Omituisinta mitä isäntäpoppoo on tehnyt kyläreissullasi

Vierailija kirjoitti:

Menin ystäväperheen luokse kylään lapseni kanssa auttamaan juhlavalmisteluissa. Tultiin pidemmästä matkasta junalla ja ostin asemalta nopeasti mukaan pähkinöitä ja vaahtokarkkeja. Kyläpaikassa oli päällä täysi tohina leipomuksineen ja osallistuin siihen mielihyvin ja keittelin itselleni kahvit. Lapsille tarjottiin ruokaa, mutta jostain kumman syystä aikuisille ei, sanottiin vaan että aikuiset pärjää. Tehtiin hommia ja järjestelyitä pitkälle yöhön ja joskus 11 aikaan illalla söin vaahtokarkkeja ja pähkinöitä kaksin käsin nälkääni.

Nukuin koko yön nälissäni sohvalla todella huonosti ja aamulla heräsin taas siivoamaan ja laittelemaan paikkoja kuntoon. Lapsille tarjottiin taas aamupalaa ja itsekin pyysin saanko keittää kahvit ja ottaa leipäpalan. Sekin tuntui jotenkin vääryydeltä. Lounasaikaan taas lapsille ruokaa ja sanottiin edelliseltä päivältä tuttu Aikuiset pärjää. Olin tässä vaiheessa jo niin nälkäkuoleman partaalla, että lainasin perheen autoa ja lähdin lähikauppaan ostamaan pari juttua vielä juhlaa varten ja kannoin muovikassillisen valmisruokaa itselleni.

Juhlien alkaessa klo 15.00 olin ihan näännyksissä siivoamisesta, kattamisesta, valvomisesta ja ihan sekaisin menneestä ruokarytmistä. Tarkoitus oli olla vielä yksi yö mutta en enää kertakaikkiaan pystynyt, ajattelin että seuraava päivä menee kuitenkin väsyneenä ja nälässä juhlien jälkiä siivoten. Yhden juhlavieraan kyydillä päästiin lapsen kanssa sattumalta lähelle kotipaikkakuntaa, josta jatkettiin bussilla kotiin. Nukuin auton etupenkillä koko parituntisen, kun lähdettiin kyläpaikan pihalta.

Lapselle jäi tästä kyläreissusta ihan erilainen muistikuva kuin itsellä. En enää seuraavana vuonna halunnut mennä tähän paikkaan yökylään, vaan varattiin hotelli josta käsin käytiin heillä kylässä.

Onko tämä edes totta? Vai oliko kyseessä joku älyllisesti jälkeenjäänyt pariskunta?

Mieheni äidillä on ruotsalainen miesystävä, jonka myötä on saatu uusia 'sukulaisia'. Yksien semmoisten luona yövyimme pari vuotta sitten Ruotsin läpi ajaessamme.

Isäntäparin juovuttua jouduimme katselemaan kuvia heidän kesälomareissustaan, jolla rouva oli terassilla päissään riitaantunut tarjoilijan kanssa niin, että repi paitansa yltään, r-liivit myös, ja rääkyi henkilökunnalle. Isäntä otti kuvia ja videonpätkän, kuulemma vihaisena, että voisi vaimolle todistaa tämän käytöstä, jos ei taas seuraavana päivänä muistaisi mitään. Leirintäalueella oli kuitenkin isännän vuoro: tutustui mukavaan ryyppysakkiin, ja neljistään miehet naku-uivat ja loikkivat laiturilta - ja rouva otti kostoksi kuvia.

Tästä oli niillä vieläkin riitaa, kumpikin näytti kuvia meille todisteina siitä, että toinen oli käyttäytynyt huonommin. Puhuivat aika huonosti englantia, niin että keskustelu oli sitäkin tasokkaampaa. Kumpikin hoki moneen kertaan samat argumenttinsa ala-aste-englannilla ja muumion artikulaatiolla.

