Lue keskustelun säännöt.
Vapaaehtoinen lapsettomuus vaatii oikeasti paljon!
30.07.2013 |
Vapaaehtoinen lapsettomuus vaatii luonteenlujuutta. Siis sitä, ettei lähde vastentahtoisesti lapsentekoon "koska muutkin ja se kuuluu asiaan". Että oikeasti kuuntelee omaa sydäntään ja toimii sen mukaan. Sosiaaliset paineet ovat nimittäin todella kovat, kun ystävä toisensa jälkeen ilmoittaa raskaudestaan ja anoppikin kärttää lapsenlapsia. Toki monesta ystävästä tietää, että perheen perustaminen on suunnitelmissa ja se on toki ihan mahtavaa, kun sellaisen saavat. Mutta sitten on niitä, jotka ovat olleet "veloja" ja joiden kanssa on lapsettomuusvalinnasta paljon juteltu. Heihin on tavallaan tukeutunut ja miettinyt, että ollaan samassa veneessä. Hekin kun lopulta kuitenkin päätyvät lapsia hankkimaan, niin alkaa olla sellainen "last woman standing" -fiilis... En tunne enää ketään muuta pariskuntaa, joka ajattelisi samalla tavalla kuin minä ja mieheni. Eikä olla edes vielä nelikymppisiä.
Kommentit (670)
Ja vielä jatkaakseni (viestiä 255), aina löytyy ihmettelijöitä. Kun asuu puolison kanssa yhdessä, kysellään että miksi ette mene kihloihin. Kun ollaan kihloissa, kysellään milloin menette naimisiin. Kun mennään naimisiin, kysellään milloin tulee lapsia. Kun on yksi lapsi, kysellään miksi vain yksi. Ja jos on kolme lasta, niin joku löytää siitäkin epäkohdan, onhan se nyt epäekologista lisääntyä tuossa määrin.
AINA löytyy märisijöitä. AINA löytyy kummeksujia. Niille ei vain pidä antaa liian suurta valtaa elämässään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On vastuullista olla hankkimatta lapsia jos ei halua niitä. Itse äitinä arvostan ihmisiä jotka ovat rohkeita tekemään omat ratkaisunsa.
Vela-raukat saa paskaa niskaansa ja miehet ei saa? (viittaus yhteen edelliseen viestiin ei näköjään toimi). No kai sitä saa kun pyytää. En ole kuullut kenenkään miehen hehkuttavan sitä kuinka ihanaa on olla lapseton, varsinkaan lapsellisten edessä ja lapsia käsittelevän lehden keskustelupalstalla. Varsinkin tuo, että vela hyppää vauva-lehteen, ei ole kovin tervettä mielestäni.
[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 01:34"]
En ole kuullut kenenkään miehen hehkuttavan sitä kuinka ihanaa on olla lapseton, varsinkaan lapsellisten edessä ja lapsia käsittelevän lehden keskustelupalstalla.
[/quote]
Todennäköisesti olet, jos olet palstaa yhtään pidempään seurannut.
Täytyy sen verran kommentoida tätä ketjua lukeneena, että on järjen köyhyyttä sanoa vapaaehtoisesti lapsettomalle mm. viesteissä mainittuja: "olet itsekäs, et osaa kantaa vastuuta, kuolet vanhana yksin kun lapset ei pidä huolta, et tiedä mitä menetät".
Ihan oikeasti, aikuiset naiset? Näitä juttuja kun luki, niin tuntuu että voi kyllä ihmiskunnan toivon heittää kun ollaan kuitenkin Suomessa jonka pitäisi olla sivistysmaa, joten olettaisi että suurimmalla osalla olisi edes vähän jotain korvien välissä. Meillä on kuitenkin koulutus ja sangen kehittynyt yhteiskunta, voin vain kuvitella mitä se ihmisten älykkyystaso monissa muissa maissa on. Eikö voisi pikkuisen ottaa niitä aivoja mukaan keskusteluun, niin olisi varmaan mielekkäämpää monelle jonkin lapsellisen eipäs-juupas jankkauksen sijaan... Muutamia ihan fiksujakin lauseita tuli mutta vähemmistöönhän ne jäivät valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 23:24"]
Minulla ei ole omia lapsia, enkä ole itse kokenut lapsiperhe-elämää. En ole kokenut myöskään sokerijuurikkaan viljelijän elämää. Tiedän kuitenkin eri syistä kummastakin aiheesta aika paljon. On hämmästyttävää, miten paljon voi saada selville koulutuksen, työn, uteliaisuuden, havainnoinnin, kuuntelemisen ja tiedonhakutaitojen avulla. Tietojeni ja itsetuntemukseni perusteella pidän erittäin todennäköisenä, että sen enempää sokerijuurikkaan viljely kuin lapsiperheen elämä eivät tekisi minua onnelliseksi. Täysin varmaksi tätä asiaa ei voi tietää, mutta varmuuteni on vähintään samaa luokkaa kuin naisella, joka on sisimmässään aina tiennyt haluavansa äidiksi.
