Lue keskustelun säännöt.
Vapaaehtoinen lapsettomuus vaatii oikeasti paljon!
30.07.2013 |
Vapaaehtoinen lapsettomuus vaatii luonteenlujuutta. Siis sitä, ettei lähde vastentahtoisesti lapsentekoon "koska muutkin ja se kuuluu asiaan". Että oikeasti kuuntelee omaa sydäntään ja toimii sen mukaan. Sosiaaliset paineet ovat nimittäin todella kovat, kun ystävä toisensa jälkeen ilmoittaa raskaudestaan ja anoppikin kärttää lapsenlapsia. Toki monesta ystävästä tietää, että perheen perustaminen on suunnitelmissa ja se on toki ihan mahtavaa, kun sellaisen saavat. Mutta sitten on niitä, jotka ovat olleet "veloja" ja joiden kanssa on lapsettomuusvalinnasta paljon juteltu. Heihin on tavallaan tukeutunut ja miettinyt, että ollaan samassa veneessä. Hekin kun lopulta kuitenkin päätyvät lapsia hankkimaan, niin alkaa olla sellainen "last woman standing" -fiilis... En tunne enää ketään muuta pariskuntaa, joka ajattelisi samalla tavalla kuin minä ja mieheni. Eikä olla edes vielä nelikymppisiä.
Kommentit (670)
Enpä ole koskaan kuvitellut olevani tälläinen kummajainen kuin täällä esitetään.. Elämä vain on mennyt niin, että olen edelleen 35-vuotiaana lapseton ja parisuhteeton. En ole mitään tietoista päätöstä asiasta tehnyt, mutta elämä vain on kuljetellut siihen suuntaan,ettei minulle lapsia tule. Kaikilla kun se elämä vain ei mene Kuin Strömsössä tietyn kaavan mukaan, vaan joskus ihmiset tekevät toisin kuin yleisesti on tapana. En ole katkera, olenhan saanut elämässä kokea kuitenkin jotain, vaikka en parisuhdetta tai lapsia tule saamaankaan. Jos elämässäni olisin päättänyt aikaisemmin tehdä toisin,niin ehkä minullakin sitten olisi se "normaali" elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla vähän sama kuin 276, että elämä meni noin ja sitten kun rupesin pohtimaan ajatusta, niin huomasin etten halua lapsia. Olen nyt nelikymppinen. En ole tasapainoton tai muutenkaan ongelmainen. Enemmän varmaan äideissä on uupuneita ja stressaantuneita.
[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 06:17"]
Lisätään nyt vielä että tuskin kukaan toivoo että mieleltään liian hauraat ihmiset ryhtyvät vanhemmiksi siinä vaiheessa kun eivät koe olevansa siihen valmiita tai todellisuudentaju rupeaa brakaamaan. Jos tässä velakysymyksessä on kyse siitä niin sitten koko keskustelu on ollut turha.
[/quote]
Mielestäsi vanhemmissa, äideissä, ei ole mielenterveysongelmaisia? :D
[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 09:52"]
Enpä ole koskaan kuvitellut olevani tälläinen kummajainen kuin täällä esitetään.. Elämä vain on mennyt niin, että olen edelleen 35-vuotiaana lapseton ja parisuhteeton. En ole mitään tietoista päätöstä asiasta tehnyt, mutta elämä vain on kuljetellut siihen suuntaan,ettei minulle lapsia tule. Kaikilla kun se elämä vain ei mene Kuin Strömsössä tietyn kaavan mukaan, vaan joskus ihmiset tekevät toisin kuin yleisesti on tapana. En ole katkera, olenhan saanut elämässä kokea kuitenkin jotain, vaikka en parisuhdetta tai lapsia tule saamaankaan. Jos elämässäni olisin päättänyt aikaisemmin tehdä toisin,niin ehkä minullakin sitten olisi se "normaali" elämä.
[/quote]
Mulla on vähän samankaltaisia kavereita kuin sinä ja heitä on monta. Hirvittää kyllä heidän puolestaan, moni kuitenkin haluaisi mm. sen lapsen, mutta eivät tee mitään asian eteen.
Mä olen porukan ainoa vela ja toisaalta ainoa, joka ajattelee, että tässä ollaan jo pitkälle päälle 3-kymppisiä, että ei sitä aikaa ole enää ikuisesti ja mietin todella pitkään ja joka kantilta, että olenko nyt aivan varma tästä lapsettomuudestani.
