Omituisinta mitä isäntäpoppoo on tehnyt kyläreissullasi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vietiin leipomosta ostettuja uunituoreita isoja korvapuusteja tuliaisiksi. Isäntä heitti pullat pakkaseen ja kaivoi tilalle pakastimesta pussillisen niitä pågenin minipullia ja laitto ne mikroon sulamaan. Pitää kuulemma syödä vanhat ensin pois.

toisaalta mietin,jos tuliaisiksi olisi tuonut suklaarasian,laittaako isäntäväki sen tarjolle? tai ostanut leipomosta leivän tms. Entä jos isäntäväki laittaa tarjolle sitä mitä haluaa,onko se vieraiden oikeus arvostella,mitä isäntäväki tarjoaa? tietenkään ei pidä sanoa mitään tuommoista,että syödään vanhemmat ensin :D. Tuliaisethan voi olla mitä vaan,yleensä tuliaiset jää kyläpaikkaan,eikä niitä ajatella vieraiden syövän. Ehkä isäntä ajatteli näin. Itse jos vien jotain,haluan että ne jää sinne kyläpaikkaan,enkä odota itse syöväni niitä,kuten en syntymäpäivälahjoissakaan,oli se sitten syömistä tai ei. 

Nythän tarjottavat olivat pakkasessa. Mä, jos saan suklaata, pidän sen tuliaisena. Mutta jos joku tuo laskiaispullia, pöytään vaan

joo,piti lisätä että jotain tuoreita pullia vois laittaakin tarjolle,mutta en varsinaisesti odota,että syödään ne tässä kahvipöydässä,jos kyläpaikassa vaikka onkin tarjottavat valmiina,enkä muutenkaan. Eli en närkästykään,jos tuliaisiani ei laiteta pöytään :)

Isäntä ei puhunut oikein mitään tuijotteli vaan ja karjui lapsilleen pelottavasti vieraiden aikana, kun kahvit oli hiljaa juotu otti emäntä rikkaimurin ja huudatti sitä imuroimalla pullanmurut pois keittiöstä. Olimme siis heidän kutsuminaan kylässä ja kellon aikakin oli sovittu ja olimme täsmälleen ajoissa. Ei sitten käyty enää, he eivät käyneet koskaan meillä vaikka pyysimme.

siis en voi ymmärtää näitä deittikumppaneita,miten voi käyttäytyä,että itselleen laittaa ruokaa ja syö vieressä ja sille vieraalle ei. :O

Vierailija kirjoitti:

Vaikka jotkut tämän ketjun tarinoista saattavat olla puhdasta mielikuvitusta, uskon, että suurin osa on tosia. Ja se vahvistaa käsitykseni meistä nykysuomalaisista: on aikuisia ihmisiä, joilla eivät ole hyvät tavat hallussa. Johtuneeko ajattelemattomuudesta vai tyhmyydestä vai itsekeskeisyydestä vai kotikasvatuksen puutteellisuudesta.

joo,voin uskoa kanssa,vaikka kuulostaa osa niin älyttömille. Olen itsekin törmännyt kaikenlaisiin :) ja kuullut juttuja..ja kateus teettää kanssa ihmeellisiä asioita..monet suomalaiset ovat todella itsekkäitä,muita ei huomioida,kyllä peruskäytöstavat pitäisi hallita,se ei ole itseltä pois mitenkään. 

Entinen kaverini oli tällainen maanmainio emäntä. Nuoruuden kaveripiirissä oli siis tapana että keräännyttiin yhden kaverin kotiin ihan vain hengailemaan ilman mitään kummempia tarjoilija joten ikinä odottanut mitään kahvitarjoilua tai muuta kun menin kavereille kylään. Odotin vain että on juttuseuraa. Kun minä ja tämä yksi kaveri päädyttiin samaan opiskelukaupunkiin asumaan niin minä olin se joka tuli kylään ja tosiaan odotin että siinä jutellaan ja seurustellaan tunti ja saatetaan juoda kahvia/teetä. Mutta nuo vierailut olivat aina sitä että tämä kaveri pelasi koko vierailun ajan tietokonepelejä kun vierailija istui vieressä seuraamassa tätä. Näin olisi myös silloin kuin tämä ihminen KUTSUI sinut kylään. Yritin siinä kyllä keskustelua virittää mutta eihän siitä mitään tullut vaan lopulta päädyin vaan selaamaan kännykkääni tylsistyneenä. Ainoa asia mitä vierailusta jäi käteen oli huono olo, koska hyvin usein tämä kaveri olin koko päivän oleillut sisällä pelaamassa pelejä ja asunnossa oli tunkkainen ilma.