Näin kului ilta. Yöllä heräsimme niin kamalaan paukkeeseen ja huutoon, että luulimme jommankumman menettävän kohta henkensä. Mutta ei, he rakastelivat siellä, varmaan entistä enemmän päissään ja onnensa kukkuloilla.

Vierailija kirjoitti:

Olimme muuttaneet uuteen kotiin, omakotitalo. Naapurin perhe vaikutti mukavalta. He sitten kutsuivat meidät kahville. Juuri kun istuimme kahvipöytään niin emäntä nousi pöydästä ja rupesi siinä keittiön lattilla joogaamaan. Joimme kahvia muina miehinä perheen isän jalasten kanssa. Emäntä joogasi koko käyntimme ajan. Muu perhe eisiis pitänyt vieraiden aikana joogaamista mitenkään outona. Aika nopeasti lähdimme kuitenkin.

Minkälaiset jalakset perheen isällä oli?

Vierailija kirjoitti:

Menin kutsuttuna erään perheen luokse. Oli sovittu, että menen sinne kello 14. Kun pääsin perille, niin perhe oli juuri syömässä ja he pahoittelivat, että heillä oli ruokailu hiukan viivästynyt, kun oltiin herätty niin myöhään. Minut käskettiin sitten olohuoneeseen kun he jatkoivat syömistään. Eivät tehneet elettäkään kutsuakseen minua syömään. Minulle ei myöskään tarjottu mitään. Olen itse lievästi kehitysvammainen ja lisäksi minulla on autismi ja mielenterveysongelmia, mutta silti en kehtaisi olla tarjoamaan vieraalle mitään varsinkin jos olen itse kutsunut tämän kylään niin kyllä varmasti varaisin jotain tarjottavaa. Edes mehulasin tai jotain jos hän ei kahvia halua että vieras tuntisi olonsa tervetulleeksi.

Trolli, kehitysvammaiset eivät todellakaan osaa käyttää internettiä saati kirjoita noin hyvin kuin sinä.

Mentiin siskon ja hänen miehensä luo. Mies istui kylmässä talossa pimeässä katsomassa tv:tä. Ei tullut kantamaan tavaroita eikä keittänyt kahvia, vasta sitten kun sisko tuli ettei mene suodatin hukkaan.

Kun he tulivat meille, kahvi oli aina valmiina jne.

Ystäväni vietnamilainen mies on hyvin ystävällinen: tekee voileivät, keittää kahvia. Jäi hyvä mieli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menin kutsuttuna erään perheen luokse. Oli sovittu, että menen sinne kello 14. Kun pääsin perille, niin perhe oli juuri syömässä ja he pahoittelivat, että heillä oli ruokailu hiukan viivästynyt, kun oltiin herätty niin myöhään. Minut käskettiin sitten olohuoneeseen kun he jatkoivat syömistään. Eivät tehneet elettäkään kutsuakseen minua syömään. Minulle ei myöskään tarjottu mitään. Olen itse lievästi kehitysvammainen ja lisäksi minulla on autismi ja mielenterveysongelmia, mutta silti en kehtaisi olla tarjoamaan vieraalle mitään varsinkin jos olen itse kutsunut tämän kylään niin kyllä varmasti varaisin jotain tarjottavaa. Edes mehulasin tai jotain jos hän ei kahvia halua että vieras tuntisi olonsa tervetulleeksi.

Trolli, kehitysvammaiset eivät todellakaan osaa käyttää internettiä saati kirjoita noin hyvin kuin sinä.

Paitsi että nythän tuo tuli todistettua, että he osaavat. 