Tuntuu, että noi kaverit jotenkin ajattelisivat, että he ovat ikuisesti nuoria, ei haluta vielä miestä vaivoiksi, kun on kivaa sinkkuilla ja töissä on uraputki ja kenellä mitäkin, varsinkaan ei haluta sitä lasta vielä, kun ei haluta niin täysin vielä sitoutua jne jne. Mutta mitäs jos haluaa enemmän kuin yhden lapsen? Ja alkaa sitä ensimmäistäkin väsäämään vasta 4-kymppisenä? Eikö ihmiset enää ajattele lainkaan sitä, että ehkä kaikki ei oikeasti mene kuin siellä Strömsössä ja vaikka moni onkin saanut sen ensimmäisensä 4-kymppisenä, niin kaikilla ei enää tärppää.
Eräs ystäväni on tällainen, 44-vuotiaana alkoi vaihdevuodet ja jäi sitten lapsi tekemättä. Nyt sitten kiukuttelee mulle, kun olen itsekäs enkä tee lapsia vaikka olen nuori, että hän ei enää voi saada ja se on niin väärin. Olisi itse aloittanut ajoissa sen lapsenteon, niin ehkä hänellä olisi nyt se taapero.
[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 12:48"]
Biologinen valmius ei ole sama kuin hyvä vanhemmuus. Valmiudet voivat olla olemassa, mutta kyllä se vanhemmuus on kuitenkin lähinnä arkipäiväistä huolenpitoa eikä suuria rakkaudentunteita. Ei kaikista ole vanhemmiksi vaikka lapsia tekevätkin.
[/quote]
Vanhemmuus on kyllä käytännön toiminnan osalta paljolti huolenpitoa, mutta siinä on oman kokemukseni perusteella takana kuitenkin se rakkaus: Jaksaa hoitaa toistuvat rutiinit, koska rakastaa haluaa antaa lapselle turvallisen lapsuuden. Jaksaa kiukuttelut räjähtämättä, jaksaa kantaa väsynyttä lasta vaikka itsekin on väsynyt, jaksaa venyä vaikeissa ja puuduttavissa kohdissa, koska rakastaa ja haluaa lapselle hyvää.
Ei todellinen rakkaus ole vain niitä suuria pakahduttavia onnen tunteita, ei kahden aikuisen välisessä suhteessa, miksi siis vanhemman ja lapsenkaan välisessä suhteessa? Paradoksaalista ehkä, mutta joskus tuntuu, että eniten rakastaa silloin, kun se normaalisti rakkaudeksi mielletty tunne on jossain kaukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 10:06"]
[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 06:17"]
Lisätään nyt vielä että tuskin kukaan toivoo että mieleltään liian hauraat ihmiset ryhtyvät vanhemmiksi siinä vaiheessa kun eivät koe olevansa siihen valmiita tai todellisuudentaju rupeaa brakaamaan. Jos tässä velakysymyksessä on kyse siitä niin sitten koko keskustelu on ollut turha.
[/quote]
Mielestäsi vanhemmissa, äideissä, ei ole mielenterveysongelmaisia? :D
[/quote]
Miten tämä liittyy asiaan, toki on. Ja kyllä sama koskee niitäkin jotka haluaa vanhemmiksi mutta psyyke ei ole tasapainossa. Kannattaa odottaa lasten hankkimisessa siihen asti että kestää prosessin ilman että mielenterveys rupeaa järkkymään.
[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 10:10"]
[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 10:06"]
[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 06:17"]
Lisätään nyt vielä että tuskin kukaan toivoo että mieleltään liian hauraat ihmiset ryhtyvät vanhemmiksi siinä vaiheessa kun eivät koe olevansa siihen valmiita tai todellisuudentaju rupeaa brakaamaan. Jos tässä velakysymyksessä on kyse siitä niin sitten koko keskustelu on ollut turha.
[/quote]
Mielestäsi vanhemmissa, äideissä, ei ole mielenterveysongelmaisia? :D
[/quote]
Miten tämä liittyy asiaan, toki on. Ja kyllä sama koskee niitäkin jotka haluaa vanhemmiksi mutta psyyke ei ole tasapainossa. Kannattaa odottaa lasten hankkimisessa siihen asti että kestää prosessin ilman että mielenterveys rupeaa järkkymään.
