Lastani kiusataan. Onko koulun vaihto hyvä vai huono ratkaisu?

ja erittäin hienosti on uusi luokka ottanut lapseni vastaan! Mutta joo, lapseni ei ole sosiaalisesti kyvytön, mutta edellisessa luokassa niitä oli liian paljon, opettajia myöten.

on tänä vuonna tullut kolme uutta poikaa (eivät kiusattuja, mutta uusia joka tapauksessa) ja hyvin ovat sopeutuneet. Kavereita on, eikä käsittääkseni ole ollut kiusaamista.



Itselläni on myös eskari-ikäinen, jota syrjitään eskarissa yhden psykopaatin ja hänen hännystelijöidensä toimesta. Todella raivostuttavaa kun vanhemmat eivät välitä lapsestaan. Tämäkin kiusaajapoika on eskarissa kahdeksasta puoli viiteen joka päivä kun äiti on kotona vauvan kanssa. Säälin toisaalta kiusaajaa, vaikka hän tekeekin oman lapseni eskarielämästä aika kurjaa ajoittain. Toivon vaan, ettei tuo kusipää tule samalle luokalle ensi vuonna.

Oli erittäin hyvä ratkaisu siinä tilanteessa. Kiusaaminen loppui täysin. Vanha koulu ei vaan reagoinut kiusaamiseen tarpeeksi nopeasti ja tehokkaasti. Kyseinen poika on jo lukiossa ja romahtanut itsetunto on palannut. Tällä hetkellä hänellä on paljon kavereita.

Haluan punnita asiaa kaikilta tahoilta. Pelottaakin. Normaalia, eikö, kun on niin kamalaksi mennyt täälläkin. En tajunnut ollenkaan, että tällaisia ongelmia voisi tullakaan.

ap

Mietityttää, miksi toteat, että "helppojahan ne toisten ongelmat ovat" öö, tarkoititko, että sulle on nyt viskelty liian simmppelisti neuvoja tuosta vain - kyllä moni n sympannut su ja lapsesi tilannette ja ihan oikeasti miettinyt kanssasi ratkaisukeinoja.

Jos taas tarkoitit, että muillla ei niin pahoja ongelmia olekaan, mutta teillä vain, niin huoh, tietäisitpä vaan!

Itse neljän äiti, yksi lapsista pitkäaikaissairas, ja tukee olemaan koko ikänsä-, toinen lievästi ollut kiusattu kun huomioni meni tuohon sairaaseen veljeen ja pikkuveli jäi "rohkaisematta" ajoissa, sitten paikkailtu itsetuntoaan vuosia, murrkkuikäisellä omat ongelmansa jne. Mutta nautimme elämästä silloin kun on hyvä päivä kaikilla! ja ajattelemme tulevaisuutta positiivisella ja odottavalla mielellä, emme jossitellen ja peläten.

Kiusaaminen loppui kun siihen puututtiin täydelllä tehokla (kiva-koulu menetelmä toimi tässä tapauksessa - ja selvisimme vain luokan vaihdolla, uusi ope sai ryhmät toimimaan hiljaisimpiakin kannustaen jne.)

Usko vaan, kaikilla on ongelmansa arjessa, ja omat kiireensä! Valtaosa ihmisistä ei siksikään korvaansa lotkauta sille, missä kukakin luokan lapsi asuu ja miksi tekee sitä tai tätä. Sen suhteen, relax! Ja varmasti joku liikkuu teillekin päin joskus bussissa tai vamhempien kyydillä tms, kyllä jonkun kaverin kylään saatte kun VAAN jaksatte kutsua!

ja elämässä nyt vaan on niin, ettei kaikkia ongelmia voi etukäteen tajuta tai niitä välttää, niistä voi jopa oppiakin jotain, kasvaa ja saada lujuutta vaikean asian selätettyään. Joten, miksi huolehtia etukäteen noin paljon, jopa niin paljon, että tämä päivä jää käyttämättä, elämättä? Iloon meidät on tarkoitettu, arjen elämään, perheinä toisiamme rohkaisemaan, ei pelkojamme lietsomaan.

