Omituisinta mitä isäntäpoppoo on tehnyt kyläreissullasi

Käytiin mieheni tädin luona kahvilla. Kahvin jälkeen täti kysyi, haluammeko saunaan. Naurahdimme siinä että kiitos ei. Täti alkoi riisua vaatteita siinä olohuoneessa (!!!???!!!) ja lähti yksin saunaan.

On kuulemma normaalia heidän suvussa.

Ei niinkään outo vieraanvaraisuus itsessään, mutta eräässä kyläpaikassa oli todella likaista, tai oikeammin p*skaista. Tästä on jo kauan aikaa, mutta vierailu oli kyllä tosi erikoinen kokemus "puhtauden" kannalta ja jäänyt siksi pysyvästi mieleen.

Kyläpaikka oli helsinkiläinen kerrostalokaksio ja emäntänä terveydenhuollon ammattilainen. Heti sisään astuessa eteisessä haisi järkyttävä kissank*si. Kun sain kengät pois jalasta ja astuin eteisen lattialle, niin sukat liiskautuivat siihen kiinni, koska lattia oli niin tahmainen. Käveleminen oli tosi haastavaa ja myös hiton hidasta, kun sukka kirjaimellisesti jämähti kiinni lattiaan joka askeleella.

Vessa oli todella kuvottavassa kunnossa: pönttö, lavuaari, vesihana ja lattia olivat kaikki ohuen, vaaleanruskean mönjän peitossa, samoin valonappula. Kahden kissan hiekkalaatikko oli kauniisti sanoen pikaisen tyhjennyksen tarpeessa. Käsipyyhkeet olivat erittäin likaiset. En pyyhkinyt käsiäni niihin käsienpesun jälkeen, vaan kuivasin kädet pikaisesti farkkujeni lahkeisiin. Ei niihin pyyhkeisiin voinut koskea.

Keittiössä iloinen emäntä hääräsi innoissaan tarjottavien kimpussa ja mietti ääneen, että missähän pelti mahtaa olla, kun pitäisi saada suolaiset pasteijat uuniin. No, minä tarjouduin auttamaan etsinnässä. Avasin uunin alaluukun (sen säilytystilan) ja siellähän ne pellit, kaksi kappaletta, oli: matala pelti oli täysin likainen pohjaan palaneista ties-mistä-ruoista ja ties miten pitkältä ajalta. Peltiä ei meinannut erottaa palaneen pinnan alta ollenkaan.

Syvällä pellillä taas lillui melkein reunalle saakka ties miten vanhaa rasvaa. En ollut eläissäni nähnyt mitään vastaavaa kenenkään luona, enkä ole sen jälkeenkään. Siis rasvassa lilluva pelti oli tungettu uunin säilytystilaan. Miksi? Sitä en tajua tänä päivänäkään. Olin niin järkyttynyt näkemästäni, että jähmetyin paikoilleni muutamiksi sekunneiksi ja tuijotin haavi auki sitä näkyä.

Emäntä pyysi sitten lopulta minua ottamaan sen pohjaanpalaneen pellin esiin.

Yleisesti ottaen minua järkytti kieltämättä aika pahasti se, että ihmisellä jolla olettaisi jo ammattinsa puolesta olevan supersiisti koti, koska luulisi hänen terveydenhoidossa työskentelevänä tietävän yhtä sun toista hygieniasta, oli niin kuvottavan likainen koti.

Sekin ihmetytti, että vaikka emäntä itse oli iloinen ja mukava, niin hän ei ollut viitsinyt puunata pientä kaksiotaan inhimillisempään kuntoon edes vieraan takia. Koko vierailun ajan minulla oli tunne, että todistan kohta pikkuöttiäisten esiinmarssia jostain nurkasta. Sitä ei kuitenkaan tapahtunut, ihme kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 15:53"]

[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 10:58"]