[/quote]
Tuosta olen täysin samaa mieltä! Hirvittää välillä kun kuulee kuinka huolimattomasti suhtaudutaan yllätysraskauksiin ja kuinka lastensuojelu on ylityöllistetty ja uusperheet hylkäävät entisten suhteiden lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 10:07"]
[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 09:52"]
Enpä ole koskaan kuvitellut olevani tälläinen kummajainen kuin täällä esitetään.. Elämä vain on mennyt niin, että olen edelleen 35-vuotiaana lapseton ja parisuhteeton. En ole mitään tietoista päätöstä asiasta tehnyt, mutta elämä vain on kuljetellut siihen suuntaan,ettei minulle lapsia tule. Kaikilla kun se elämä vain ei mene Kuin Strömsössä tietyn kaavan mukaan, vaan joskus ihmiset tekevät toisin kuin yleisesti on tapana. En ole katkera, olenhan saanut elämässä kokea kuitenkin jotain, vaikka en parisuhdetta tai lapsia tule saamaankaan. Jos elämässäni olisin päättänyt aikaisemmin tehdä toisin,niin ehkä minullakin sitten olisi se "normaali" elämä.
[/quote]
Mulla on vähän samankaltaisia kavereita kuin sinä ja heitä on monta. Hirvittää kyllä heidän puolestaan, moni kuitenkin haluaisi mm. sen lapsen, mutta eivät tee mitään asian eteen.
Mä olen porukan ainoa vela ja toisaalta ainoa, joka ajattelee, että tässä ollaan jo pitkälle päälle 3-kymppisiä, että ei sitä aikaa ole enää ikuisesti ja mietin todella pitkään ja joka kantilta, että olenko nyt aivan varma tästä lapsettomuudestani.
Tuntuu, että noi kaverit jotenkin ajattelisivat, että he ovat ikuisesti nuoria, ei haluta vielä miestä vaivoiksi, kun on kivaa sinkkuilla ja töissä on uraputki ja kenellä mitäkin, varsinkaan ei haluta sitä lasta vielä, kun ei haluta niin täysin vielä sitoutua jne jne. Mutta mitäs jos haluaa enemmän kuin yhden lapsen? Ja alkaa sitä ensimmäistäkin väsäämään vasta 4-kymppisenä? Eikö ihmiset enää ajattele lainkaan sitä, että ehkä kaikki ei oikeasti mene kuin siellä Strömsössä ja vaikka moni onkin saanut sen ensimmäisensä 4-kymppisenä, niin kaikilla ei enää tärppää.
Eräs ystäväni on tällainen, 44-vuotiaana alkoi vaihdevuodet ja jäi sitten lapsi tekemättä. Nyt sitten kiukuttelee mulle, kun olen itsekäs enkä tee lapsia vaikka olen nuori, että hän ei enää voi saada ja se on niin väärin. Olisi itse aloittanut ajoissa sen lapsenteon, niin ehkä hänellä olisi nyt se taapero.
[/quote]
Minä en ainakaan kuvittele eläväni ikuista nuoruutta, ihan höpöhöpöä :D Nuorekas olen kyllä, mutta se nyt ei liity asiaan. On ikävä jos jotkut heräävät ajatukseen liian myöhään, mutta enpä usko että heillä niin kova motiivi on sitten ollutkaan. Mitä olen kuullut, vauvakuume on hyvin voimakas halu ja tunne. En tiedä kun en itse ole sitä kokenut.
[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 10:16"]
[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 10:07"]
[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 09:52"]
Enpä ole koskaan kuvitellut olevani tälläinen kummajainen kuin täällä esitetään.. Elämä vain on mennyt niin, että olen edelleen 35-vuotiaana lapseton ja parisuhteeton. En ole mitään tietoista päätöstä asiasta tehnyt, mutta elämä vain on kuljetellut siihen suuntaan,ettei minulle lapsia tule. Kaikilla kun se elämä vain ei mene Kuin Strömsössä tietyn kaavan mukaan, vaan joskus ihmiset tekevät toisin kuin yleisesti on tapana. En ole katkera, olenhan saanut elämässä kokea kuitenkin jotain, vaikka en parisuhdetta tai lapsia tule saamaankaan. Jos elämässäni olisin päättänyt aikaisemmin tehdä toisin,niin ehkä minullakin sitten olisi se "normaali" elämä.
