Omituisinta mitä isäntäpoppoo on tehnyt kyläreissullasi

Vierailija kirjoitti:

ja alle kouluikäiset lapset olivat juuri saaneet leikit pystyyn ja tottuneet toisiinsa kun isäntäväki huomasi, että ovat olleet lastenhuoneessa jo melkein puoli tuntia. Koko revohka komennettiin äkkiä olohuoneeseen pelaamaan pleikkaa.

Uuden vuoden vietto, johon oli sovittu, että menemme puolilta päivin, eikä tarvitse tuoda mitään. Veimme sitten lahjan ja viiniä emme mitään syötävää. He olivatkin kiireellä käyneet heselle ennen tuloamme ja me poikkesimme ajomatkalla vain kahvilla. Koko päivän odottelimme, heillä oli ihan normaali kodinhoitoa. Alkuillasta kävimme näyttämässä heidän taaperollensa muutaman raketin ja sitten aloimme vain odottaa, että lapsi nukahtaa. Sen jälkeen kyllä saunoimme ja söimme hyvin, mutta tämän jälkeen jatkuikin taas kotityöt imuroinnista lähtien. Lähempänä puolta yötä emäntä istui television ääreen ja kun muut ehdotimme jotain yhteistä tekemistä, peliä tai jotain, niin emäntä vaan totesi että ei jaksa enää on niin poikki ja alkoi tuijottaa elokuvaa. Siinä vaiheessa minä hipsin nukkumaan. Onneksi meidän oma lapsemme oli silloin vielä niin pieni, että pärjäsi tissimaidolla ja purkkiruuilla.

Ilmeisesti perheessä oli siivoushullu, neuroosi sekin. Ei ole normaalia, että silloin imuroidaan kun on vieraita kylässä

Kyläpaikassa oli vauva. Yöllä ei olisi saanut vetää vessaa. Papereita varten oli pussi. Kauhea nalkutus, kun 5-vuotiaani oli vessan vetänyt vahingossa.

Vierailija kirjoitti:

Lapsella oli 1-vuotissynttärit ja tupa täysi sukulaisia lapsen isän puolelta. Isä ilmoitti yhtäkkiä tuosta noin vaan, että lähtee nukkumaan. Ja tosiaan lähti, kesken lapsen juhlien. Perusterve ihminen, ei mitään tarvetta mennä yks kaks nukkumaan. Jumaliste, että hävetti.

Ollaan jo erottu, kaiken kaikkiaan muutenkin outo tyyppi.

Oliko Juha-Matti? :D

Vierailija kirjoitti:

kodissa, jossa minä ja perheeni emme olleet koskaan ennen käyneet. Emäntä veti mut ekas puoleks tunniks - tunniks sivuun, käytiin tilat läpi huone huoneelta: WC-säännöt, kylpyhuonesäännöt, keittiösäännöt, jääkaappisäännöt, ruokailusäännöt, lasten säännöt, leikkisäännöt. Sit mentiin ulos ja jatkettiin keinusäännöillä, hiekkalaatikkosäännöillä, leikkimökkisäännöillä jne. Ja sit rouva sanoi mulle lopuks, että hän ei edes työssään ole tekemisissä ihmisten kanssa, jotka eivät ajattele samalla tavalla kuin hän, vapaa-ajalla ei senkään vertaa.

Ja siitä huolimatta meidät on kutsuttu uudestaankin, vaikka mielestäni hän sanoi ihan suoraan, että minä en ole toivottua seuraa. Mutta olen sitten ajatellut, että isomman porukan vuoksi hän yrittää sietää minua, mutta pisti minulle kovat säännöt heti alkuun, etten tee enää mitään muuta häntä ärsyttääkseni. Kukaan muu ei kuulemma ole saanut ihan tuollaista luentoa. Eikä niitä satoja sääntöjä pysty millään noin lyhyessä ajassa oppimaankaan

Minä olisin lähtenyt saman tein pois

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kodissa, jossa minä ja perheeni emme olleet koskaan ennen käyneet. Emäntä veti mut ekas puoleks tunniks - tunniks sivuun, käytiin tilat läpi huone huoneelta: WC-säännöt, kylpyhuonesäännöt, keittiösäännöt, jääkaappisäännöt, ruokailusäännöt, lasten säännöt, leikkisäännöt. Sit mentiin ulos ja jatkettiin keinusäännöillä, hiekkalaatikkosäännöillä, leikkimökkisäännöillä jne. Ja sit rouva sanoi mulle lopuks, että hän ei edes työssään ole tekemisissä ihmisten kanssa, jotka eivät ajattele samalla tavalla kuin hän, vapaa-ajalla ei senkään vertaa.