Toinen paha tapa tällä ihmisellä oli että jos olimme hänen kyydillään päivän parin reissussa onkin käynyt niin että hän on vienyt meidät mukanaan vanhemmilleen. Ja auta armias kuinka epärealistinen olo niillä kyläreissuilla on ollut. Tämä ihminen kun taantuu silloin takaisin 10 vuotiaan tasolle ja usein jättää vieraat aivan oman onnensa nojaan käyttäytymällä kuin heitä ei olisi. Kerran oli pahatilanne kun olin yksin vieraana tuolla. Kaverini yhtäkkiä lakkasi puhumasta minulle (vaikka sitä ennen oltiin kaikki hyvässä hengessä juteltu koko päivä) kävi suihkussa ja sulkeutui omaan huoneeseensa sillävälin kun istuin hänen vanhempansa kanssa vaivaantuneina olohuoneessa. Eikä nämä vanhemmatkaan yrittäneet ottaa minuun kontaktia. Ja mainittakoon että olin silloin 25- vuotias että ihan aikuisina olisimme voineet jutella keskenämme. Tuo ilta oli aivan raastava kun kukaan ei ollut 4-5 tuntiin puhunut mitään minun kanssa kuin vasta illalla kun kaveri huikkasi että menee nyt nukkumaan niin äitinsä sanoi että on pelannut minulle pedin vierashuoneeseen. Oli niin epätodellinen olo tuolla reissulla että kuinka kukaan voi tuollalailla jättää vieraan täysin huomioimatta. Jos kysytte miksen pyytänyt kyytiä kotiin niin tuo paikka oli keskellä ei mitään, olin kaverin kyydillä joka ei suostunut lähtemään enää mihinkään ja asuin yli 100km päässä joten taksi ei tullut kysymykseenkään.

Kolme kertaa päädyin tämän kaverin mukana vanhemmilleen yöksi ja joka kerta tilanne on ollut yhtä raastava, mutta onneksi useimmiten vieraita on ollut useampi vaikka moni lähti tekosyyn varjolla nopeasti pois. Nyt ei olla enää oltu vuosi kausiin tekemisissä. Niin ja kyse on päältäpäin ihan normaalista naisesta.

Voi helv. mitkä vajakkien kokoontumisajot taas kerran on menossa kun näitä lueskelee tarkoittaen isäntä/emäntäväkeä. Ovatko ihmiset todella näin törkeitä, itsekkäitä, vajaamielisiä jopa eläimiinsekaantujia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menin ystäväperheen luokse kylään lapseni kanssa auttamaan juhlavalmisteluissa. Tultiin pidemmästä matkasta junalla ja ostin asemalta nopeasti mukaan pähkinöitä ja vaahtokarkkeja. Kyläpaikassa oli päällä täysi tohina leipomuksineen ja osallistuin siihen mielihyvin ja keittelin itselleni kahvit. Lapsille tarjottiin ruokaa, mutta jostain kumman syystä aikuisille ei, sanottiin vaan että aikuiset pärjää. Tehtiin hommia ja järjestelyitä pitkälle yöhön ja joskus 11 aikaan illalla söin vaahtokarkkeja ja pähkinöitä kaksin käsin nälkääni.

Nukuin koko yön nälissäni sohvalla todella huonosti ja aamulla heräsin taas siivoamaan ja laittelemaan paikkoja kuntoon. Lapsille tarjottiin taas aamupalaa ja itsekin pyysin saanko keittää kahvit ja ottaa leipäpalan. Sekin tuntui jotenkin vääryydeltä. Lounasaikaan taas lapsille ruokaa ja sanottiin edelliseltä päivältä tuttu Aikuiset pärjää. Olin tässä vaiheessa jo niin nälkäkuoleman partaalla, että lainasin perheen autoa ja lähdin lähikauppaan ostamaan pari juttua vielä juhlaa varten ja kannoin muovikassillisen valmisruokaa itselleni.