[/quote]
Mulla on vähän samankaltaisia kavereita kuin sinä ja heitä on monta. Hirvittää kyllä heidän puolestaan, moni kuitenkin haluaisi mm. sen lapsen, mutta eivät tee mitään asian eteen.
Mä olen porukan ainoa vela ja toisaalta ainoa, joka ajattelee, että tässä ollaan jo pitkälle päälle 3-kymppisiä, että ei sitä aikaa ole enää ikuisesti ja mietin todella pitkään ja joka kantilta, että olenko nyt aivan varma tästä lapsettomuudestani.
Tuntuu, että noi kaverit jotenkin ajattelisivat, että he ovat ikuisesti nuoria, ei haluta vielä miestä vaivoiksi, kun on kivaa sinkkuilla ja töissä on uraputki ja kenellä mitäkin, varsinkaan ei haluta sitä lasta vielä, kun ei haluta niin täysin vielä sitoutua jne jne. Mutta mitäs jos haluaa enemmän kuin yhden lapsen? Ja alkaa sitä ensimmäistäkin väsäämään vasta 4-kymppisenä? Eikö ihmiset enää ajattele lainkaan sitä, että ehkä kaikki ei oikeasti mene kuin siellä Strömsössä ja vaikka moni onkin saanut sen ensimmäisensä 4-kymppisenä, niin kaikilla ei enää tärppää.
Eräs ystäväni on tällainen, 44-vuotiaana alkoi vaihdevuodet ja jäi sitten lapsi tekemättä. Nyt sitten kiukuttelee mulle, kun olen itsekäs enkä tee lapsia vaikka olen nuori, että hän ei enää voi saada ja se on niin väärin. Olisi itse aloittanut ajoissa sen lapsenteon, niin ehkä hänellä olisi nyt se taapero.
[/quote]
Minä en ainakaan kuvittele eläväni ikuista nuoruutta, ihan höpöhöpöä :D Nuorekas olen kyllä, mutta se nyt ei liity asiaan. On ikävä jos jotkut heräävät ajatukseen liian myöhään, mutta enpä usko että heillä niin kova motiivi on sitten ollutkaan. Mitä olen kuullut, vauvakuume on hyvin voimakas halu ja tunne. En tiedä kun en itse ole sitä kokenut.
[/quote]
No en minäkään kuvitttele eläväni ikuista nuoruutta!! Luuletko että tässä iässä jaksan juosta jossain baareissa! Kun vaan sitä miestä ei ole öytynyt ja itse joutuu itsensä elättämään niin silloin työllä on suuri merkitys elämässä. Ja rahalla. Luuletko, että miehen löytää tuosta vaan? Ensinnäkin olen asunut useassa eri maassa ja niihin ei koskaan ollut aikomus jäädä pysyvästi, niin miksi ihmeessä olisin sieltä miehen hommannut? Tämä ajatusmaailma siitä, että ihminen haluaa elää ikuista nuoruutta, kertoo siitä, ihminen ei todellakaan tiedä mitään sinkkuihmisten elämästä eikä näin ollen lapsettomienkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.08.2013 klo 09:41"]
"Täällä jotkut yleistävät"
"Lapset varmaan ovat ehkä useammin naisen kuin miehen haave. Niin kuin häät ja naimisiinmeno voisi olla useammin naisen kuin miehen haave. Vai?"
Se on fiksua ettet sinä yleistä.
Voin kertoa, että häät ja naimisiinmeno eivät ole koskaan olleet minulle haave, eivät edes toive. Itse asiassa mies aikoinaan halusi naimisiin ja otti nokkiinsa kun minä en suostunut. MInusta koko avioliitto on nykypäivänä instituutio, jossa en koe olevan mitään järkeä. Ei, en taloudellisestikaan, koska kenenkään ei enää nykyään kuuluisi olla kenenkään elättinä. Myöskään avioerossa en olisi vaatimassa puolta yhtään mistään toisen omaisuudesta (omani toki pitäisin itselläni) vaan jos olisin naimisiin mennyt, olisin ehdottomasti vaatinut täyden avioehdon. Avioliitto ei myöskään takaa sen enempää ikuista onnea kuin uskollisuuttakaan. No, hyvät bileet sillä voi saada, paitsi että nekin ovat kaikilla "persoonallisia", joka tarkoittaa että ne ovat samasta muotista, joten riittää kun käy yksissä niin on nähnyt kaikki.