Hirveitä juttuja käyny ihmisille.:D

Mulla taas oli yhdessä kyläpaikassa kauhea mustasukkaisuus mun kännykästä. Olisin ymmärtänyt jos se puhelimen räplääminen häiritsee pöytäkeskustelua tai jotain yhdessäoloa, mutta istuimme vain rentona katsomassa TV:tä jolloin se ei katkaissut mitään huumaavaa keskustelua. Muutenkin sovin puhelimitse ihan työ- ja kouluasioita, enkä käsittänyt miksi emäntää olisi häirinnyt puhelinliikenteeni - olimme kuitenkin paljon tekemisissä, joten se ei johtunut siitäkään että olisin täysin vieraan tyypin kanssa tekemisissä. En vaan käsitä. Yksissä bileissä missä oli paljon porukkaa saman emännän luona, sain taas viestejä ihmisiltä ja vastailin. Lopulta puhelimeni katosi ja vuotta myöhemmin se muka mystisesti löytyi jostain piilosta jonka olin kyllä illan jälkeen tarkistanut useaan otteeseen. Selvisi, että emäntä oli piilottanut puhelimen koska räpelsin sitä liikaa. Hohhoijaa.

Olen kans törmännyt noihin ihmisiin, jotka säätävät koko ajan jotain yhdellä syötöllä. Rätti kädessä ympäri asuntoa tai muuta vastaavaa, ei ollenkaan sellaista luonnikasta yhdessäoloa. Yksi tuttava oli todella hyvä puhelimessa, mutta kasvokkain se oli ihan hirveän levoton ja tulin vain pahalle päälle sen sähläämisestä vierailuiden aikana.

Sitten joskus kun olin vielä kummi yhden tutun lapselle ennen kuin irtisanouduin tehtävästäni erinäisistä syistä johtuen, menin sinne sovittuna aikana katsomaan lasta ja sopimaan lapsen synttäreiden järjestämisestä. Olin sanonut etukäteen, että mulla ei ole kauheasti aikaa ja otan kalenterin mukaan, sovitaan järkkäilyt ja niin edelleen. Sen sijaan, että suunniteltiin mitään, kummipojan äiti oli nenä kiinni teeveessä kaiken aikaa, ei vastannut kysymyksiini ja käski selata vaan jotain juhlakirjoja ottamatta kantaa mihinkään.

Synttärit jäivät syystäkin osaltani järjestämättä enkä osallistunut koko kutsuille.

Mielenkiintoisia olivat myös näiden edellä mainittujen kanssa vietetyt baari-illat. Ei jumankauta, ei enää ikinä..

jos joku tulee kylään ja räplää koko ajan puhelinta, se on tosi ÄRSYTTÄVÄÄ !!! + erittäin epäkohteliasta, ja en todellakaan ole kateellinen kenenkään puhelimelle.

Osus ja uppos näköjään aika pahasti.;-) Sisälukutaito on mun mielestä oleellisin asia minkä oppii jo peruskouluaikana. Missä kohtaa sanoin räplänneeni puhelinta koko ajan siten, että se häiritsi kanssakäyntiämme? Entä tuliko mieleen, että aikuisen ihmisen tulee tajuta ettei se voi olla huomion keskipisteenä kaiken aikaa? Mun puhelimella ei paljoa muuta tehty kuin näppäilty viestejä tai just soiteltu, joten turhaan en sitä plärännyt siinä. Ensinnäkin tilanne oli se, että istuimme katsomassa teeveetä ja kaveri ei ollut minuuttitolkulla puhunut mitään. Mua ei kyseinen ohjelma paljoa kiinnostanut muutenkaan ja frendi kun halusi katsoa sitä etten saanut puhua halaistua sanaa, niin miksen sitten vastaisi viesteihin? Ja miten epäkohteliasta se on, että kesken puhelun kaveri ottaa luurin ja alkaa raeta linjan toisessa päässä olevalle et "Soitat mun kaverille myöhemmin, se on mun kaa nyt!" Ymmärtäisin tämän puhelinraivon paljon paremmin, jos hän olisi oikeasti vaatinut huomiotani. Todellisuudessa se ihminen oli vain luonteeltaan todella obsessiivinen ja määräilevä, joten mun puhelimenkäyttö ei ollut se ongelma vaan se ettei se sopinut hänen pirtaansa. Onko AV-palsta nyt ihan oikeasti sitä mieltä, että jos kaverin puhelimen käyttö rasittaa liikaa kotibileissä, on ihan oikein piilottaa se puhelin ja väittää aivan pokkana että sitä ei löydy mistään? Kansankielellä sitä kutsutaan varastamiseksi. Huhheijaa.