Päätös vanhemmuudesta tehdään aina ilman omakohtaista kokemusta. Kaikki nykypäivän vanhemmat ovat kuitenkin kyenneet tämän vaillinaisen tiedon perusteella päättämään, että he haluavat vanhemmaksi. Minusta on itsestäänselvää, että saman tiedon perusteella voi perustellusti päätyä myös päinvastaiseen ratkaisuun. Oikean valinnan tekeminen kysyy ennen muuta tietoa siitä, mitä haluaa elämältä, mistä tietää tulevansa onnelliseksi, mitä asioita pitää tärkeänä ja millaisia ominaisuuksia itsellään on. Toisin sanoen itsetuntemusta.
[/quote]
Vaikka miten kouluttautuisi, tekisi työtä, olisi utelias, havainnoisi, kuuntelisi ja hakisi tietoa, jää silti kauas niistä onnen ja rakkauden kokemuksista, joita lapsen vanhempana olemisesta saa. Teoria ja kokemus ovat tässä hämmästyttävän kaukana toisistaan.
[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 02:14"]
Vaikka miten kouluttautuisi, tekisi työtä, olisi utelias, havainnoisi, kuuntelisi ja hakisi tietoa, jää silti kauas niistä onnen ja rakkauden kokemuksista, joita lapsen vanhempana olemisesta saa.
[/quote]
Ai kuten näistä: http://www.dailymail.co.uk/femail/article-2303588/The-mother-says-having-children-biggest-regret-life.html
On oikeasti todella naiivia ja epärehellistä väittää, että vanhemmuus tuo kaikille onnen ja rakkauden kokemuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 23:13"]
[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 23:09"]
[
Puhut ristiin. Lapset rajoittaisivat elämääsi, ja koska tiedät olevasi onnellisempi näin, se tarkoittaa, että et halua lasten aiheuttamia rajoituksia ja viittaat samalla kintaalla niille lukuisille eri tavoille, joilla lapset voisivat tehdä sinut(kin) onnelliseksi. Mutta sama sinänsä minulle. Logiikka nyt vaan ei ihan ole kohdillaan.
[/quote]
Mikä tässä on epäloogista?
[/quote]
En edes tajua miksi yritän jankkaajalle vastata mutta...
Tyyppi sanoo, ettei hänen lapsettomuutensa perustu siihen että vanhemmuus rajoittaisi elämää, vaan siihen, että tuntee vahvasti olevansa onnellisempi ilman lapsia -> tyyppi olettaa, että vanhemmuuden tuomat rajoitukset tekisivät onnettomaksi.
[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 02:31"]
Tyyppi sanoo, ettei hänen lapsettomuutensa perustu siihen että vanhemmuus rajoittaisi elämää, vaan siihen, että tuntee vahvasti olevansa onnellisempi ilman lapsia -> tyyppi olettaa, että vanhemmuuden tuomat rajoitukset tekisivät onnettomaksi.
[/quote]
Missä tuossa esitetään se ajatus, että juuri vanhemmuuden rajoitukset tekevät kirjoittajan onnettomaksi? Kyllä vanhemmuus voi tehdä velan onnettomaksi hyvin monella tapaa. Jo se, että joutuu joka päivä tekemään asioita, joita ei lainkaan halua tehdä, on omiaan heikentämään onnellisuutta. Itse varmaankin kyllä selviäisin lapsiperhe-elämästä siinä missä kulissiavioliitostakin, mutta se olisi teeskentelyn ja itsepetoksen täyteistä elämää, jonka pyrin parhaani mukaan välttämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 02:19"]
[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 02:14"]
Vaikka miten kouluttautuisi, tekisi työtä, olisi utelias, havainnoisi, kuuntelisi ja hakisi tietoa, jää silti kauas niistä onnen ja rakkauden kokemuksista, joita lapsen vanhempana olemisesta saa.
[/quote]
Ai kuten näistä: http://www.dailymail.co.uk/femail/article-2303588/The-mother-says-having-children-biggest-regret-life.html
On oikeasti todella naiivia ja epärehellistä väittää, että vanhemmuus tuo kaikille onnen ja rakkauden kokemuksia.
[/quote]
Väitinkö niin? Väittikö tuo Daily Mailin äitikään niin? Sanoihan hän itsekin jutussaan "We shared many happy times together" ja väitti rakastaneensa lapsia, vaikka onkin aina ajatellut että elämä pelkästään miehen kanssa olisi ollut aina parempaa. Toivottavasti tiedonjanoisena ihmisenä luet myös toisenlaisista kokemuksista, jotka edustavat äitinä olemisen valtavirtaa.