Vaikka jotkut tämän ketjun tarinoista saattavat olla puhdasta mielikuvitusta, uskon, että suurin osa on tosia. Ja se vahvistaa käsitykseni meistä nykysuomalaisista: on aikuisia ihmisiä, joilla eivät ole hyvät tavat hallussa. Johtuneeko ajattelemattomuudesta vai tyhmyydestä vai itsekeskeisyydestä vai kotikasvatuksen puutteellisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menin ystäväperheen luokse kylään lapseni kanssa auttamaan juhlavalmisteluissa. Tultiin pidemmästä matkasta junalla ja ostin asemalta nopeasti mukaan pähkinöitä ja vaahtokarkkeja. Kyläpaikassa oli päällä täysi tohina leipomuksineen ja osallistuin siihen mielihyvin ja keittelin itselleni kahvit. Lapsille tarjottiin ruokaa, mutta jostain kumman syystä aikuisille ei, sanottiin vaan että aikuiset pärjää. Tehtiin hommia ja järjestelyitä pitkälle yöhön ja joskus 11 aikaan illalla söin vaahtokarkkeja ja pähkinöitä kaksin käsin nälkääni.

Nukuin koko yön nälissäni sohvalla todella huonosti ja aamulla heräsin taas siivoamaan ja laittelemaan paikkoja kuntoon. Lapsille tarjottiin taas aamupalaa ja itsekin pyysin saanko keittää kahvit ja ottaa leipäpalan. Sekin tuntui jotenkin vääryydeltä. Lounasaikaan taas lapsille ruokaa ja sanottiin edelliseltä päivältä tuttu Aikuiset pärjää. Olin tässä vaiheessa jo niin nälkäkuoleman partaalla, että lainasin perheen autoa ja lähdin lähikauppaan ostamaan pari juttua vielä juhlaa varten ja kannoin muovikassillisen valmisruokaa itselleni.

Juhlien alkaessa klo 15.00 olin ihan näännyksissä siivoamisesta, kattamisesta, valvomisesta ja ihan sekaisin menneestä ruokarytmistä. Tarkoitus oli olla vielä yksi yö mutta en enää kertakaikkiaan pystynyt, ajattelin että seuraava päivä menee kuitenkin väsyneenä ja nälässä juhlien jälkiä siivoten. Yhden juhlavieraan kyydillä päästiin lapsen kanssa sattumalta lähelle kotipaikkakuntaa, josta jatkettiin bussilla kotiin. Nukuin auton etupenkillä koko parituntisen, kun lähdettiin kyläpaikan pihalta.

Lapselle jäi tästä kyläreissusta ihan erilainen muistikuva kuin itsellä. En enää seuraavana vuonna halunnut mennä tähän paikkaan yökylään, vaan varattiin hotelli josta käsin käytiin heillä kylässä.

Onko tämä edes totta? Vai oliko kyseessä joku älyllisesti jälkeenjäänyt pariskunta?

Tarkoittikohan se "aikuiset pärjää" sitä, että aikuiset ottaa vaan itse syötävää kun on nälkä??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkoi siivoamaan vessaa ja pyysi apua siihen.

Oli ainakin siisti vessa. Minua ei häiritse jos joku ystävä siivoaa vessaa

Ja minä en halua mennä kylään siivoamaan toisen vessaa.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka jotkut tämän ketjun tarinoista saattavat olla puhdasta mielikuvitusta, uskon, että suurin osa on tosia. Ja se vahvistaa käsitykseni meistä nykysuomalaisista: on aikuisia ihmisiä, joilla eivät ole hyvät tavat hallussa. Johtuneeko ajattelemattomuudesta vai tyhmyydestä vai itsekeskeisyydestä vai kotikasvatuksen puutteellisuudesta.

Katsoin pari päivää sitten Siskonpetiä ja näen lähes kaikki kirjoitukset päässäni Siskonpedin sketseinä. Uskon myös, että muutamaa poikkeusta lukuunottamatta nämä ovat totta.

Juotiin kahvit ja isäntäpari vetäytyi makkariinsa, josta alkoi kuulua kiihkeä naimisen jytke ja voihke.