Ei, puhelimen satunnainen käyttö esim. juuri asioiden sopimiseen tai viestien vastaamiseen ei ole mikään maailmanloppu.Täytyy isäntäväen hermot olla kireellä jos vieraan satunnainen kännykän käyttö saa oman maailman suistumaan radaltaan. Siis satunnainen.Ei ne kahvit jäähdy eikä leivonnaiset pilaannu viidessä sekunnissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isäntä lähtee ulkohommiin tai rakentamaan. Eli meidät on kutsuttu koko perheellä kylään, kahvien jälkeen isäntä vaihtaa raksahaalarit päälle ja menee naputtamaan ulos jotain ikuisuusprojektia (joka ei siis ole päivän päälle valmistumassa). Voisi ajatella, että jos itse kutsuvat, niin myös jaksaisivat ihan koko perhe seurustella sen pari tuntia. Toinen ärsyttävä on telkkari. Eli tv päällä koko ajan ja vielä niin, että isäntäväki oikein seuraamalla seuraa ohjelmia. MIKSI KUTSUTTE?! Niin ja synttärit, joille kutsutaan esim. klo 15 ja sitten odotellaan klo 17 asti viimeisiä vieraita, ennen kuin päästään kahvipöytään. Kun pitää kaikkien olla paikalla, ennen kuin lapsukainen voi puhaltaa kynttilät.

Kovasti kutsuvat aina kylään, mutta sitten kun mennään järjestävät siellä joko jotkut talkoot, tai mitään sanomatta lähtevät esim. pihalle haravoimaan ö.ö

Ne reissut on meille raskaita ilman mitään työleirejäkin, sillä välimatkaa on 500 km ja käytännössä kyläilyy menee vähintään 2 päivää vaikka kävisi kuinka tiukalla aikataululla.

Meillä on kotonakin kovasti tekemistä, ja miljoona kertaa mieluummin tekisin omia pihahommia tai remppaisin omaa kotiani kuin lähtisin miehen sukulaisten luokse samoja töitä tekemään.

No, maalla on ollut tapana, että emäntä hoitaa vieraat ja isäntä usein tekee omia hommiaan 

Missäpäin maata ja maaseutua?

Eräälle sukulaisperheelle oli hankittu koira joka haukkui kovaan ääneen jo kun olimme pihalla. Emme päässeet kunnolla edes sisälle, kun se hyppi meitä vasten ja haukkui samalla kovaan ääneen ilman, että sitä estettiin mitään. Se hyppäsi 8v poikaa vasten niin kovasti, että poika kaatui ja löi päänsä maahan alkaen pelästyneenä itkeä. Sille perheen äiti vain nauroi ja sanoi, että "Ei sitä koiraa pelätä tarvitse, ei se mitään pahaa tee". Kun olimme kahvipöydässä, niin se koira hyppi siinä ympärillä, haukkui ja sille heiteltiin koko ajan esimerkiksi keksejä ja pullanpalasia. Samalla emäntä selitti kirkkain silmin, että koiralle täytyy tehdä selväksi, että pöydästä ei saa kerjätä ja että koiralle ei saa pöydästä antaa mitään samalla kun hän itse heitteli koiralleen ties mitä herkkupaloja.

Vierailija kirjoitti:

Seisoin ovenraossa joululahjat kummilapselle ja isäntäväelle sylissäni ja isäntäväki kävi mieluummin läpi päivän postia ja analysoi laskuja... Yksi paketeista päätyi jopa postikasan alle, kun ehdin sen jo ojentaa ja laskut edelleenkin kiinnostivat enemmän. Kiittämättömyys on pöyristyttävää. No, lahjat pienenevät tai loppuvat jatkossa kokonaan.

Olisitpa pukenut ulkovaatteet päällesi, napannut paketit takaisin ja häippässy ulko-ovesta sanomatta sanaakaan. Mutta helppoahan se on olla jälkiviisas. Törkeää käytöstä heiltä kyllä!