Ja siitä huolimatta meidät on kutsuttu uudestaankin, vaikka mielestäni hän sanoi ihan suoraan, että minä en ole toivottua seuraa. Mutta olen sitten ajatellut, että isomman porukan vuoksi hän yrittää sietää minua, mutta pisti minulle kovat säännöt heti alkuun, etten tee enää mitään muuta häntä ärsyttääkseni. Kukaan muu ei kuulemma ole saanut ihan tuollaista luentoa. Eikä niitä satoja sääntöjä pysty millään noin lyhyessä ajassa oppimaankaan

Minä olisin lähtenyt saman tein pois

Niin minäkin. Olisin ehkä sanonut lähtiessäni, että noudatan vain kansainvälistä poistumissääntöä, jos minulta olisi kysytty, miksi lähden.

Vierailija kirjoitti:

Olin menossa yli kahen tunnin matkan takaa katsomaan kummilastani ja sitten lapsen äiti ilmoittaa, voinko tulla heille vasta kolmelta, kun lapsi herää yleensä silloin päikkäreiltä. ystävä ties, että busseja tuli harvasti ja tulin sellasella bussilla sitten, että jouduin kaksi tuntia istumaan pikkukaupungin kahvilassa ja odottamaan, että kello tulee kolme ja pääsen heille kylään. Olisin voinut olla paikalla heillä neljä tuntia, mutta puolet piti siis istua jossain kuppasessa kahvilassa ja sitten kaksi tuntia ehdin olla heillä kylässä kun viimenen bussi takaspäin lähtikin jo. Olisin voinut olla yötäkin mutta sanottiin melekee suoraan ettei sovi. En kyllä ees suoraan sitä kysyny, mutta silti ilmastiin, että päiväkäynti ois ok, ei muuten. Ja heillä tosiaan kyseessä oli viiden huoneen omakotitalo!!! En tosiaan olis ollu niin äänekäs, että vauva ei ois voinu nukkua rauhassa päikkäreitään! Ja sitten tää kummitytön äiti pyytelee aina käymään taas ja syyllistää kun en pääsekään. Joo. Rahaakin meni kivasti sitä varten, että sain kuulla olevani puolet suunnitellusta reissusta jossain kahvilassa... Hiphei...

Onpas outo nainen tuo kummityttösi äiti. Vaikuttaa neuroottiselta ja itsekeskeiseltä.

Ei ehkä omituisinta, mutta erikoista mielestäni on se, että minut saatettiin kutsua kylään erään perheen luokse ja sitten jätettiin täysin huomiotta perheen jatkaessa normaaleja arkitouhujaan ja minut jätettiin täysin huomiotta ihan kuin minua ei olisi ollut paikalla ollenkaan. Esikoinen tekee läksyjä, kaksi nuorinta leikkii ja äiti tekee kotitöitä kuten imuroi, pesee pyykkiä tai laittaa ruokaa samalla kun minä istun vaivautuneena olohuoneessa täysin yksin. En siis ole mitenkään huomionhakuien, mutta kyllä minusta vierasta edes jonkin verran täytyisi huomioida eikä unohtaa tätä kokonaan sinne olohuoneeseen yksin varsinkin jos hänet on kutsumalla kutsuttu kylään. Teki vain mieli kysyä, että miksi kutsuitte kylään kun minä sitten istun siinä tyhjänpanttina olohuoneessa tietämättä, että mitä tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Mun hyvä ystävä on aivan ihana mutta julkisesti pieree. Jos istuu, nostaa kankkua, tulee prut ja päälle nauraa. Aina.

Entinen poikaystävä teki myös niin että jätti mun kyläpaikkaan yksin, kun lähti autotallille. Olivat lähteneet baariin. Mä sitten yritin kyläpaikassa olla ja ihmettelin mitä seuraavaksi. Mies oli niin fiksu että otti avaimet ja kun tuli takas, sain kunnian ajaa autoa. No, ajoinkin, heitin miehen kotiin, otin auton ja jatkoin omaan kotiini. Mies kun soitti seuraavana päivänä tuo auto, kun huomenna pitäis päästä töihin, sanoin tule hakemaan. Kun sai kyydin, pidin sellaisen motkotuksen hänelle, että taatusti muisti. No, parin kk päästä jätinkin kun oli muutenkin vähän onneton ja tykkäs liikaa viinasta.

