Vapaaehtoinen lapsettomuus vaatii oikeasti paljon!

[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 13:30"]

[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 13:29"]

[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 13:13"]

[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 13:10"]

Kiinnostaisi tietää mikä velan mielestä on se asia minkä lapsellinen menettää enemmän? Vapaus? Itsenäisyys?

[/quote]

Elämän huolettomuus. En ole koskaan tavannut äitiä, joka ei kantaisi huolta lapsensa tulevaisuudesta.

[/quote]

Eikä... Olisin odottanut jotain vähän parempaa, olipa pettymys !

[/quote]

Mikäs sen parempaa kuin huoleton elämä?

[/quote] Huoleton elämä lasten kanssa?

Vela vastaa:

1) yöunet. Katkeamattomat, juuri halutun pituiset yöunet vuoden jokaisena päivänä.

2) oma aika, etenkin mahdollisuus tehdä asioita spontaanisti

3) hiljainen ja siisti koti (lisäplussaa: sisustuksessa ei tarvitse miettiä lapsiturvallisuutta) Lasten mukana tulee kiukku, kirkuminen ja huuto. Lisäksi vauvat paskovat ja isommat saavat oksennustauteja muuten vaan. Kaikki kiukuttelevat.

4) välttyy raskauden, synnytyksen ja imetyksen fyysisiltä muutoksilta ja terveysriskeiltä (esim. repeämät alapäässä, raskausdiabetes, raskausmyrkytys, rintatulehdukset, pidätyskyvyn heikkeneminen, runsas lihominen, diastasis recti jne. jne.)

5) aikaa hoitaa parisuhdetta, parisuhde pysyy itsestään ykkössijalla

6) taloudellisesti parempi tilanne, lisäksi mahdollinen ero ei ole yhtä raskas kun ei ole huoltajuuskiistoja tai yksinhuoltajan vastuuta

7) mahdollisuus rentoutua. Lapsen kanssa voi matkustaa yms. mutta vanhemmille se ei kovin rentouttavaa näyttäisi olevan, kun lapsia pitää taukoamatta vahtia, komentaa ja hoitaa. Lapsettoman matkakohteiden ei tarvitse olla lapsiystävällisiä. Eikä muumimaailmoissa, hoplopeissa ym. muovipuistohelveteissä tarvitse käydä ikinä!

8) normaali keskustelu -jos lapsia pitää jatkuvasti ohjata ja komentaa, siitä ei tunnu tulevan mitään

9) aikataulut voi suunnitella omien, ei lapsen tarpeiden mukaan

10) ei jatkuvaa huolta täysin riippuvaisesta ihmisolennosta. Vauvaikäinen on avuton, taapero on rasittava, uhmaikäinen sietämätön, kouluikäinen hankala, teini-ikäinen pahimmassa tapauksessa täysi katastrofi. Aikuistuttuaan ne sekoilevat parisuhteissa, pummaavat vanhemmilta vieläkin rahaa, kadehtivat sisariaan ja muuttavat joka tapauksessa kauas vanhemmista joiden vanhuudenturva niiden piti olla.

11) yhteiskunta kyttää vähemmän- ei tarvitse ravata neuvolassa, pelätä ls-ilmoituksia, jutella yksityisasioistaan päiväkodin ja koulun väen kanssa. Etenkin jos elämäntapa on vähääkään normista poikkeava, sitä on paljon helpompi toteuttaa velana.

Tässä muutama näin alkajaisiksi. Ja ymmärrän ettei esim. hiljainen ja siisti koti ole kovin tärkeä äitiyden valinneille, mutta minulle se on. Eri ihmiset arvostavat eri asioita. Ymmärrän myös, etteivät kaikki kauhukuvat toteudu...mutta monille ne toteutuvat, ja tietysti täytenä yllätyksenä koska juuri meillä kaiken piti mennä ruusuisesti. 

Hekotan täällä nro 79 kommentille, kiitos tästä. Viihdyttävää luettavaa näin 3 lapsen äitinä. :)

Kaikki listassa olevia kohtia en allekirjoita ;)

[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 14:22"]

Hekotan täällä nro 79 kommentille, kiitos tästä. Viihdyttävää luettavaa näin 3 lapsen äitinä. :)

Kaikki listassa olevia kohtia en allekirjoita ;)

[/quote] Ihmettelin kanssa onko minussa neljän lapsen äitinä joku vika kun listan kohdat täyttyy. Mutta ehkä sen takia että en ole yrittänytkään elää ruusuisesti, sen elämän on saanut kaupan päälle.

