Lue keskustelun säännöt.
Omituisinta mitä isäntäpoppoo on tehnyt kyläreissullasi
Tuo ketju oudoista vieraista oli aivan hulvaton! Mitä omituisuuksia löytyy kyläilyjen toiselta puolelta, eli isäntien toiminnasta?
Itseäni ärsyttää suunnattomasti, että mieheni veli ja hänen vaimonsa saattavat olla netissä pitkiäkin aikoja meidän kyläillessämme heillä. TV vähintäänkin on auki, eikä silloin kysellä mitä me haluaisimme katsoa.
Emme mielestäni käy niin usein, että tuollainen on sopivaa. Kun minä menen heille kylään, haluan viettää aikaa heidän seurassaan. Sama pätee meillä vieraillessa.
Kommentit (1052)
Olin pikkulapsiajan bestikseni, siihen aikaan jo kaveriksi hiipuneen tytön luona teininä ja ehdin n. puolen tunnin ajan istua hänen huoneessaan, koittaen tehdä keskustelun aloituksia. Kaveri ei paljoa kuunnellut, selasi vain kännykkäänsä ja ynähteli vastauksia, kunnes jossain vaiheessa ilmoitti käyvänsä syömässä.
Odottelin siinä hetken aikaa, kunnes hänen isoveljensä saapui paikalle ja naureskeli, että taisin tulla feidatuksi, kaverini nimittäin lähti just amiskavereidensa kanssa autolla jonnekin.
Kun tekstasin kaverille, miksi hän teki oharit, niin hän vastasi, että eikä tehnyt, koska hänhän kertoi menevänsä syömään. Itsepä tulkitsin väärin.
Se oli viimeinen kerta, kun ehdotin hänelle minkäänlaista tapaamista ja yksi viimeisistä kerroista, kun hengasimme ylipäätään.
Lapsuuskavereiden menettäminen kirpaisee, mutta tuollaiset tilanteet (etenkin toistuvina) näyttää kädestä pitäen, että tämä suhde on nyt kaluttu loppuun
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilannetaju, hoi! kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
että kutsutaan pitkästä matkasta ihmisiä, jopa yökylään, ja pantataan ruokaa. Tarjoillaan niin vähän, että pikkulintukaan ei sillä määrällä elä! Ihan aidosti haluaisin näiltä ruuanpanttaajilta kysyä, että oletteko niin saitoja (miksi sitten pyydätte ihmisiä kylään?!?!) vaiko vain niin tyhmiä, että ei tajuta kattaa riittävästi ruokaa? Mä kallistun omassa tuttavapiirissä tuohon jälkimmäiseen...
Mulla on myös kokemusta tuosta nälässä pidosta kylämatkalla. Meillä yksi tuttavaperhe, joka laittaa tarjolle niin vähän ruokaa, että siitä ei yksikertaisesti kehtaa ottaa riittävästi, koska muutoin puolet porukasta jää ilman ruokaa :(
No, me ei ruuanpihtaajilla käydä yökylässä, korkeintaan ohimennen poiketaan. Keksitään aina joku tekosyy, että ei päästä yökylään.
Ettekö te, aikuiset ihmiset, sitten millään voi/tajua viedä mieleistänne lisäruokaa tuliaisina vierailulle mennessä, niin että sitä riittäisi niin paljon kuin itse olette tottuneet syömään? Silloinhan kaikki olisi teidänkin mielestänne hyvin, eikä tarvitsisi olla nälässä siellä kyläpaikassa?
Jotkut ovat itse niin pieniruokaisia, etteivät yksinkertaisesti osaa varautua sen enemmällä ruoalla vieraita varten. Jotkut taas ovat muuten vain aivan onnettomia ja taitamattomia arvioimaan ruoan menekkiä, etteivät siinä koskaan onnistu, hyvistä aikomuksista huolimatta.
Joku taas voi olla taloudellisesti niin ehdottoman tiukilla, ettei sitä ruokaa kertakaikkiaan voi laittaa enempää, ei edes sen parin euron edestä - muuten jää joku ruokailu heiltä itseltä kokonaan väliin siinä kuussa, ennen kuin rahaa taas tulee. :/ Kun on oikeasti köyhä, niin jokainen viisisenttinenkin merkkaa paljon!
Eikä se köyhyys näy välttämättä heti muuten missään, - esim. sisustuksessa, vaatetuksessa tai kodin siisteydessä - eikä siitä tietenkään kehdata välttämättä kaikille (tai kenellekään) kertoa... Näkyy sitten vain joissain tuollasissa jutuissa.Jos ei ole varaa tai jos ei ole aivotoimintaa edes nimeksi, ei pidä kutsua ketään kylään eikä varsinkaan yökylään. Vaikka ruoka on kallistunut, sitä riittää Suomessa edelleen ja esimerkiksi jostain Lidlistä voi hankkia edullisesti ihan riittävästi tarjottavaa. Tai sitten hyödyntää Suomen luontoa ja käyttää tarjoomuksissaan itse kerättyjä sieniä ja marjoja yms. Mutta vieraiden nälässä pitäminen on todella noloa. Häpeäisin kuoliaaksi, jos kuulisin jonkun vieraistani valittaneen nähneensä nälkää minun luonani.
Jos rahat on oikeasti niin tiukalla että kahden euron lisä yhden päivän ruokabudjettiin on mahdoton teko, niin silloin ei ole oikea aika kestitä vieraita. Suosittelen ottamaan yhteyttä sosiaalineuvojaan, Suomessa saa kuitenkin sen verran tukia että elämä on varmasti kovin solmussa jos tilanne on noin vaikea.
Mitä?! Että köyhällä ei saisi olla sosiaalista elämää eikä hän saisi seurustella ystävien ja sukulaisten kanssa? Vaan pitäisi vain hävetä yksin kolossaan, entistä enemmän yksinäisenä, masennuksissa ja tylsistyneenä? Kamoon, mitä varten ne ystävät ja sukulaiset sitten ovat, jos eivät edes henkisenä tukena ja ymmärtäjänä? :O " Hädässä oikea ystävä tunnetaan", todellakin!
