Vapaaehtoinen lapsettomuus vaatii oikeasti paljon!

[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 12:29"]

[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 12:21"]

Ensin sanot, että tiedät, tunnet ja ymmärrät niitäkin asioita, joista sinulla ei ole omakohtaista kokemusta, koska hankit niistä laajasti tietoja. Ja nyt sanot että luet vain sellaista, mikä tukee omia näkökantojasi, etkä itse asiassa olekaan edes kiinnostunut muiden, äitiyden positiivisesti kokevien naisten elämästä. 

[/quote]

Minulla on paljonkin kokemusta onnellisesta perhe-elämästä lapsen näkökulmasta. Minulla on myös paljon vanhempina ystävinä, ja tiedän, millaista arkea he viettävät. Ymmärrän, että monet ovat äityteen tyytyväisiä. Itse olen perehtynyt aiheeseen riittävän syvällisesti tietääkseni, ettei tuollainen elämä ole minua varten. Tuskinpa sinäkään etsit aktiivisesti lisälukemista velaelämän ihanuuksista.

[/quote]

Meissä on se ero, että minä noukin mielelläni hyvät asiat elämän eri puolilta. Osaan nauttia kirjoista, matkustelusta, rauhallisista aamu-unista, yön yli valvomisesta jos siltä tuntuu,  laiturin nokassa koiran kanssa istumisesta, omista ajatuksista, musiikista, kauniista maisemista, arjen pienistä sattumuksista, läheisten kanssa nauramisesta ja heidän rakkaudestaan. Siinä elämässä lapset ovat tärkeässä osassa muiden läheisten ohessa. Sinä taas torjut lasten tuomat hyvät puolet pois ja näet vain kaiken sen vaivan ja vastuun ja rasituksen ja ärtymyksen, joita he elämääsi toisivat.  Toki saat tehdä niin,  ei se mitään, en vain pysty näkemään sitä, miten sinulla olisi jotakin jotenkin enemmän kuin minulla. Kyllähän sitä elämänsä voi täyttää vaikka ristipistotöillä, jos haluaa ja on siihen tyytyväinen.

[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 12:38"]

Joillakin äideillä on sellainen käsitys, että velat kyllä nauttisivat äitiydestä, jos vain tietäisivät siitä tarpeeksi, voittaisivat pelkonsa ja/tai pääsisivät kokeilemaan sitä itse. Jos ei äitiydestä nauti tai halua sitä kokea, kyse on todennäköisesti mielisairauden oireesta. Kaikki naiset kun pohjimmiltaan on tarkoitettu äideiksi.

[/quote]

Kyllä tässä ketjussa on veloja joilla ei ihan ilmiselvästi ole mielenterveyden oireita ja sitten taas on toisia veloja jotka hmmmmmmmmm

[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 12:41"]

luonto järjestää sulle sen erityisen rakkauden tunteen omien prosessiensa kautta vaikka yrität kuinka järjellä selittää että minä en sitten varpppppina rakastaisi omia lapsiani kuin hullu puuroa

[/quote]

Olet kyllä harvinaisen naiivi ja maailmaa tuntematon, jos oletat kaikkien naisten rakastavan lapsiaan tai olevan onnellisia äiteinä.

En näe paljoakaan eroa velassa, joka julistaa, että lapsi on parasiitti, joka vie häneltä mahdollisuuden lukea kirjoja ja olla rauhassa, ja vanhassa mummassa, joka listaa kaikkia muita kolotuksiaan ja tautejaan...

[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 12:44"]

[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 12:41"]

luonto järjestää sulle sen erityisen rakkauden tunteen omien prosessiensa kautta vaikka yrität kuinka järjellä selittää että minä en sitten varpppppina rakastaisi omia lapsiani kuin hullu puuroa

[/quote]

Olet kyllä harvinaisen naiivi ja maailmaa tuntematon, jos oletat kaikkien naisten rakastavan lapsiaan tai olevan onnellisia äiteinä.

[/quote]

Maailmassa on tuskin muuta asiaa kuin syntymä ja kuolema jotka koskevat kaikkia ihmisiä. Tottakai on ihmisiä jotka voi jopa inhota lapsiaan, mutta haastan löytämään psyykeltään terveen ja tasapainoisen ihmisen jolla on tuollainen tilanne.