[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 14:31"]

[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 14:22"]

Hekotan täällä nro 79 kommentille, kiitos tästä. Viihdyttävää luettavaa näin 3 lapsen äitinä. :)

Kaikki listassa olevia kohtia en allekirjoita ;)

[/quote] Ihmettelin kanssa onko minussa neljän lapsen äitinä joku vika kun listan kohdat täyttyy. Mutta ehkä sen takia että en ole yrittänytkään elää ruusuisesti, sen elämän on saanut kaupan päälle.

Hekotin sille, että tuo lista näytti jotenkin niin naiivilta. Nuoren (20+? ) kirjoittama ?!

Tottakai jokaisella on oikeus olla lapseton jos niin haluaa, mutta tosiaan kun hänellä ei ole kokemusta äitydestä, eikä raskaana olemisesta. Osa asioista oli totta, mutta ne kuuluu elämään. Eikä se ole niin kamalaa kuin kirjoittaja kuvaa:D.

Itselläni oli helpot synnytykset, ei raskausarpia,  kroppa yhtä hyvässä kunnossa kuin ennen lapsia (urheilen)..

T. 80, kolmen äiti

Olen samaa mieltä, vaikka itse lapsia halusinkin. Lapsettomaksi jääminen on todella "kova" päätös tässä yhteiskunnassa.

[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 00:11"]

Vapaaehtoinen lapsettomuus vaatii luonteenlujuutta. Siis sitä, ettei lähde vastentahtoisesti lapsentekoon "koska muutkin ja se kuuluu asiaan". Että oikeasti kuuntelee omaa sydäntään ja toimii sen mukaan. Sosiaaliset paineet ovat nimittäin todella kovat, kun ystävä toisensa jälkeen ilmoittaa raskaudestaan ja anoppikin kärttää lapsenlapsia. Toki monesta ystävästä tietää, että perheen perustaminen on suunnitelmissa ja se on toki ihan mahtavaa, kun sellaisen saavat. Mutta sitten on niitä, jotka ovat olleet "veloja" ja joiden kanssa on lapsettomuusvalinnasta paljon juteltu. Heihin on tavallaan tukeutunut ja miettinyt, että ollaan samassa veneessä. Hekin kun lopulta kuitenkin päätyvät lapsia hankkimaan, niin alkaa olla sellainen "last woman standing" -fiilis... En tunne enää ketään muuta pariskuntaa, joka ajattelisi samalla tavalla kuin minä ja mieheni. Eikä olla edes vielä nelikymppisiä.

[/quote]

Luonteen heikkoutta jos sen kokee kovaksi..

[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 15:26"]

Olen samaa mieltä, vaikka itse lapsia halusinkin. Lapsettomaksi jääminen on todella "kova" päätös tässä yhteiskunnassa.

[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 00:11"]

Vapaaehtoinen lapsettomuus vaatii luonteenlujuutta. Siis sitä, ettei lähde vastentahtoisesti lapsentekoon "koska muutkin ja se kuuluu asiaan". Että oikeasti kuuntelee omaa sydäntään ja toimii sen mukaan. Sosiaaliset paineet ovat nimittäin todella kovat, kun ystävä toisensa jälkeen ilmoittaa raskaudestaan ja anoppikin kärttää lapsenlapsia. Toki monesta ystävästä tietää, että perheen perustaminen on suunnitelmissa ja se on toki ihan mahtavaa, kun sellaisen saavat. Mutta sitten on niitä, jotka ovat olleet "veloja" ja joiden kanssa on lapsettomuusvalinnasta paljon juteltu. Heihin on tavallaan tukeutunut ja miettinyt, että ollaan samassa veneessä. Hekin kun lopulta kuitenkin päätyvät lapsia hankkimaan, niin alkaa olla sellainen "last woman standing" -fiilis... En tunne enää ketään muuta pariskuntaa, joka ajattelisi samalla tavalla kuin minä ja mieheni. Eikä olla edes vielä nelikymppisiä.

[/quote]

[/quote]

Mielestäni on lähtökohtaisesti outoa jankata perusteluja lapsettomuudelle ja naureskella, jos joku niitä kertoo. Tuo lista on joo ehkä vähän lapsellinen, mutta siitä huolimatta: miksi ihminen ei saa valita lapsettomuutta? Miksi äitien on pakko todistella lapsettomuuden syiden olevan "ihan dorkia" ja vakuutella, että lasten kanssa kaikki on samanlaista kuin ilmankin?