Ei se valtiokaan mikäön raha-automaatti ole, että se joka tilanteeseen ehtii tuosta vaan apuun. , sormia napsauttamalla! Eikä niitä tukia useinkaan tule silti niin paljon, että ne riittäisivät edes itselle kaikkeen - saati vieraiden kestitsemiseen. :/ Jos noin olisi, niin Suomessa ei olisi esim. leipäjonoja, joista niistäkään ei ole kaikille tarvitsijoille jakaa, eikä riittävästi. :(Jos minulla olisi noin "etuoikeutetuiksi" kestittäviksi itsensä tuntevia ystäviä ja vieraita silloin, kun elämä oikein potkii päähän, niin olisipa kyllä tosi surullista... :(
Itse ainakin olemme ystävieni kanssa niin avoimia, että kerromme ilot ja surut kaikkina aikoina. Jos joku ystäväni on / olisi joskus täysin pa-tilanteessa, niin tottakai minä voin/voisin silti käydä kylässä piristämässä edes hänen mieltään muuten, olemalla läsnä ja välittämällä! Veisin silloin mielelläni hänelle tuliaisiksi kyläilytarjottavat mennessäni, ehkä vähän ekstraakin. Olen joskus auttanut tuntemattomampiakin tällä tavoin, viemällä ruokaa: ei ole minulle iso uhraus, mutta voi olla tosi iso asia sille toiselle!
Tiedän, että ystävänikin puolestaan auttaisivat, jos olisin oikein vaikeassa tilanteessa, eivätkä odottaisi minulta mitään kestitystä - vaan tulisivat käymään silti, köyhyydestä huolimatta. Jos joku loukkaantuisi siitä, ettei ole tarjottavaa, niin saisi rauhassa olla tulematta enää ja olla olematta yhteykdissa enää - sellaisia kavereita ja tuttuja ei kukaan tarvitse! Eikä varsinkaan sellaisia jotka sitten kauhustelevat AV-palstalla sitä, kun eivät saaneet vierailulla mieleistään, täyttä kestitystä eikä pöydässä ollut paljonkaan syötävää kenellekään! (Eri asia silloin, jos isäntäväellä on selvästi varaa ja itselleen herkkuja, mutta muille ei anneta.)
- Toivottavasti tuollaiset itsekkäät "etuoikeutetut" ihmiset mätänevät yksin kotiinsa sitten, kun omalle kohdalle sattuu ikäviä elämäntilanteita.Mitäs ihmettä :o Olen tuo edellinen kirjoittaja ja en ymmärrä lainkaan miksi halusit vääntää sanani noin ilkeään muotoon. Missään en kieltänyt taloudellisesti heikossa tilanteessa olevilta sosiaalista elämää enkä ystävien ja sukulaisten kanssa seurustelua, saati sanonut että vähävaraisten pitäisi hävetä ja tylsistyä enkä noita muitakaan kamalia sanoja mitä keksit. Millainen ihminen edes keksii sanoa tuollaisia asioita, hyi olkoon. Sinulla taitaa olla todella paha olla.
Olen itsekin ollut taloudellisesti heikossa tilanteessa ja silloin läheisten ja ystävien tuki on ollut kullanarvoista, niin seura, läsnäolo kuin konkreettinenkin tuki. Nyt taas pyrin tukemaan apua tarvitsevia läheisiä minkä vain voin kun itselläni on vuorostaan siihen mahdollisuus. Minimibudjetilla elävän ei todellakaan tarvitse kestitä vieraita, vaan tällaisessa tilanteessa paremmin toimeentuleva vieras voi tuoda ruokakassin mukanaan, tai edes kahvit ja pullat.
Kenellekään en toivo yksinäisyyden taakkaa, en edes niille jotka ovat joskus sanoneet jotain erikoisesti keskustelufoorumilla. En toivo sitä sinullekaan.
Jännä juttu. Meillä miesten maailmassa ei tehdä kauheaa määrää oletuksia ja odotuksia, vaan sovitaan asiat etukäteen. Kun lähdetään yhdessä mökille, niin jos mökin omistaja on varakas tai varoissaan, niin hän kyllä kutsuttaville ilmoittaa että pihvit ja kaljat on talon puolesta, mutta tuokaa hienommat ja henkilökohtaiset juomat itse. Ja ainahan tuliaisia saa tuoda, mutta ei niitä lasketa eli ei haittaa mitään jos joku vieraista on peeaa. Jos taas isäntä ei ole varoissaan, hän voi ehdottaa että kun hän tarjoaa mökin, voisivatko vieraat tuoda mukanaan sapuskat ja juomat. Ja tarjota kyydin. Ja näin tehdään. Ei tarvitse kenenkään pettyä vaan voidaan keskittyä saunomiseen ja jaskanpauhamiseen.
En oikeasti voi tajuta, miten niin yksinkertaisesta asiasta kuin vierailusta ja tarjoiluista saadaan kehitettyä niin vaikea baletti, että se mieluummin kannattaa jättää kokonaan tekemättä.
(Ja ettei tarvitse sanoa: löytyy sellaisia miesporukoitakin, joissa on ainakin yksi kitsas nillittäjä, joka laskee ettei vaan maksa "omaa osuuttaan" enempää. Olen sellaisen kohdannut itsekin. Siihen porukkaan onneksi ei ollut pakko mennä toista kertaa.)
Täytyy sanoa, että minun mieheni on se "varakas", joka makseli kavereidensa syömiset ja kaljat. Toiset käyttivät härskisti hyväkseen.
Sitten tulin minä, ilkeä akka, kuvaan. Ihmettelin miehelleni, että eikö muut tarjoa koskaan hänelle. Eivät tarjonneet ja mieheni oli niin kiltti, että maksoi muidenkin edestä, koska muut pitivät sitä selviönä.
No, sitten minä aloin tehdä mökillä ruokaa ja mies ilmoitti kavereilleen, että rouva laittaa tällä kerralla härkäpapupihvejä yms. Jos ei maistu niin tuokaa mieleistä grillattavaa.
Puolet tuosta alkuperäisestä porukasta on karsiutunut pois eli kyllä se jotain kertoo noista miehistäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kutsuttiin juhliin, oltiin ajoissa koska tultiin kaukaa. Minut laitettiin silittämään isäntäväen vaatteita. (VIHAAN silittämistä enkä silitä koskaan kotona, noh, paitsi nyt just ne juhlavetimet ja verhot on pakko silittää) Kieltäydyin, mutta pakotettiin silti. Kun juhlat alkoivat olin kuumissani ja hikinen punanaama. Ei ollut kivaa.
