Vapaaehtoinen lapsettomuus vaatii oikeasti paljon!

Minkä ikäisiä te velat olette? En ole tavannut vielä yhtään velaa, joka ei olisi muuttanut mieltään siinä nelissäkymmenissä viimeistään.

[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 23:43"]

Onko veloilla jotain vastaavanlaista keskustelupalstaa, jolla tällainen äityli voisi käydä vastavuoroisesti valistamassa, kuinka elämä ilman lapsia on vielä kamalampaa kuin elämä sharia-lain alaisena tai thaimaalaisena prostituoituna?

[/quote]Se, että sharia-lain alla eläminen on jollekulle velalle mieluisampi vaihtoehto kuin lasten hankkiminen, ei tarkoita eikä pidä sisällään oletusta, että sama pitäisi paikkaansa muiden ihmisten kohdalla. Voit ihan hyvin valita mieluummin sen perhe-elämän. :)

Olen itsekin lapseton, mutta ihmettelen, miksi tästä aiheesta pitää tulla avautumaan nimenomaan vauva-foorumille?

Olen itsekin lapseton, mutta ihmettelen, miksi tästä aiheesta pitää tulla avautumaan nimenomaan vauva-foorumille?

[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 23:44"]

Minkä ikäisiä te velat olette? En ole tavannut vielä yhtään velaa, joka ei olisi muuttanut mieltään siinä nelissäkymmenissä viimeistään.

[/quote]

Mä tunnen yhden. Ei sillä tosin ollut miestäkään. Mutta kissallensa oli "äiti", joka jaksaa mua naurattaa aina vaan.

[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 23:44"]

Minkä ikäisiä te velat olette? En ole tavannut vielä yhtään velaa, joka ei olisi muuttanut mieltään siinä nelissäkymmenissä viimeistään.

[/quote]

Minä olen tavannut useita.

Mun on kyllä pikkasen vaikea uskoa että kukaan kysyisi oikeasti että Millainen nainen ei halua lapsia. Omina vela-aikoinani en muista että olisin ikinä törmännyt mihinkään tuollaiseen. Tai voi olla etten muista koska mulle oli kyllä ihan sama mitä ihmiset siitä asiasta ajatteli enkä epäröinyt sanoa ettei tule lasta koska ei huvita. Sen muistan että yksi raskautumisvaikeuksista kärsivä nainen tuomitsi aika jyrkästi mutta en kyllä piitannut siitäkään. Jälkeenpäin lähinnä harmittaa oma herkkyyden puute kun asia oli toiselle kipeä.

[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 14:18"]

10) ei jatkuvaa huolta täysin riippuvaisesta ihmisolennosta. Vauvaikäinen on avuton, taapero on rasittava, uhmaikäinen sietämätön, kouluikäinen hankala, teini-ikäinen pahimmassa tapauksessa täysi katastrofi. Aikuistuttuaan ne sekoilevat parisuhteissa, pummaavat vanhemmilta vieläkin rahaa, kadehtivat sisariaan ja muuttavat joka tapauksessa kauas vanhemmista joiden vanhuudenturva niiden piti olla.

[/quote]

Tosiaan en ymmärrä niitä jotka hankkivat lapsia vanhuuden turvaksi. Minun työpaikalla on eläkeikäinen nainen joka jaksaa puhua siitä miten hankki lapset jotta on joku joka tulisi katsomaan ja hoitamaan häntä sitten kun on vanha, kas kumma kun tyttärensä muutti Australiaan ja käy perheineen täällä maksimissaan kerran kolmessa vuodessa, ja poikansa muutti Amerikkaan eikä edes haaveile perheestä ja käy täällä vain joka toinen vuosi. Ironista?

[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 23:48"]

Mun on kyllä pikkasen vaikea uskoa että kukaan kysyisi oikeasti että Millainen nainen ei halua lapsia.

[/quote]

Tuota on kysytty minulta, samoin vanhaa klassikkoa "Onko vikaa yläpäässä vai alapäässä?" Firman pikkujouluissa molemmat kerrat.

[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 23:50"]

[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 14:18"]

10) ei jatkuvaa huolta täysin riippuvaisesta ihmisolennosta. Vauvaikäinen on avuton, taapero on rasittava, uhmaikäinen sietämätön, kouluikäinen hankala, teini-ikäinen pahimmassa tapauksessa täysi katastrofi. Aikuistuttuaan ne sekoilevat parisuhteissa, pummaavat vanhemmilta vieläkin rahaa, kadehtivat sisariaan ja muuttavat joka tapauksessa kauas vanhemmista joiden vanhuudenturva niiden piti olla.

