Lue keskustelun säännöt.
Vapaaehtoinen lapsettomuus vaatii oikeasti paljon!
30.07.2013 |
Vapaaehtoinen lapsettomuus vaatii luonteenlujuutta. Siis sitä, ettei lähde vastentahtoisesti lapsentekoon "koska muutkin ja se kuuluu asiaan". Että oikeasti kuuntelee omaa sydäntään ja toimii sen mukaan. Sosiaaliset paineet ovat nimittäin todella kovat, kun ystävä toisensa jälkeen ilmoittaa raskaudestaan ja anoppikin kärttää lapsenlapsia. Toki monesta ystävästä tietää, että perheen perustaminen on suunnitelmissa ja se on toki ihan mahtavaa, kun sellaisen saavat. Mutta sitten on niitä, jotka ovat olleet "veloja" ja joiden kanssa on lapsettomuusvalinnasta paljon juteltu. Heihin on tavallaan tukeutunut ja miettinyt, että ollaan samassa veneessä. Hekin kun lopulta kuitenkin päätyvät lapsia hankkimaan, niin alkaa olla sellainen "last woman standing" -fiilis... En tunne enää ketään muuta pariskuntaa, joka ajattelisi samalla tavalla kuin minä ja mieheni. Eikä olla edes vielä nelikymppisiä.
Kommentit (670)
[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 03:25"]
mitä semmoset "velat" VAUVApalstalla hengailee selittelemässä?
[/quote]
Yritetään estää vauvakuumeisilta elämän suurin virhe, tietenkin!
No ei sentään. Käymme keskustelua täällä. Emmekö saisi ja miksi emme saisi?
Kyllä moniakin naisia, lasten lukumäärään katsomatta, kiinnostaa keskustella elämän isoista valinnoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mun kaikki kaverit on lapsettomia miehiä joten... miksi edes vastaan tähän ketjuun
[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 02:12"]
Se, ettei halua lapsia juuri nyt, ettei ole varma lasten hankinnasta tai ettei ole lapsille otollisessa elämäntilanteessa, ei tee kenestäkään vapaaehtoisesti lapsetonta. Vapaaehtoinen lapsettomuus tarkoittaa sitä, että haluaa jäädä koko loppuelämäkseen ilman lapsia ja päättää järjestää elämänsä sen mukaisesti. Se ei siis ole sitä, ettei ole vielä vanhempi vaan sitä, että sitoutuu elämään ei-vanhempana.
[/quote]
Miksi siihen pitää sitoutua? Eikö riitä, ettei vaan halua saada lapsia ja sen pohjalta sitten ei tee niitä? Sanottekin vielä, ettei tää ole mikään uskonto tai ideologia, joten miksi tällaista uskon lujittamista sitten tarvitaan. Miksi kukaan haluaisi lukita elämänsä niin, ettei varmasti vaan koskaan muuta mieltänsä. Kai sitä voisi vapaasti olla muuttamatta mieltään tai sitten muuttaa, jos siltä tuntuu, mutta miksi tarve vannomiselle. Sisältyykö tähän julistamiseen ja vahvistamiseen pelkoa siitä, ettei olekaan niin varma asiastaan? Yleensä ihmiset jotka ovat sinut asian kanssa eivät ole kovin kiihkomielisiä. Ymmärrän toki, että lapsentekemisistä kyselyt ärsyttävät, mutta sellaiset kyselythän ovat joka tapauksessa huonoa käytöstä, joten varmaan kannattaa jättää omaan arvoonsa.
En oikein tajua miksi vapaaehtoinen lapsettomuus vaatii paljon. Paljonhan se vaatisi siinä tapauksessa, että pitäisi jatkuvasti tapella omia lapsentekoyllykkeitään vastaan. Jos tällaisia yllykkeitä ei ole niin eihän se vaadi kuin status quon ylläpitämistä, sen varmistamista että elämä pysyy ennallaan eivätkä asiat muutu.
[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 01:35"]
[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 01:04"]
Vapaaehtoista lapsettomuutta voi joutua selittämään muille ihmisille, joilla on lapsia. On kuitenkin erikoisen kuulosta jos väität että se "vaatii paljon". Saa kuvan, että sinulle lapsettomuus olisi vaikea asia, jonka kanssa joudut kamppailemaan, ja jossa kuitenkin olet päättänyt pysyä. Sellainen vaatii paljon.