[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 12:38"]

Joillakin äideillä on sellainen käsitys, että velat kyllä nauttisivat äitiydestä, jos vain tietäisivät siitä tarpeeksi, voittaisivat pelkonsa ja/tai pääsisivät kokeilemaan sitä itse. Jos ei äitiydestä nauti tai halua sitä kokea, kyse on todennäköisesti mielisairauden oireesta. Kaikki naiset kun pohjimmiltaan on tarkoitettu äideiksi.

[/quote]

No tällä perusteella homotkin on mielisairaita =) =) voi teitä

[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 12:41"]

[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 12:33"]

[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 12:27"]

Äidin- ja isänrakkaus on luonnonvoima ja hieno kokemus joka kantaa niiden rasittavien hetkien yli. Eikä sitä voi mitenkään selittää sellaiselle ihmiselle joka ei ole sitä kokenut.

[/quote]

Kyllähän tämän asian voi selittää aivan hyvin, ja se on onnistuneesti selitettykin. Mikään luonnonvoima se ei kuitenkaan ole. Turha romantisoida normaaleja biologisia ja psykologisia ilmiöitä.

[/quote]

Sitähän se luonnonvoima nimenomaan tarkoittaa että ne on normaaleja biologisia ja psykologisia ilmiöitä - eli luonto järjestää sulle sen erityisen rakkauden tunteen omien prosessiensa kautta vaikka yrität kuinka järjellä selittää että minä en sitten varpppppina rakastaisi omia lapsiani kuin hullu puuroa :D. Ihmiset ei millään tahtoisi suostua huostaanottoihin edes silloin kun niitten äitiys on mennyt täysin päin persettä ja sun teorioiden mukaan niiden pitäisi ilosta kiljuen luovuttaa lapsensa sossun huollettaviksi.

[/quote]

Biologinen valmius ei ole sama kuin hyvä vanhemmuus. Valmiudet voivat olla olemassa, mutta kyllä se vanhemmuus on kuitenkin lähinnä arkipäiväistä huolenpitoa eikä suuria rakkaudentunteita. Ei kaikista ole vanhemmiksi vaikka lapsia tekevätkin.

[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 12:43"]

Meissä on se ero, että minä noukin mielelläni hyvät asiat elämän eri puolilta. Osaan nauttia kirjoista, matkustelusta, rauhallisista aamu-unista, yön yli valvomisesta jos siltä tuntuu,  laiturin nokassa koiran kanssa istumisesta, omista ajatuksista, musiikista, kauniista maisemista, arjen pienistä sattumuksista, läheisten kanssa nauramisesta ja heidän rakkaudestaan. Siinä elämässä lapset ovat tärkeässä osassa muiden läheisten ohessa. Sinä taas torjut lasten tuomat hyvät puolet pois ja näet vain kaiken sen vaivan ja vastuun ja rasituksen ja ärtymyksen, joita he elämääsi toisivat.

[/quote]

Meillä on se ero, että minä ymmärrän ihmisten tulevan onnellisiksi erilaisista asioista. Sinä taas kuvittelet, että lapset toisivat onnea ja iloa myös ihmisille, jotka eivät niitä missään tapauksessa halua. Syyllistyt siis juuri tuossa viestissä 324 kuvattuun ajatteluun. Jostakin syystä kieltäydyt ymmärtämästä, että ihmiset kokevat erilaiset roolit, elämänpolut ja olosuhteet täysin eri tavoin sen mukaan, millaiset arvot, ominaisuudet ja toiveet heillä itsellään on.

[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 12:48"]

haastan löytämään psyykeltään terveen ja tasapainoisen ihmisen jolla on tuollainen tilanne.

[/quote]

Useimmat meistä ymmärtävät olla tekemättä lapsia, vaikka tässäkin ketjussa kuinka siihen usutetaan.

[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 12:48"]

[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 12:44"]

[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 12:41"]

luonto järjestää sulle sen erityisen rakkauden tunteen omien prosessiensa kautta vaikka yrität kuinka järjellä selittää että minä en sitten varpppppina rakastaisi omia lapsiani kuin hullu puuroa

[/quote]

Olet kyllä harvinaisen naiivi ja maailmaa tuntematon, jos oletat kaikkien naisten rakastavan lapsiaan tai olevan onnellisia äiteinä.