[/quote]

Tosiaan en ymmärrä niitä jotka hankkivat lapsia vanhuuden turvaksi. Minun työpaikalla on eläkeikäinen nainen joka jaksaa puhua siitä miten hankki lapset jotta on joku joka tulisi katsomaan ja hoitamaan häntä sitten kun on vanha, kas kumma kun tyttärensä muutti Australiaan ja käy perheineen täällä maksimissaan kerran kolmessa vuodessa, ja poikansa muutti Amerikkaan eikä edes haaveile perheestä ja käy täällä vain joka toinen vuosi. Ironista?

[/quote]

Joo, näin varmaan käy kaikille tosiaan. Omassa suvussa on lapsettomaksi jääneitä eikä se ole varsinaista juhlaa siinä vaiheessa kun mies on kuollut jo vuosia sitten eikä ole oikeasti juuri ketään ja voimat rupeaa ehtymään niin ettei enää jaksa juosta missään.

[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 21:32"]

Mitä olemme tästä ketjusta oppineet:

- Keittiöpsykologi-äitylin mielestä velassa täytyy olla jotakin fyysistä tai psyykkistä vikaa. Lasten haluaminen on normaalia, haluamatta oleminen ei. Niin yksinkertaista se on. Ei naisilla voi olla erilaisia arvoja tai toiveita elämältä. Äidiksi haluaminen on normaalia ja tervettä, siispä velassa on jotain vikaa. Todennäköisesti vika on velan päässä tai hänellä on jotain hirveitä traumoja.

-äidit tietävät millaista on olla vela (eli millaista on kun ei todellakaan koskaan halua kokea raskautta ja elää lapsiperheen vanhempana), mutta velojen käsitykset siitä millaista on olla lapsiperheen äiti ovat aivan vääriä, vaikka velalla olisi lähipiirissään miten paljon äitejä, vaikka lääketiede osaa kertoa että raskauteen ja imetykseen liittyy riskejä jotka jonkun kohdalla aina toteutuvat ja vaikka perhe-elämän ihanuudesta huolimatta lastensuojelutilastot rumenevat vuosi vuodelta. Selvä.

-äityli tietää, että velan syyt lapsettomuudelle ovat huonoja ja naurettavia ja että hänen käsityksensä perhe-elämästä on epärealistisen synkkä. Hän on kykenemätön käsittämään, että velalle ne syyt ovat hyviä ja että äidin tavallisina pitämät lapsiperhearjen jutut olisivat velalle painajaista. Äityli ei millään käsitä, että koska kyse on subjektiivisesta asiasta, velan syyt ovat riittävän hyvät. Jos äitiys lisää empaattisuutta, eräillä tämän ketjun äipillä lähtötilanteen on täytynyt olla miinuksen puolella.

-vela on itsekäs. Äityli ei ole, sillä kaikki tietävät että lapsia tehdään suuresta huolesta kansantalouden kestokykyä kohtaan, ei minkään lisääntymisvietin takia. 

-äityli tietää ettei mikään ole niin antoisaa kuin äitiys. Kakkavaippasulkeiset opettavat maailmasta sellaisia syvällisiä totuuksia joita ei opi edes tohtorikoulussa. Uhmaikäisen komentelija kelpaisi johtamaan vaikka suuryritystä. Mikään määrä vapaaehtoistyötä ei ole yhtä epäitsekästä kuin oman hellanteltun hoitaminen- tai lastenvahdin hankkiminen siksi aikaa kun äipän on pakko päästä rentoutumaan. Mikään päämäärä elämälle ei ole yhtä ylevä kuin pukata maailmaan pala perimäänsä ja siirtää sille äiskän viisaus. 

Selvä...

-79-

[/quote]

PIti oikein kaivaa tämän vela-vekkulin kirjoitus, kun se oli olevinaan niiiiiin älyllinen, mutta ihan samaa pikkunokkelaa sanailua kuin kaikki muukin.

Ihan vaan vinkkinä: jos haluaa hirveää suitsutusta ihan mielettömän erityisestä valinnasta olla lapseton ( jota tällä hetkellä suomessa vain n 20-25% naisista on, eli ei kovin uniikkia), niin kannattaa mennä sinne velojen märinä-palstoille pyörimään oman navan ympärille ja parjaamaan lapsia.

VAUVA-lehden av-palsta ei ole siihen paras paikka, vaikka suomen mielenkiintoisin keskustelupalsta onkin, kiitos Äitien, ei täällä notkuvien lassukka-miesten tai yhtä säälittävien velojen.

Ja ihan tavallinen lapseton nainen, jolla ei ole mitään ongelmaa olla juuri mitä on, ei hetkauta suuntaan eikä toiseen. Mutta nämä itsensä korostaja-velat, jotka siis joutuu joka päivä lähikaupassa ja metrossakin vastailemaan järkyttävään uteluun lapsettomuudestaan, niitä en jaksa.