Yks naapurin yh yrittää jatkuvasti työntää meille lapsiaan viikonlopuksi hoitoon. puistossa ihan ensimmäiseksi aloittaa valituksen kun ei koskaan pääse minnekään ja kukaan ei hoida lapsia jne. Onneksi mä voin aina sanoa että teen lauantaina 7 h töitä ja laskutan siitä 160 euroa tunti. Jos mä hoitaisin lapsia, jäis rahat saamatta. ja en ota perjantaille ja en ota sunnuntaille, kun mä tarvitsen edes vähän vapaata.

Kun olin teini, alaikäinen joka tapauksessa mut yks äiti jätti yksin vauvansa kanssa. Tää äiti oli sanonut hän antaa mulle jonkun paidan tai jotain, en muista enää ja sitten kun tulin, hän vaan sanoi voinko katsoa lasta hetken ja hän vaan käy ja tulee takaisin. Hetki vaihtui pidemmäksi, silloin ei ollut kännyköitäkään. Onneksi ovikello soi ja joku lapsen äiti tuli. Mä itku kurkussa jotain möngersin kotiin pitää päästä ja onneksi tämä tuttu jäi.

Sain hirveät huudot tältä äidiltä kun tuli seuraavan kerran vastaan, onneksi kerroin kaikki kotona ja mun äiti meni tälle äidille huutamaan ja siihen loppui kiusanteko. Kerjäsi vielä rahaa, sanoi ettei ole palkkaakaan maksanut lastenvahtina olemisesta.

Tämän jälkeen homma on ollut aika selkeä.

Mä autan, jos pyydetään, rehellisesti ja selkeästi mutta jotain tuntemattomia naapurin yh-äitejä en ala auttamaan.

Ihan oikein tehty kaikissa tapauksissa! Ja hyvä sinun äitisi myös! 👍

Vierailija kirjoitti:

Ei ehkä omituisinta, mutta erikoista mielestäni on se, että minut saatettiin kutsua kylään erään perheen luokse ja sitten jätettiin täysin huomiotta perheen jatkaessa normaaleja arkitouhujaan ja minut jätettiin täysin huomiotta ihan kuin minua ei olisi ollut paikalla ollenkaan. Esikoinen tekee läksyjä, kaksi nuorinta leikkii ja äiti tekee kotitöitä kuten imuroi, pesee pyykkiä tai laittaa ruokaa samalla kun minä istun vaivautuneena olohuoneessa täysin yksin. En siis ole mitenkään huomionhakuien, mutta kyllä minusta vierasta edes jonkin verran täytyisi huomioida eikä unohtaa tätä kokonaan sinne olohuoneeseen yksin varsinkin jos hänet on kutsumalla kutsuttu kylään. Teki vain mieli kysyä, että miksi kutsuitte kylään kun minä sitten istun siinä tyhjänpanttina olohuoneessa tietämättä, että mitä tehdä?

Tiedän tunteen. Olen kokenut saman. En tajua tuollaista "vieraanvaraisuutta".

Olisi hyvä veto, jos vieras lähtisi sellaisesta kyläpaikasta hissukseen sanomatta sanaakaan ja huomioimatta isäntäväkeä ollenkaan. Pukisi vain ulkovaatteet päälle ja häipyisi ovesta ulos.

Saisi isäntäväki maistaa omaa lääkettään, jos nyt ylipäätään tajuaisivat homman nimeä.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 15:53"]

[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 10:58"]

Hirveitä juttuja käyny ihmisille.:D

Mulla taas oli yhdessä kyläpaikassa kauhea mustasukkaisuus mun kännykästä. Olisin ymmärtänyt jos se puhelimen räplääminen häiritsee pöytäkeskustelua tai jotain yhdessäoloa, mutta istuimme vain rentona katsomassa TV:tä jolloin se ei katkaissut mitään huumaavaa keskustelua. Muutenkin sovin puhelimitse ihan työ- ja kouluasioita, enkä käsittänyt miksi emäntää olisi häirinnyt puhelinliikenteeni - olimme kuitenkin paljon tekemisissä, joten se ei johtunut siitäkään että olisin täysin vieraan tyypin kanssa tekemisissä. En vaan käsitä. Yksissä bileissä missä oli paljon porukkaa saman emännän luona, sain taas viestejä ihmisiltä ja vastailin. Lopulta puhelimeni katosi ja vuotta myöhemmin se muka mystisesti löytyi jostain piilosta jonka olin kyllä illan jälkeen tarkistanut useaan otteeseen. Selvisi, että emäntä oli piilottanut puhelimen koska räpelsin sitä liikaa. Hohhoijaa.