Vierailija kirjoitti:

eräs sukulaiseni on mestari tässä lajissa, kyläreissuilla siellä on nähty mm. seuraavaa:

- Emäntä vetää eurokoon Finlandia-pullon vieraiden edessä suunnilleen ykkösellä alas ja alkaa laulaa

- Äskeiseen liittyen, laulaa koko yön ettei vieraat varmasti nuku

- Täällä jo mainittu avaimenreiästä tirkistely, mutta videokameran kanssa

- Vetää nälkäisten lapsiensa nenän edessä kaikki tuliaisherkut yksin ja naureskelee niille lapsille kun sillä tavalla kuolaavat vieressä

- Esittelee jotain överiksi vietyä kokoelmaa jostain asiasta, esimerkiksi sata muovikukkaa eteisessä tms.

- Haukkuu vieraat aina jälkeenpäin

Ei varmaan tarvitse sanoa että ei ole meidän perheen suosituin kyläpaikka :D

Ihan absurdia.

Tulee mieleen joku käsikirjoitettu sketsi, vaikka todellisuudessa tapahtuneena ei nauratakaan...

Kuinkahan moni näistä pöyristyjistä on oikeasti kutsuneet itse itsensä kylään?

Eräällä tuntemallani pariskunnalla on jollain tapaa vammaien teini-ikäinen tyttö. Olin heillä kylässä ja tyttö teki suoraan sanottuna törkeitä kommentteja minusta kuten että olen ihan apinan näköinen ja kävelen kuin pelle. Minä olen muutama vuosi aikaisemmin loukannut selkäni, minkä takia siitä heijastuu jalkaan kipua ja selkä myös kipeytyy helposti kävellessä, minkä takia kävelen ehkä hiukan huonosti. Hän myös kyseli todella henkilökohtaisia asioita kuten vaikka, että koska olen viimeksi harrastanut seksiä, yritti tutkia käsilaukkuani ja kerjäsi minun kännykkääni itselleen että olisi saanut tutkia sitä. Kun en antanut sitä hänelle, niin hän loukkaantui, marssi omaan huoneeseensa ja löi oven kiinni. Silloin hänen äitinsä sanoi minulle, että ei tytön käytöksestä kannata loukkaantua, ei hän mitään pahaa tarkoita ja ei hän voi sille mitään. En viitsinyt sanoa mitään, mutta jälkeenpäin mietin että vaikka lapsi olisikin erityislapsi, niin ei hänen silti pitäisi antaa tehdä ihan mitä tahansa. Jo ihan hänen itsensä takia hänelle olisi tärkeää tietää, että miten käyttäydytään, että ei ihmisten ilmoilla pilkkaa ihmisten ulkonäköä ja naura vaikka sille, että joku kävelee huonosti.

Olin pitkästä aikaa helsingissä käymässä ja menossa kaverini ja hänen miehensä luokse päiväseltään käymään. Matkalla heidän luokseen kaverini soitti ja uteli käynkö kaupassa ennen sinne menoa? Kysyin, että mitä on unohtunut ja kaveri pyysi hakemaan salkun kaljaa. Vähän outo pyyntö kun en itse edes kaljaa juo ja 24 bisseä on aika iso määrä. Kävin se kuitenkin hakemassa. Perillä ei sitten ollutkaan mitään muuta tarjoilua kuin tuomani kaljat. Oletin heidän käyneen ostoksilla ja unohtaneen kaljat. Kävin sitten uudestaan kaupassa hakemassa itsellenikin juotavaa. Seuraavalla kyläilykerralla vein tuliaisiks kaljasalkun.

No, maalla on ollut tapana, että emäntä hoitaa vieraat ja isäntä usein tekee omia hommiaan [/quote]

No ei ole, ainakaan enää 80- 2000- luvulla.

Ollaan asuttu maalla, ei toki maalaistalossa vaan omakotitalossa.

Aina jos on vieraita oikein kutsuttu niin tapana on, että ollaan paikalla.

Äiti kyllä pääasiassa häärii keittiössä, mutta ei se "isäntäkään" mihinkään omiin hommiinsa silloin lähde.

Juttelee vieraan/ vieraiden kanssa olohuoneessa tai keittiössä.

Korkeintaan voi miesvieraan kanssa pihalla kierrellä tai autoja "syynätä".

Ei meillä jätetä kutsuttuja tai edes vain poikkeamaan tulleita vieraita oman onnensa nojaan.