Juhliin ei koskaan mennä ennen kutsussa ilmoitettua kellonaikaa, ihan sama vaikka tulisitte Marsista asti. Piste.
Joo olen kyllä samaa mieltä, eikä normaalisti ikinä mennäkään etuajassa. Mutta nämä juhlat oli vähän eri asia, kyseessä lähisukulaiset ja puoli sukua oli jo paikalla muutenkin. Tarkoitus olikin kokoontua sinne ja lähteä sitten yhdessä porukalla kirkkoon. Mutta pointti oli se että minut oli kutsuttu JUHLIIN ja sitten jouduin juhlavermeissä silittämään jotain pyykkikasaa kun kerta tässä on vielä vähän aikaa ennen kirkkoon lähtöä! Ei ollut mielestäni asiallista. Piste.
Lähisuvulle kehtaa sanoa että no enpähän silitä. :D
😆👍 Muuttuu häätkin nopsaan hautajaisiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilannetaju, hoi! kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
että kutsutaan pitkästä matkasta ihmisiä, jopa yökylään, ja pantataan ruokaa. Tarjoillaan niin vähän, että pikkulintukaan ei sillä määrällä elä! Ihan aidosti haluaisin näiltä ruuanpanttaajilta kysyä, että oletteko niin saitoja (miksi sitten pyydätte ihmisiä kylään?!?!) vaiko vain niin tyhmiä, että ei tajuta kattaa riittävästi ruokaa? Mä kallistun omassa tuttavapiirissä tuohon jälkimmäiseen...
Mulla on myös kokemusta tuosta nälässä pidosta kylämatkalla. Meillä yksi tuttavaperhe, joka laittaa tarjolle niin vähän ruokaa, että siitä ei yksikertaisesti kehtaa ottaa riittävästi, koska muutoin puolet porukasta jää ilman ruokaa :(
No, me ei ruuanpihtaajilla käydä yökylässä, korkeintaan ohimennen poiketaan. Keksitään aina joku tekosyy, että ei päästä yökylään.
Ettekö te, aikuiset ihmiset, sitten millään voi/tajua viedä mieleistänne lisäruokaa tuliaisina vierailulle mennessä, niin että sitä riittäisi niin paljon kuin itse olette tottuneet syömään? Silloinhan kaikki olisi teidänkin mielestänne hyvin, eikä tarvitsisi olla nälässä siellä kyläpaikassa?
Jotkut ovat itse niin pieniruokaisia, etteivät yksinkertaisesti osaa varautua sen enemmällä ruoalla vieraita varten. Jotkut taas ovat muuten vain aivan onnettomia ja taitamattomia arvioimaan ruoan menekkiä, etteivät siinä koskaan onnistu, hyvistä aikomuksista huolimatta.
Joku taas voi olla taloudellisesti niin ehdottoman tiukilla, ettei sitä ruokaa kertakaikkiaan voi laittaa enempää, ei edes sen parin euron edestä - muuten jää joku ruokailu heiltä itseltä kokonaan väliin siinä kuussa, ennen kuin rahaa taas tulee. :/ Kun on oikeasti köyhä, niin jokainen viisisenttinenkin merkkaa paljon!
Eikä se köyhyys näy välttämättä heti muuten missään, - esim. sisustuksessa, vaatetuksessa tai kodin siisteydessä - eikä siitä tietenkään kehdata välttämättä kaikille (tai kenellekään) kertoa... Näkyy sitten vain joissain tuollasissa jutuissa.Jos ei ole varaa tai jos ei ole aivotoimintaa edes nimeksi, ei pidä kutsua ketään kylään eikä varsinkaan yökylään. Vaikka ruoka on kallistunut, sitä riittää Suomessa edelleen ja esimerkiksi jostain Lidlistä voi hankkia edullisesti ihan riittävästi tarjottavaa. Tai sitten hyödyntää Suomen luontoa ja käyttää tarjoomuksissaan itse kerättyjä sieniä ja marjoja yms. Mutta vieraiden nälässä pitäminen on todella noloa. Häpeäisin kuoliaaksi, jos kuulisin jonkun vieraistani valittaneen nähneensä nälkää minun luonani.
Jos rahat on oikeasti niin tiukalla että kahden euron lisä yhden päivän ruokabudjettiin on mahdoton teko, niin silloin ei ole oikea aika kestitä vieraita. Suosittelen ottamaan yhteyttä sosiaalineuvojaan, Suomessa saa kuitenkin sen verran tukia että elämä on varmasti kovin solmussa jos tilanne on noin vaikea.
Mitä?! Että köyhällä ei saisi olla sosiaalista elämää eikä hän saisi seurustella ystävien ja sukulaisten kanssa? Vaan pitäisi vain hävetä yksin kolossaan, entistä enemmän yksinäisenä, masennuksissa ja tylsistyneenä? Kamoon, mitä varten ne ystävät ja sukulaiset sitten ovat, jos eivät edes henkisenä tukena ja ymmärtäjänä? :O " Hädässä oikea ystävä tunnetaan", todellakin!
Ei se valtiokaan mikäön raha-automaatti ole, että se joka tilanteeseen ehtii tuosta vaan apuun. , sormia napsauttamalla! Eikä niitä tukia useinkaan tule silti niin paljon, että ne riittäisivät edes itselle kaikkeen - saati vieraiden kestitsemiseen. :/ Jos noin olisi, niin Suomessa ei olisi esim. leipäjonoja, joista niistäkään ei ole kaikille tarvitsijoille jakaa, eikä riittävästi. :(Jos minulla olisi noin "etuoikeutetuiksi" kestittäviksi itsensä tuntevia ystäviä ja vieraita silloin, kun elämä oikein potkii päähän, niin olisipa kyllä tosi surullista... :(
Itse ainakin olemme ystävieni kanssa niin avoimia, että kerromme ilot ja surut kaikkina aikoina. Jos joku ystäväni on / olisi joskus täysin pa-tilanteessa, niin tottakai minä voin/voisin silti käydä kylässä piristämässä edes hänen mieltään muuten, olemalla läsnä ja välittämällä! Veisin silloin mielelläni hänelle tuliaisiksi kyläilytarjottavat mennessäni, ehkä vähän ekstraakin. Olen joskus auttanut tuntemattomampiakin tällä tavoin, viemällä ruokaa: ei ole minulle iso uhraus, mutta voi olla tosi iso asia sille toiselle!
