Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Omituisinta mitä isäntäpoppoo on tehnyt kyläreissullasi
Tuo ketju oudoista vieraista oli aivan hulvaton! Mitä omituisuuksia löytyy kyläilyjen toiselta puolelta, eli isäntien toiminnasta?
Itseäni ärsyttää suunnattomasti, että mieheni veli ja hänen vaimonsa saattavat olla netissä pitkiäkin aikoja meidän kyläillessämme heillä. TV vähintäänkin on auki, eikä silloin kysellä mitä me haluaisimme katsoa.
Emme mielestäni käy niin usein, että tuollainen on sopivaa. Kun minä menen heille kylään, haluan viettää aikaa heidän seurassaan. Sama pätee meillä vieraillessa.
Kommentit (1052)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 17:55"]
Kuka näitä tarinoita uskoo, koska oikeasti, kuka kehtaisi näin yksikohtaisesti tapahtumia jakaa kuten te teette? Kyllähän se isäntä/emäntä heti tunnistaisi itsensä jos tänne tulee lukemaan...
[/quote]
Turha pelko, ei huonostikäyttäytyvät juntit itse tajua olevansa huonostikäyttäytyviä juntteja.
Me mentiin vuosi sitten sukulaisille kylään. Emäntä lahjoitti kahdelle lapselleni suklaapatukat. Ei siinä mitään, mutta minulla on kolme lasta! Nuorimmat olivat silloin 4v ja 6v vanhin 8v ei saanut silloisella reissulla muuta kuin mehua ja isäntä röyhkeästiyritti selitellä "Ei kai nyt tuon ikäiset enää mitään suklaata syö" siis MITÄ?! Koti matkalla ostimme vanhimmalle oman patukan.
Täällä on kyllä muutamia niin mielensäpahoittajia. :D
Minusta ainakin on mukavaa mennä kyläpaikkaan missä ei kokoajan tarvitse hölöttää ja kälättää. Jotain pientä ekstraohjelmaa on mukava olla, esim. vieraassa kaupungissa jos olen, niin tutustuminen paikkakuntaan, ehkä joku paikallinen nähtävyys.
Kyläpaikassa taas on mukavaa kun isäntäväki on rennosti. Televisio voi olla päällä, siinä askareiden lomassa voidaan jutella. Kuka jaksaa pönöttää koko vierailun ajan sohvalla puhumassa tyhjänpäiväisiä? Minä en edes jaksaisi paria päivää sellaista täysiaikaista sosiaalisuutta. Parhainta on, kun voi olla rennosti oma itsensä ja sisäntäväki myös. Tällöin ne vieraatkaan ei rupea niin nopeasti "haisemaan".
Eri asia on nuo pihatalkoot tai täydellinen eristäytyminen tai ruoattomuudet tai muut. En nyt tarkoita niitä. Tai jos parin tunnin vierailulla ei saa kahvia tai emäntää ei kiinnosta.
Jos perheessä on useita lapsia tai talo on iso tai isäntäväki käy arkena töissä, on ihan luonnollista viikonloppuvierailun aikana vähän touhottaa muutakin kuin niitä vieraita. Vai miten spesiaaleiksi kuninkaallisiksi te itsenne oikein luulette? Älkää menkö kyläpaikkoihin vuodesta toiseen, missä ette viihdy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en enää tykkää käydä tyttäreni kummitädin luona kylässä, koska tämä räpälää jatkuvasti joko tablettia TAI kännykkää TAI menee makkariin nettiin. tunnelma on vaivaantunut & tunnen itseni ei-toivotuksi, vaikka vierailu olisi sovittu viikko etukäteen..
kännykän malttaa laskea alas röökitauon ajaksi ja niitä onkin sitten viidentoista-minuutin välein ! en itse polta ja saan valita, menenkö seuraksi vai jäänkö yksin kyökkiin istumaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entisellä anopilla, joka jo yli 60 v. oli tapana vilauttaa kroppansa koko etupuoli sekunniksi - pariksi näkyviin 'korjatessaan' kylpytakkia kun istuskeli se yllänsä olohuoneessa saunan jälkeen. Hän teki sen aina siten ettei appiukko nähnyt mutta minä ja mies nähtiin. En uskaltanut ottaa puheeksi miehen kanssa kun oli herkkä ettei hänen vanhempiaan vaan saa arvostella :D.