Juhlien alkaessa klo 15.00 olin ihan näännyksissä siivoamisesta, kattamisesta, valvomisesta ja ihan sekaisin menneestä ruokarytmistä. Tarkoitus oli olla vielä yksi yö mutta en enää kertakaikkiaan pystynyt, ajattelin että seuraava päivä menee kuitenkin väsyneenä ja nälässä juhlien jälkiä siivoten. Yhden juhlavieraan kyydillä päästiin lapsen kanssa sattumalta lähelle kotipaikkakuntaa, josta jatkettiin bussilla kotiin. Nukuin auton etupenkillä koko parituntisen, kun lähdettiin kyläpaikan pihalta.

Lapselle jäi tästä kyläreissusta ihan erilainen muistikuva kuin itsellä. En enää seuraavana vuonna halunnut mennä tähän paikkaan yökylään, vaan varattiin hotelli josta käsin käytiin heillä kylässä.

Onko tämä edes totta? Vai oliko kyseessä joku älyllisesti jälkeenjäänyt pariskunta?

Tarkoittikohan se "aikuiset pärjää" sitä, että aikuiset ottaa vaan itse syötävää kun on nälkä??

En ole tuon jutun kirjoittaja, mutta olen ollut 30-v juhlissa, joissa periaate oli, että Lapset Ensin.

Eli lähes kaikki tarjoilut söpösti pikku kätösin klähmättyjä, yskittyjä ja aivasteltuja.

En ole itse kuin kymmenen vuotta vanhempi, silti mietin, että missä kohden tapahtui se käänne, että juhlissa juhlien kohde ottaa ensin ja sitten suurin piirtein ikäjärjestyksessä.

Ei olis tullut kuuloonkaan rynnätä lapsena ensin sinne tarjoilupöytien ääreen.

Se alkoi siinä vaiheessa kun vanhemmat eivät enää uskaltaneet kieltää lapsiaan raivokohtauksen pelossa. Onneksi vähemmistö vanhemmista kuuluu tähän porukkaan, mutta muutkin lapset menevät sitten muiden mukana.

Onneksi ei tarvitse harrastaa kyläilyjä.

Oltiin tuttavaperheellä kylässä ja emäntä alkoi pikkusievässä hiplata miehensä asetta, sentään housun ulkopuolelta. Hörötteli siinä, että miehen hautakiveen hän tulee kirjoituttamaan "kerrankin jäykkänä".

Säälitti se hissukka, avuton mies, joka melkein alkoi pillittää, ainakin naamasta päätellen.

Mitä olisit miehenä tehnyt, jos et haluaisi itkeä?

Vierailija kirjoitti:

Oltiin tuttavaperheellä kylässä ja emäntä alkoi pikkusievässä hiplata miehensä asetta, sentään housun ulkopuolelta. Hörötteli siinä, että miehen hautakiveen hän tulee kirjoituttamaan "kerrankin jäykkänä".

Säälitti se hissukka, avuton mies, joka melkein alkoi pillittää, ainakin naamasta päätellen.

Mitä olisit miehenä tehnyt, jos et haluaisi itkeä?

Erota tuommosesta mulkusta. Jos olet itse mies sano sille tutullesi jossain tilanteessa, että jätä se sika, ansaitset parempaa.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni äidillä on ruotsalainen miesystävä, jonka myötä on saatu uusia 'sukulaisia'. Yksien semmoisten luona yövyimme pari vuotta sitten Ruotsin läpi ajaessamme.

Isäntäparin juovuttua jouduimme katselemaan kuvia heidän kesälomareissustaan, jolla rouva oli terassilla päissään riitaantunut tarjoilijan kanssa niin, että repi paitansa yltään, r-liivit myös, ja rääkyi henkilökunnalle. Isäntä otti kuvia ja videonpätkän, kuulemma vihaisena, että voisi vaimolle todistaa tämän käytöstä, jos ei taas seuraavana päivänä muistaisi mitään. Leirintäalueella oli kuitenkin isännän vuoro: tutustui mukavaan ryyppysakkiin, ja neljistään miehet naku-uivat ja loikkivat laiturilta - ja rouva otti kostoksi kuvia.

Tästä oli niillä vieläkin riitaa, kumpikin näytti kuvia meille todisteina siitä, että toinen oli käyttäytynyt huonommin. Puhuivat aika huonosti englantia, niin että keskustelu oli sitäkin tasokkaampaa. Kumpikin hoki moneen kertaan samat argumenttinsa ala-aste-englannilla ja muumion artikulaatiolla.

Näin kului ilta. Yöllä heräsimme niin kamalaan paukkeeseen ja huutoon, että luulimme jommankumman menettävän kohta henkensä. Mutta ei, he rakastelivat siellä, varmaan entistä enemmän päissään ja onnensa kukkuloilla.

