusiksi. Piti valmistua ja mennä oman alan töihin, hankkia lapsi ja jäädä äitiyslomalle (=saada palkanmukaista äityspvärahaa). Mutta ei, olin työtön ja sain minimiäippärahaa ja olen hoitanut lapsiani kotona kituuttaen 400€/kk, miehen siivellä ja vanhempien avustuksella. Hävettää!
En olisi uskonut, että keskellä parasta aikuisikää mietin elämän tyhjyyttä ja itsemurhaa. Välttelen ihmisiä, vaikka ennen olin seuran ilopilleri. Tällainen luuseri minusta sitten tuli, yhteiskunnan varoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että jään moniksi vuosiksi ilman työtä ja että olen näin rahaton
että elämä ei ole kivaa juuri ollenkaan
..koskaan uskonut että olisin nainen jonka mies lähtee nuoremman matkaan, jättää perheensä ja lapsensa.
En koskaan. En edes 12 onnellisen avioliitto vuoden jälkeen.
Se kuitenkin tapahtui, luojan kiitos :-)
ja työtön. Kymmenen vuotta tulee valmistumisesta ja olen tehnyt töitä tänä aikana yhteensä vuoden, senkin palasina :-( Ihmisarvoni on mennyttä, olen katkera ja köyhä ämmä, jonka tulevaisuudensuunnitelmat meni ihan uusiksi. Piti valmistua ja mennä oman alan töihin, hankkia lapsi ja jäädä äitiyslomalle (=saada palkanmukaista äityspvärahaa). Mutta ei, olin työtön ja sain minimiäippärahaa ja olen hoitanut lapsiani kotona kituuttaen 400€/kk, miehen siivellä ja vanhempien avustuksella. Hävettää! En olisi uskonut, että keskellä parasta aikuisikää mietin elämän tyhjyyttä ja itsemurhaa. Välttelen ihmisiä, vaikka ennen olin seuran ilopilleri. Tällainen luuseri minusta sitten tuli, yhteiskunnan varoilla.
Olen ollut samanlaisessa tilanteessa, enkä muuta osaa sanoa, kuin että keskity elämäsi hyviin asioihin. Sinulla on perhe ja olet saanut viettää paljon aikaa lastesi kanssa, se on hienoa!
Itse pääsin työttömänä akateemisena takaisin työelämään työharjoittelun kautta. Alkuun se oli raskasta. Olin tukityöllistetty ja samassa työpaikassa oli vastavalmistuneita henkilöitä "oikeissa töissä", paremmissa asemissa ja vakituisissa työsuhteissa. Osaaminen kuitenkin karttui, pääsin mukavasti töihin sisälle ja nyt olenkin vakituisessa työsuhteessa.
en olisi uskonut, että äitini tekee itsarin...
muut onnettomuudet olisin varmaan voinut uskoakin, kun olen niin hiton tohelo.
En myöskään olisi uskonut millaiseen taloudelliseen kuseen onnistunut itseni saamaan vaikka merkit holtittomastai rahan käytöstä oli nähtävissä teinivuosista lähtien. Hyvillä tuloilla selvisin kuitenkin aika kauan.
Nyt sitten maksellaan velkoja, ja pitkään maksellaankin. Mutta luulen että olen nyt läksyni oppinut.