Minusta vähän hämärää tuollainen toiminta, ei kiinnostanut katsella puolison kanssa porukalla äitinsä alastonta etupuolta. Ihmeellistä ahdistelua.
En jaksa selata, olenko tämän kirjoittanut jo aiemmin. Mutta eräällä tutulla naisella oli sellainen tapa, että kutsuivat avokkinsa kanssa porukkaa etkoille. Sitten tämä mimmi juoksenteli pelkät pikkarit jalassa tissit paljaana vessan ja makkarin väliä ja aina välillä pysähtyi olkkariin, että me kaikki nähtiin hänen upea kroppansa. Oli se kieltämättä hyvännäköinen, en sillä. Pienet ja kiinteät rinnat ja hoikka vyötärö ja pikkareiden läpi kuulsi kiitorata. Mutta hänen avokillaan ja vieraillaan oli aina vaikeaa, että minne silmät panee, kun tämä nainen selitti, että alastomuus on ihan luonnollista ja suomalaiset on niin kainoja.
Toinen ihmetapaus oli ystäväni, kenen luo matkustin eka kertaa. Matkaan meni 7 tuntia junalla. Hän oli vastassa ja oli jo kovat suunnitelmat kapakkakierroksesta. Menimme hänen luo ja siellä oli hänen työkaveri. Minulle iskettiin sidukkapullo kouraan ja sitten jauhoivat työkaverin kanssa työasiota. Istuin vähän orpona sohvalla. Jossain vaiheessa iltaa työkaveri häipyi, mutta tuli sitten ystäväni panokaveri paikalle. No taaskaan me emme ehtineet jutella, kun heillä alkoi kiihkeä halailu. Pääsin kuitenkin onneksi ystäväni luo yöksi, etten nyt ihan kadulle jäänyt. Seuraavana päivänä ystäväni saapui panokaverin kanssa kotiinsa ja olivat jo parit oluet nauttineet. Ja taas oli tilattu kylään toinen työkaveri, kenen kanssa olivat menossa syömään. Minä ihmettelin taas kerran, että miksi ihmeessähän kaverini kutsui minut luokseen, kun en ehtinyt mitään jutella. Olin sen verran krapulassa, että minä en jaksanut lähteä ystäväni ja hänen kaverinsa kanssa syömään ja päiväkaljalle, vaan jäin sitten nukkumaan. Hipsin sieltä asemalle ja onneksi meni juna, millä pääsin kotikaupunkiini.
Ystäväni mielestä tässä ei ollut edes mitään ihmeellistä, että hän oli suunnitellut työkavereidensa kanssa pämppäysviikonlopun juuri siksi viikonlopuksi, kun oli kutsunut minut kylään ja sopinut treffit panokaverinsa kanssa.
Ja kyse oli keski-ikäisestä ihmisestä, eikä mistään teinibimbosta, vaan eronneesta viiskymppisestä sinkusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluan tuoda lisää kestittäjän näkökulmaa tähän keskusteluun, varsinkin niille jotka menevät kaverien luokse vain syömään.
Meillä yleensä puolet jääkaapista täynnä jotain hilloja, lisäksi siellä on erilaisia kastikkeita, maitoa, muutama kananmuna ja asioita, joita laittaa leivän päälle. Sitten sieltä löytyy se yksi astia, jossa on jotain ruokaa. Meillähän ruoka siis tehdään pari kertaa viikossa, jolloin sitä tehdään niin paljon että riittää moneksi päiväksi, ja yleensä ruoka on jotain yksinkertaista mössöä. Leipää meiltä löytyy vaan pakkasesta, koska kerkeää homehtua tuoreeltaan. Emme myöskään syö mitään hedelmiä, kasviksia tai salaattia.
Itsellä on tapana syödä aamulla leipää tai muroja, päivällä sitten kunnolla ruokaa ja illalla se vähän riippuu siitä, kuinka kova nälkä on. Emme myöskään ikinä syö yhdessä ateriaa, vaan jokainen syö silloin kun nälättää.
Jos joku tulee kahville tai jotain, niin kyllä hänelle toki aina jotain keksiä löytyy, mutta jos pitemmäksi aikaa suunnittelee tulevansa niin keksikööt jotain ruokaa sieltä jääkaapista, en ala erityisesti vain hänelle kokkaamaan.