[/quote]

Maailmassa on tuskin muuta asiaa kuin syntymä ja kuolema jotka koskevat kaikkia ihmisiä. Tottakai on ihmisiä jotka voi jopa inhota lapsiaan, mutta haastan löytämään psyykeltään terveen ja tasapainoisen ihmisen jolla on tuollainen tilanne.

[/quote]

Onhan tällä palstallakin ollut niitä aloituksia, jossa äiti kertoo vihaavansa elämäänsä ja lapsiaan :O Moniakin aloituksia! 

Ja mikäs sinä olet kieltämään mielenterveyspotilailta lisääntymisen? Meinaatko samalla kastroida kehitysvammaisetkin? 

Siinä mielessä olen samaa mieltä, että vanhemmuuteen tulisi olla jokin kortti suoritettuna, niin paljon näkee huonoja vanhempia.

[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 12:57"]

[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 12:43"]

Meissä on se ero, että minä noukin mielelläni hyvät asiat elämän eri puolilta. Osaan nauttia kirjoista, matkustelusta, rauhallisista aamu-unista, yön yli valvomisesta jos siltä tuntuu,  laiturin nokassa koiran kanssa istumisesta, omista ajatuksista, musiikista, kauniista maisemista, arjen pienistä sattumuksista, läheisten kanssa nauramisesta ja heidän rakkaudestaan. Siinä elämässä lapset ovat tärkeässä osassa muiden läheisten ohessa. Sinä taas torjut lasten tuomat hyvät puolet pois ja näet vain kaiken sen vaivan ja vastuun ja rasituksen ja ärtymyksen, joita he elämääsi toisivat.

[/quote]

Meillä on se ero, että minä ymmärrän ihmisten tulevan onnellisiksi erilaisista asioista. Sinä taas kuvittelet, että lapset toisivat onnea ja iloa myös ihmisille, jotka eivät niitä missään tapauksessa halua. Syyllistyt siis juuri tuossa viestissä 324 kuvattuun ajatteluun. Jostakin syystä kieltäydyt ymmärtämästä, että ihmiset kokevat erilaiset roolit, elämänpolut ja olosuhteet täysin eri tavoin sen mukaan, millaiset arvot, ominaisuudet ja toiveet heillä itsellään on.

[/quote]

Enhän minä mitään kieltäytynyt ymmärtämästä. Kuten kirjoitinkin, ymmärrän ihan hyvin vaikka sen, että joku on onnellinen saadessaan tehdä vaikka ristipistoja tai palapelejä kaiken aikansa. Jos minä en jotain ymmärrä niin sitä, miksi joku ei kykene näkemään jonkun asian hyviä ja huonoja puolia tasapuolisesti, vaan ainoastaan niitä huonoja.

Edelleen minusta on ihan ymmärrettävää, että kaikki eivät halua lapsia. Onhan myös ihmisiä, jotka eivät halua opiskella ja joita ei edes kiinnosta ymmärtää ja tietää, joille on ehkä vain tärkeää hoitaa vaikka niitä lapsia. Jos olisin joutnut valitsemaan, olisin ehkä valinnut opiskelun. MUTTA: Suomessa ei tarvitse valita. Voi sekä kehittää itseään että olla perheellinen.

Esimerkit vanhemmuuuden sitovuudesta ovat lähes aina pikkulapsiaikaan liittyviä. Vaippasulkeiset on mitättömän lyhyt aika ihmisen elämää. Sen perusteella, että ei pidä vaipoista ja soseista, ei kyllä kannata arvioida sitä, mitä tarkoittaa omat lapset.

Siitä täällä palstalla käydään sitten eri väännöt, onko oikein, että on meitä äitejä, jotka teemme pitkiä työmatkoja ja joilla on myös elämää perheen ulkopuolella, mutta pointti on, että alun jälkeen lapset eivät vie näitä mahdollisuuksia. Teen vaativaa työtä ja silti usein makoilen, valvon vähän liian myöhään, nautin pitkiä aamiaisia (lapset siinä sivussa) jne. Olen hyvä äiti omalla tavallani, vaikka jonkun toisen mielstä täysin kelvoton sellainen. Eikä se minua juuri hetkauta.