Ymmärtäkää nyt hyvät äidit, että ihminen joka ei halua lapsia, ei halua niitä vaikka elämä lasten kanssa olisi miten ihanaa. Hänelle on ihan sama, voiko hän nukkua, naida ja urheilla lapsiperheen äitinä. Nuo listat ovat monesti vain sellaista puolihuolimattomasti kasattua ajatusten virtaa.

Tottakai on inhottavaa, jos lapseton haukkuu lapsiperheiden elämää. Samanlailla kuitenkin monet vanhemmat kertovat, miten lapset ovat tehneet heidän elämästään parempaa. Miksi lapseton ei saa olla tyytyväinen elämäänsä, ilman lapsia?

Minulta on muutaman kerran kysytty syytä, miksi minulla ei ole lapsia. Sen sijaan en ole koskaan kuullut, että joku vanhempi joutuisi perustelemaan, miksi on halunnut lisääntyä.

Tietääköhän kaikki  vapaaehtoisesti lapsettomat, että ne kuuluu tämmöseen uskonnolliseen liikkeeseen kuin "velat"? Ja heidän tulee sitoutua mielipiteisiinsä loppuiäkseen tai ovat jenginpettureita. Mun tuntemat lapsettomat pariskunnat on ihan vaan jatkaneet sitä elämää mikä heillä on ollut, eivät ole mitenkään erikseen alkaneet elämään vela-elämää. Tämä on jotenkin tosi hassu keskustelu. :D

85 on nyt hukannut rillinsä johonkin lukiessaan tätä ketjua.

Ap tekee nyt ihan itse ongelmansa.

Minulla ei ole koskaan ollut minkäänlaisia vaikeuksia olla lapseton. Olen aina ja kaikkialla ylpeästi ilmoittanut, että minä en lapsia tee eikä kukaan ole minulle siitä vasten kasvoja urputtanut. Jos selän takana on, se ei minulle kuulu eikä minua kiinnosta.

Olen pian viisikymppinen, naimisissa yli 20 vuotta.

Jos hankkisin lapsia, joutuisin luopumaan vapaasta, itsenäisestä ja onnellisesta elämästäni ilman lapsia.

Jahas, tässä oli sitten taas päivän Vela-avaus.

Näistä ketjuista tulee aina huonolle tuulelle. Mikä saa äiti-ihmiset kuluttamaan aikaa meidän kanssamme, jotka emme mitään mistään ymmärrä kun lasta ei ole? Eikö teillä ole pyykkiä pestävänä tai jotain muuta kehittävää toimintaa?

[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 13:38"]

[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 13:30"]

[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 13:29"]

[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 13:13"]

[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 13:10"]

Kiinnostaisi tietää mikä velan mielestä on se asia minkä lapsellinen menettää enemmän? Vapaus? Itsenäisyys?

[/quote]

Elämän huolettomuus. En ole koskaan tavannut äitiä, joka ei kantaisi huolta lapsensa tulevaisuudesta.

[/quote]

Eikä... Olisin odottanut jotain vähän parempaa, olipa pettymys !

[/quote]

Mikäs sen parempaa kuin huoleton elämä?

[/quote] Huoleton elämä lasten kanssa?

[/quote]

Eli olet näitä sidukkamammoja?

Arvasin että "kypsät ja aikuiset, elämää nähneet" äidit pitävät listaani naurettavana ja vähän nolona. Kas, siksi te olettekin valinneet hankkia lapsia. Minulle listan asiat ovat tärkeitä syitä, ja siksi elämäni on mielestäni parempaa kun tietyt asiat eivät kuulu siihen. Yksinkertaista, eikö totta? Elämässä on se hyvä puoli, että  jokainen voi valita sellaisen arjen missä viihtyy. Minä tulen toimeen ilman lapsia, ja ihmettelen miten joku voi tulla toimeen ymmärtämättä mitään abiogeneesista tai yleisestä suhteellisuusteoriasta. Olemme erilaisia, mutta juurikin erilaisuutta aikuisten ja kypsien äippien on usein ihmeen vaikea ymmärtää.

-79-

[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 14:18"]

Vela vastaa:

1) yöunet. Katkeamattomat, juuri halutun pituiset yöunet vuoden jokaisena päivänä.

2) oma aika, etenkin mahdollisuus tehdä asioita spontaanisti

3) hiljainen ja siisti koti (lisäplussaa: sisustuksessa ei tarvitse miettiä lapsiturvallisuutta) Lasten mukana tulee kiukku, kirkuminen ja huuto. Lisäksi vauvat paskovat ja isommat saavat oksennustauteja muuten vaan. Kaikki kiukuttelevat.