Ettekö te rassukat osanneet ruotsiksi kommunikoida. Tosi noloa jotain englantia ottaa kieleksi kun se ruotsi on kuitenkin yhteinen kieli. Turha arvostella toisia jos ei itse osaa toista kotimaista. Typeryys paistaa.

Ja sitten saatetaan sanoa, että tuu joskus käymään ja sitten kun menee niin ei olekaan tervetullut ja se on suorastaan hämmentävää. Eikä toisella ole oikeesti mitään tärkeää tekemistä, ehkä oli just päiväunilla.

Tänne en tule toista kertaa, ajattelen.

Vuosia sitten eräs sukulaisensa kutsui mökilleen kesälomalla. Olimme aika läheisiä ja usein tekemisissä. Lapseni oli tuolloin pieni vauva ja koliikkitapaus. Tästä sukulaiseni oli tietoinen ja sanoi että tulet vähän levähtämään.

Matkaa oli 350km, kävin kaupassa ja vein pyydettyjä juttuja sekä extraa. Autoin tiskaamissaessa ja saunan lämmityksessä etc. Vauvan hoidin myös.

Yö olikin vaikea, vauva itki paljon enkä saanut rauhoitettua. Isäntäväki nukkui vieras-aitassa, antoivat meille oman makuuhuoneessa, jossa oli parempi vauvan kanssa nukkua.

Aamulla sain äreän huoneen ja valituksen kun vauvan itku oli kuulunut aittaan ja isäntäväki ei ollut nukkuneet kunnolla. Pahoittelin ja touhusin pihalla vauvan köllötellessä viltillä. Hetken päästä sukulaiseni tuli sanomaan että voimme lähteä pois.

Olin ajanut 350km, saapunut paikalle klo 16 ja aamulla klo 10 pyydettiin poistumaan?! Pakkasin kamat ja lähdin. Perään sain tekstiviestin vielä kuinka törkeää oli vallata heidän makuuhuoneessa.

En pitänyt enää yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kutsuttiin juhliin, oltiin ajoissa koska tultiin kaukaa. Minut laitettiin silittämään isäntäväen vaatteita. (VIHAAN silittämistä enkä silitä koskaan kotona, noh, paitsi nyt just ne juhlavetimet ja verhot on pakko silittää) Kieltäydyin, mutta pakotettiin silti. Kun juhlat alkoivat olin kuumissani ja hikinen punanaama. Ei ollut kivaa.

Juhliin ei koskaan mennä ennen kutsussa ilmoitettua kellonaikaa, ihan sama vaikka tulisitte Marsista asti. Piste.

Joo olen kyllä samaa mieltä, eikä normaalisti ikinä mennäkään etuajassa. Mutta nämä juhlat oli vähän eri asia, kyseessä lähisukulaiset ja puoli sukua oli jo paikalla muutenkin. Tarkoitus olikin kokoontua sinne ja lähteä sitten yhdessä porukalla kirkkoon. Mutta pointti oli se että minut oli kutsuttu JUHLIIN ja sitten jouduin juhlavermeissä silittämään jotain pyykkikasaa kun kerta tässä on vielä vähän aikaa ennen kirkkoon lähtöä! Ei ollut mielestäni asiallista. Piste.

Yleensä etukäteen juhliin tulevat nimenomaan auttavat järjestelyissä, lähisuku ainakin. Ehkä teillä on erilaiset tavat tässä asiassa.

Pyykkikasan silittäminen juhlatamineissa juuri ennen juhlien alkua EI ole juhlajärjestelyissä auttamista. Joku pöydän kattaminen tms. kyllä on eikä olisi haitannut yhtään.

Kuka haluaa tehdä hikisiä kotitöitä (jotka ei ole edes omia) juuri ennen juhlien alkua. Sen pyykkikasan olisi voinut vaan laittaa kaappiin. Tai jättää vaikka silleen, oli huoneessa jossa juhlaväki ei ollut. Kyllä minusta on outoa vaatia silittämään omia pyykkejään vaikka olisi kuinka lähisukulainen. Ja yritin kyllä kohteliaasti kieltäytyä hommasta mutta sitä ei otettu kuuleviin korviin.