Mistä täältäkin saa lukea.

Eihän tuollainen edes ole mitään kyläilyä, ettei mitenkään huomioi niitä kutsumiaan.

isäntäväki veti sikeitä vapaapäivinä aamulla jopa liki kymmeneen ja vieras eli minä olen aamuvirkku. Isäntäväen heräämistä odotellessani olisin voinut käydä suihkussa, mutta kas kun kylpyhuoneeseen mennään herrasväen makuuhuoneen kautta, niin eipä sitten suihkuteltu. Emme olleet niin läheisiä, että olisin hipsinyt noin vain keittiöön ja laittanut itselleni aamiaista, joten ei auttanut muu kuin odotella, milloin saisi murua rinnan alle ja vettä niskaansa. Tämä kokemus on siis Keski-Euroopasta.

Vierailija kirjoitti:

Eräälle sukulaisperheelle oli hankittu koira joka haukkui kovaan ääneen jo kun olimme pihalla. Emme päässeet kunnolla edes sisälle, kun se hyppi meitä vasten ja haukkui samalla kovaan ääneen ilman, että sitä estettiin mitään. Se hyppäsi 8v poikaa vasten niin kovasti, että poika kaatui ja löi päänsä maahan alkaen pelästyneenä itkeä. Sille perheen äiti vain nauroi ja sanoi, että "Ei sitä koiraa pelätä tarvitse, ei se mitään pahaa tee". Kun olimme kahvipöydässä, niin se koira hyppi siinä ympärillä, haukkui ja sille heiteltiin koko ajan esimerkiksi keksejä ja pullanpalasia. Samalla emäntä selitti kirkkain silmin, että koiralle täytyy tehdä selväksi, että pöydästä ei saa kerjätä ja että koiralle ei saa pöydästä antaa mitään samalla kun hän itse heitteli koiralleen ties mitä herkkupaloja.

Minulle tuli tosi surullinen olo poikasi puolesta.

Vaikka isäntäväessä olikin eniten vikaa, niin oma rajani vanhempana olisi kyllä ollut tasan tarkkaan siinä, että a) lapseni satutti fyysisesti itsensä ja pelästyi pahanpäiväisesti, ja b) ettei emäntä välittänyt mitään tapahtuneesta, vaan nauroi vieressä vähätellen tilannetta.

Olisin varmaan kääntynyt kannoillani ja sanonut vaikka lähteväni lapsen kanssa suoraan päivystykseen, koska kyseessä on sentään päähän kohdistunut isku. Mitä tahansa, jotta pelottava tilanne ei jatkuisi lapsen osalta pidempään.

Ihan sama, jos emäntä ja isäntä olisivat vetäneet herneet nenään, aikuiset ihmiset.

Se on epäkohteliasta, että kun joku pyytää käymään, niin ei sano että on kutsunut jonkun muunkin. Olen joskus odottanut illanviettoa pitkästä aikaa kaverini kanssa, niin siellä istuukin jo joku ennalta tuntematon työkaveri joka liittyy seuraan. Tai että tapaamisen luonnetta ei kunnolla selvitetä.

Yhdellä kaverillani oli niin mustasukkainen poikaystävä, että tuppasi tyttöjen iltoihin ja toi omatkin kaverinsa niin "ollaan porukalla".. just :D

Vierailija kirjoitti:

Kerran kyläpaikassa ollessani kahvilla perheen 4v tyttö ilmoitti, että hänellä on kakkahätä. Äiti sitten haki potan keittiöön, tyttö veti housut alas ja istui potalle alkaen kakkaamaan siihen. Sitten tyttö juoksi vessaan, jonne äiti meni potan kanssa tyhjentämään sen ja pyyhkimään tytön takapuolen. Minä siinä ihmettelin, että mitä juuri äsken tapahtui?

Olen tavannut kerran tällaisen pöydän ääressä kakkaajan. Toimii hyvänä ruokahalun, ehkä vieraidenkin karkottimena, on kyllä niin ällöttävää.

Meidän perheessä vessa-asiat on aina hoidettu vessassa. Siellä se pottakin on niin kauan kuin sillä on käyttäjiä. 3,5-vuotias pitää kunnia-asianaan käyttää pönttöä, kuten isommatkin. Vaikka hänet pitääkin nostaa istunnolle, kun vielä ei itse pääse.