Eli tervetuloa vierailulle vain. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aiemmin tuolla puhuttiin siitä ruoan vähyydestä, se on kyllä koettu. Aina kun käydään miehen siskon luona yökylässä, saa puolet ajasta kärvistellä nälkäisenä. Itse harrastan liikuntaa ja siten myös syön paljon, mutta he tarjoavat yleensä esimerkiksi salaatin päivälliseksi, illalla vaikka sipsiä. Itse tuntuvat tulevan ihan täyteen siitä määrästä, itse sitten peittelen mahan murinaa koko illan ja syön kaksin käsin sipsejä.
[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 15:55"]
Tuli yksi tapaus mieleen, kun sain kutsun toiselle paikkakunnalle kaverin luokse. Emme olleet nähneet kahteen vuoteen ja oli ensimmäinen kerta ko. kaverin asunnolla. Takana sekä 2 h junamatka että kaupungissa bussissa 45min. Kun pääsin kaverin luo, hän oli koko ajan kännykällä facebookissa ja kirjoitteli toiselle kaverilleen viestejä! Välillä naureskeli niille jutuille itsekseen jne. Kun yritin kysiellä elämästä, niin sain useaan kertaan toistella, kun ei kuunneltu/vastaus aina "mitä?" ja sitten jotain ympäripyöreää "jaa, no ihan jees". Sitten jos kertoi jotain itsestään, vaikka opiskeluista, niin ei selvästi kuunnellut mitään. Ei ollut myöskään mitään tarjoiluita, istuttiin vaan sohvalla koko aika mitä siellä olin. Minulle oli enemmän seuraa kaverin kissasta kuin kaverista! Kismitti kyllä tuon jälkeen paljon, kun olin pistänyt (opiskelijabudjetista) paljon rahaa junalippuihin ja sitten vastaanotto oli tuollainen. Ihmettelen, miksi edes kutsui, kun ei selkeästi ollut mitään intressiä viettää aikaa minun kanssani, vaan oli koko ajan facebookissa tyypin kanssa, jota näkee joka päivä...
[/quote]
Tämä on aika kamalan kuuloista :/ Miksi et suoraan sanonut kaverille et hei, mitäs tää tällänen touhu on?! Kyllä tuossa tilanteessa täytyy jo sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 04:58"]
[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 15:55"]
Tuli yksi tapaus mieleen, kun sain kutsun toiselle paikkakunnalle kaverin luokse. Emme olleet nähneet kahteen vuoteen ja oli ensimmäinen kerta ko. kaverin asunnolla. Takana sekä 2 h junamatka että kaupungissa bussissa 45min. Kun pääsin kaverin luo, hän oli koko ajan kännykällä facebookissa ja kirjoitteli toiselle kaverilleen viestejä! Välillä naureskeli niille jutuille itsekseen jne. Kun yritin kysiellä elämästä, niin sain useaan kertaan toistella, kun ei kuunneltu/vastaus aina "mitä?" ja sitten jotain ympäripyöreää "jaa, no ihan jees". Sitten jos kertoi jotain itsestään, vaikka opiskeluista, niin ei selvästi kuunnellut mitään. Ei ollut myöskään mitään tarjoiluita, istuttiin vaan sohvalla koko aika mitä siellä olin. Minulle oli enemmän seuraa kaverin kissasta kuin kaverista! Kismitti kyllä tuon jälkeen paljon, kun olin pistänyt (opiskelijabudjetista) paljon rahaa junalippuihin ja sitten vastaanotto oli tuollainen. Ihmettelen, miksi edes kutsui, kun ei selkeästi ollut mitään intressiä viettää aikaa minun kanssani, vaan oli koko ajan facebookissa tyypin kanssa, jota näkee joka päivä...