Hipsimme hiljaa pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kutsuttiin juhliin, oltiin ajoissa koska tultiin kaukaa. Minut laitettiin silittämään isäntäväen vaatteita. (VIHAAN silittämistä enkä silitä koskaan kotona, noh, paitsi nyt just ne juhlavetimet ja verhot on pakko silittää) Kieltäydyin, mutta pakotettiin silti. Kun juhlat alkoivat olin kuumissani ja hikinen punanaama. Ei ollut kivaa.

Juhliin ei koskaan mennä ennen kutsussa ilmoitettua kellonaikaa, ihan sama vaikka tulisitte Marsista asti. Piste.

Joo olen kyllä samaa mieltä, eikä normaalisti ikinä mennäkään etuajassa. Mutta nämä juhlat oli vähän eri asia, kyseessä lähisukulaiset ja puoli sukua oli jo paikalla muutenkin. Tarkoitus olikin kokoontua sinne ja lähteä sitten yhdessä porukalla kirkkoon. Mutta pointti oli se että minut oli kutsuttu JUHLIIN ja sitten jouduin juhlavermeissä silittämään jotain pyykkikasaa kun kerta tässä on vielä vähän aikaa ennen kirkkoon lähtöä! Ei ollut mielestäni asiallista. Piste.

Yleensä etukäteen juhliin tulevat nimenomaan auttavat järjestelyissä, lähisuku ainakin. Ehkä teillä on erilaiset tavat tässä asiassa.

Pyykkikasan silittäminen juhlatamineissa juuri ennen juhlien alkua EI ole juhlajärjestelyissä auttamista. Joku pöydän kattaminen tms. kyllä on eikä olisi haitannut yhtään.

Kuka haluaa tehdä hikisiä kotitöitä (jotka ei ole edes omia) juuri ennen juhlien alkua. Sen pyykkikasan olisi voinut vaan laittaa kaappiin. Tai jättää vaikka silleen, oli huoneessa jossa juhlaväki ei ollut. Kyllä minusta on outoa vaatia silittämään omia pyykkejään vaikka olisi kuinka lähisukulainen. Ja yritin kyllä kohteliaasti kieltäytyä hommasta mutta sitä ei otettu kuuleviin korviin.

Ikävä kyllä uskon että nämä tarinat ovat suurelta osin tosia. Olen jo elämää nähnyt joitakin vuosikymmeniä ja mm jossain kohtaa seurustelin hetken aikaa täystollon miehen kanssa. Oli ihan menestynyt mies, mutta kotona muuttui ihan toiseksi ja sosiaalisuutta riitti vain työelämän tarpeiksi. Vieraita ei olisi kutsunut koskaan, jos minä kutsuin (omaan kotiini), poistui paikalta tai meni yläkertaan "nukkumaan".Ei mm halunnut koskaan syödä muiden ihmisten seurassa.  Oli tätä tehnyt myös entisessä suhteessaan, jossa silloinen puoliso (joka oli myös tottunut normaaliin sosiaaliseen kanssakäymiseen,)oli ihan ihmeissään. Lopuksi oli paljon muutakin outoa käytöstä ja olen itseäni vain kiittänyt, että ymmärsin poistua kuvioista. Ei olisi sallinut minullekaan omaa, ihan tavallista sosiaalista elämääni (ystävien ja lähisuvun tapaamiset) ,johon olen tottunut. Joku mt-häiriö hänellä oli vaikkei sitä mitenkään esim työelämässä olisi huomannut. Aika monta naista minunkin jälkeeni on koittanut "parantaa", ne joilla on vähänkin älliä , ovat kyllä äkkiä häipyneet.

Olimme normaalisti tuttavaperheellä kylässä. Isäntä ryömi sängyn alle ja alkoi siellä tupakoida, kurkistella ja huudella pikkutuhmia juttuja. Ihmettelimme kyllä melessämme.

Myöhemmin selvisi, että hän oli harras Veikko Huovisen ihailija ja halusi toteuttaa livenä erään

Huovisen järkyttävän absurdin ja humoristisen novellin. Olisikohan ollut "Jutta Grahnin mies".