Tiedän, että ystävänikin puolestaan auttaisivat, jos olisin oikein vaikeassa tilanteessa, eivätkä odottaisi minulta mitään kestitystä - vaan tulisivat käymään silti, köyhyydestä huolimatta. Jos joku loukkaantuisi siitä, ettei ole tarjottavaa, niin saisi rauhassa olla tulematta enää ja olla olematta yhteykdissa enää - sellaisia kavereita ja tuttuja ei kukaan tarvitse! Eikä varsinkaan sellaisia jotka sitten kauhustelevat AV-palstalla sitä, kun eivät saaneet vierailulla mieleistään, täyttä kestitystä eikä pöydässä ollut paljonkaan syötävää kenellekään! (Eri asia silloin, jos isäntäväellä on selvästi varaa ja itselleen herkkuja, mutta muille ei anneta.)
- Toivottavasti tuollaiset itsekkäät "etuoikeutetut" ihmiset mätänevät yksin kotiinsa sitten, kun omalle kohdalle sattuu ikäviä elämäntilanteita.Mitäs ihmettä :o Olen tuo edellinen kirjoittaja ja en ymmärrä lainkaan miksi halusit vääntää sanani noin ilkeään muotoon. Missään en kieltänyt taloudellisesti heikossa tilanteessa olevilta sosiaalista elämää enkä ystävien ja sukulaisten kanssa seurustelua, saati sanonut että vähävaraisten pitäisi hävetä ja tylsistyä enkä noita muitakaan kamalia sanoja mitä keksit. Millainen ihminen edes keksii sanoa tuollaisia asioita, hyi olkoon. Sinulla taitaa olla todella paha olla.
Olen itsekin ollut taloudellisesti heikossa tilanteessa ja silloin läheisten ja ystävien tuki on ollut kullanarvoista, niin seura, läsnäolo kuin konkreettinenkin tuki. Nyt taas pyrin tukemaan apua tarvitsevia läheisiä minkä vain voin kun itselläni on vuorostaan siihen mahdollisuus. Minimibudjetilla elävän ei todellakaan tarvitse kestitä vieraita, vaan tällaisessa tilanteessa paremmin toimeentuleva vieras voi tuoda ruokakassin mukanaan, tai edes kahvit ja pullat.
Kenellekään en toivo yksinäisyyden taakkaa, en edes niille jotka ovat joskus sanoneet jotain erikoisesti keskustelufoorumilla. En toivo sitä sinullekaan.
Jännä juttu. Meillä miesten maailmassa ei tehdä kauheaa määrää oletuksia ja odotuksia, vaan sovitaan asiat etukäteen. Kun lähdetään yhdessä mökille, niin jos mökin omistaja on varakas tai varoissaan, niin hän kyllä kutsuttaville ilmoittaa että pihvit ja kaljat on talon puolesta, mutta tuokaa hienommat ja henkilökohtaiset juomat itse. Ja ainahan tuliaisia saa tuoda, mutta ei niitä lasketa eli ei haittaa mitään jos joku vieraista on peeaa. Jos taas isäntä ei ole varoissaan, hän voi ehdottaa että kun hän tarjoaa mökin, voisivatko vieraat tuoda mukanaan sapuskat ja juomat. Ja tarjota kyydin. Ja näin tehdään. Ei tarvitse kenenkään pettyä vaan voidaan keskittyä saunomiseen ja jaskanpauhamiseen.
En oikeasti voi tajuta, miten niin yksinkertaisesta asiasta kuin vierailusta ja tarjoiluista saadaan kehitettyä niin vaikea baletti, että se mieluummin kannattaa jättää kokonaan tekemättä.
(Ja ettei tarvitse sanoa: löytyy sellaisia miesporukoitakin, joissa on ainakin yksi kitsas nillittäjä, joka laskee ettei vaan maksa "omaa osuuttaan" enempää. Olen sellaisen kohdannut itsekin. Siihen porukkaan onneksi ei ollut pakko mennä toista kertaa.)
Täytyy sanoa, että minun mieheni on se "varakas", joka makseli kavereidensa syömiset ja kaljat. Toiset käyttivät härskisti hyväkseen.
Sitten tulin minä, ilkeä akka, kuvaan. Ihmettelin miehelleni, että eikö muut tarjoa koskaan hänelle. Eivät tarjonneet ja mieheni oli niin kiltti, että maksoi muidenkin edestä, koska muut pitivät sitä selviönä.
No, sitten minä aloin tehdä mökillä ruokaa ja mies ilmoitti kavereilleen, että rouva laittaa tällä kerralla härkäpapupihvejä yms. Jos ei maistu niin tuokaa mieleistä grillattavaa.
Puolet tuosta alkuperäisestä porukasta on karsiutunut pois eli kyllä se jotain kertoo noista miehistäkin.
Ehkä he eivät pitäneet siitä, että miesporukkaan sotkeutui nainen, joka sotkee herradynamiikan. Siirtyivät paikkaan, missä saa kaljoitella puhtaassa miesseurassa ja jutella vapaasti ei-feministisiä juttuja.
Tämä ehdotus ei ole se, minkä halusit kuulla, mutta silti täysin mahdollinen skenaario.
Kello oli 18 kesällä kun vierailulla isäntä lähti nukkumaan.
Tai kylässä ollessa toinen vetäytyy toiseen huoneeseen, ei seurassa voi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menin ystäväperheen luokse kylään lapseni kanssa auttamaan juhlavalmisteluissa. Tultiin pidemmästä matkasta junalla ja ostin asemalta nopeasti mukaan pähkinöitä ja vaahtokarkkeja. Kyläpaikassa oli päällä täysi tohina leipomuksineen ja osallistuin siihen mielihyvin ja keittelin itselleni kahvit. Lapsille tarjottiin ruokaa, mutta jostain kumman syystä aikuisille ei, sanottiin vaan että aikuiset pärjää. Tehtiin hommia ja järjestelyitä pitkälle yöhön ja joskus 11 aikaan illalla söin vaahtokarkkeja ja pähkinöitä kaksin käsin nälkääni.
