Vapaaehtoinen lapsettomuus vaatii oikeasti paljon!
Vapaaehtoinen lapsettomuus vaatii luonteenlujuutta. Siis sitä, ettei lähde vastentahtoisesti lapsentekoon "koska muutkin ja se kuuluu asiaan". Että oikeasti kuuntelee omaa sydäntään ja toimii sen mukaan. Sosiaaliset paineet ovat nimittäin todella kovat, kun ystävä toisensa jälkeen ilmoittaa raskaudestaan ja anoppikin kärttää lapsenlapsia. Toki monesta ystävästä tietää, että perheen perustaminen on suunnitelmissa ja se on toki ihan mahtavaa, kun sellaisen saavat. Mutta sitten on niitä, jotka ovat olleet "veloja" ja joiden kanssa on lapsettomuusvalinnasta paljon juteltu. Heihin on tavallaan tukeutunut ja miettinyt, että ollaan samassa veneessä. Hekin kun lopulta kuitenkin päätyvät lapsia hankkimaan, niin alkaa olla sellainen "last woman standing" -fiilis... En tunne enää ketään muuta pariskuntaa, joka ajattelisi samalla tavalla kuin minä ja mieheni. Eikä olla edes vielä nelikymppisiä.
Kommentit (670)
Joskus tuntuu, että vapaaehtoisesti lapsettomien valinnat ovat jotenkin lapsellisilta pois, päätellen siitä millaisella vimmalla lapselliset todistelevat, että lapsia haluamaton on itsekäs, ei tiedä mistä jää paitsi, muuttaa kyllä mielensä ja ainakin silloin kun oikea mies osuu kohdalle ja hänen elämänsä on vajaata ilman lapsia. Aivan yhtä älytön väite kuin sanoa lapsia halunneelle hänen elämänsä olevan vajaata koska hänellä on lapsia; jos ihminen toimii niin kuin itse haluaa ja elää haluamallaan tavalla, miten hänen elämänsä voisi olla vajaata? Lapsia haluavalle lapseton elämä olisi vajaata, mutta sille joka ei niitä halua, elämä on juuri sellaista kuin hän haluaakin.
[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 15:31"]
[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 06:04"]
Jaa että raskaus on niin alkuvaiheessa että vielä voisi viikkoja tehdä abortin mutta "harrastukset ovat jääneet"? Right. Sori nyt vaan mutta en usko että tämä viesti on aito enkä siksi jaksa nyt oikein kerätä sympatiaa. Jos olet ihan oikeasti tosi sekaisin että minuutesi on poissa ja tilalla on robotti niin sitten suosittelen että teet abortin koska ihan selvästi on kyse hoitoa vaativasta mt-ongelmasta joka tapauksessa. Et ole terve ja siinä olen kyllä täysin samaa mieltä että pään pitää olla kasassa ennenkuin voi ryhtyä vanhemmaksi. Eli abortti on varmasti oikea ratkaisu ja sen jälkeen ammattiapu.
[/quote]
Olen kymmenennellä viikolla. Harrastukseni jäi useampi viikko sitten. Olo on liian huono ja heikko. Väsymys ja pahoinvointi estää tehokkaasti kaiken normaalin toiminnan. En kaipaa sympatiaasi, en tosin jaksa sääliä myöskään sitä, että tällainen on sinulle niin tabu, että pitää provoksi huudella, kun toista ahdistaa se "ihana raskaus" toisin kuin omassa kokemusmaailmassasi.
Mielenterveysongelmia minulla ei ole, joten kyökkipsykologiaasi ja aborttineuvojasi ei ehkä kannata julistaa täällä sen enempää. Olen normasli aikuinen nainen, jolla on elämässä asiat olleet tähän saakka hyvinkin mallillaan. Koulutus, työ, parisuhde, harrastukset, sosiaalinen elämä jne. Vasta raskauden myötä olen alkanut ahistumaan. En yleisesti, vaan tästä raskaudesta. Olen pahoillani jos heikoimmille sen ääneen sanominen on liikaa.