Käytännössä ymmärrän kuitenkin asiasi, mutta se hankaluus ei liity siihen itse asiaan vaan valtavirrasta poikkeavaan elämäntapaan jonka olet itse valinnut. Koska olet lapsettomuuden valinnut, tuntuu mahdottomalta uskoa että juuri se lapsettomuus vaatisi paljon. Vain valintasi esittäminen toisin ajatteleville ihmisille on se hankala asia.
Pitävämpi otsikko olisi ollut
"erilainen elämäntapa valinnan kautta vaatii paljon".
ps. muista kuitenkin, että ei kannata vain periaatteen vuoksi pysyä jossain aatteessa, jos tuntuu ettei sitä enää kannata. Tilanteet muuttuvat. (en kuitenkaan tarkoita tällä tyrkyttää sinulle lapsia)
[/quote]
Nimenomaan, normista poikkeavan elämäntavan - eli tässä tapauksessa vapaaehtoisen lapsettomuuden - valitseminen vaatii paljon. Sitähän minä juuri viestissäni sanoin. Arvasin toki, että saan vastauksia, joissa kyseenalaistetaan haluanko oikeasti edes olla vapaaehtoiseati lapseton ja se on ihan okei. Saa kyseenalaistaa. Onneksi itse tiedän, miten asia on. Äitiys ja lasten hoivaaminen tuntuvat niin uskomattoman epähoukuttelevilta vaihtoehdoilta, ettei tosikaan. Mitä enemmän ikää tulee, sitä vaikeampaa on kuvitella, että haluaisin joku päivä olla äiti. Päätökseni siis tuntuu sisimmässäni 100% oikealta, eikä minua haittaa vaikka muut päätöstäni epäilisivätkin. Teen kuten itsestä hyvältä tuntuu.
Harmittaa vaan se, että enää minulla ei ole yhtään ystävää, joka ymmärtäisi valintani ja jonka kanssa vapaaehtoisesta lapsettomuudesta voisi puhua niin, että varmasti tietää toisen ymmärtävän. Sosiaalinen tukiverkko siis puuttuu. Luulisi äitienkin ymmärtävän sen tärkeyden? ap
[/quote]
ap: Minä olen ystäväpiiristäni ainoa jolla on lapsia. Kaikki kaverini ovat sinkkuja tai veloja. Minä en silti koe olevani vailla tukiverkostoa, koska äitiys ei ole minulle sellainen keskeinen identiteetti, johon tarvitsisin ystäväpiirin tukea. Tuntuu ehkä oudommalta, jos velat tarvitsevat valitsemaansa lapsettomuuteen sosiaalista tukea. Jotenkin tuntuisi, että jos haluaa elää elämänsä ilman lapsia niin ei haluaisi kovinkaan paljon kuluttaa aikaa myöskään sen pohtimiseen. Vela-identiteetti tuntuu sikäli hassulta, että se määrittyy kuitenkin lastensaannin (tai siis sen negaation) kautta. Jotenkin loogisempaa olisi, että lastensaanti merkitsisi niin vähän, että sitä haluaisi määritellä itsensä jonkun muun ominaisuuden kautta.
Joka tapauksessa varmaan kannattaa elää ainutkertainen elämänsä niin kuin itsestä parhaalle tuntuu eikä komplisoida asiaa ympäristön paineilla. Lapsenteon tuputtaminen ja lasten hankkimisesta kysely nyt on joka tapauksessa tahditonta, joten ei siitä kannata stressiä ottaa. Suurin osa ihmisistä kuitenkin osannee olla kritisoimatta toisten henkilökohtaisia elämänvalintoja. Minun mielestäni kaikki kukat saa kukkia, lapsilla tai ilman!
[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 04:28"]
Yleensä ihmiset jotka ovat sinut asian kanssa eivät ole kovin kiihkomielisiä.
[/quote]
Näin se menee, minulle ihan yhtä polttava kysymys kuin että haluanko hankkia muurahaiskarhun. Ehkä joku onkin joskus kysymys muurahaiskarhu- tai vauvahankkeistani, mutten ole rekisteröinyt sitä mitenkään erityisesti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 00:51"]
[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 00:13"]
Samalla lailla luonteenlujuutta se vaatii kuin mitkä tahansa isot päätökset joihin pitää sitoutua. Kuten lastenhankintaan.
[/quote]
Aika harvat suunnittelevat raskautensa...