Olen kans törmännyt noihin ihmisiin, jotka säätävät koko ajan jotain yhdellä syötöllä. Rätti kädessä ympäri asuntoa tai muuta vastaavaa, ei ollenkaan sellaista luonnikasta yhdessäoloa. Yksi tuttava oli todella hyvä puhelimessa, mutta kasvokkain se oli ihan hirveän levoton ja tulin vain pahalle päälle sen sähläämisestä vierailuiden aikana.

Sitten joskus kun olin vielä kummi yhden tutun lapselle ennen kuin irtisanouduin tehtävästäni erinäisistä syistä johtuen, menin sinne sovittuna aikana katsomaan lasta ja sopimaan lapsen synttäreiden järjestämisestä. Olin sanonut etukäteen, että mulla ei ole kauheasti aikaa ja otan kalenterin mukaan, sovitaan järkkäilyt ja niin edelleen. Sen sijaan, että suunniteltiin mitään, kummipojan äiti oli nenä kiinni teeveessä kaiken aikaa, ei vastannut kysymyksiini ja käski selata vaan jotain juhlakirjoja ottamatta kantaa mihinkään.

Synttärit jäivät syystäkin osaltani järjestämättä enkä osallistunut koko kutsuille.

Mielenkiintoisia olivat myös näiden edellä mainittujen kanssa vietetyt baari-illat. Ei jumankauta, ei enää ikinä..

jos joku tulee kylään ja räplää koko ajan puhelinta, se on tosi ÄRSYTTÄVÄÄ !!! + erittäin epäkohteliasta, ja en todellakaan ole kateellinen kenenkään puhelimelle.

Osus ja uppos näköjään aika pahasti.;-) Sisälukutaito on mun mielestä oleellisin asia minkä oppii jo peruskouluaikana. Missä kohtaa sanoin räplänneeni puhelinta koko ajan siten, että se häiritsi kanssakäyntiämme? Entä tuliko mieleen, että aikuisen ihmisen tulee tajuta ettei se voi olla huomion keskipisteenä kaiken aikaa? Mun puhelimella ei paljoa muuta tehty kuin näppäilty viestejä tai just soiteltu, joten turhaan en sitä plärännyt siinä. Ensinnäkin tilanne oli se, että istuimme katsomassa teeveetä ja kaveri ei ollut minuuttitolkulla puhunut mitään. Mua ei kyseinen ohjelma paljoa kiinnostanut muutenkaan ja frendi kun halusi katsoa sitä etten saanut puhua halaistua sanaa, niin miksen sitten vastaisi viesteihin? Ja miten epäkohteliasta se on, että kesken puhelun kaveri ottaa luurin ja alkaa raeta linjan toisessa päässä olevalle et "Soitat mun kaverille myöhemmin, se on mun kaa nyt!" Ymmärtäisin tämän puhelinraivon paljon paremmin, jos hän olisi oikeasti vaatinut huomiotani. Todellisuudessa se ihminen oli vain luonteeltaan todella obsessiivinen ja määräilevä, joten mun puhelimenkäyttö ei ollut se ongelma vaan se ettei se sopinut hänen pirtaansa. Onko AV-palsta nyt ihan oikeasti sitä mieltä, että jos kaverin puhelimen käyttö rasittaa liikaa kotibileissä, on ihan oikein piilottaa se puhelin ja väittää aivan pokkana että sitä ei löydy mistään? Kansankielellä sitä kutsutaan varastamiseksi. Huhheijaa.Ei, puhelimen satunnainen käyttö esim. juuri asioiden sopimiseen tai viestien vastaamiseen ei ole mikään maailmanloppu.

Vierailija kirjoitti:

Up! Saamastani miinuspeukusta huolimatta! D

Oliko se ensimmäinen saamasi alapeukku koskaan?

Auttaa voi ystävää ja tuttavaa, mutta hyväksikäyttö on erikseen.