Nukuin koko yön nälissäni sohvalla todella huonosti ja aamulla heräsin taas siivoamaan ja laittelemaan paikkoja kuntoon. Lapsille tarjottiin taas aamupalaa ja itsekin pyysin saanko keittää kahvit ja ottaa leipäpalan. Sekin tuntui jotenkin vääryydeltä. Lounasaikaan taas lapsille ruokaa ja sanottiin edelliseltä päivältä tuttu Aikuiset pärjää. Olin tässä vaiheessa jo niin nälkäkuoleman partaalla, että lainasin perheen autoa ja lähdin lähikauppaan ostamaan pari juttua vielä juhlaa varten ja kannoin muovikassillisen valmisruokaa itselleni.
Juhlien alkaessa klo 15.00 olin ihan näännyksissä siivoamisesta, kattamisesta, valvomisesta ja ihan sekaisin menneestä ruokarytmistä. Tarkoitus oli olla vielä yksi yö mutta en enää kertakaikkiaan pystynyt, ajattelin että seuraava päivä menee kuitenkin väsyneenä ja nälässä juhlien jälkiä siivoten. Yhden juhlavieraan kyydillä päästiin lapsen kanssa sattumalta lähelle kotipaikkakuntaa, josta jatkettiin bussilla kotiin. Nukuin auton etupenkillä koko parituntisen, kun lähdettiin kyläpaikan pihalta.
Lapselle jäi tästä kyläreissusta ihan erilainen muistikuva kuin itsellä. En enää seuraavana vuonna halunnut mennä tähän paikkaan yökylään, vaan varattiin hotelli josta käsin käytiin heillä kylässä.
Vierailija kirjoitti:
Menin ystäväperheen luokse kylään lapseni kanssa auttamaan juhlavalmisteluissa. Tultiin pidemmästä matkasta junalla ja ostin asemalta nopeasti mukaan pähkinöitä ja vaahtokarkkeja. Kyläpaikassa oli päällä täysi tohina leipomuksineen ja osallistuin siihen mielihyvin ja keittelin itselleni kahvit. Lapsille tarjottiin ruokaa, mutta jostain kumman syystä aikuisille ei, sanottiin vaan että aikuiset pärjää. Tehtiin hommia ja järjestelyitä pitkälle yöhön ja joskus 11 aikaan illalla söin vaahtokarkkeja ja pähkinöitä kaksin käsin nälkääni.
Nukuin koko yön nälissäni sohvalla todella huonosti ja aamulla heräsin taas siivoamaan ja laittelemaan paikkoja kuntoon. Lapsille tarjottiin taas aamupalaa ja itsekin pyysin saanko keittää kahvit ja ottaa leipäpalan. Sekin tuntui jotenkin vääryydeltä. Lounasaikaan taas lapsille ruokaa ja sanottiin edelliseltä päivältä tuttu Aikuiset pärjää. Olin tässä vaiheessa jo niin nälkäkuoleman partaalla, että lainasin perheen autoa ja lähdin lähikauppaan ostamaan pari juttua vielä juhlaa varten ja kannoin muovikassillisen valmisruokaa itselleni.
Juhlien alkaessa klo 15.00 olin ihan näännyksissä siivoamisesta, kattamisesta, valvomisesta ja ihan sekaisin menneestä ruokarytmistä. Tarkoitus oli olla vielä yksi yö mutta en enää kertakaikkiaan pystynyt, ajattelin että seuraava päivä menee kuitenkin väsyneenä ja nälässä juhlien jälkiä siivoten. Yhden juhlavieraan kyydillä päästiin lapsen kanssa sattumalta lähelle kotipaikkakuntaa, josta jatkettiin bussilla kotiin. Nukuin auton etupenkillä koko parituntisen, kun lähdettiin kyläpaikan pihalta.
Lapselle jäi tästä kyläreissusta ihan erilainen muistikuva kuin itsellä. En enää seuraavana vuonna halunnut mennä tähän paikkaan yökylään, vaan varattiin hotelli josta käsin käytiin heillä kylässä.
Mitkä juhlat oli kyseessä, söikö isäntäväki ollenkaan ennen juhlia, millä tuulella siellä oltiin edellisena iltana, entä just ennen juhlien alkua. Verensokerit sekaisin ja huonosti nukuttuna.
Oliko edes hyvät bileet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
emäntä sitten juotuaan ilmeisesti yhden lasin liikaa avautui meille kuinka heillä huono seksielämä ja mies ei nuolekaan koskaan.
Ei täytyne sanao, että tunnelma lässähti. Oli vaivautunut olo. Hipsimmekin sitten aika nopeesti pois...
Ei olisi tarvinnut hätkähtää: olisi vain ihan pokkana sanonut, että näytäpä ihan käytännössä, miten pitää nuolla, ettei tehdä meillä samaa virhettä. Siitä olisi voinut tulla jännä juttu. Sitten vaan jossakin toisessa tilaisuudessa muistuttaa nuolijaa, kuinka ko henkilö oli demonstroinut.
Muutama tilanne elämän varrelta tulee mieleen, mutta ovat kyllä olleet ihan poikkeuksia.
Yksi ystävä riiteli aina poikaystävänsä kanssa kun olin kylässä. Olipa kiva tulla heille viikonlopuksi toiselta puolen Suomea kuuntelemaan sitä. Myös syömisten kanssa oli aina vähän niin ja näin, välillä täytyi ihan pyytää että saisiko jotain kun on nälkä. (Omiin tapoihini ei kuulu vieraiden pitäminen nälässä.)
Toinen ystävä ruinasi ja ruinasi viikonloppukylään, ja nimenomaan tiettynä viikonloppuna, jälleen toiselle puolen Suomea. Itselleni ei olisi silloin oikein sopinut, mutta lopulta suostuin, kun ei oltu nähty pitkään aikaan. Siellähän olikin sitten myös joku ulkomaalainen heppu käymässä, josta en ollut koskaan kuullutkaan. Suurimman osan viikonlopusta he juttelivat ja kuhertelivat sillä ulkomaan kielellä keskenään enkä minä pystynyt osallistumaan keskusteluun, koska en osannut sitä kieltä. Eikä mitään elettäkään pahoitteluun tms, vaikka ystävä tiesi että olin tullut aneluiden takia vaikka ajankohta oli minulle huono. Vitutti niin armottomasti että välit meni. Ilmeisesti ystävä halusi leuhkia sillä eksoottisella jäpikällään, mitään muuta järkevää syytä en keksi.