4) välttyy raskauden, synnytyksen ja imetyksen fyysisiltä muutoksilta ja terveysriskeiltä (esim. repeämät alapäässä, raskausdiabetes, raskausmyrkytys, rintatulehdukset, pidätyskyvyn heikkeneminen, runsas lihominen, diastasis recti jne. jne.)

5) aikaa hoitaa parisuhdetta, parisuhde pysyy itsestään ykkössijalla

6) taloudellisesti parempi tilanne, lisäksi mahdollinen ero ei ole yhtä raskas kun ei ole huoltajuuskiistoja tai yksinhuoltajan vastuuta

7) mahdollisuus rentoutua. Lapsen kanssa voi matkustaa yms. mutta vanhemmille se ei kovin rentouttavaa näyttäisi olevan, kun lapsia pitää taukoamatta vahtia, komentaa ja hoitaa. Lapsettoman matkakohteiden ei tarvitse olla lapsiystävällisiä. Eikä muumimaailmoissa, hoplopeissa ym. muovipuistohelveteissä tarvitse käydä ikinä!

8) normaali keskustelu -jos lapsia pitää jatkuvasti ohjata ja komentaa, siitä ei tunnu tulevan mitään

9) aikataulut voi suunnitella omien, ei lapsen tarpeiden mukaan

10) ei jatkuvaa huolta täysin riippuvaisesta ihmisolennosta. Vauvaikäinen on avuton, taapero on rasittava, uhmaikäinen sietämätön, kouluikäinen hankala, teini-ikäinen pahimmassa tapauksessa täysi katastrofi. Aikuistuttuaan ne sekoilevat parisuhteissa, pummaavat vanhemmilta vieläkin rahaa, kadehtivat sisariaan ja muuttavat joka tapauksessa kauas vanhemmista joiden vanhuudenturva niiden piti olla.

11) yhteiskunta kyttää vähemmän- ei tarvitse ravata neuvolassa, pelätä ls-ilmoituksia, jutella yksityisasioistaan päiväkodin ja koulun väen kanssa. Etenkin jos elämäntapa on vähääkään normista poikkeava, sitä on paljon helpompi toteuttaa velana.

Tässä muutama näin alkajaisiksi. Ja ymmärrän ettei esim. hiljainen ja siisti koti ole kovin tärkeä äitiyden valinneille, mutta minulle se on. Eri ihmiset arvostavat eri asioita. Ymmärrän myös, etteivät kaikki kauhukuvat toteudu...mutta monille ne toteutuvat, ja tietysti täytenä yllätyksenä koska juuri meillä kaiken piti mennä ruusuisesti. 

[/quote]

Tämä oli hauska :D

Juu, voivathan lapset tuoda mukanaan kaikkea tuota ja vielä muutakin. Ja joissain tapauksissa lapsiperheen elämä sitten menee huomattvasti ruusuisemmin.

Itseäni eivät ole nuo lapsiperhe-elämän kuviot haitanneet. Asiassa varmaan on auttanut, että lapsia saadessani tiesin melko hyvin mihin olin ryhtymässä. Ja loppupeleissä itselleni kuitenkin on tärkeintä, että koen saaneeni NIIN PALJON ENEMMÄN lasten myötä kuin olen menettänyt.

Joku toinen sitten noita asioita pohtiessaan tekee päätöksen pysyä lapsettomana eikä mulla ole siihen mitään nokan koputtamista. Siksi en ymmärräkään, miksi joitain veloja tuntuu niin kovasti ärsyttävän, että jotkut lapsen/lapsia haluavat, pitävät jopa näitä elämänsä tärkeimpänä asiana.

Tämä kohta lainaamassani viestissä oli muuten hauska. Pohdin nimittäin mahtaako kirjoittaja tässä kuvata omaa suhdettaan vanhempiinsa ;)

Aikuistuttuaan ne [lapset, ja kaikkihan me, myös tämän viestin kirjoittaja, olemme jonkin lapsia] sekoilevat parisuhteissa, pummaavat vanhemmilta vieläkin rahaa, kadehtivat sisariaan ja muuttavat joka tapauksessa kauas vanhemmista joiden vanhuudenturva niiden piti olla.

Joskus on todella hyvä, ettei niitä lapsia tee. Tuli todella yliopistolla ja TKK:lla aikoinaan nähtyä tyyppejä, joilla suhteellisuusteoria oli paremmin hallussa kuin esimerkkisi kengännauhojen sitominen. Onneksi opiskelijaruokalasta sai valmista ruokaa joka päivä. Ja ihan vakavissani olen sitä mieltä, että kaikille ei vain vanhemmuus sovi. Ei sitten millään.