Lapsena muistan jostain kyläpaikasta kun ruokapöydässä vieraat eli me otettiin ensin ja isäntäväki kyttäsi ruuan ottamista hermostuneen oloisina. Kun kaikilla vierailla oli jotain lautasellaan alkoivat illan isäntä ja emäntä lappaa hirveällä tahdilla järkyttävän kokoiset annokset lapsilleen ja itselleen ja kaapivat kaikki tarjoiluastiat aivan tyhjiksi. Oli varmaan pelkona että joku vieraista ottaisi lisää. Syöminen tapahtui hotkimalla ja mitään ei keskusteltu syömisen aikana. Ihan kuin vieraat olisivat siellä ryöstämässä heidän ruokiaan :D

Mentiin miehen kaverin syntymäpäiväkahveille. Annettiin lahja ja mun mies vietiin samantien katolle tekeen jyrsijäverkotusta.

Mä jäin talon emännän kanssa kahdestaan. Kolme tuntia istuin yksin sohvalla, emännän ollessa puhelimessa koko ajan. Ei ollut edes se telkkari auki eikä edes vettä annettu. En voinut mihinkään lähteä kun mies oli siellä katolla.

Kun remppa oli valmis, saatiin 1 grillimakkara ja 1 kalja. Olin ihan stanan vihainen kotimatkalla, koska olisin voinut tuon harvinaisen vapaapäivän muutenkin kuluttaa. 

Naapuriperhe kutsui kylään. Olivat tosi mukavia, kun leikkipuistossa heitä aika useinkin oltiin nähty. Kun mentiin heille kutsuttuna aikana oli todella outo tilanne, oltiin juuri saatu kahvit juotua niin isäntäpariskunta siirtyi sohvalle katsomaan telkkaria eivätkä puhuneet mitään. En tänä päivänäkään ymmärrä mitä tapahtui. Meillä ei ole tapana esim piikitellä tai arvostella lähes tuntemattomia ihmisiä eli sekin vaihtoehto poissulkeutui, että olisimme sanoneet jotain heitä loukkaavaa. 

Lähdimme sitten hetken ihmeteltyämme kotiin ja sen jälkeen tuli kyllä hieman vähemmän käytyä samaan aikaan siellä leikkipuistossa

Mä inhoon yli kaiken noita kännykkä kädessä kyläilijöitä!

Mulla on kaveri, joka asuu kauempana joten nähdään vain pari kertaa vuodessa. Tulee kylään ja istuu sen stanan kännykän kanssa sohvalle. Nauraa ääneen somejutuille, tulee kahville ja naputtelee sitä kännykkää. Miten sä juttelet edes tollasen kanssa, kun keskittyminen on nolla.

Mä näen aina vaivaa tarjoiluihin. Teen itse, leivon ja katan kauniisti ja yksi torvelo keskustelee kännykän kanssa. 

Kerran kyläpaikassa ollessani kahvilla perheen 4v tyttö ilmoitti, että hänellä on kakkahätä. Äiti sitten haki potan keittiöön, tyttö veti housut alas ja istui potalle alkaen kakkaamaan siihen. Sitten tyttö juoksi vessaan, jonne äiti meni potan kanssa tyhjentämään sen ja pyyhkimään tytön takapuolen. Minä siinä ihmettelin, että mitä juuri äsken tapahtui?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Up! Saamastani miinuspeukusta huolimatta! D

Oliko se ensimmäinen saamasi alapeukku koskaan?

Oli joo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 15:53"]

[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 10:58"]

Hirveitä juttuja käyny ihmisille.:D

Mulla taas oli yhdessä kyläpaikassa kauhea mustasukkaisuus mun kännykästä. Olisin ymmärtänyt jos se puhelimen räplääminen häiritsee pöytäkeskustelua tai jotain yhdessäoloa, mutta istuimme vain rentona katsomassa TV:tä jolloin se ei katkaissut mitään huumaavaa keskustelua. Muutenkin sovin puhelimitse ihan työ- ja kouluasioita, enkä käsittänyt miksi emäntää olisi häirinnyt puhelinliikenteeni - olimme kuitenkin paljon tekemisissä, joten se ei johtunut siitäkään että olisin täysin vieraan tyypin kanssa tekemisissä. En vaan käsitä. Yksissä bileissä missä oli paljon porukkaa saman emännän luona, sain taas viestejä ihmisiltä ja vastailin. Lopulta puhelimeni katosi ja vuotta myöhemmin se muka mystisesti löytyi jostain piilosta jonka olin kyllä illan jälkeen tarkistanut useaan otteeseen. Selvisi, että emäntä oli piilottanut puhelimen koska räpelsin sitä liikaa. Hohhoijaa.