Ihan vinkkinä, tiedättekö me äiti-ihmisetkin joudutaan vastailemaan jatkuvasti ties mihin kysymyksiin. Miksi lapsia on yksi, miksi kaksi, tai miksi kolme? Vieläkö sitä tyttöä yritetään, kun on kolme poikaa jne. Sellaista se katsokaas on.

Ihan vinkkinä, kasvattakaa itsellenne itsetunto, niin ei tarvitse märistä joka paikassa. Ja kyllä se nyt vaan on luonnonvastaista, että ihminen ei halua jälkikasvua. Mutta kysymys kuuluukin MITÄ SITTEN??  Helpommalla pääsee, kun toteaa olevansa luonnonoikku. Niin minäkin olen, tosin eri asiassa kuin äitiys. Ja ylpeä siitä. Miksi te ette pysty pitämään valintaanne positiivisena asiana ilman että koko ajan tarvitsee selitellä kuinka olette säästäneet itsenne hirveiltä asioilta, eli suomeksi sanottuna Rakkaudelta. Siitähän vanhemmuudessa on pohjimmiltaan kysymys.

[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 23:57"]

Omassa suvussa on lapsettomaksi jääneitä eikä se ole varsinaista juhlaa siinä vaiheessa kun mies on kuollut jo vuosia sitten eikä ole oikeasti juuri ketään ja voimat rupeaa ehtymään niin ettei enää jaksa juosta missään.

[/quote]

Minun suvussani on lapsettomaksi jäänyt kahdeksankymppinen nainen, jolla on edelleen yllättävän laaja ystäväpiiri, hyvät välit rivarinsa asukkaisiin, luotettu asianhoitaja ja aivan mahtava elämänasenne. Sairauksiaan ei toki voi valita, mutta aika paljon on myös itsestä kiinni, millaisiksi omat vanhuusvuodet muodostuvat. Lasten hankkiminen ei nykyisin ole oikein tae mistään.

Kun oma isoisäni kuoli vastikään, mietin tosiaan, millainen vanhuus on lapsettomalla. Kuka käy sairasvuoteella, kuka hoitaa asioinnin viranomaisten kanssa, kuka tappelee vanhan omaisen pompottelua vastaan? Kyllä ne ovat aina ne lapset, ei koskaan kukaan muu sukulainen. Puoliso vanhenee myös samaan tahtiin. Ystävät vanhenevat ja he tukeutuvat omiin perheisiinsä.

Kun isoisäni kuoli, hänen lapsensa olivat järjestäneet sairaalaan kuolinvuoteelle vuorot, ettei hänen tarvinnut olla yölläkään yksin. Kuka valvoo lapsettoman vuoteella? Aina lapset eivät huolehdi, mutta useimmissa tapauksissa sentään jotenkin.

Oletpas sinä vihainen, 245. Mistä tuollainen reaktio? Minusta tuo oli ihan hauskasti keskustelua ironisoinut yhteenveto. En ymmärtänyt siitä pahoittaa mieltäni, vaikka äiti olenkin. Suosittelen sinua ottamaan vähän rennommin jatkossa. Ei äitiys mikään pyhä lehmä ole, eikä lapsettomuudessa tosiaan ole mitään vikaa. Hyvä vain, jos onnistuu löytämään itselleen oikean tien.

Olen toistaiseksi ainakin vapaaehtoisesti lapseton, enkä koe oikeastaan vielä 32-vuotiaanakaan mitäään mielenkiintoa omaan lapseen. Sen sijaan mielestäni on ihanaa, että ihmiset jotka toivovat lapsia, saavat niitä. En myöskään koe varsinaista ahdistusta siitä, jos multa kysytään onko lapsia vai ei. Ehkä juuri sen takia, että olen tähän saakka ollut varsin sinut asian kanssa.

Tässä ketjussa on puolin ja toisin hirveitä ylilyöntejä. Jotkut vetävät johtopäätökset, joiden mukaan lapseton on psykopaattihullu joka ei osaa sitoutua. Itsekin olen sitoutunut parisuhteeseeni, työhöni ja niin edelleen mutta äidiksi en koe halua. Mielestäni se on ihan ok. En myöskään ymmärrä, miksi päätökseen olla hankkimatta lapsia suhtaudutaan kuin keskenkasvuisen kiukutteluun, jolle voi naureskella. AP on siinä mielessä oikeassa, että on sosiaalisesti normaalimpaa haluta lapsia kuin olla haluamatta.

Mutta, joka tapauksessa 245 on mielestäni varsin oikeassa. Joidenkin lapsettomien kannattaisi keskittyä joskus muuhunkin kuin itseensä, sillä kaikilta niitä tökeröitä juttuja kysytään. Ei se johdu vain sinusta.