Mikä on äitinä olemisen valtavirta? Eikö jokainen nainen ole yksilö, myös äitinä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 03:07"]
Toivottavasti tiedonjanoisena ihmisenä luet myös toisenlaisista kokemuksista, jotka edustavat äitinä olemisen valtavirtaa.
[/quote]
Miksi? Tunnen itseni tarpeeksi hyvin tietääkseni, että tuon naisen kuvailema elämänkulku on suurin piirtein parasta, mitä voisin äitiydeltä odottaa. Todennäköisesti kuitenkin vain hylkäisin perheeni, jos jostakin syystä tuohon tilanteeseen joutuisin. Muiden ihmisten äitiyskokemuksista en ole kiinnostunut, enkä niihin ole ottanutkaan kataa.
Täytyy sanoa, että luen ahdistuneena tätä keskustelua. Olen raskaana, enkä lainkaan varma siitä, sopiiko äitiys minulle. Jo tämä itsemäärämisoikeuden menettäminen odotusvaiheessa tuntuu ahdistavalta. Mies voi jatkaa elämäänsä kuten ennen, mutta minulla jokainen minuutti on erilailla kuin ennen. Olo ei ole hyvä, harrastukset ovat jääneet, syöminen vaikeaa ja rajoittunutta. Koko minuuteni on kukistettu sisälläni elävän parasiitin vuoksi.
En ole lainkaan varma, oliko tähän järkeä ryhtyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 03:48"]
Täytyy sanoa, että luen ahdistuneena tätä keskustelua. Olen raskaana, enkä lainkaan varma siitä, sopiiko äitiys minulle. Jo tämä itsemäärämisoikeuden menettäminen odotusvaiheessa tuntuu ahdistavalta. Mies voi jatkaa elämäänsä kuten ennen, mutta minulla jokainen minuutti on erilailla kuin ennen. Olo ei ole hyvä, harrastukset ovat jääneet, syöminen vaikeaa ja rajoittunutta. Koko minuuteni on kukistettu sisälläni elävän parasiitin vuoksi.
En ole lainkaan varma, oliko tähän järkeä ryhtyä.
[/quote]
En osaa sanoa sinulle mitään järkevää, mutta toivon sinulle hyvää odotusaikaa ja että kaikki sujuu hyvin jatkossa. Et varmaan olisi raskaana jos et todella haluaisi lasta?
Ehkäpä palstan äidit voivat auttaa, jos heillä on myös ollut vastaavia tuntemuksia raskauden aikana?
Täytyy sanoa, että luen ahdistuneena tätä keskustelua. Olen raskaana, enkä lainkaan varma siitä, sopiiko äitiys minulle. Jo tämä itsemäärämisoikeuden menettäminen odotusvaiheessa tuntuu ahdistavalta. Mies voi jatkaa elämäänsä kuten ennen, mutta minulla jokainen minuutti on erilailla kuin ennen. Olo ei ole hyvä, harrastukset ovat jääneet, syöminen vaikeaa ja rajoittunutta. Koko minuuteni on kukistettu sisälläni elävän parasiitin vuoksi.
En ole lainkaan varma, oliko tähän järkeä ryhtyä.
Kirjoittajan 270 viesti minuutensa kukistumisineen kuulostaa nyt kyllä niiiiin ketjussa kirjoittelevan velan tekstiltä, mahtaakohan olla aito edes. Ei silti ettenkö uskoisi sisällön olevan mahdollinen, mutta kuinka sattuikaan että kirjoittaja kanavoi just tismalleen samaa kirjoitustyyliä. Kerro lisää yksityiskohtia, sitä enne
n pikkuisen epäilyttää koko viesti.
Neuvoksi sanoisin että tästä se alkaa heittäytymisen opettelu. Raskaudessa on ja tulee olemaan monenlaisia vaiheita, mutta kaikki ne menee nopeasti ohi. Muistan omasta raskaudesta että joka päivä oli uusi vaiva. Itse en raskaana ollessa muodostanut erityisen syvää tunnesidettä sikiöön, se tuli sitten myöhemmin kun lapsi oli syntynyt eikä eikä silloinkaan heti. Aluksi mulla oli vain vahva ja käytännöllinen suojelunhalu, ehkä vasta esikoisen ollessa puoivuotias havahduin siihen että sydän ihan pakahtuu rakkaudesta. Ja tuollaiset parasiittiajatukset kyllä kehotan jättämään pois. Mieluimmin kannattaa mietiskellä ja nimetä omia pelkoja ja epäiyksiä kuin heijastaa niitä lapseen. Kasvaa aikuiseksi ja ajatella että jossittelu on tässä vaiheessa turhaa, vatsassa on uusi elämä ja siitä lähdetään. Anna itsellesi aikaa, muutos on iso mutta onneksi odotusaikakin on pitkä. Jos voi kovasti pahoin ei tietenkään huvita oikein mikään, mutta sekin menee aikanaan ohi.