Olen kans törmännyt noihin ihmisiin, jotka säätävät koko ajan jotain yhdellä syötöllä. Rätti kädessä ympäri asuntoa tai muuta vastaavaa, ei ollenkaan sellaista luonnikasta yhdessäoloa. Yksi tuttava oli todella hyvä puhelimessa, mutta kasvokkain se oli ihan hirveän levoton ja tulin vain pahalle päälle sen sähläämisestä vierailuiden aikana.

Sitten joskus kun olin vielä kummi yhden tutun lapselle ennen kuin irtisanouduin tehtävästäni erinäisistä syistä johtuen, menin sinne sovittuna aikana katsomaan lasta ja sopimaan lapsen synttäreiden järjestämisestä. Olin sanonut etukäteen, että mulla ei ole kauheasti aikaa ja otan kalenterin mukaan, sovitaan järkkäilyt ja niin edelleen. Sen sijaan, että suunniteltiin mitään, kummipojan äiti oli nenä kiinni teeveessä kaiken aikaa, ei vastannut kysymyksiini ja käski selata vaan jotain juhlakirjoja ottamatta kantaa mihinkään.

Synttärit jäivät syystäkin osaltani järjestämättä enkä osallistunut koko kutsuille.

Mielenkiintoisia olivat myös näiden edellä mainittujen kanssa vietetyt baari-illat. Ei jumankauta, ei enää ikinä..

jos joku tulee kylään ja räplää koko ajan puhelinta, se on tosi ÄRSYTTÄVÄÄ !!! + erittäin epäkohteliasta, ja en todellakaan ole kateellinen kenenkään puhelimelle.

Osus ja uppos näköjään aika pahasti.;-) Sisälukutaito on mun mielestä oleellisin asia minkä oppii jo peruskouluaikana. Missä kohtaa sanoin räplänneeni puhelinta koko ajan siten, että se häiritsi kanssakäyntiämme? Entä tuliko mieleen, että aikuisen ihmisen tulee tajuta ettei se voi olla huomion keskipisteenä kaiken aikaa? Mun puhelimella ei paljoa muuta tehty kuin näppäilty viestejä tai just soiteltu, joten turhaan en sitä plärännyt siinä. Ensinnäkin tilanne oli se, että istuimme katsomassa teeveetä ja kaveri ei ollut minuuttitolkulla puhunut mitään. Mua ei kyseinen ohjelma paljoa kiinnostanut muutenkaan ja frendi kun halusi katsoa sitä etten saanut puhua halaistua sanaa, niin miksen sitten vastaisi viesteihin? Ja miten epäkohteliasta se on, että kesken puhelun kaveri ottaa luurin ja alkaa raeta linjan toisessa päässä olevalle et "Soitat mun kaverille myöhemmin, se on mun kaa nyt!" Ymmärtäisin tämän puhelinraivon paljon paremmin, jos hän olisi oikeasti vaatinut huomiotani. Todellisuudessa se ihminen oli vain luonteeltaan todella obsessiivinen ja määräilevä, joten mun puhelimenkäyttö ei ollut se ongelma vaan se ettei se sopinut hänen pirtaansa. Onko AV-palsta nyt ihan oikeasti sitä mieltä, että jos kaverin puhelimen käyttö rasittaa liikaa kotibileissä, on ihan oikein piilottaa se puhelin ja väittää aivan pokkana että sitä ei löydy mistään? Kansankielellä sitä kutsutaan varastamiseksi. Huhheijaa.Ei, puhelimen satunnainen käyttö esim. juuri asioiden sopimiseen tai viestien vastaamiseen ei ole mikään maailmanloppu.Täytyy isäntäväen hermot olla kireellä jos vieraan satunnainen kännykän käyttö saa oman maailman suistumaan radaltaan. Siis satunnainen.

Mulla alkoi kaveri pyöriä ympyrää kaksiossa ja huusi ettei me yhdessä mahduta sinne. Ei mitään riitaa tai muuta ollut. Olin 2.päivää toisella puolen Suomea. No lähdimpä jouluaattona junalla kotiin. Tosin juna oli myöhässä niin jatkoyhteys oli taxilla sitten. Ehdin juuri 23.45 kotiin joulua yksin viettämään.