Lapsuudessa yksi koulukaveri pyysi heille kylään koulun jälkeen. Vanhemmat eivät olleet kotona. Hän esitteli seinällä olevaa miekkaa ja sanoi että tappaa minut sillä. Traumatisoiduin enkä mennyt toiste :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin netissä tapaamani miehen kanssa toisilla treffeillä. Ekalla kerralla oltiin nähty julkisella paikalla, toisella hän kutsui luokseen katsomaan elokuvaa. Ennen kuin alettiin katsoa elokuvaa, hän puuhasi keittiössä teetä ja voileipiä. Ajattelin että onpas mukavaa ja meillä on hyvät jutut, tämä vaikuttaa lupaavalta. Sitten mies nautti tarjoilut yksin, edes kysymättä halusinko minä mahdollisesti jotain. Siinä mussutti leipää vieressä. Oli kuin olisi paiskattu jääkylmä rätti naamalle. Elokuvan päätyttyä lähdin kotiin emmekä enää tavanneet.
Tämä on hyvä esimerkki siitä, että kun toinen käyttäytyy epäkohteliaasti itseä kohtaan, niin itsellä voi silti olla äärimmäisen vaikeaa nolata toinen ja sanoa asiasta, koska hän menettäisi siinä kasvonsa. Viis siitä nolaamisesta mitä itse joutuu kokemaan! En siis pystynyt sanomaan hänelle asiasta mitään, olin vain aika hiljainen loppuajan ja lopetin tapailun.
Alkoi siivoamaan vessaa ja pyysi apua siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kello oli 18 kesällä kun vierailulla isäntä lähti nukkumaan.
Tai kylässä ollessa toinen vetäytyy toiseen huoneeseen, ei seurassa voi olla.
Voiko suoremmin ilmaista, että olet viipynyt liian pitkään ja sinun on aika lähteä kotiin?
Menin kutsuttuna erään perheen luokse. Oli sovittu, että menen sinne kello 14. Kun pääsin perille, niin perhe oli juuri syömässä ja he pahoittelivat, että heillä oli ruokailu hiukan viivästynyt, kun oltiin herätty niin myöhään. Minut käskettiin sitten olohuoneeseen kun he jatkoivat syömistään. Eivät tehneet elettäkään kutsuakseen minua syömään. Minulle ei myöskään tarjottu mitään. Olen itse lievästi kehitysvammainen ja lisäksi minulla on autismi ja mielenterveysongelmia, mutta silti en kehtaisi olla tarjoamaan vieraalle mitään varsinkin jos olen itse kutsunut tämän kylään niin kyllä varmasti varaisin jotain tarjottavaa. Edes mehulasin tai jotain jos hän ei kahvia halua että vieras tuntisi olonsa tervetulleeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Matkustettuani ystäväni luo hän tuli mua junalle vastaan, vei kauppaan ja sanoi, että ottaisin nyt kaikkea, mitä haluan, kun hän ei ole mikään kokki. Otin kärryyn sitten itselleni maistuvia eineksiä, eihän siinä mitään, oli ihan ok. Jossain välissä kaupassa hän huikkasi, että odottelee mua kaupan edessä. Kassan kautta ulos minäkin. Illalla lämmitin itselleni ostamaani einesruokaa ja hän sanoi, että tuohan on hyvän näköistä, haki lautasen ja kumosi omalleen reilusti puolet annoksesta. Kun hän oli vieraanani, laitoin hyvät tarjottavat 3 krt päivässäja kustannukset kannoin emäntänä ihan yksin. Olimme molemmat työssäkäyviä, ihan hyvin tienaavia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Muutama tilanne elämän varrelta tulee mieleen, mutta ovat kyllä olleet ihan poikkeuksia.
Yksi ystävä riiteli aina poikaystävänsä kanssa kun olin kylässä. Olipa kiva tulla heille viikonlopuksi toiselta puolen Suomea kuuntelemaan sitä. Myös syömisten kanssa oli aina vähän niin ja näin, välillä täytyi ihan pyytää että saisiko jotain kun on nälkä. (Omiin tapoihini ei kuulu vieraiden pitäminen nälässä.)
Toinen ystävä ruinasi ja ruinasi viikonloppukylään, ja nimenomaan tiettynä viikonloppuna, jälleen toiselle puolen Suomea. Itselleni ei olisi silloin oikein sopinut, mutta lopulta suostuin, kun ei oltu nähty pitkään aikaan. Siellähän olikin sitten myös joku ulkomaalainen heppu käymässä, josta en ollut koskaan kuullutkaan. Suurimman osan viikonlopusta he juttelivat ja kuhertelivat sillä ulkomaan kielellä keskenään enkä minä pystynyt osallistumaan keskusteluun, koska en osannut sitä kieltä. Eikä mitään elettäkään pahoitteluun tms, vaikka ystävä tiesi että olin tullut aneluiden takia vaikka ajankohta oli minulle huono. Vitutti niin armottomasti että välit meni. Ilmeisesti ystävä halusi leuhkia sillä eksoottisella jäpikällään, mitään muuta järkevää syytä en keksi.
Lapsuudessa yksi koulukaveri pyysi heille kylään koulun jälkeen. Vanhemmat eivät olleet kotona. Hän esitteli seinällä olevaa miekkaa ja sanoi että tappaa minut sillä. Traumatisoiduin enkä mennyt toiste :D
Miksi nauruhymiö juttusi perässä?