[/quote]
Ai ? Mä kyllä suunnittelin jokaisen raskauden, jonka olen käynyt läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 02:12"]
Se, ettei halua lapsia juuri nyt, ettei ole varma lasten hankinnasta tai ettei ole lapsille otollisessa elämäntilanteessa, ei tee kenestäkään vapaaehtoisesti lapsetonta. Vapaaehtoinen lapsettomuus tarkoittaa sitä, että haluaa jäädä koko loppuelämäkseen ilman lapsia ja päättää järjestää elämänsä sen mukaisesti. Se ei siis ole sitä, ettei ole vielä vanhempi vaan sitä, että sitoutuu elämään ei-vanhempana.
[/quote]
Ja sitten pitää kynsin hampain kiinni siitä sitoumuksesta vaikka kävisi niin että arvot ja asenteet ajan mittaan muuttuisivatkin? Ja käyttää ainoa elämänsä siihen? Aika hurjaa että tuollaista sitoumusta odotettaisiin keneltäkään. Ymmärrän kyllä pointin tuon kommentin takana, ja että vapaaehtoinen lapsettomuus on eri asia kuin se, ettei vielä ole hankkinut lapsia. Mutta silti, kyllä ihmisellä täytyy halutessaan olla mahdollisuus muuttaa elämänsä suuntaa (niiltä osin kuin se on mahdollista, yksi iso asiahan lasten saamisessa on juuri se, että sitä ei voi ikinä peruuttaa).
[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 00:33"]
Kiinnostaisi tietää että onko teillä koskaan ulkopuolinen olo? Mulla oli ulkopuolinen olo kaikkialla paitsi yliopistossa kunnes lopulta tein lapsia
[/quote]
Ei ole koskaan ollut. Tai no, joskus niiden kanssa, jotka on näitä "kasvaisit sinäkin aikuiseksi ja tekisit lapsia, ilman lapsia et tiedä elämästä mitään", mutta kaikkien sellaisten aikuisten ihmisten, kanssa ei ole ollut yhtään ulkopuolinen olo. Ehkä se johtuu siitä, että mä pidän kyllä lapsista ihan hirveästi, olen ollut paljon lasten kanssa tekemisissä, löytyy jopa koulutusta lapsiin liittyen. Äitikaverit jopa joskus soittavat ja pyytävät kasvatusapua, kun omat rahkeet on loppuneet, ulkopuolisena kun joskus näkee jotain, mitä itse ei siinä tilanteen sisällä näe. Ja en mä koskaan latele mitään absoluuttisia totuuksiakaan, mutta voin kertoa, että olen lukenut jostain jonkin keinon, että onkohan mahdollisesti jo kokeillut, jos vaikka sattuisi heidän lapsensa kohdalla toimimaan.
Eli ei, en ole tuntenut itseäni ulkopuoliseksi, vajaaksi tai mitään muutakaan aikuisten naisten keskellä koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 03:44"]
[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 03:25"]
mitä semmoset "velat" VAUVApalstalla hengailee selittelemässä?
[/quote]
Yritetään estää vauvakuumeisilta elämän suurin virhe, tietenkin!
[/quote]
Toivottavasti tosiaan ei sentään. Ex-velan mielestä kuulostaa karmealta tämä lause.
[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 04:45"]
ap: Minä olen ystäväpiiristäni ainoa jolla on lapsia. Kaikki kaverini ovat sinkkuja tai veloja. Minä en silti koe olevani vailla tukiverkostoa, koska äitiys ei ole minulle sellainen keskeinen identiteetti, johon tarvitsisin ystäväpiirin tukea. Tuntuu ehkä oudommalta, jos velat tarvitsevat valitsemaansa lapsettomuuteen sosiaalista tukea. Jotenkin tuntuisi, että jos haluaa elää elämänsä ilman lapsia niin ei haluaisi kovinkaan paljon kuluttaa aikaa myöskään sen pohtimiseen. Vela-identiteetti tuntuu sikäli hassulta, että se määrittyy kuitenkin lastensaannin (tai siis sen negaation) kautta. Jotenkin loogisempaa olisi, että lastensaanti merkitsisi niin vähän, että sitä haluaisi määritellä itsensä jonkun muun ominaisuuden kautta.
[/quote]
Ystäväpiirisi on aika erikoinen, jos tosiaan kaikki ovat veloja tai sinkkuja. Tai sitten olette vielä nuoria? Minun ystäväni alkoivat perheellistyä lähempänä kolmeakymppiä, kaikki läheisimmät vasta reippaasti kolmenkympin yli. Ja kyllä heistä ainakin moni löysi paljon äiti-ystäviä neuvolan kautta ja mistä lie mammapiireistä, eli tuntuivat kovasti hakeutuvan samassa elämäntilanteessa olevien pariin. Kyllähän se nyt on mukava vaihtaa ajatuksia ja jutella saman henkisten kanssa. Ja kyllä he taitavat itsensä identifioida nimenomaan äidiksi.