Tässä se on kaiken erilaisen ja erilaisten valintojen rääpimisen perussyy; naisten kuvitellaan unelmoivan pikkulikasta asti jostakin hörhelöistä ja verhosta päässä ja äitiys koetaan naisen korkeimpana saavutuksena. Tokihan jokainen, joka ei ajattele samoin, on epänormaali, koska miljoona kärpästäkään ei voi olla väärässä.
[/quote]
Pointti ei ollut siinä, haluavatko naiset verhon päähänsä, vaan siinä, millaisen vaikutelman sinkkunainen itsestään antaa kuittaillessaan naimisissa oleville naisille (lapsettomille tai äideille) miesten haaveilevan sinkkuudesta ja katuvan naimisiinmenoa. Ja somasti vielä jatkaa "mut minkä mä sille voin et miehet tulee mulle tästä avautumaan". :)
Ne on näitä "olen parempi kuin te muut" - naisia :)
[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 10:27"]
Tämä ajatusmaailma siitä, että ihminen haluaa elää ikuista nuoruutta, kertoo siitä, ihminen ei todellakaan tiedä mitään sinkkuihmisten elämästä eikä näin ollen lapsettomienkaan.
[/quote]
Minä olen tuo, joka tätä pohdiskeli.
Olen siis itse sinkku ja lapseton, ihmettelin niitä kavereita, jotka ovat muuten samassa elämäntilanteessa kuin minä paitsi että haluavat sen lapsen toisin kuin minä. Itse kun aloin ajatella 33-vuotiaana, että mitäs jos haluankin lapsen ja mitäs jos miestä ei löydy, ajattelin, että sitten pitäisi alkaa ottaa selvää mm. keinohedelmöityksestä.
Tajusin vain lopullisesti siinä miettiessäni, että en lasta halua ja jäin vaan miettimään niitä kavereita, jotka ainakin sanovat haluavansa, että tuleeko ne ajatelleeksi, että kohta sitä ei saa enää millään keinoa vaikka haluaisi.
Kuten se mun 44-vuotias kaverini, joka heräsi tähän ajatukseen vasta 40-vuotiaana ja aloitti epätoivoisen miehenmetsästyksen ja kun alkoi miettiä keinohedelmöitystä, tulikin jo luonto vastaan. Nyt hän on sitten katkera, kun ei saanut sitä lasta, jonka oli aina halunnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 20:46"]
[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 20:36"]
Ei tietenkään ole olemassa mitään objektiivista totuutta, mutta joillain on asiasta varmaan huomattavasti realistisempi käsitys kuin toisilla.
[/quote]
Ei ole kyse siitä, kuka tietää enemmän lapsiperheen elämästä vaan siitä, nauttivatko kaikki siitä vai eivät. Sinulle on jostakin syystä vaikea uskoa, että lapsiperheen elämä olisi todella vapaaehtoisesti lapsettomalle jos ei nyt suoranaista kidutusta niin hyvin hyvin epämiellyttävää.
[/quote]
Mistä ihmeestä sä vedät näitä kuvitelmiasi? Minulle ei nimittäin tuota mitään vaikeuksia ymmärtää, että vapaaehtoisesti lapsettomalle olisi todella epämiellyttävää joutua viettämään lapsiperhe-elämää. Älä siis yritä laitella sanoja suuhuni.
Toistetaan nyt vielä kerran (montakohan kertaa tämänkin olen jo ketjuun kirjoittanut?): Jos ei lapsia halua, on se syy sitten ihan mikä tahansa, ei niitä lapsia tietenkään pidä tehdä. Päätös pysyä lapsettomana on ihan yhtä ok kuin päätös haluta lapsia.
Niin mutta kyllä aikuisen pitää tajuta se, että elämässä ei aina kaikkea voi saada, mitä haluaa. Vaikka kuinka haluaisi. Elämä on valintoja. Valinnat vaikuttavat muihin valintoihin ja muuhun elämään. Jos ihminen on elänyt onnellisena 44-vuotiaaksi, niin mistä moinen katkeruus voi syntyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 10:41"]
Elämä on valintoja. Valinnat vaikuttavat muihin valintoihin ja muuhun elämään. Jos ihminen on elänyt onnellisena 44-vuotiaaksi, niin mistä moinen katkeruus voi syntyä?