[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 16:31"]

Arvasin että "kypsät ja aikuiset, elämää nähneet" äidit pitävät listaani naurettavana ja vähän nolona. Kas, siksi te olettekin valinneet hankkia lapsia. Minulle listan asiat ovat tärkeitä syitä, ja siksi elämäni on mielestäni parempaa kun tietyt asiat eivät kuulu siihen. Yksinkertaista, eikö totta? Elämässä on se hyvä puoli, että  jokainen voi valita sellaisen arjen missä viihtyy. Minä tulen toimeen ilman lapsia, ja ihmettelen miten joku voi tulla toimeen ymmärtämättä mitään abiogeneesista tai yleisestä suhteellisuusteoriasta. Olemme erilaisia, mutta juurikin erilaisuutta aikuisten ja kypsien äippien on usein ihmeen vaikea ymmärtää.

-79-

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 15:34"]

Mielestäni on lähtökohtaisesti outoa jankata perusteluja lapsettomuudelle ja naureskella, jos joku niitä kertoo. Tuo lista on joo ehkä vähän lapsellinen, mutta siitä huolimatta: miksi ihminen ei saa valita lapsettomuutta? Miksi äitien on pakko todistella lapsettomuuden syiden olevan "ihan dorkia" ja vakuutella, että lasten kanssa kaikki on samanlaista kuin ilmankin?

Ymmärtäkää nyt hyvät äidit, että ihminen joka ei halua lapsia, ei halua niitä vaikka elämä lasten kanssa olisi miten ihanaa. Hänelle on ihan sama, voiko hän nukkua, naida ja urheilla lapsiperheen äitinä. Nuo listat ovat monesti vain sellaista puolihuolimattomasti kasattua ajatusten virtaa.

Tottakai on inhottavaa, jos lapseton haukkuu lapsiperheiden elämää. Samanlailla kuitenkin monet vanhemmat kertovat, miten lapset ovat tehneet heidän elämästään parempaa. Miksi lapseton ei saa olla tyytyväinen elämäänsä, ilman lapsia?

Minulta on muutaman kerran kysytty syytä, miksi minulla ei ole lapsia. Sen sijaan en ole koskaan kuullut, että joku vanhempi joutuisi perustelemaan, miksi on halunnut lisääntyä.

[/quote]

A. Tottakai ihminen saa valita lapsettomuuden! En ole huomannut kenenkään tässä ketjussa väittäneen muuta.

B. Ymmärrämmehän me hyvät äidit, että ihminen joka ei halua lapsia, ei halua niitä vaikka elämä lasten kanssa olisi miten ihanaa. En ole huomannut, että kukaan tässä ketjussa olisi sitä mieltä, että henkilön, joka ei halua lapsia, kannattaisi niitä yrittää saada. Päinvastoin, johan tässä on moneen kertaan sanottu, että vapaaehtoinen lapsettomuus on ihan ok valinta.

C. Tottakai lapseton saa olla tyytyväinen elämäänsä ilman lapsia. En ole huomannut kenenkään tässä ketjussa väittäneen ettei saisi olla.

Sinulta on siis muutaman kerran kysytty, mikset halua lapsia. Onko tuo nyt oikeasti joku suurikin ongelma? Vaatii paljon, että muutaman kerran vastaa tuollaisiin kysymyksiin? No jo on... Kuule, on minultakin jopa useamman kuin muutaman kerran kysytty, miksi halusin lapsia. Eikä kysymyksiä suinkaan aina ole esitetty mitenkään ystävällisessä sävyssä. Ja sainpa edellisessä työpaikassani kahdelta lapsettomalta myös todella epäystävällistä kuittailua raskaana ollessani. Vaan eipä siltikään tullut mieleen, että tuo nyt olisi ollut jotenkin kauhean iso juttu. Jotkut ihmiset - on heillä sitten lapsia tai ei - vain ovat tahdittomia tai jopa typeriä. So what?

Sinulle tuntuu olevan kauhean iso asia se, että muut eivät välttämättä arvosta valintaasi pysyä lapsettomana. Mitenkäs on itsesi laita? Arvostatko niitä ihmisiä, jotka ovat valinneet tosin? Hyväksytkö arvostelematta ystäviesi lapsensaantihaaveet? Tuet heidän elämänvalintojasi kuten odotat omiasi tuettavan?