270
[/quote]
Omasta puolestani voin sanoa että esim. mulla ei kylläkään ollut mitenkään helppo raskaus, mutta mä kiukuttelin äitiluonnolle ja raskauden prosessille enkä sikiölle (parasiitti) enkä varsinkaan kokenut todellisuuskäsitykseni muttuneen, muistaakseni taisit kirjoittaa jotain että koet olevasi robottimainen tms. Minusta nuo kuulostaa aika huolestuttavilta oireilta. Se että on ollut henkisesti terve ei takaa etteikö tilanne voisi muuttua kuormittavassa tilanteessa. Raskauskin voi kai aktivoida jotain lapsuuden traumoja, näin olen lehdistä lukenut. Olisiko aihetta että menisit juttelemaan jonnekin? Ihan ajatellen jatkoa lapsen kanssa? Esim. Poikani Kevin -kirjassa kuvataan sitä kuinka äiti kokee lapsen yrittävän vahingoittaa itseään jo kohdussa ja eihän siitä sitten hyvää seuraa jatkossa.
[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 22:11"]
"Velojen mukaan ei saa kysyä, eikä saa keskustella."
Saa, mutta siinä vaiheessa kun alkaa konkreettisia perusteita luetella, alkaa vastaanjankkaus. Eihän se noin ole, sitten kun sinulla on huomaat sitä ja tätä, luulet noin koska sinulla ei ole. Jos olisi tosiaan kyse kissan haluamattomuudesta, vastaanjankkaajaa ei pidettäisi aivan täysipäisenä, mutta kun kyseessä on lasten haluaminen, vastaanjankkaus onkin hyväksyttyä.
"Minäkin voin sanoa, etten haluaisi muuttaa Saksaan. Ei minun silti pidä perustella haluamattomuuttani kuvailemalla elämää tuossa maassa täysin epärealistisella tavalla, joka saisi saksalaiset lähinnä pitämään minua koomisena tai jopa hölmönä."
Epärealistisella tavalla? Jos SINÄ et pidä jostakin tai halua jotakin, se on epärealistista, koska monet ihmiset pitävät ja haluavat? Jos sinä koet maan ja siellä elämisen jollakin tavalla, sinulla on siihen oikeus. En minäkään maalla asuvana hevosihmisenä ala vängätä vastaan ja mollata niitä, jotka ovat sitä mieltä että missään nimessä eivät haluaisi asua korvessa ja mulata haisevien hevosten kanssa eivätkä voi käsittää että joku haluaa sitä, vaikka voisin toki alkaa jankata kunnon "lapsellisten" tavoin etteivät he tiedä mistä jäävät paitsi ja että vasta kun hekin asuvat maalla ja heillä on oma hevonen, he tajuavat miten ihanaa se on.
"Missä ovat kaikki ne velat, jotka tekevät vapaaehtoistyötä, ulkoiluttavat vanhuksia, hoitavat vanhempiaan ja toimivat hyväntekeväisyysjärjestöissä?"
Onko lapsiperhe-elämä jokin rangaistus, jolta säästyneen on tehtävä oma osansa raadannasta vapaaehtoistyön muodossa? Kylläpä lapsiperhe-elämä kuulostaa todella ihanalta kun siltä välttyneen on osallistuttava ties mihin kuitatakseen lapsiperhe-elämän puutteen. Nyt alan ymmärtää, miksi "lapsellisten" mielestä kaikkien olisi lapsia tehtävä - ettei kukaan vaa pääse itseä helpommalla.