[/quote]
Juuri noista valinnoista. Jos on aina tiennyt haluavansa äidiksi, se katkeroittaa, kun teki ne 44 vuotta valintoja, jotka estivät sen äidiksi tulemisen.
[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 10:45"]
[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 10:41"]
Elämä on valintoja. Valinnat vaikuttavat muihin valintoihin ja muuhun elämään. Jos ihminen on elänyt onnellisena 44-vuotiaaksi, niin mistä moinen katkeruus voi syntyä?
[/quote]
Juuri noista valinnoista. Jos on aina tiennyt haluavansa äidiksi, se katkeroittaa, kun teki ne 44 vuotta valintoja, jotka estivät sen äidiksi tulemisen.
[/quote]
Jos hän olisi halunnut äidiksi todella todella paljon, hän olisi tehnyt sellaisia valintoja, että se olisi ollut mahdollista! Näin on näreet! Minä halusin asua ulkomailla ja sen eteen tein mitä vain, että se toteutui,miehestä tai lapsesta viis. Jos ihminen oiekasti jotain haluaa,niin sen eteen on valmis tekemään töitä!
[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 21:22"]
[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 18:11"]
Minusta nuo "kamaluudet" ihan realistisia ajatuksia ihmiseltä, joka ei halua lapsia. Tietenkään lapsirakkaat naiset eivät asiaa pysty sisäistämään, koska lapsi on heille onnen lähde.
[/quote]
Mä en vaan voi käsittää, miten yksinkertaisia nämä vela-tyypit oikeasti on. Ja siis ihminen joka ei halua lapsia eikä tee siitä numeroa on ihan ok. Mutta nämä pölvästit jotka täällä hilluu ja riehuu ja selittää millaisia lapset on ja millaista äitien elämä on...
Ihan sama asia, kun joku selittäisi, että kyllä seurustelu ja parisuhde on siis niin kamalaa! Siinä menettää vapautensa, ja sitten joku vaan huutaa ja hakkaa koko ajan, ja koko ajan joutuu tekemään mitä toinen tahtoo ja lässyti lässyti lää. Niin ja koko ajan joutuu pelkäämään, että kuoleeko se siippa nyt jossain baarireissullaan kun alkaa kännissä tapella... Ja että siinä ei kyllä paina mitään se että toinen lässyttää että rakastan sua ja mitä nyt sellaiset seurustelevat ihmiset väittää parisuhteesta saavansa.
Kuulostaako idioottimaiselta????
No velat, ihan samalta kuulostaa teidän älyvapaat mölinät meidän äiti-ihmisten korvissa.
Joo, lapsia ei tarvitse haluta, mutta ei sitä perhe-elämää tarvitse demonisoidakaan, ellei halua tehdä itsestään täysin pelleä.
[/quote]
Juuri meinasin kirjoitta lähes samanlaisen viestin! Vain sillä erotuksella, että näiden tässä ketjussa vouhkanneiden velojen jutut kuulostavat täysin naurettavilta myös tällaisen kiihkoilua karsastavan vapaaehtoisesti lapsettoman korvissa.
Ärsyttää suunnattomasti, kun jotkut kiihkoilijat kuvittelevat, että heidän omat äärimmäiset syynsä pysyä lapsettomina koskisivat muka veloja yleisemminkin. Tuntemani velat (itseni mukaanlukien) kun eivät suinkaan ajttele, että lapsisperhe-elämä olisi jotenkin kamalaa, jopa sharialain alla elämiseen verrattavaa. He vain ovat punninneet eri vaihtoehtoja ja ovat tulleet siihen tulokseen, että heille itselleen elämä lapsettomana on se paras ratkaisu.
No tuo 44-vuotiaan tapaus ei oikeastaan edes liity tähän ketjuun koska se on halunnut alunperin lapsia, velathan ei halua. Toki voi käydä niin että mieli muuttuu sitten liian myöhään. Kun sain pitkästi yli kolmekymppisenä lapsen ja keskustelin suvun julkivelan kanssa vauvan tuomista muutoksista elämään, kuulosti siltä että vela kovasti odotti ja toivoi niitä ikäviä asioita kuulevansa ja oli vähän hämmästynyt kun ei kuullutkaan. Hänellä oli jo neljäkymmentä mittarissa kun esikoisensa syntyi.