Naurettiin jutulle porukalla myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menin ystäväperheen luokse kylään lapseni kanssa auttamaan juhlavalmisteluissa. Tultiin pidemmästä matkasta junalla ja ostin asemalta nopeasti mukaan pähkinöitä ja vaahtokarkkeja. Kyläpaikassa oli päällä täysi tohina leipomuksineen ja osallistuin siihen mielihyvin ja keittelin itselleni kahvit. Lapsille tarjottiin ruokaa, mutta jostain kumman syystä aikuisille ei, sanottiin vaan että aikuiset pärjää. Tehtiin hommia ja järjestelyitä pitkälle yöhön ja joskus 11 aikaan illalla söin vaahtokarkkeja ja pähkinöitä kaksin käsin nälkääni.

Nukuin koko yön nälissäni sohvalla todella huonosti ja aamulla heräsin taas siivoamaan ja laittelemaan paikkoja kuntoon. Lapsille tarjottiin taas aamupalaa ja itsekin pyysin saanko keittää kahvit ja ottaa leipäpalan. Sekin tuntui jotenkin vääryydeltä. Lounasaikaan taas lapsille ruokaa ja sanottiin edelliseltä päivältä tuttu Aikuiset pärjää. Olin tässä vaiheessa jo niin nälkäkuoleman partaalla, että lainasin perheen autoa ja lähdin lähikauppaan ostamaan pari juttua vielä juhlaa varten ja kannoin muovikassillisen valmisruokaa itselleni.

Juhlien alkaessa klo 15.00 olin ihan näännyksissä siivoamisesta, kattamisesta, valvomisesta ja ihan sekaisin menneestä ruokarytmistä. Tarkoitus oli olla vielä yksi yö mutta en enää kertakaikkiaan pystynyt, ajattelin että seuraava päivä menee kuitenkin väsyneenä ja nälässä juhlien jälkiä siivoten. Yhden juhlavieraan kyydillä päästiin lapsen kanssa sattumalta lähelle kotipaikkakuntaa, josta jatkettiin bussilla kotiin. Nukuin auton etupenkillä koko parituntisen, kun lähdettiin kyläpaikan pihalta.

Lapselle jäi tästä kyläreissusta ihan erilainen muistikuva kuin itsellä. En enää seuraavana vuonna halunnut mennä tähän paikkaan yökylään, vaan varattiin hotelli josta käsin käytiin heillä kylässä.

Onko tämä edes totta? Vai oliko kyseessä joku älyllisesti jälkeenjäänyt pariskunta?

Tarkoittikohan se "aikuiset pärjää" sitä, että aikuiset ottaa vaan itse syötävää kun on nälkä??

Isäntäväen perustehtäviin kuuluu sen varmistaminen, että vieraat eivät ole nälässä. On todella tökeröä ja isäntäväelle noloa ja häpeällistä, jos vieras ei saa ruokaa tai sitä on liian vähän. Itse lähtisinkin sellaisesta paikasta enkä tulisi enää takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kutsuttiin juhliin, oltiin ajoissa koska tultiin kaukaa. Minut laitettiin silittämään isäntäväen vaatteita. (VIHAAN silittämistä enkä silitä koskaan kotona, noh, paitsi nyt just ne juhlavetimet ja verhot on pakko silittää) Kieltäydyin, mutta pakotettiin silti. Kun juhlat alkoivat olin kuumissani ja hikinen punanaama. Ei ollut kivaa.

Juhliin ei koskaan mennä ennen kutsussa ilmoitettua kellonaikaa, ihan sama vaikka tulisitte Marsista asti. Piste.