Joo,jos tästä keskustelusta kannattaa jotain lukea niin 245. Ei kai lapsettomuus tule koskaan neutraaliksi asiaksi jos velat itse saa hepulin jos vähänkin aihetta sivutaan keskusteluissa. Perheet nyt vaan on ihmisten elämässä about tärkein asia ja aika kova vaatimus on ettei asiasta saisi velan kanssa mitään puhua. Jos nyt joku kysyy että onko sulla lapsia ja vastaus on ei, niin se jatko voi olla myös sitä ettei ihmisillä yleensä ole tapana lopettaa keskusteluja kuin seinään.

Useimmat ihmiset eivät kaadu saappaat jalassa, vaan on sairauksia, dementiaa, uupumusta, kipuja, raihnaisuutta. Sitten kun on puoliso samassa tilassa, niin siinäpä sitä ollaan. Silloin edes jonkinlainen yhteys lapsiin on kullan arvoinen.

No joo, vaatii varm asti koska kaikkien hedelmällisessä iässä olevien (ainakin naisten) oletetaan automaattisesti tekevän lapsia. Voin ymmärtää että riepoo jos viisikymppiselle paasataan notta mikses kakaroota tehny, mutta HYVIN suuren osan kakskymppisistä "veloista" mieli tuppaa muuttumaan kun vuodet kuluu ja elämäntilanteet muuttuu.

Huvitti yksikin tuttavapariskunta. Nainen 24, mies 34. Mies kiihkoili miten he on ainakin tuon Annikin kanssa päättäneet, että lapsia ei tule ikinä.

Ensinnäkin A.) kymmenen vuotta vanhempi mies "päättää" Annikin puolesta (tuli ihan semmoinen olo)

B.) Kukaan Annikki ei tiedä, mikä elämäntilanne on kymmenen vuoden päästä (34 vuotias ensimmäinen seurustelukumppani jäänyt jonnekin edelliseen elämään, löydetty uusi ihana rakkaus, menty tämän kanssa naimisiin ja yhtäkkiä se lapsi sitten tuntuukin sopivan juuri siihen tilanteeseen :)

En sano, etteikö olisi Veloja, toki on varmaan niin kauan kuin on elämääkin, mutta minusta kakskymppisenä ei niin kauheasti kannata julistaa tulevaisuutta, kun se voi piru vie muuttua ja koskaan ei voi sanoa EI KOSKAAN.

Pst. Muistatteko jokin aika sitten kun se yksi tangokuningatar vaahtosi jossain lehtijutussa pitkästi miten hän ei koskaan tee lapsia ja se juna on jo mennyt ja mitä liibalaabaa. Yks päivä siitä oli juttu lehessä...kertoi raskaudestaan :D.

Ihana asia toki, mutta mua hiukan vois hävettää jos olisin asiasta lehdessä asti julkisesti vakuutellut ja sitten kumminkin..Mitä kun lapsi näkee sen lehden aikuisena, ei tule vissiin kovin toivottu olo...

Tais eräs vela kirjoittaa kirjankin jos oikein muistan ja sitten tuli lapsi. Tiedän myös lehtihaastattelun antaneen velan, joka sai lapsen vain noin vuosi haastattelun jälkeen. Siksipä nämä alle 35-vuotiaat lapsettomat eivät hirveästi vakuuta.

[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 00:11"]

Vapaaehtoinen lapsettomuus vaatii luonteenlujuutta. Siis sitä, ettei lähde vastentahtoisesti lapsentekoon "koska muutkin ja se kuuluu asiaan". Että oikeasti kuuntelee omaa sydäntään ja toimii sen mukaan. Sosiaaliset paineet ovat nimittäin todella kovat, kun ystävä toisensa jälkeen ilmoittaa raskaudestaan ja anoppikin kärttää lapsenlapsia. Toki monesta ystävästä tietää, että perheen perustaminen on suunnitelmissa ja se on toki ihan mahtavaa, kun sellaisen saavat. Mutta sitten on niitä, jotka ovat olleet "veloja" ja joiden kanssa on lapsettomuusvalinnasta paljon juteltu. Heihin on tavallaan tukeutunut ja miettinyt, että ollaan samassa veneessä. Hekin kun lopulta kuitenkin päätyvät lapsia hankkimaan, niin alkaa olla sellainen "last woman standing" -fiilis... En tunne enää ketään muuta pariskuntaa, joka ajattelisi samalla tavalla kuin minä ja mieheni. Eikä olla edes vielä nelikymppisiä.

[/quote]

aivan varmasti näin että on vaikeampi valinta kuin tehdä lapsia, mutta ei tietenkään kaikille yhtä vaikeaa. Eivät kaikki vanhemmat välttämättä odota tai välitä siitä tuleeko lapsenlapsia. itselleni aivan sama. ei kaikkia välttämätt painosteta lapsentekoon, ei ainakaan omassa suvussani, sekä isälläni että äidilläni lapsettomia sisaruksia, ei kukaan koskaan odottanu ettäpitäisi olla lapsia.