En muista olenko jo kirjoittanut tätä tänne. Olin noin 15-16 v. ja kylässä luokkakaverini luona. Kaverin vanhemmat ja sisarukset olivat jossain käymässä, joten olimme kahdestaan kotona. Katsoimme leffaa, ja kaveri haki keittiöstä suklaata jota tarjosi minullekin. 

Parin tunnin päästä kaverin perhe tulee kotiin. Hetken kuluttua keittiöstä kuuluu hirveää kiljumista. Kaverin äiti ryntää olohuoneeseen ja huutaa naama punaisena kuka on syönyt hänen suklaansa. Kaveri myöntää. Minulle tulee hirveä syyllisyys siitä, että olin ottanut pari palaa, ja alan jo pohtia pitäisikö minun tarjota naisparalle jotain hyvitystä. Soitan isäni hakemaan minut kotiin kaverin äidin raivotessa taustalla. 

 Kyseessä ei edes ollut mitkään toiselta puolen maailmaa roudatut käsityöläiskonvehdit, vaan ihan perus Fazerin sininen. Ei ole tietenkään kivaa huomata että joku on käynyt omalla suklaavarastolla, mutta onko aikuisen ihmisen tarpeen raivota teini-ikäiselle lapselleen tällä tavalla, ja eikö keskustelua olisi voitu käydä silloin kun ei ole vieraita? Meidän perheessä ei tällaisesta oltaisi suututtu. Jos on vieraita, heille saa tarjota mitä keittiön kaapeista löytyy. Ostetaan sitten myöhemmin uutta tilalle. 

Omassa lapsuudessani mentiin "kyläilemään" ja ne oli aina jotenkin niiin vaivaannuttavia tilanteita että ei itse aikuisena juuri harrasteta kyläilyä juurikaan. 

Ensinnä matkustettiin jonnekin perhetutulle ja sitten istua pönötettiin sohvalla ja höpistiin jonninjoutavia. No, telkkari tietty päälle niin hiljaiset hetket ei käy vaivannuttamaan. Sitten joko syötiin tai juotiin kahvia, jotka emäntä järjesti pöytään. Sen jälkeen taas pönötettiin - kunnes oli kotiinlähdön aika. Lapset joko pönötti mukana tai yritti leikkiä tuntemattomien lasten kanssa - mutta yleensä siitä ei juuri mitään tullut kun aina oli joko ikäero liian suuri tai mielenkiinnon kohteet erilaiset. Eräässä perheessä olis pitäny lähteä aina lämii lätkää - joka ei siihen aikaan kiinnostanut pätkääkään.

Nykyään yhtä vaivaannuttavia on erään sukulaisen synttärit ja muut merkkipäivät, jolloin nähdään hirmu vaiva leipoa kaikenlaista ja talossa ramppaa naapurit kuin sukulaiset vuorollaan. Kaikki istuu sohvalla tai jakkaroilla ja taas pönötetään. Harvoin jutut on mitään hyviä vaan sellaista small talkia kuten "on ilmo pidellyt". 

Eräät rippijuhlat jätin väliin ja keksin muka työesteen - koska en halunnut taas pönöttämään.

Joskus vierailu onnistuu ja on ollut ihan hauskaakin. Yleensä silloin kun vieraat suostuu saunaan eli saunotaan miehet ja naiset erikseen ja lopuksi syödään hyvin. Jotenkin se sauna poistaa jännitteet eikä tarvi loppuiltaa vain pönöttää. 

Appivanhempien luokse, eli mieheni kotiin, kerääntyy jouluisin paljon sisaruksia perheineen joulua viettämään. Vaikka asumme suhteellisen lähellä, toki eri paikkakunnalla, käymme harvoin kylässä. Joulun pyhinä kylään mennessä, osa porukasta (sinkku sisarista yleensä) on menossa lenkille. Appiukko vastaavasti saattaa maata pirtissä syöden suklaata suoraan konvehtirasiasta ja joululahjakirjaa lukien.