[/quote]
Kommentoin vain tuota viimeistä kohtaa, joka oli vastaus minun kommenttiini. Kysymys oli siis motiiveista olla vapaaehtoisesti lapseton, ja eiliseltä jäi mieleeni se yksi tyyppi, joka mainitsi olleensa 6 vuotta äitinsä omahoitajana. Vastaus tuossa yllä vahvisti sitä käsitystä, että yksi vahva syy pysyä lapsettomana oikeasti ON helppous, mukavuus ja vaivojen säästäminen. Ja jos siltä tuntuu, ettei rahkeet riitä, niin epäilemättä on hyvä olla silloin niitä lapsia laittamatta. Toisaalta se on kyllä hauskaa, että voimat voi riittää jäätikkökiipeilyyn ja saharanläpijuoksuun - se vaan on antoisampaa kuin juosta parasiittien perässä. ;0)
[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 21:54"]
[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 21:10"]
Samaan aikaan vela kääntelee burgundinpataansa uunissa pitkän kaavan mukaan, golffaa, maistelee viiniä, kiipeää Kilimandzarolle, viettää retriittiä Lintulan luostarissa ja keskustelee puolison kanssa päivän tapahtumista.
[/quote]
Ja se on ihanaa.
[/quote]
Se on ihanaa ja nämä ihanat kokemukset voi jakaa lastenkin kanssa, joko heti, melkein heti tai sitten kun lapset ovat isompia!
Miksi joku voi olla haluamatta sitä kuuluisaa kissa yksinkertaisesti siksi etti pidä kissoista, mutta lapsen haluamattomuuden syyksi ei käy se, ettei pidä lapsista? Miksi lasten haluamattomuudelle olisi oltava jotakin monimutkaisia ja perusteltuja syitä kun monen muun asian haluamattomuuden perusteeksi kelpaa en vaan halua tai en pidä siitä?
[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 22:10"]
[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 21:10"]
Maailman hylättyjen lasten ongelmaa ei ratkaista sillä että suomalaiset kaikki adoptoivat Intiasta, Kiinasta tai Afrikasta hylätyn lapsen vaan sillä, että sikäläiset naiset autetaan koulutuksen ja työnteon pariin. Ei ole myöskään kovin uskottavaa että velat vetoavat adoptiokorttiin kun valtaosa heistä on valinnut lapsettoman elämän ennen muuta mukavuussyistä - siksi että lapsi estää, rajoittaa, vaatii, roikkuu jalassa kuin parasiitti.
Lapsiperheet ovat valinneet omat lapset, tekevät 20 lapsityövuotta per lapsi työtä ja investoivat läjän rahaa sen eteen, että lapsista kasvaa tulevaisuuden vastuunottajia. Samaan aikaan vela kääntelee burgundinpataansa uunissa pitkän kaavan mukaan, golffaa, maistelee viiniä, kiipeää Kilimandzarolle, viettää retriittiä Lintulan luostarissa ja keskustelee puolison kanssa päivän tapahtumista. Missä ovat kaikki ne velat, jotka tekevät vapaaehtoistyötä, ulkoiluttavat vanhuksia, hoitavat vanhempiaan ja toimivat hyväntekeväisyysjärjestöissä? Niin, paitsi tietysti kaikki ne jotka ovat myös täällä palstalla.
[/quote]
No jos ne lapset tuovat niin suuren onnen ja autuuden, niin miksi lasket jotain työvuosia? Eikös sinun nimenomaan pitäisi ymmärtää, että joku toinen saa sen onnensa vaikkapa Kilimanjarolle kiipeämisestä?
Anteeksi nyt vain, mutta tämä tilitys taas kuulostaa siltä että joku elämäänsä kyllästynyt mamma Suomen Korsosta siellä yrittää katkerana saada muita samaan suohon itsensä kanssa. Tuskin kukaan onnellinen äiti noin kirjoittelisi.