Ystäväpariskunta kutsui syömään. Syönnin jälkeen kävin tupakilla ja sillävälin pariskunta oli siirtynyt makkariin lapsentekopuuhiin. Lähdin sitten kotiin hölmistyneenä, kun en sitä ähinää viitsinyt jäädä sinne kuuntelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilannetaju, hoi! kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
että kutsutaan pitkästä matkasta ihmisiä, jopa yökylään, ja pantataan ruokaa. Tarjoillaan niin vähän, että pikkulintukaan ei sillä määrällä elä! Ihan aidosti haluaisin näiltä ruuanpanttaajilta kysyä, että oletteko niin saitoja (miksi sitten pyydätte ihmisiä kylään?!?!) vaiko vain niin tyhmiä, että ei tajuta kattaa riittävästi ruokaa? Mä kallistun omassa tuttavapiirissä tuohon jälkimmäiseen...
Mulla on myös kokemusta tuosta nälässä pidosta kylämatkalla. Meillä yksi tuttavaperhe, joka laittaa tarjolle niin vähän ruokaa, että siitä ei yksikertaisesti kehtaa ottaa riittävästi, koska muutoin puolet porukasta jää ilman ruokaa :(
No, me ei ruuanpihtaajilla käydä yökylässä, korkeintaan ohimennen poiketaan. Keksitään aina joku tekosyy, että ei päästä yökylään.
Ettekö te, aikuiset ihmiset, sitten millään voi/tajua viedä mieleistänne lisäruokaa tuliaisina vierailulle mennessä, niin että sitä riittäisi niin paljon kuin itse olette tottuneet syömään? Silloinhan kaikki olisi teidänkin mielestänne hyvin, eikä tarvitsisi olla nälässä siellä kyläpaikassa?
Jotkut ovat itse niin pieniruokaisia, etteivät yksinkertaisesti osaa varautua sen enemmällä ruoalla vieraita varten. Jotkut taas ovat muuten vain aivan onnettomia ja taitamattomia arvioimaan ruoan menekkiä, etteivät siinä koskaan onnistu, hyvistä aikomuksista huolimatta.
Joku taas voi olla taloudellisesti niin ehdottoman tiukilla, ettei sitä ruokaa kertakaikkiaan voi laittaa enempää, ei edes sen parin euron edestä - muuten jää joku ruokailu heiltä itseltä kokonaan väliin siinä kuussa, ennen kuin rahaa taas tulee. :/ Kun on oikeasti köyhä, niin jokainen viisisenttinenkin merkkaa paljon!
Eikä se köyhyys näy välttämättä heti muuten missään, - esim. sisustuksessa, vaatetuksessa tai kodin siisteydessä - eikä siitä tietenkään kehdata välttämättä kaikille (tai kenellekään) kertoa... Näkyy sitten vain joissain tuollasissa jutuissa.Jos ei ole varaa tai jos ei ole aivotoimintaa edes nimeksi, ei pidä kutsua ketään kylään eikä varsinkaan yökylään. Vaikka ruoka on kallistunut, sitä riittää Suomessa edelleen ja esimerkiksi jostain Lidlistä voi hankkia edullisesti ihan riittävästi tarjottavaa. Tai sitten hyödyntää Suomen luontoa ja käyttää tarjoomuksissaan itse kerättyjä sieniä ja marjoja yms. Mutta vieraiden nälässä pitäminen on todella noloa. Häpeäisin kuoliaaksi, jos kuulisin jonkun vieraistani valittaneen nähneensä nälkää minun luonani.
Jos rahat on oikeasti niin tiukalla että kahden euron lisä yhden päivän ruokabudjettiin on mahdoton teko, niin silloin ei ole oikea aika kestitä vieraita. Suosittelen ottamaan yhteyttä sosiaalineuvojaan, Suomessa saa kuitenkin sen verran tukia että elämä on varmasti kovin solmussa jos tilanne on noin vaikea.
Mitä?! Että köyhällä ei saisi olla sosiaalista elämää eikä hän saisi seurustella ystävien ja sukulaisten kanssa? Vaan pitäisi vain hävetä yksin kolossaan, entistä enemmän yksinäisenä, masennuksissa ja tylsistyneenä? Kamoon, mitä varten ne ystävät ja sukulaiset sitten ovat, jos eivät edes henkisenä tukena ja ymmärtäjänä? :O " Hädässä oikea ystävä tunnetaan", todellakin!
Ei se valtiokaan mikäön raha-automaatti ole, että se joka tilanteeseen ehtii tuosta vaan apuun. , sormia napsauttamalla! Eikä niitä tukia useinkaan tule silti niin paljon, että ne riittäisivät edes itselle kaikkeen - saati vieraiden kestitsemiseen. :/ Jos noin olisi, niin Suomessa ei olisi esim. leipäjonoja, joista niistäkään ei ole kaikille tarvitsijoille jakaa, eikä riittävästi. :(Jos minulla olisi noin "etuoikeutetuiksi" kestittäviksi itsensä tuntevia ystäviä ja vieraita silloin, kun elämä oikein potkii päähän, niin olisipa kyllä tosi surullista... :(
Itse ainakin olemme ystävieni kanssa niin avoimia, että kerromme ilot ja surut kaikkina aikoina. Jos joku ystäväni on / olisi joskus täysin pa-tilanteessa, niin tottakai minä voin/voisin silti käydä kylässä piristämässä edes hänen mieltään muuten, olemalla läsnä ja välittämällä! Veisin silloin mielelläni hänelle tuliaisiksi kyläilytarjottavat mennessäni, ehkä vähän ekstraakin. Olen joskus auttanut tuntemattomampiakin tällä tavoin, viemällä ruokaa: ei ole minulle iso uhraus, mutta voi olla tosi iso asia sille toiselle!
Tiedän, että ystävänikin puolestaan auttaisivat, jos olisin oikein vaikeassa tilanteessa, eivätkä odottaisi minulta mitään kestitystä - vaan tulisivat käymään silti, köyhyydestä huolimatta. Jos joku loukkaantuisi siitä, ettei ole tarjottavaa, niin saisi rauhassa olla tulematta enää ja olla olematta yhteykdissa enää - sellaisia kavereita ja tuttuja ei kukaan tarvitse! Eikä varsinkaan sellaisia jotka sitten kauhustelevat AV-palstalla sitä, kun eivät saaneet vierailulla mieleistään, täyttä kestitystä eikä pöydässä ollut paljonkaan syötävää kenellekään! (Eri asia silloin, jos isäntäväellä on selvästi varaa ja itselleen herkkuja, mutta muille ei anneta.)