[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 10:48"]
Jos hän olisi halunnut äidiksi todella todella paljon, hän olisi tehnyt sellaisia valintoja, että se olisi ollut mahdollista! Näin on näreet!
[/quote]
Olen henk.koht. samaa mieltä, mutta nyt tämä nainen on rakentanut koko elämänsä tuon lapsettomuutensa ympärille, rypee itsesäälissä ja on katkera ja vihainen niille, joilla on lapsia ja varsinkin minun kaltaisilleni, joka ei lapsia edes halua.
En viitsi enää paljoa olla hänen kanssaan edes tekemisissä, koska juttu menee aina siihen miten itsekäs olen, kun en lapsia ole tekemässä, kun hän ei niitä saanut, niin kyllä minun nyt sitten ainakin pitäisi tehdä.
En ole vielä kysynyt, että meinaako hän, että mä tekisin lapsen ja antaisin sen hänelle xD
[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 21:32"]
Mitä olemme tästä ketjusta oppineet:
- Keittiöpsykologi-äitylin mielestä velassa täytyy olla jotakin fyysistä tai psyykkistä vikaa. Lasten haluaminen on normaalia, haluamatta oleminen ei. Niin yksinkertaista se on. Ei naisilla voi olla erilaisia arvoja tai toiveita elämältä. Äidiksi haluaminen on normaalia ja tervettä, siispä velassa on jotain vikaa. Todennäköisesti vika on velan päässä tai hänellä on jotain hirveitä traumoja.
-äidit tietävät millaista on olla vela (eli millaista on kun ei todellakaan koskaan halua kokea raskautta ja elää lapsiperheen vanhempana), mutta velojen käsitykset siitä millaista on olla lapsiperheen äiti ovat aivan vääriä, vaikka velalla olisi lähipiirissään miten paljon äitejä, vaikka lääketiede osaa kertoa että raskauteen ja imetykseen liittyy riskejä jotka jonkun kohdalla aina toteutuvat ja vaikka perhe-elämän ihanuudesta huolimatta lastensuojelutilastot rumenevat vuosi vuodelta. Selvä.
-äityli tietää, että velan syyt lapsettomuudelle ovat huonoja ja naurettavia ja että hänen käsityksensä perhe-elämästä on epärealistisen synkkä. Hän on kykenemätön käsittämään, että velalle ne syyt ovat hyviä ja että äidin tavallisina pitämät lapsiperhearjen jutut olisivat velalle painajaista. Äityli ei millään käsitä, että koska kyse on subjektiivisesta asiasta, velan syyt ovat riittävän hyvät. Jos äitiys lisää empaattisuutta, eräillä tämän ketjun äipillä lähtötilanteen on täytynyt olla miinuksen puolella.
-vela on itsekäs. Äityli ei ole, sillä kaikki tietävät että lapsia tehdään suuresta huolesta kansantalouden kestokykyä kohtaan, ei minkään lisääntymisvietin takia.
-äityli tietää ettei mikään ole niin antoisaa kuin äitiys. Kakkavaippasulkeiset opettavat maailmasta sellaisia syvällisiä totuuksia joita ei opi edes tohtorikoulussa. Uhmaikäisen komentelija kelpaisi johtamaan vaikka suuryritystä. Mikään määrä vapaaehtoistyötä ei ole yhtä epäitsekästä kuin oman hellanteltun hoitaminen- tai lastenvahdin hankkiminen siksi aikaa kun äipän on pakko päästä rentoutumaan. Mikään päämäärä elämälle ei ole yhtä ylevä kuin pukata maailmaan pala perimäänsä ja siirtää sille äiskän viisaus.
Selvä...
-79-
[/quote]
Loistava yhteenveto. Nyt kun vielä, pikku veluli (sallithan varmasti tämän söpön kutsumanimen, kun itsekin kutsuit lapsia saaneita naisia äityleiksi) kerrot, missä ketjun viesteissä on väitetty listaamiasi asioita.