T. Onnellinen lapseton, joka osaa ymmärtää että toisille ne lapset tuovat sen onnen
[/quote]
Työmääräviittaus ihan siksi, kun aikaisemmin tässä ketjussa yksi vela boastasi tehneensä oman velvoitteensa yhteiskunnalle hoitamalla mutsiaan kuusi vuotta ja haastoi lapselliset ihmiset tekemään saman, samalla ignooraten sen, että nämä lapselliset hoitavat työnsä ja lapsensa jo muutenkin. Eipä siitä tyypistä kyllä sen jälkeen sitten mitään kuulunutkaan.
Eli siis velat, sanokaa ihan rohkeasti vaan jos haluatte omistaa elämänne palapeleille, golffille, shamppanjanmaistelulle ja viidakkokoulujen pystyttämiselle älkääkä nikerrelkö suotta, että mäen haluu, koska mäen haluu ja se on niin vaikeeta ja vaatii niin paljon kun kukaan ei oikeesti ymmärrä :D
Jos ketjun alkuteemaan palaisi, niin vapaaehtoinen lapsettomuus ei oikeastaan muuta vaadi kuin toimivan ehkäisyn.
Tässä ketjussa on sata kertaa selitetty että kyllä kelpaa selitykseksi ettei vain halua tehdä lapsia. Suoraan sanottuna tällaisia ketjuja syntyy silloin, kun perustelut kuulostaa varsin mielenterveysongelmaisilta. Ihminen on nettikeskustelujen perustella sillä lailla rakentunut, että sitä häiritsee ja pelottaa kun joku esittää väitteitä jotka poikkeaa reaalitodellisuudesta liikaa. Jokainen pelkää että sama vinksahdus voisi sattua itsellekin ja toivoo että edes selittämällä toinen saadaan takaisin tälle planeetalle.
[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 22:38"]
Se on ihanaa ja nämä ihanat kokemukset voi jakaa lastenkin kanssa, joko heti, melkein heti tai sitten kun lapset ovat isompia!
[/quote]
Minusta kaikki näistä kokemuksista ovat parempia ilman lapsia. Mutta meitä onkin moneen junaan!
Minua on aina ihmetyttänyt se, että lapsiperheelliset intoavat lastentekemisen puolesta ja lähestulkoon vaativat kaikkia niitä tekemään koska eivät tiedä mistä jäävät paitsi ja vasta kun ovat hankkineet lapsia tajuavat kuin tyhmää oli olla niitä haluamatta, mutta samaan aikaan lapsiperheelliset innoissan selittävät, kuinka ihanaa oli kun lapset oli anoppilassa ja sai viettää rauhallisen viikonlopun aikuisten kesken, kuinka odottavat viikon etelänmatkaa kaveriseurassa ilman lapsia ja kuinka on niin ihanaa kun lapset on tarhassa ja itsellä vapaapäivä. Jos lapsia on niin kauheasti halunnut ja ovat sellainen elämän sisältö kuin lapsiperheelliset väittävät, on kummallista että niistä silti halutaan eroon.
[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 23:06"]
Minua on aina ihmetyttänyt se, että lapsiperheelliset intoavat lastentekemisen puolesta ja lähestulkoon vaativat kaikkia niitä tekemään koska eivät tiedä mistä jäävät paitsi ja vasta kun ovat hankkineet lapsia tajuavat kuin tyhmää oli olla niitä haluamatta, mutta samaan aikaan lapsiperheelliset innoissan selittävät, kuinka ihanaa oli kun lapset oli anoppilassa ja sai viettää rauhallisen viikonlopun aikuisten kesken, kuinka odottavat viikon etelänmatkaa kaveriseurassa ilman lapsia ja kuinka on niin ihanaa kun lapset on tarhassa ja itsellä vapaapäivä. Jos lapsia on niin kauheasti halunnut ja ovat sellainen elämän sisältö kuin lapsiperheelliset väittävät, on kummallista että niistä silti halutaan eroon.
[/quote]
Miksipä lapsetonkaan koskaan lähtee sieltä sohvaltaan minnekään viinilasinsä äärestä? Eikö se olekaan niin ihanaa kun pitää Kilimanjarolle asti mennä kun ei kestä omaa elämäänsä?