[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 13:40"]

[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 12:57"]

[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 12:43"]

Meissä on se ero, että minä noukin mielelläni hyvät asiat elämän eri puolilta. Osaan nauttia kirjoista, matkustelusta, rauhallisista aamu-unista, yön yli valvomisesta jos siltä tuntuu,  laiturin nokassa koiran kanssa istumisesta, omista ajatuksista, musiikista, kauniista maisemista, arjen pienistä sattumuksista, läheisten kanssa nauramisesta ja heidän rakkaudestaan. Siinä elämässä lapset ovat tärkeässä osassa muiden läheisten ohessa. Sinä taas torjut lasten tuomat hyvät puolet pois ja näet vain kaiken sen vaivan ja vastuun ja rasituksen ja ärtymyksen, joita he elämääsi toisivat.

[/quote]

Meillä on se ero, että minä ymmärrän ihmisten tulevan onnellisiksi erilaisista asioista. Sinä taas kuvittelet, että lapset toisivat onnea ja iloa myös ihmisille, jotka eivät niitä missään tapauksessa halua. Syyllistyt siis juuri tuossa viestissä 324 kuvattuun ajatteluun. Jostakin syystä kieltäydyt ymmärtämästä, että ihmiset kokevat erilaiset roolit, elämänpolut ja olosuhteet täysin eri tavoin sen mukaan, millaiset arvot, ominaisuudet ja toiveet heillä itsellään on.

[/quote]

Enhän minä mitään kieltäytynyt ymmärtämästä. Kuten kirjoitinkin, ymmärrän ihan hyvin vaikka sen, että joku on onnellinen saadessaan tehdä vaikka ristipistoja tai palapelejä kaiken aikansa. Jos minä en jotain ymmärrä niin sitä, miksi joku ei kykene näkemään jonkun asian hyviä ja huonoja puolia tasapuolisesti, vaan ainoastaan niitä huonoja.

[/quote]

Mutta ihan oikeasti, miksi sinulle on niin vaikeaa hyväksyä etteivät kaikki halua lapsia? Ei vain halua, koska elämältään haluaa muuta? Ihminen voi ymmärtää lapsiperhe-elämän hyvätkkin puolet mutta ei silti sitä itselleen halua. Olen kertonut näihin ketjuihin joskus aiemminkin ystävästäni, joka tekee humanitaarista työtä eräässä kv-järjestössä. On välillä pitkiäkin aikoja jossain sotatoimialueilla. Hän on aivan ihana ihminen, rakastaa ihmisiä ja lapsia mutta ei halua omia, sillä kokee elämänsä tarkoituksen olevan se hädänalaisten auttaminen.


Ystäväni tietää kyllä, että lapsiperhearki on ihanaa ja monesti sanookin,että toisaalta olisi ihanaa asua ihan vaan jossain suomalaisessa lähiössä ja käydä töissä ja harrastaa lasten kanssa. Mutta toisaalta, kutsumus sinne kentälle on niin suuri. Mielestäni on vähän ylimielistä väittää, että ainoastaan lapsiperheen äidit voivat tehdä merkityksellisiä asioita elämässään tai, että lapsettomat vain pelkäävät, kun eivät tiedä mistä jäävät paitsi. Uskoisin, että jokainen normaali ihmienn ymmärtää asioiden syvempiakin nyansseja, myös niitä mitä ei itse ole kokenut.

T. Onnellinen kahden lapsen lähiöäiti

[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 11:35"]

Se, että eläisi mieluummin sharia-lain alla kun lapsiperhe-elämää, ei ole mitään kiihkoilua. Kyllä minäkin mieluummin tekisin niin. Ainakin tuosta tilanteesta olisi mahdollisuus pyrkiä kohti elämää, joka on enemmän omien arvojen mukainen. Voisi esimerkiksi muuttaa toiseen maahan. Jos on lapsia, niiden kanssa on jumissa koko loppuelämänsä. Vanhemmuudesta ei pääse eroon, vaikka se tuntuisi kuinka vastenmieliseltä, kun vähintään syyllisyyttä joutuisi kantamaan aina. Oman onnettomuutensa lisäksi sitä tulisi pilanneeksi myös sivullisten elämän.

Sivumennen sanoen tuntuu siltä, että ihmisillä on täällä sangen persumainen kuva sharia-laista ja mitä se sisältää. 