[/quote]
Mulle on käynyt tämä sama. olin silloin raskaana ja tämä kaveri jutteli innoissaan kuinka haluaa ehdottomasti nähdä minut nyt, kun tällainen ihmekin on tapahtunut. Olimme olleet hyviä kavereita, mutta viime näkemästä oli kulunut aikaa. Matkustin sitten hänen luokseen, pitkä ja kallis junamatka. Olin etukäteen kysellyt jo että mitä sitten tehdään kun tulen. kaveri oli sitä mieltä että ei hänen paikkakunnallaan ole mitään tekemistä, mutta kaipa me voidaan jossain syömässä käydä, yksi ravintola kuulema on. No eipä tehty edes sitä. Istuttiin kaverin törkeän likaisessa kämpässä, ja minä katsoin kun kaveri näpytti kännykkäänsä ja oli koneella. Sitä hetken aikaa seurattuani aloin kysellä sen syömisen perään, johon kaveri totesi että hän voi itseasiassa saattaa mut takaisin asemalle, ja hän siitä samalla kävelee keskustaan jossa tapaa sukulaisiaan! että katotaas koska minulle tulee seuraava juna. vierailuni kaverin luona kesti tunnin, lisäksi olin nälkäkuoleman partaalla. valitin asiasta kaverille, mutta hän oli kuin ei olisi huomannutkaan ärtymystäni, vaan vastaili iloisesti takaisin jotain diipadaapaa. tämän jälkeen en tämän ihmisen kanssa ole enää kuulumisia vaihdellut.
Asun ulkomailla ja olen tulossa kohta Suomeen. Olen kutsunut itseni kaverin luokse kylään. Voitteko nyt antaa ohjeet miten toimia ruuan, petivaatteiden yms. kanssa?
Oltiin mieheni kanssa yötä toisella paikkakunnalla asuvan kaverini luona.
Kaverin mies oli kai jonkinasteinen alkoholisti. Hän tuli illanmittaan aika kovaan humalaan. Menimme sitten mieheni kanssa nukkumaan vierashuoneeseen, ja keskellä yötä herään siihen että kaverin mies kusee vierashuoneen ovesta sisään. Oli kai niin kännissä että luuli olevansa vessassa.
Rupesin siinä sitten keskellä yötä etsimään pyyhkeitä, millä voisin kuivata lattian.
En koskaan puhunut kaverille asiasta.
[quote author="Vierailija" time="01.04.2012 klo 23:11"]
aikuinen ja perheellinen mies, koko käyntimme ajan alasti. Oli kyllä kuuma kesäpäivä, mutta tosi outoa silti. Emmekä olleet edes ainoat vieraat.
[/quote]
alasti? :DD uimashortsitkin on siinä ja rajalla, boksereista puhumattakaan..
Vierailija kirjoitti:
Isäntä lähtee ulkohommiin tai rakentamaan. Eli meidät on kutsuttu koko perheellä kylään, kahvien jälkeen isäntä vaihtaa raksahaalarit päälle ja menee naputtamaan ulos jotain ikuisuusprojektia (joka ei siis ole päivän päälle valmistumassa). Voisi ajatella, että jos itse kutsuvat, niin myös jaksaisivat ihan koko perhe seurustella sen pari tuntia. Toinen ärsyttävä on telkkari. Eli tv päällä koko ajan ja vielä niin, että isäntäväki oikein seuraamalla seuraa ohjelmia. MIKSI KUTSUTTE?! Niin ja synttärit, joille kutsutaan esim. klo 15 ja sitten odotellaan klo 17 asti viimeisiä vieraita, ennen kuin päästään kahvipöytään. Kun pitää kaikkien olla paikalla, ennen kuin lapsukainen voi puhaltaa kynttilät.
Kovasti kutsuvat aina kylään, mutta sitten kun mennään järjestävät siellä joko jotkut talkoot, tai mitään sanomatta lähtevät esim. pihalle haravoimaan ö.ö
Ne reissut on meille raskaita ilman mitään työleirejäkin, sillä välimatkaa on 500 km ja käytännössä kyläilyy menee vähintään 2 päivää vaikka kävisi kuinka tiukalla aikataululla.Meillä on kotonakin kovasti tekemistä, ja miljoona kertaa mieluummin tekisin omia pihahommia tai remppaisin omaa kotiani kuin lähtisin miehen sukulaisten luokse samoja töitä tekemään.