Oikeesti on ihanaa kun välillä saa ajatella vaan itseään, se on pieninä annoksina mahtavaa yleellisyyttä. Mutta se ajatus että joka ikinen päivä olisi vain sitä oman navan ympärillä pyörimistä kunnes kuolema korjaa tuo mieleen vain yhden sanan ja se on tyhjyys.
[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 23:10"]
Mutta se ajatus että joka ikinen päivä olisi vain sitä oman navan ympärillä pyörimistä kunnes kuolema korjaa tuo mieleen vain yhden sanan ja se on tyhjyys.
[/quote]
Varmaan minunkin elämäni tuntuisi tyhjältä sellaisesta, jolla on vahva tarve hoivata, huolehtia ja kasvattaa omaa lasta. Itselläni ei ole tuollaista tarvetta vaan päinvastoin koen elämäni merkityksellisimmäksi kun saan omistautua juuri niille asioille, jotka ovat minulle kaikkein tärkeimpiä. Mitään tyhjyyttä en koe, vaan päinvastoin olen hyvin iloinen osattuani tehdä elämässä itselleni sopivia valintoja.
En ole koskaan kenenkään lapsettoman kuullut märisevän siitä, että saisipa hetkeksi lapsettomuuden sivuun ja voisi teeskennellä lapsellista. Useammankin lapsiperheellisen olen kuullut haaveilevan lapsivapaasta viikonlopusta tai lomasta ilman lapsia. Lapseton menee Kilimanjarolle lapsettomana, ei hän mistään mitään muka-lapsia haalaa mukaansa, mutta lapsiperheellinen lähtee lapsivapaalle lomalle nimenomaan ilman lapsia. Ja todistelee ja jankuttaa, kuinka ihanaa on olla lapsellinen ja kuinka tyhjää on olla lapseton - jotenkin ei vakuuta kun samalla haaveillaan viikonlopuista ja lomista ilman lapsia.
"oman navan ympärillä pyörimistä"
Sinulla on siis vain kaksi vaihtoehtoa; oman navan ympärillä pyöriminen tai lapset. Et ole koskaan kuullut opiskelusta (enkä nyt tarkoita mitään amiksen kampaajakoulua), itsensä kehittämisestä, urasta (joillakin on sellainenkin enkä tarkoita etenemistä rivikassasta kassaesimieheksi), sosiaalisesta elämästä, vapaaehtoistyöstä, harrastuksista?
Mitä tulee oman navan ympärillä pyörimiseen, siinä lapsia hankkineet ovat mestareita. Heillä ei ole mitään elämää ilman lapsia, vaan kaikki pyörii nimenomaan sen ympärillä, että minulla on lapsia; ketään ei ehdi tapaamaan, ei kahvilla käymään, häihin ei voi kutsua jos ei halua meteliä ja lapsihärdelliä ja sitten lapsia hankkineet vielä rutisevat, kuinka kukaan ei koskaan kutsu heitä mihinkään. Ehkä siksi, että kun on kutsunut ja halunnut kuulla, mitä lapselliselle kuuluu, onkin joutunut kuuntelemaan kaiken aikaa, mitä pirjopetterille kuuluu ja koska pirjopetteri on ollut mukana, ns.keskustelu on ollut jatkuvaa pirjopetterin huomioimista. On aika ankeaa, jos ihmisen minä lakkaa olemasta ja hänestä tulee vain lapsen jatke.
Lapseton ei tietenkään voi ottaa kilimanjarolle lasta koska sillä ei ole omaa rakasta lasta jolle se haluaisi näyttää kilimanjaron. Joten sikäli on turha yrittää verrata.
Lapsellinen taas haluaa mennä Kilimanjarolle ilman lasta, viettämään miehen kanssa laatuaikaa, jota ei ilmeisesti lapsen kanssa vietetty aika ole.