Ja vapaaehtoinen lapsettomuus on mielestäni yhtä poikkeavaa kuin esimerkiksi homous. Kumpikaan ei todellisuudessa ole valinta, vaan puhtaasti oman viettinsä toteuttamista. Ja oikeastaan homous on nykypäivänä helpompaa, koska homoilta varmaan harvemmin kukaan kysyy, että koska hän aikoo muuttua heteroksi. Paitsi Päivi Räsänen :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 10:00"]
Ja vapaaehtoinen lapsettomuus on mielestäni yhtä poikkeavaa kuin esimerkiksi homous. Kumpikaan ei todellisuudessa ole valinta, vaan puhtaasti oman viettinsä toteuttamista. Ja oikeastaan homous on nykypäivänä helpompaa, koska homoilta varmaan harvemmin kukaan kysyy, että koska hän aikoo muuttua heteroksi. Paitsi Päivi Räsänen :D
[/quote]
Tämä oli hieno oivallus! Toivottavasti et pahastu, jos varastan tämän itsellenikin käyttöön =D
[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 01:35"]
[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 01:04"]
Vapaaehtoista lapsettomuutta voi joutua selittämään muille ihmisille, joilla on lapsia. On kuitenkin erikoisen kuulosta jos väität että se "vaatii paljon". Saa kuvan, että sinulle lapsettomuus olisi vaikea asia, jonka kanssa joudut kamppailemaan, ja jossa kuitenkin olet päättänyt pysyä. Sellainen vaatii paljon.
Käytännössä ymmärrän kuitenkin asiasi, mutta se hankaluus ei liity siihen itse asiaan vaan valtavirrasta poikkeavaan elämäntapaan jonka olet itse valinnut. Koska olet lapsettomuuden valinnut, tuntuu mahdottomalta uskoa että juuri se lapsettomuus vaatisi paljon. Vain valintasi esittäminen toisin ajatteleville ihmisille on se hankala asia.
Pitävämpi otsikko olisi ollut
"erilainen elämäntapa valinnan kautta vaatii paljon".
ps. muista kuitenkin, että ei kannata vain periaatteen vuoksi pysyä jossain aatteessa, jos tuntuu ettei sitä enää kannata. Tilanteet muuttuvat. (en kuitenkaan tarkoita tällä tyrkyttää sinulle lapsia)
[/quote]
Nimenomaan, normista poikkeavan elämäntavan - eli tässä tapauksessa vapaaehtoisen lapsettomuuden - valitseminen vaatii paljon. Sitähän minä juuri viestissäni sanoin. Arvasin toki, että saan vastauksia, joissa kyseenalaistetaan haluanko oikeasti edes olla vapaaehtoiseati lapseton ja se on ihan okei. Saa kyseenalaistaa. Onneksi itse tiedän, miten asia on. Äitiys ja lasten hoivaaminen tuntuvat niin uskomattoman epähoukuttelevilta vaihtoehdoilta, ettei tosikaan. Mitä enemmän ikää tulee, sitä vaikeampaa on kuvitella, että haluaisin joku päivä olla äiti. Päätökseni siis tuntuu sisimmässäni 100% oikealta, eikä minua haittaa vaikka muut päätöstäni epäilisivätkin. Teen kuten itsestä hyvältä tuntuu.
Harmittaa vaan se, että enää minulla ei ole yhtään ystävää, joka ymmärtäisi valintani ja jonka kanssa vapaaehtoisesta lapsettomuudesta voisi puhua niin, että varmasti tietää toisen ymmärtävän. Sosiaalinen tukiverkko siis puuttuu. Luulisi äitienkin ymmärtävän sen tärkeyden? ap
[/quote]
Hiukan kyllä ihmetyttää, että aikuiselle ihmiselle on noinkin tärkeää mitä muut valinnastasi- josta siis olet 100%:n varma - ajattelevat.
Ja sitten tuo sosiaalinen tukiverkko..? Tukea mihin? Siihen että sinulla ei ole lapsia? Tukea tekemääsi valintaan, josta - toistan - olet 100%:n varma?