Niin, ei taida onnistua. Satuilit siis omiasi. Mikä saa sinut tekemään moista, pikku veluli? Ymmärrän toki, että "todistaakseen" kuinka vapaaehtoinen lapsettomuus vaatii paljon ja kuinka rumaa kohtelua velat saavatkin kestää empatiakyvyttömien äitylien puolelta, pitää turvautua satuiluun. Oikeassa elämässä kun velan päätös pysyä lapsettomana ei herätä sen kummenpaa huomiota tai paheksuntaa. (Tai no ehkä nuo "aidon velan" hengenheimolaiset, hihhuliuskovaiset, saattavat paheksua sitä, ettei joku haluakaan lisääntyä ja täyttää maata.)
[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 23:28"]
Josta me päästäänkin alkuperäiseen aiheeseen. Jos itsetuntemus on huipussaan, ei sen myöntäminen muille voi olla NIIN vaikeaa, kun aloitus antaa ymmärtää. Ei mitään "mitä se sulle kuuluu"-vastauksia, vaan rohkeasti vaan kertomaan, että lapsia ei tule kun ei tahdota. Siihen smalltalkiin siis. Kyllä se siitä! Onnea valitsemallasi tiellä!
[/quote]
Onko teillä lapsia? - Ei.
Koskas aiotte hankkia? - Ei koskaan.
Kyllä se sinun mielesi vielä muuttuu, kun tuota ikää tulee lisää. - Ei muutu.
Äläs nyt, kyllä jokainen nainen haluaa lapsia.
- Noh, minä en ole jokainen nainen enkä niitä halua.
Ja tässä kohtaa mulla palaa käämi.
Äläs nyt, kyllä jokainen nainen haluaa lapsia.
- Noh, minä en ole jokainen nainen enkä niitä halua.
Niinhän sinä vielä luulet, mutta odotas vaan, kun pidät sitä omaa lasta sylissäsi, niin...
- Voi kuule, todennäköisyys sille, että mä pitäisin koskaan omaa lasta sylissäni, on hyvin epätodennäköinen. Ensinnäkin mulla on endometrioosi. Tiedätkö mikä se on? Luultavasti et. Eli siinä mulla kasvaa tonne pitkin poikin sisuskaluja sellaista lonkeromaista itvaketta, joka estää sen raskautumisen aika tehokkaasti. On muuten myös ihan törkeän kivuliasta ilman oikeaa lääkitystä. Ennen oikeaa hormonihoitoa vielä valuin sellaista ällöttävää veristä limaa miltei päivittäin. Ja sitten ne hormonit, ne hormonit lisäksi estää myös aika hyvin mua tulemasta raskaaksi. Lisäksi mut on vielä sterilisoitu eli vedetty piuhat solmuun ja poikki oikein huolella. Eli mulla on kolminkertainen vahvistus sille, että niitä lapsia ei tule, joten voisitko mahdollisesti uskoa, että ei, mulle ei tule sitä omaa kääröä, koska mua ei kiinnosta.
Ja toki vielä se parisuhde, oliko teillä auvoisaa miehesi/vaimosi kanssa se pikkulapsiaika? Kumpikaan ei ravannut vieraissa ja rakkaus kukoisti ja parisuhde voi hyvin. Mä olen nähnyt ihan tarpeeksi eronneita pariskuntia, jotka on sinnitteleet sen pahimman lapsiajan ja sitten eronneet, kun lapset on kouluiässä, ainiin, taisi sullakin lähteä mies/vaimo vetämään, kun teidän esikoinen oli 10-vuotias. Joten miksi ihmeessä mä haluaisin toistaa samat virheet kuin sinä?
Todellisuudessa mua harmittaa tossa keskustelussa eniten niiden puolesta, jotka haluavat lapsia, mutta jotka eivät voi saada. Olen 35-vuotias nainen, monivuotisessa parisuhteessa. Eiköhän meillä oikeasti olisi lapsia tai ainakin tulossa, jos sellaisia haluaisimme/saisimme? Eli on aivan äärimmäisen epäkohteliasta lähteä tenttaamaan tuollaisesta asiasta ja niinpä olen sitten yrittänyt niille jankkaajille olla niin törkeä, että ehkä seuraavalla kerralla, kun taas tapaavat lapsettoman naisen, tajuavat pitää suunsa kiinni.