Jotenkin ok olisi kysyä, voitko silittää tämän teidän kummipojan paidan, että saa sen päälle juhliin, mutta ihan käsittämätöntä pyytää tekemään kotitöitä, jotka eivät liity itse tapahtumaan mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kello oli 18 kesällä kun vierailulla isäntä lähti nukkumaan.

Tai kylässä ollessa toinen vetäytyy toiseen huoneeseen, ei seurassa voi olla.

Voiko suoremmin ilmaista, että olet viipynyt liian pitkään ja sinun on aika lähteä kotiin?

Tuskin, jos ehdin olla alle tunnin kylässä.

Tiskattuani iltapalatiskit menin vessaan ja isäntäpariskunta oli siellä hässimässä.

Vaimolla oli mahdoton vauvakuume ja ovikset päällä joten...

Kommentoin vähän yleisemmällä tasolla. Yleensä oudot tilanteet ovat liittyneet siihen, että ei tiedä tilanteen luonteesta tarpeeksi. Eli kutsutaan illalla "syömään", mutta tarjotaan pelkkää teetä tai sitten iltapäivällä kahville, ja siellä onkin itse leivottua makeaa ja suolaista armoton määrä. Monesti näissä on myös paikkakuntakohtaisia tai sukupolviin liittyviä eroja. Olisi siis hyvä sekä isäntäpoppoon että vieraiden hienovaraisesti selvittää millaisesta tarjoilusta on kyse ja keskittyä oleelliseen, eli nauttimaan muiden ihmisten seurasta :D 

Itse olen joskus huono emäntä.

Jos kutsun vieraita kylään tai joku vaikka piipahtaa kahvilla ohimennen, keitän kahvit, saatan leipoakin ja pitkämatkalaisille tarjoan suolaistakin ruokaa.

Asun kuitenkin Lapissa suositussa lomakohteessa ja yllättävän paljon porukkaa haluaa tulla kylään, röyhkeimmät ilmoittavat jälkikäteen ottavansa kaverinsakin mukaan(perheen ja ystävien kanssa kaverit ok). Minua tämä ei nyt sinänsä haittaa, meillä on iso talo, mutta en jaksa passata näitä vieraita. Sanon, että kaapista saa ottaa mitä löytyy ja keittiössä olla kuin kotonaan, kauppa on 500m päässä. Yhteisen illallisen saatan laittaa, en muuta.

Minulla on pieniä lapsia ja raskasta muutenkin arjen kanssa. Kerran yhdet vieraat olivat melkein 2 päivää syömättä, kehoitin varmaan 10 kertaa olemaan omatoimisia ja käymään kaupassa. Kun he viimein raahautuivat ostoksille, niin toivat mukamaan vaan kaljaa :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäväpariskunta kutsui kylään ja tämä ihan perinteinen eli harrastivat äänekästä seksiä kun olimme mennet nukkumaan. Ei siinä mitään, kun tiesimme heidän olevan aktiivisia siinä touhussa. Tapahtunut samaa siis aikaisemmilla vierailuilla ja myös heidän kyläillessä meillä.

Tällä kertaa tilanne oli kuitenkin se, että vierashuoneen liukuovi oli pudonnut pois kiskoiltaan ja sitä ei saanut kiinni. Hetken päästä käytävään syttyi valo ja talon isäntä marssi alastomana mulkku puolikovana heiluen pesulle. Ja sieltä sitten takaisin edelleen alastomana. Itse kävin myöhemmin yöllä vessassa ja käytävällä meinasin liukastua astuessani tämän herran lemmennesteisiin.

Jäi viimeiseksi vierailuksi ja parin vuoden sisällä hiipui myös yhteydenpito ja ystävyys.

                  Juttusi on pelkkää satuilua ja kuvottavan mielikuvituksesi tuotetta (et kai luullut, että kukaan tuollaista sepustusta uskoo!)

Olin nuorena mieheni kanssa hänen serkkunsa ja tämän miehen luona kylässä. Asunto oli reilunkokoinen yksiö, ja meille oli pedattu lattialle siskonpeti. Serkku miehineen nai äänekkäästi sängyllä siinä huoneessa. Minä lähdin yöllä yksin kiertämään kaupungin kortteleita. Onneksi asunnon avain oli näkysällä

Olin ujo ja arka. Nyt vanhempana tietäisin kyllä, mitä sanoisin. Tuon voi laittaa jotenkin pariskunnan nuoruuden piikkiin, mutta joillakuilla on ihmeellisiä tarpeita esitellä aktiaan.