Missä päin Suomea muuten asut? Tai millaisissa piireissä liikut? Sillä omissa piireissäni (Helsingissä) vapaaehtoinenkaan lapsettomuus ei ole nykyisin mikään sen sortin elämänvalinta, että sitä joutuisi toisille selittelemään, saati jotenkin puolustelemaan.
Välillä tuntuu - anteeksi nyt vaan - että jotkut velat tekevät ihan itse lapsettomuudestaan ison numeron.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 02:33"]
Miten sitoudut? Onko tähän jokin riitti ja merkistö? Miten ihmeessä tästä pitää nostaa tällainen meteli? Jos teillä ei ole lapsia, niin miksi ihmeessä vouhkaatte VAUVA-lehden sivustoilla?
[/quote]
Tätä itsekin ihmettelen. Joillekin tuo valaus tuntuu olevan uskontoon verrattavissa oleva aate.
Onhan omassakin ystäväpiirissäni vapaaehtoisen lapsettomuden valinneita. Eivät he kuitenkaan kouhkaa asiasta yhtään sen enempää kuin vapaaehtoisen lapsellisuuden ( :) ) valinneet.
Hassuja (ja ptemmän päälle rasittavia) nuo "olen sitoutunut lapsettomuuteen, en ole mikään tavallinen normatiivisen elon tallaaja" höpöttäjät.
[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 03:01"]
[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 02:42"]
HAHAHAHAHA! Vai että sitoutuu lapsettomuuteen. Yhtä huvittavaa kuin se, että sitoutuisi loppuiäkseen kuuntelemaan samaa musiikkia, ja haukkuisi sitten nitä ketkä ei jaksa Nyykkäreitä lopun ikää. Kyllä minäkin vannoin 25-vuotiaana etten koskaan tee lapsia (silloin tuota vela-termiä ei ollut käytössä), mutta sitten mieli muuttuikin kolmikymppisenä. Olinko siis feikki, enkä oikeastaan koskaan vela ensinkään? En siis ollut tyypillinen "ei vielä lapsia, mutta ehkä joskus" mielipiteineni, kuten et sinäkään ole, eikä sitä menopaussia taida vielä olla tullut? Missä vaiheessa on kyllin vanha vela, että voidaan lukea oikeaksi velaksi, ja missä vaiheessa "kääntyneet" ovat vielä niitä feikkejä? Vai tulisiko sinustakin feikki, jos vauva sattuisikin syystä tai toisesta tulemaan vielä?
Miksi ihmeessä otatte stressiä siitä että muut tekee lapsia? Tässäkään ketjussa ei taida olla ketään valintojanne kyseenalaistanutta, vaikka niin kovasti sitä kaipaisittekin ja on tarve dissata mielensä muuttaneita. Mulle on ihan sama oletpa loppuelämäsi lapseton tai et, oma on asiasi.
[/quote]
Mielipiteesi on rakennettu siten, että se saa sinut näyttämään tyhmältä. Et selvästikään ymmärrä vapaaehtoisesti lapsettomien ajatusmaailmaa, etkä ennakkoluuloisuudessasi siihen kykenisikään.
[/quote]
HAHAAA!! toiseltakin kirjoittajalta :D
"Vain todellinen vela-uskovainen saa kutsua itseään velaksi."
Ja joo, minullekin on ihan ok, jos joku ei lasta halua. Jokainen tekee näin tärkeät päätökset itse.
Olin itse vapaaehtoisesti lapseton 40vuotiaaksi. Ei siinä ollut mitään taistelemista tms. 40 tulin vahingossa raskaaksi. Silloin kävin tosi kovan taistelun mielessäni, en kuitenkaan osannut tehdä aborttia. Eli sain lapsen. Nyt tunnen olevani kaiken ulkopuolella. Olen paljon hoitanut siskoni lapsia, eli en mikään tumpelo ole. Lapsenhoito ei ole ongelma vaan sopeutua lapsiperheiden kanssa samaan elämään. Lapsi on rakas, mutta haluaisin elää hänen kanssaan aikuisten elämää. Jäin lapsen kanssa myös yksin. Lapsen isä valitsi jatkossakin lapsettoman elämän. Kyllä elämä lapsen kanssa on minulle rankenpaa kuin lapseton elämä. Toisaalta yksihuoltajuudella voi olla sen asian kanssa jotain tekemistä. Onneksi raha-asiat ovat kunnossa, mutta aikaa itselle ei enään ole "ollenkaan". Huvittavaa kuinka äärilaidoille sitä voi joutua.