- Toivottavasti tuollaiset itsekkäät "etuoikeutetut" ihmiset mätänevät yksin kotiinsa sitten, kun omalle kohdalle sattuu ikäviä elämäntilanteita.Mitäs ihmettä :o Olen tuo edellinen kirjoittaja ja en ymmärrä lainkaan miksi halusit vääntää sanani noin ilkeään muotoon. Missään en kieltänyt taloudellisesti heikossa tilanteessa olevilta sosiaalista elämää enkä ystävien ja sukulaisten kanssa seurustelua, saati sanonut että vähävaraisten pitäisi hävetä ja tylsistyä enkä noita muitakaan kamalia sanoja mitä keksit. Millainen ihminen edes keksii sanoa tuollaisia asioita, hyi olkoon. Sinulla taitaa olla todella paha olla.
Olen itsekin ollut taloudellisesti heikossa tilanteessa ja silloin läheisten ja ystävien tuki on ollut kullanarvoista, niin seura, läsnäolo kuin konkreettinenkin tuki. Nyt taas pyrin tukemaan apua tarvitsevia läheisiä minkä vain voin kun itselläni on vuorostaan siihen mahdollisuus. Minimibudjetilla elävän ei todellakaan tarvitse kestitä vieraita, vaan tällaisessa tilanteessa paremmin toimeentuleva vieras voi tuoda ruokakassin mukanaan, tai edes kahvit ja pullat.
Kenellekään en toivo yksinäisyyden taakkaa, en edes niille jotka ovat joskus sanoneet jotain erikoisesti keskustelufoorumilla. En toivo sitä sinullekaan.
Jännä juttu. Meillä miesten maailmassa ei tehdä kauheaa määrää oletuksia ja odotuksia, vaan sovitaan asiat etukäteen. Kun lähdetään yhdessä mökille, niin jos mökin omistaja on varakas tai varoissaan, niin hän kyllä kutsuttaville ilmoittaa että pihvit ja kaljat on talon puolesta, mutta tuokaa hienommat ja henkilökohtaiset juomat itse. Ja ainahan tuliaisia saa tuoda, mutta ei niitä lasketa eli ei haittaa mitään jos joku vieraista on peeaa. Jos taas isäntä ei ole varoissaan, hän voi ehdottaa että kun hän tarjoaa mökin, voisivatko vieraat tuoda mukanaan sapuskat ja juomat. Ja tarjota kyydin. Ja näin tehdään. Ei tarvitse kenenkään pettyä vaan voidaan keskittyä saunomiseen ja jaskanpauhamiseen.
En oikeasti voi tajuta, miten niin yksinkertaisesta asiasta kuin vierailusta ja tarjoiluista saadaan kehitettyä niin vaikea baletti, että se mieluummin kannattaa jättää kokonaan tekemättä.
(Ja ettei tarvitse sanoa: löytyy sellaisia miesporukoitakin, joissa on ainakin yksi kitsas nillittäjä, joka laskee ettei vaan maksa "omaa osuuttaan" enempää. Olen sellaisen kohdannut itsekin. Siihen porukkaan onneksi ei ollut pakko mennä toista kertaa.)
Täytyy sanoa, että minun mieheni on se "varakas", joka makseli kavereidensa syömiset ja kaljat. Toiset käyttivät härskisti hyväkseen.
Sitten tulin minä, ilkeä akka, kuvaan. Ihmettelin miehelleni, että eikö muut tarjoa koskaan hänelle. Eivät tarjonneet ja mieheni oli niin kiltti, että maksoi muidenkin edestä, koska muut pitivät sitä selviönä.
No, sitten minä aloin tehdä mökillä ruokaa ja mies ilmoitti kavereilleen, että rouva laittaa tällä kerralla härkäpapupihvejä yms. Jos ei maistu niin tuokaa mieleistä grillattavaa.
Puolet tuosta alkuperäisestä porukasta on karsiutunut pois eli kyllä se jotain kertoo noista miehistäkin.
Ehkä he eivät pitäneet siitä, että miesporukkaan sotkeutui nainen, joka sotkee herradynamiikan. Siirtyivät paikkaan, missä saa kaljoitella puhtaassa miesseurassa ja jutella vapaasti ei-feministisiä juttuja.
Tämä ehdotus ei ole se, minkä halusit kuulla, mutta silti täysin mahdollinen skenaario.
Hyvä huomio, mutta en ollut mukana noilla mökkeilyillä. Kyllä poistuin viimeistään kun ensimmäiset vieraat saapuivat ja useimmiten tein ruuan alustavan valmistelun mieluummin kotona jos väkeä oli enemmän (marinoin/maustan itse lihan), koska mökillä ei ole esim.juoksevaa vettä. Mies otti sitten ruuat mukaan lähteissään.
Oli kyllä muutama härkäpapupihvikin mukana jos joku olisi halunnut sellaisen syödä. ;-D
Vierailija kirjoitti:
Alkoi siivoamaan vessaa ja pyysi apua siihen.
Oli ainakin siisti vessa. Minua ei häiritse jos joku ystävä siivoaa vessaa
Vierailija kirjoitti:
Ystäväpariskunta kutsui syömään. Syönnin jälkeen kävin tupakilla ja sillävälin pariskunta oli siirtynyt makkariin lapsentekopuuhiin. Lähdin sitten kotiin hölmistyneenä, kun en sitä ähinää viitsinyt jäädä sinne kuuntelemaan.
On muuten ihan sairaan vastenmielinen tapa. Kiksinsä kullakin mutta ekshibitionistilläkään ei ole oikeuttaa sekoittaa omiin seksileikkeihinsä ulkopuolisia. Häipyisin tuollaisesta kylästä ovet paukkuen.
Olimme muuttaneet uuteen kotiin, omakotitalo. Naapurin perhe vaikutti mukavalta. He sitten kutsuivat meidät kahville. Juuri kun istuimme kahvipöytään niin emäntä nousi pöydästä ja rupesi siinä keittiön lattilla joogaamaan. Joimme kahvia muina miehinä perheen isän jalasten kanssa. Emäntä joogasi koko käyntimme ajan. Muu perhe eisiis pitänyt vieraiden aikana joogaamista mitenkään outona. Aika nopeasti lähdimme kuitenkin.