No, maalla on ollut tapana, että emäntä hoitaa vieraat ja isäntä usein tekee omia hommiaan
Vierailija kirjoitti:
vanhan kaverin luokse kylään lapseni kanssa. Illalla oli tarkoitus mössätä herkkuja ja juoruilla pitkään, kunhan eka saadaan lapset unille. Puoli ysin maissa aloitettiin. Pikaisesti pesaisin lapseni hampaat ja yösatu jätettiin väliin. Kyllä mun 5-vuotias ymmärtää, että voi olla "erikoistilanne". Peittelin lapsen ja toivottelin hyvät yöt. Sen sijaan kaverin 6-vuotiasta piti nukuttaa... ja nukuttaa... ja nukuttaa... Lapsi vaan kiukkuili, halusi leikkiä, valoja ei saanut laittaa pois jne. Kuuntelin tunnin... toisen... kolmannen tuota olkkarissa odotellen sitä "naisteniltaa". Puolenyön aikaan menin huikkaamaan kaverille hyvät yöt, kun olin siis kolme tuntia odottanut olkkarissa, että 6-vuotias nukkuisi, kun äitinsä ei voinut komentaa sen kiukkuilun lomassa tai jättää itsekseen nukkumaan. Kaveri vaan valitteli, että "tää meidän Matti on joskus tälläinen..." Kiitti vaan.:)
Huoh, nämä on niitä jotka opettaa lapsensa loppuiäksi passattaviksi
Alue: Aihe vapaa
Meillä kaveripiirissä tarjotaan aina vieraille jotain - vaikka teetä tai kahvia tai vaikka lättyjä paistetaan, jos ei muuta ole. Ei tarvitse olla mitään fancya, mutta tavan ja kohteilaisuuden vuoksi yritetään puolin ja toisin olla vieraanvaraisia, vaikka olisi vähän huonompi taloustilannekin. Vaikka leipää ja voita päälle :-).
Tähän tottuneena olin todella ihmeissäni, kun meidät kutsuttiin miehen kavereille käymään naapurikaupunkiin. Veimme tuliaisiksi jotain pientä (teetä ja suklaata tms.), kun emme olleet heillä ennen käyneet. Odotin kovasti tutustumista.
Asunnossa oli heti kummallinen ilmapiiri ja olin aistivinani, ettei pariskunnan nainen tykännyt meidän vierailustaan. Oli tosi vaisu ja töksäyttelevä. Mies siinä jotain jutteli meille kuitenkin. Pariskunnan nainen alkoi sitten aika pian kokkaamaan ja mun mieheni kysyi tarviiko apua ja jotain sipulia sille pilkkoikin. No, ruuanlaitto kesti ja kesti, jotain uunipataa oli tekeillä. Ihana tuoksu tulvi avokeittiöstä ja nälkä alkoi jo kurnia. Sitten vaimoke sanoi tyynen rauhallisesti miehelleen "Matti, ruoka on valmis, tuus syömään". Avokeittiön "baaritiskille" oli siis katettu kahdelle. Hyvällä ruokahalulla mättivät ruokaa ja mies kehui avovaimonsa kokkaustaitoja. Me katsottiin vieressä. Olin niin puulla päähän lyöty etten saanut sanaa suustani. En voinut käsittää, ettei meille tarjottu vaan söivät ruokansa aivan silmiemme edessä. Itse olivat meidät sinne kumminkin kutsuneet! Mieheni sai sitten viimein suustaan: me taidetaankin lähteä kanssa jonnekin syömään. Mentiin sitten viereiseem mäkkäriin ja oltiin tosi tosi ihmeissämme tällaisesta kyläilykulttuurista. Oltiin tultu toisesta kaupungista kylään, joten ei kotiinkaan viitsitty lähteä.
Palattiin sitten vielä "kyläpaikkaan", jossa vaimoke strippasi avoimesti ja vaihteli illan vaatteitaan (olimme menossa ulos yhdessä). Minulle ei puhunut edelleenkään sanaakaan. Yhtäkkiä alkoi ovikello soida ja pieneen asuntoon pakkautui hirveän iso joukko ihan ventovieraita ihmisiä. Kumpikaan isäntäparista ei enää muistanut meitä, istuttiin siellä ihan uunoina keskenämme sohvannurkassa, kun muut pitivät omaa kivaansa. Ainoa, mitä meille tarjottiin sinä iltana oli puoliksi kuolattu marisätkä. Ei otettu.
Oli ainoa kerta, kun kävimme heillä. He eivät meille koskaan tulleet, kutsusta huolimatta (asuimme vissiin junttilassa). Ilmeisesti heillä kävi niin paljon kavereita koko ajan, että olisi ollut ihan mahdotonta tarjota koko poppoolle aina ruokia ja kyläilykulttuuri oli todella erilainen. Meidän muussa kaveripiirissä kyläily toimi enemmän vastavuoroisesti ja vieraanvaraisesti.