En todellakaan ymmärrä logiikkaa lapsiperheellisyyden ihanuudesta kun samaan aikaan lapsivapaita odotetaan innolla "kun on niin ihanaa saada lomaa lapsista ja arjesta". En ole kuullut kenenkään lapsettoman hinkuavan sukulaistensa lapsia hoitoon saadakseen vapaata arjesta ja lapsettomuudesta. Että kuka lopulta onkaan tyytyväinen valintoihinsa......
Ei ole lapsettomalla omaa rakasta lasta sen enempää kuin kissattomalla omaa rakasta kissaa. Jos sitä ei halua, se tuskin on kovin rakas. Vai luuletko monelle kissaa haluamattomalle kissojen olevan kovin rakkaita?
Huoh.
No sukulaisen lapset nyt eivät vaan vastaa omia joten koko vertaus on täysin absurdi. Ja älkää nyt pliis viitsikö teeskennellä ettette millään pysty ymmärtämään vaihtelun merkitystä ihmisen elämässä. On ihanaa olla lomalla ja maata altaanreunalla, mutta miksi OI MIKSI kaikki ihmiset ei halua maata siinä altaan reunalla aurinkotuolissa loppuelmäänsä tekemättä koskaan mitään muuta?! Olen yli 18 vee ja normaaliälyinen mutta en MILLÄÄN pysty keksimään selitystä tälle...
"No sukulaisen lapset nyt eivät vaan vastaa omia joten koko vertaus on täysin absurdi."
Et varmaan millään myöskään pysty tajuamaan sitä, että vapaaehtoisesti lapseton ei halua niitä omia lapsia ja sukulaisten lapset oli vertaus sille, että vapaaehtoisesti lapseton haluaisi yhtäkkiä lomaa itse valitsemastaan elämästä (jota vieläpä ylistää muille ainoana oikeana),kuten lapselliset haluavat.
"ei halua maata siinä altaan reunalla aurinkotuolissa loppuelmäänsä tekemättä koskaan mitään muuta"
Vapaaehtoisesti lapsetonhan makaa altaan reunalla koko ikänsä tekemättä koskaan mitään. Siinä ohessa hän ei myöskään loju kotona aina 3 vuotta kerrallaan ja taas uutta tenavaa tilaukseen ettei vaan tarvitse mennä töihin (ja tämä tietenkin työnantajan ja yhteiskunnan kustannuksella), hän ei ole roudaa lapsia (yhteiskunnan kustantamaan) päivähoitoon saamaan "virikkeitä" vaikka on itse työttömänä kotona (ottaen huomioon kuinka ihania lasten sanotaan olevan, luulisi niiden kanssa haluavan olla niin paljon kuin mahdollista) ja vapaaehtoisesti lapseton tekee lojumisensa ohella usein myös keskeytymätöntä työuraa maksaen veroja, jotta yhteiskunnalla on jakaa tukia mm. lapsellisille. Työssään lapsettoman oletetaan tekevän kaikki ylityöt (koska lissun on mentävä tarhan juhlaan), lomailevan silloin kun lapsellisille sopii ja olevan loputtoman kiinnostunut työkavareiden lasten valokuvista, sitten se sanoi ja teki siis ajattele-jankutuksista (ja mitään ihmeellistä ei kukaan ole sanonut tai tehnyt) ja syödä räävittyjä kakunjämiä lasten synttäreiltä (mutta eihän se mitään haittaa että kermat on sormin kaavittu suuhun ja sama sormi taas kermaan). Ja kun pidät kiinni oikeuksistasi lomien suhteen etkä syö rääpekakkua, olet inhottava ja itsekäs lapseton.
En ole tuo Saksasta kirjottaja mutta on epärealisuutta ja överiksi menevää epärealistisuutta. Kyllä ihmiset överit tunnistaa sitä huolimatta että ne yritetään selittää pois pelkillä makuasioilla.