Joo olen kyllä samaa mieltä, eikä normaalisti ikinä mennäkään etuajassa. Mutta nämä juhlat oli vähän eri asia, kyseessä lähisukulaiset ja puoli sukua oli jo paikalla muutenkin. Tarkoitus olikin kokoontua sinne ja lähteä sitten yhdessä porukalla kirkkoon. Mutta pointti oli se että minut oli kutsuttu JUHLIIN ja sitten jouduin juhlavermeissä silittämään jotain pyykkikasaa kun kerta tässä on vielä vähän aikaa ennen kirkkoon lähtöä! Ei ollut mielestäni asiallista. Piste.

Yleensä etukäteen juhliin tulevat nimenomaan auttavat järjestelyissä, lähisuku ainakin. Ehkä teillä on erilaiset tavat tässä asiassa.

Pyykkikasan silittäminen juhlatamineissa juuri ennen juhlien alkua EI ole juhlajärjestelyissä auttamista. Joku pöydän kattaminen tms. kyllä on eikä olisi haitannut yhtään.

Kuka haluaa tehdä hikisiä kotitöitä (jotka ei ole edes omia) juuri ennen juhlien alkua. Sen pyykkikasan olisi voinut vaan laittaa kaappiin. Tai jättää vaikka silleen, oli huoneessa jossa juhlaväki ei ollut. Kyllä minusta on outoa vaatia silittämään omia pyykkejään vaikka olisi kuinka lähisukulainen. Ja yritin kyllä kohteliaasti kieltäytyä hommasta mutta sitä ei otettu kuuleviin korviin.

Olit liian kiltti. Toivottavasti et ole sellainen enää, vaan olet ottanut opiksesi. Tolloja ei tarvitse myötäillä, ja jos tollo pahastuu, kun et hypi hänen pillinsä tahtiin, niin mitä väliä? Ei sinun ole pakko olla tekemisissä tuollaisten ihmisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Ystäväpariskunta kutsui syömään. Syönnin jälkeen kävin tupakilla ja sillävälin pariskunta oli siirtynyt makkariin lapsentekopuuhiin. Lähdin sitten kotiin hölmistyneenä, kun en sitä ähinää viitsinyt jäädä sinne kuuntelemaan.

huh huh 

Vierailija kirjoitti:

Vietiin leipomosta ostettuja uunituoreita isoja korvapuusteja tuliaisiksi. Isäntä heitti pullat pakkaseen ja kaivoi tilalle pakastimesta pussillisen niitä pågenin minipullia ja laitto ne mikroon sulamaan. Pitää kuulemma syödä vanhat ensin pois.

toisaalta mietin,jos tuliaisiksi olisi tuonut suklaarasian,laittaako isäntäväki sen tarjolle? tai ostanut leipomosta leivän tms. Entä jos isäntäväki laittaa tarjolle sitä mitä haluaa,onko se vieraiden oikeus arvostella,mitä isäntäväki tarjoaa? tietenkään ei pidä sanoa mitään tuommoista,että syödään vanhemmat ensin :D. Tuliaisethan voi olla mitä vaan,yleensä tuliaiset jää kyläpaikkaan,eikä niitä ajatella vieraiden syövän. Ehkä isäntä ajatteli näin. Itse jos vien jotain,haluan että ne jää sinne kyläpaikkaan,enkä odota itse syöväni niitä,kuten en syntymäpäivälahjoissakaan,oli se sitten syömistä tai ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vietiin leipomosta ostettuja uunituoreita isoja korvapuusteja tuliaisiksi. Isäntä heitti pullat pakkaseen ja kaivoi tilalle pakastimesta pussillisen niitä pågenin minipullia ja laitto ne mikroon sulamaan. Pitää kuulemma syödä vanhat ensin pois.

toisaalta mietin,jos tuliaisiksi olisi tuonut suklaarasian,laittaako isäntäväki sen tarjolle? tai ostanut leipomosta leivän tms. Entä jos isäntäväki laittaa tarjolle sitä mitä haluaa,onko se vieraiden oikeus arvostella,mitä isäntäväki tarjoaa? tietenkään ei pidä sanoa mitään tuommoista,että syödään vanhemmat ensin :D. Tuliaisethan voi olla mitä vaan,yleensä tuliaiset jää kyläpaikkaan,eikä niitä ajatella vieraiden syövän. Ehkä isäntä ajatteli näin. Itse jos vien jotain,haluan että ne jää sinne kyläpaikkaan,enkä odota itse syöväni niitä,kuten en syntymäpäivälahjoissakaan,oli se sitten syömistä tai ei. 