Ei ole kovin tervetullut olo, kun kylään tullessa eteisessä on porukkaa lenkkitamineet yllä ja appi on syventynyt kirjaansa. Tätä kylään saapumista on tietysti edeltänyt useampi whatsupp viesti; Tulettehan tänään? Ois kiva nähdä. Keitelläänpä kahvia kohta..

Itse ollaan pukeutuneina kyläilykamppeisiin ja muut joulunviettäjät verkkareihin ja villasukkiin. Lenkkeilyn jälkeen on toki joulunpyhien viettäjille sauna lämpimänä.

Siinäpä sitä mietitään että miksi hitossa on tullut kylään kun yksin saadaan töllöttää ja kahvitkin keitellä itse.

Taidan tänä vuonna olla viisaanpi ja olla vain kotona :)

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan moni näistä pöyristyjistä on oikeasti kutsuneet itse itsensä kylään?

Muista en tiedä, mutta minut varta vasten kutsuttiin kylään sen toisen luo.

T. Sen terveydenhoitoalalla työskentelevän luona käynyt.

Erikoisin kyläpaikka on eräs sukulaiseni, jonne mennessä saattaa käydä seuraavaa; matkalta soitetaan että käväistään kaupassa vielä ja tarviitteko jotain. Alkaa selitys, kuinka heillä ei ole oikein mitään ruokaa, joten ostakaa tarpeeksi. Ostelimme sitten pihvit, aamupalat ja monta kassillista sapuskaa koko porukalle ja kun kävimme laittamaan niitä heidän jääkaappiinsa, oli se NIIN täynnä ruokaa ettei kertakaikkiaan yksikään ostoksemme sinne mahtunut. No, sijoitimme ne kylmälle kuistille.

Seuraavana päivänä iltapäivällä pohdimme, mitähän illalla syötäisiin niin sukulaisrouva sanoi että he ajattelivat grillata - mutta grillattavaa ei ollut kyllä kuin heille. No, kävimme sitten kaupassa ja ostimme meille grillilihat ja grillattavat kasvikset. Lopputuloksena isäntäperheen lihoja oli niin paljon ettei meidän grillattavat mahtuneet grilliin samaan aikaan, isäntäperheen lihoja jäi puolet yli ja he pohtivat, mitähän niille pitäisi tehdä ja grillaamamme kasvikset kyllä kelpasi eli kysyi "saataisko mekin noita maisseja , yms kun meillä ei ole itsellä yhtään mitään kasviksia". 

Entäs kun he tulevat meille; meillä on tapana kokata vieraille jotain hyvää. Joskus olen monipäiväisellä vierailulla vihjaillut että ostettaisko ruoat puoliksi niin alkaa hirveä selittely kun rahaa on juuri nyt niin vähän, jne... Tai sitten että "annatko tilinumeron niin laitan ensi viikolla kun tulee palkka" ja ikinä niitä rahoja ei näy. En oikeastaan ehdottelisi ruokakulujen jakamistakaan, mutta heille pitää välillä näin tehdä - koska ostamme heillä ollessa omat ruokamme mutta meillä mielellään syödään kaikki ilmaiseksi. 

Jos he käyvät meidän paikkakunnallamme ollessa kaupassa, riittää rahaa kyllä ostaa kaljakeissi ja vähän parempaa sidukkaa, koska "niitä halpoja ei voi juoda".  Toinen samaan sukuun kuuluva sukulainen selittelee hyvin usein samalla tavoin rahapulaa, mutta reissaavat koko perhe pari kertaa vuodessa etelänlomalle. 

No, en loppupeleissä ole näistä kauheasti enää ärsyyntynyt kun opin heidän tavoilleen. Ei se meidän talouttamme kaada että tarjoamme välillä vähän parempaa sapuskaa vieraille mutta olisi se kiva käydä joskus heillä ja saada vastaavaa kohtelua itse. Olen ottanut tavaksi jättää paistit ja paremmat pihvit kauppaan ja vieraille syötetään kasleria ja kanan paistileikkeitä tai koipia. Kyllähän niistäkin saattaa perheiden naisväeltä tulla kitinää, miten he ei kotona koskaan syö näitä ruhonosia kun ne on niin rasvaisia, mutta syö ne meillä ne silti - muutakaan kun ei ole tarjolla :D