Aikaa olisi vielä muutama viikko aborttiinkin. Sen pyörittely päässä saa kokoajan enemmän sijaa. Koko raskaus ahdistaa kokoajan enemmän ja enemmän. Tuntuu, että minuus on poissa ja tilalla on joku kone tai robotti, jonka elintehtävä on toisen elättäminen. En osaa tätä paremminkaan avata. En ole koskaan kokenut vauvakuumetta tai erityistä halua lapseen. Suostuin ja innostuin ajatuksesta kun mies sitä ehdotti. Nyt en enää tiedä. Ahdistuneena itkeskelen.
Anteeksi jos aihe on niin tabu, että heti epäillään velaksi.
270
Jaa että raskaus on niin alkuvaiheessa että vielä voisi viikkoja tehdä abortin mutta "harrastukset ovat jääneet"? Right. Sori nyt vaan mutta en usko että tämä viesti on aito enkä siksi jaksa nyt oikein kerätä sympatiaa. Jos olet ihan oikeasti tosi sekaisin että minuutesi on poissa ja tilalla on robotti niin sitten suosittelen että teet abortin koska ihan selvästi on kyse hoitoa vaativasta mt-ongelmasta joka tapauksessa. Et ole terve ja siinä olen kyllä täysin samaa mieltä että pään pitää olla kasassa ennenkuin voi ryhtyä vanhemmaksi. Eli abortti on varmasti oikea ratkaisu ja sen jälkeen ammattiapu.
Lisätään nyt vielä että tuskin kukaan toivoo että mieleltään liian hauraat ihmiset ryhtyvät vanhemmiksi siinä vaiheessa kun eivät koe olevansa siihen valmiita tai todellisuudentaju rupeaa brakaamaan. Jos tässä velakysymyksessä on kyse siitä niin sitten koko keskustelu on ollut turha.
Ehkäpä tässä tarkoitettiin sanoa, että vaatii paljon elää lapsettomana maailmassa, jossa lasten hankkiminen on normi. Mutta näinhän se on monen muunkin epänormaalina pidetyn asian kanssa. Ei kai esim. homous itsessään vaadi paljon vaan pikemminkin eläminen homona yhteisössä, jossa homoutta oudoksutaan.
Itsekin olen vela. Ehkä olen säästynyt paljolta, koska olen vielä suht nuori ja en ole kauheasti tekemisissä kaukana asuvien sukulaisten kanssa, yhteyttä pidän oikeastaan vain vanhempien, pikkuveljien, mummon sekä tädin ja tämän puolison (jotka itsekin veloja) kanssa. En siis joudu sukujuhlissa ym. tilaisuuksissa kysymystulvan uhriksi :) Töissä meitä on kymmeniä naisia, on suurperheen äitejä, yhden lapsen äitejä, yksinhuoltajia, vastoin tahtoaan lapsettomia ja vapaaehtoisesti lapsettomia ja/tai naimattomia. Laidasta laitaan. Eikä ketään syrjitä tai oudoksuta erilaisista elämäntyyleistä.
Toki vapaaehtoista lapsettomuutta saatetaan ihmetellä. Mutta ei tuo ihmettely läheskään aina ole ilkeämielistä vaan vähän samantapaista kuin joka syntyy kun ilmoitan etten juo kahvia.
Olen samaa mieltä muutaman kommentoijan kanssa, että velat saattavat itse muodostaa velaudestaan suuremman "ongelman", kuin se onkaan. Ketä sinun elämänvalinnat jaksavat oikeasti hirveästi huolettaa? Kenelle sinun vapaaehtoinen lapsettomuus on ongelma ja miksi? Kenelle se loppupeleissä edes kuuluu?
Tai jos se jollekulle on ongelma ja ihminen vetää koripallon sieraimeen sinun erilaisuutesi tähden, niin eikö vika ole silloin pikemminkin hänessä, ei sinussa? Minusta ihmisen omassa elämässä on jotakin pielessä silloin, kun hän jaksaa vatvoa, saati sitten loukkaantua siitä, ettei kaikki eläkään samalla tavalla.
Kyllähän näitä suppean maailmankuvan omaavien ihmisten aivopieruja silloin tällöin kuulee tyyliin "et ole akateeminen, olet siis tyhmä" tai "et halua lapsia, olet siis itsekäs". Mutta se kertoo enemmän kommentoijasta kuin kommentoinnin kohteesta.