[/quote]

Tarkkaan ottaen vanhemmuudesta on kyllä varsin helppoa päästä eroon, jos siitä todella eroon haluaa. Lapsen voi antaa adoptioon, jos kokee vanhemmuuden niin kovin vastenmielisenä. Lisäksi Suomessa on iso joukko ihmisiä, jotka ovat vapaaehtoisesti poistuneet lastensa elämästä jättäen heidät joko ex-puolisoidensa tai isovanhempien tai jopa viranomaisten huolehdittavaksi. Valtaosa näistä on miehiä, mutta naisiakin mukana toki.

[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 13:40"]

Jos minä en jotain ymmärrä niin sitä, miksi joku ei kykene näkemään jonkun asian hyviä ja huonoja puolia tasapuolisesti, vaan ainoastaan niitä huonoja.

[/quote]

Jos ei arvosta lapsen hellyydenosoituksia, lapsen kotiin tuomia piirustuksia, yhteisiä kesälomareissuja perheen kesken, pakahduttavia rakkauden kokemuksia tai maailman tarkastelua lapsen silmin, nämä asiat eivät ole mitään hyviä puolia.

Todennäköisesti arvostat kuitenkin miehesi hellyyden ja rakkaudenosoituksia ja yhteisiä lomamatkoja. Mutta olet ihan sataprosenttisen varma että taatusti et missään tapauksessa arvostaisi rakkautta lapseen, saamaasi vastarakkautta tai lasten kanssa vietettyä aikaa.

[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 14:42"]

Todennäköisesti arvostat kuitenkin miehesi hellyyden ja rakkaudenosoituksia ja yhteisiä lomamatkoja. Mutta olet ihan sataprosenttisen varma että taatusti et missään tapauksessa arvostaisi rakkautta lapseen, saamaasi vastarakkautta tai lasten kanssa vietettyä aikaa.

[/quote]

Mä olen yksi tällainen täällä parjattu vela ja kyllä mä olen ainakin ihan 100% varma, että rakastaisin omaa lastani enemmän kuin itseäni, olisin luultavasti jopa ihan hyvä äiti. Varmasti pyyhkisin silmäkulmaani, kun lapsi osoittaisi rakkauttaan, liikutunhan jo nyt, kun siskontyttö rutistaa koko voimalla todeten "sä oot ihan paras, mä tykkään susta".

Mutta kun mä en vaan halua, se vaan ei ole mun juttu. Siinä on paljon hyviä puolia ja olisin varmasti hyvinkin onnellinen, mutta kun en nyt vaan halua, mä en kuvittele, että perhe-elämä olisi yhtä auvoa tai toisaalta yhtä helvettiä, molempia varmasti kuuluu siihen arkeen, mutta kun tuo kyseinen arki ei ole mua varten.

[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 14:42"]

Todennäköisesti arvostat kuitenkin miehesi hellyyden ja rakkaudenosoituksia ja yhteisiä lomamatkoja. Mutta olet ihan sataprosenttisen varma että taatusti et missään tapauksessa arvostaisi rakkautta lapseen, saamaasi vastarakkautta tai lasten kanssa vietettyä aikaa.

[/quote]

Miten tuosta nyt sataprosenttisen varma voi olla? Kyllähän sitä voi äkkiä vaikka saada jonkin jumalallisen ilmestyksen, joka muuttaa persoonallisuuteni kokonaan, ja ryhdyn vaikka syvästi uskonnolliseksi ihmiseksi. Pidän kuitenkin erittäin epätodennäköisenä että näin käy.

Kuten sanottu, aika harvat vanhemmat todella ymmärtävät velan ajattelua. Monille on täysin käsittämätöntä, että joku ei todellakaan arvosta sitä, mitä lapsilla on vanhemmalle annettavanaan.

343 puhuu asiaa ja tollaseen ei ole mitään nokan kopauttamista. Toisin kuin tähän tällaiseen tiedän että vihaisin blaa blaa. Et tiedä. Mutta kunnoitan sitä ettei sua kiinnosta ottaa selvää vihaisitko vai et.

Henkilökohtaiset asiat kuten parisuhde, sen muoto, lapset tai lapsisuunnitelmat ovat muuten asioita, joita ei ole asiallista työnantajan kysyä eikä niihin niin ollen tarvitse vastata. Sillä kun ei ole merkitystä työntekemisen ja osaamisen kannalta, oletko sinkku, vela, naimisissa, yh tai millaisen lapsilauman vanhempi tahansa.