Nythän tarjottavat olivat pakkasessa. Mä, jos saan suklaata, pidän sen tuliaisena. Mutta jos joku tuo laskiaispullia, pöytään vaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menin ystäväperheen luokse kylään lapseni kanssa auttamaan juhlavalmisteluissa. Tultiin pidemmästä matkasta junalla ja ostin asemalta nopeasti mukaan pähkinöitä ja vaahtokarkkeja. Kyläpaikassa oli päällä täysi tohina leipomuksineen ja osallistuin siihen mielihyvin ja keittelin itselleni kahvit. Lapsille tarjottiin ruokaa, mutta jostain kumman syystä aikuisille ei, sanottiin vaan että aikuiset pärjää. Tehtiin hommia ja järjestelyitä pitkälle yöhön ja joskus 11 aikaan illalla söin vaahtokarkkeja ja pähkinöitä kaksin käsin nälkääni.

Nukuin koko yön nälissäni sohvalla todella huonosti ja aamulla heräsin taas siivoamaan ja laittelemaan paikkoja kuntoon. Lapsille tarjottiin taas aamupalaa ja itsekin pyysin saanko keittää kahvit ja ottaa leipäpalan. Sekin tuntui jotenkin vääryydeltä. Lounasaikaan taas lapsille ruokaa ja sanottiin edelliseltä päivältä tuttu Aikuiset pärjää. Olin tässä vaiheessa jo niin nälkäkuoleman partaalla, että lainasin perheen autoa ja lähdin lähikauppaan ostamaan pari juttua vielä juhlaa varten ja kannoin muovikassillisen valmisruokaa itselleni.

Juhlien alkaessa klo 15.00 olin ihan näännyksissä siivoamisesta, kattamisesta, valvomisesta ja ihan sekaisin menneestä ruokarytmistä. Tarkoitus oli olla vielä yksi yö mutta en enää kertakaikkiaan pystynyt, ajattelin että seuraava päivä menee kuitenkin väsyneenä ja nälässä juhlien jälkiä siivoten. Yhden juhlavieraan kyydillä päästiin lapsen kanssa sattumalta lähelle kotipaikkakuntaa, josta jatkettiin bussilla kotiin. Nukuin auton etupenkillä koko parituntisen, kun lähdettiin kyläpaikan pihalta.

Lapselle jäi tästä kyläreissusta ihan erilainen muistikuva kuin itsellä. En enää seuraavana vuonna halunnut mennä tähän paikkaan yökylään, vaan varattiin hotelli josta käsin käytiin heillä kylässä.

Onko tämä edes totta? Vai oliko kyseessä joku älyllisesti jälkeenjäänyt pariskunta?

Tarkoittikohan se "aikuiset pärjää" sitä, että aikuiset ottaa vaan itse syötävää kun on nälkä??

En ole tuon jutun kirjoittaja, mutta olen ollut 30-v juhlissa, joissa periaate oli, että Lapset Ensin.

Eli lähes kaikki tarjoilut söpösti pikku kätösin klähmättyjä, yskittyjä ja aivasteltuja.

En ole itse kuin kymmenen vuotta vanhempi, silti mietin, että missä kohden tapahtui se käänne, että juhlissa juhlien kohde ottaa ensin ja sitten suurin piirtein ikäjärjestyksessä.

Ei olis tullut kuuloonkaan rynnätä lapsena ensin sinne tarjoilupöytien ääreen.