[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 10:00"]
[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 04:45"]
ap: Minä olen ystäväpiiristäni ainoa jolla on lapsia. Kaikki kaverini ovat sinkkuja tai veloja. Minä en silti koe olevani vailla tukiverkostoa, koska äitiys ei ole minulle sellainen keskeinen identiteetti, johon tarvitsisin ystäväpiirin tukea. Tuntuu ehkä oudommalta, jos velat tarvitsevat valitsemaansa lapsettomuuteen sosiaalista tukea. Jotenkin tuntuisi, että jos haluaa elää elämänsä ilman lapsia niin ei haluaisi kovinkaan paljon kuluttaa aikaa myöskään sen pohtimiseen. Vela-identiteetti tuntuu sikäli hassulta, että se määrittyy kuitenkin lastensaannin (tai siis sen negaation) kautta. Jotenkin loogisempaa olisi, että lastensaanti merkitsisi niin vähän, että sitä haluaisi määritellä itsensä jonkun muun ominaisuuden kautta.
[/quote]
Ystäväpiirisi on aika erikoinen, jos tosiaan kaikki ovat veloja tai sinkkuja. Tai sitten olette vielä nuoria? Minun ystäväni alkoivat perheellistyä lähempänä kolmeakymppiä, kaikki läheisimmät vasta reippaasti kolmenkympin yli. Ja kyllä heistä ainakin moni löysi paljon äiti-ystäviä neuvolan kautta ja mistä lie mammapiireistä, eli tuntuivat kovasti hakeutuvan samassa elämäntilanteessa olevien pariin. Kyllähän se nyt on mukava vaihtaa ajatuksia ja jutella saman henkisten kanssa. Ja kyllä he taitavat itsensä identifioida nimenomaan äidiksi.
Ja vapaaehtoinen lapsettomuus on mielestäni yhtä poikkeavaa kuin esimerkiksi homous. Kumpikaan ei todellisuudessa ole valinta, vaan puhtaasti oman viettinsä toteuttamista. Ja oikeastaan homous on nykypäivänä helpompaa, koska homoilta varmaan harvemmin kukaan kysyy, että koska hän aikoo muuttua heteroksi. Paitsi Päivi Räsänen :D
[/quote]
Voi olla, että on erikoista, mutta näin kuitenkin on vaikka minä ja ystäväpiirini olemme lähempänä neljääkymmentä kuin kolmeakymmentä. Eli ihan nuoria emme tosiaan ole. Kai se kuuluu kaupunkilaiseen elämänmenoon, että vaihtoehtoja on enemmän. Itsekään en kaivannut lapsia millään tavalla ennen kuin tapasin mieheni ja sitten esikoinen syntyi ns. vahinkona ja toinen sitten ihan tarkoituksella. Ilman esikoisen syntymää olisin ehkä pohtinut ratkaisuani jopa vuosia. Lapsen saaminen tuntui niin elämää suuremmalta ja pelottavalta päätökseltä, etten ollut valmis tekemään sitä enkä ole koskaan kokenut minkäänlaista kaipuuta tulla äidiksi. Tavallaan on ollut helpotus, että sattuma ratkaisi asian. Lapsen saatuani sitten huomasin, että elämänmuutos ei ollutkaan niin suuri kuin olin luullut. Ainoa tekeminen mikä radikaalisti vähentyi on alkoholin käyttö ja baarissa käynnit, mutta en ole jäänyt kaipaamaan. Omat lapset ovat todella rakkaita, mutta en halua myöskään väheksyä millään tavalla elämää ilman lapsia. Uskon, että olisin varsin onnellinen lasten kanssa taikka ilman. Vela-ystävilläni ei ole ollut ongelmaa perheellistymiseni kanssa. Yhdelle se oli aluksi sokki, mutta hänkin pääsi asiasta yli ja kuulemma oli pelännyt "menettävänsä minut äitiyteen". Sittemmin on rauhoittunut enkä kuulemma ole muuttunut miksikään. Vela-asioistakin keskustelemme toisinaan ja miksemme keskustelisi. Hänen valintansa ei ole minulta pois eikä päinvastoin, ja täten meidän ei tarvitse kummankaan olla puolustusasemissa.
Ei mulla ole kyse sitoutumisesta, vaan halusta toteuttaa itseäni ja omaa maailmaani. En halua äidiksi koskaan. Se olisi aivan kamalaa.
47, jos nyt saisit valita uudestaan teetkö lapset vai jatkatko velana, kumman ottaisit? Kysyy utelias
mitä semmoset "velat" VAUVApalstalla hengailee selittelemässä?