Kuuntele lasta, halaa ja rohkaise. Ja anna hänen pitää luottamuksensa hyvään - luottamuksensa uuteen päivään ja uuteen kouluun!

Äläkä niin paljon vertaa perhettänne muihin, asumisiin, koulukulkemisiin ym yksityiskohtiin, joista harva -ihan oikeasti - ehtii ja jaksaa piitata! Saatika edes oman lapsensa luokalta näitä tietää. Ei kaikki eskarit ja koulut todellakaan urki toisten asumisia. Ja jos lapset siellä joku liikuntatunti kävelevätkin, eivät he vanhemmilleen moisia kertoile, vaan sen ainoastaan, menikö koulupäivä hyvin ja mitä oli ruokana. (tenttaatko sä itse lapselta kaiken kaikista muista perheistä, huh? Kuinka ehditkään?) Who cares missä joku asuu? Lapset oppivat kyllä käyttämään bussia kyläillessään ja sepä onkin heistä jännää, tykkäävät niin matkustaa itse! Eikä ole vuosiin kiertänyt enää osoitelistoja, vain s -postit joka sekin on vapaaehtoista, tietojaan muille luovuttaa.

Että älä murehdi hyvä nainen kaikesta etukäteen! Se syö valtavasti energiaa, ja ihan turhaan! Suuntaa tarmosi siihen, että teet lapsen kanssa joka päivä jotain kivaa. Tehkää yhdessä vaikka lista, toivelista mitä hän haluaa tehdä. Leipoa äidin kanssa, mennä leffaan, shoppailemaan, uimaan, mitä vaan. Kunhan ajattelet välillä muutakin, ei huolia vaan iloisia asioita! Tsemiä!

Juu, luokalla on opettajan mielestä huono ilmapiiri. Se ilmenee molempien sukupuolten keskuudessa. Sinne on kuulemma saatavana toukokuussa joku ilmapiirikartoitus. Rehtori varmaan jarruttaa omia toimiaan tekosyynä tämä tuleva kartoitus. Kaikki toimet ovat koulun puolesta tuskastuttavan hitaita.



Luokassa on hyviäkin puolia: ei ole yhtään levotonta oppilasta eikä yhtään varsinaista uraansa aloittelevaa psykopaattia. Eskariryhmistä muodostettiin luokat kahteen kouluun ja huomasin, että sinne toiseen kouluun pistettiin ne kaikkein juonikkaasti hyökkäävimmät tapaukset. Siis sellaiset, joilla oli luontainen taipumus hyökkäävään ilkeyteen. (Eskarissa nousi häly, kun muutama joukolla teki todella törkeän tempun.) Kokenut eskariopettaja sanoi aikoinaan, että jostain syystä tämä ikäluokka sattuu olemaan harvinaisen haastavaa sakkia.



ap

Meillä vaihdettiin koulua ja sitä pidettiin viimeisenä vaihtoehtona. Käytiin läpi ihan kaikki psykologista lähtien, sielläkin todettiin ongelman olevan koulussa. Ei ole hyötyä laittaa laastaria haavan päälle, mikä "märkii" syvältä.

Meillä kiusaaminen oli vastaavaa kuin ap:llä. Otettiin myös yhteyttä kiusaajien vanhempiin. KiVa-koulujuttuja järjesti koulu myös, ilman tehoa. Nyt kun koulua vaihdettiin, saimme tyttäremme takaisin! Iloinen ihana lapsi tulee koulupäivien jälkeen kotiin ja kertoo mielellään, mitä on tehnyt koulupäivän aikana kavereiden kanssa! MEidän ei tarvitse enää etsiä lasta mistään metsistä tietäen, että ei ole saapunut kouluun, eikä kotiinkaan. Koulumatkoihin saatiin tuki.

Olen todella pulassa tämän asian kanssa.



Rinnakkaisluokkia ei ole koulussamme. Eli koulua olisi vaihdettava, jos haluaa luokasta eroon.



Se on pelottavaa uudessa koulussa, että siellä joutuu ehkä herkemmin kiusatuksi, jos potentiaalisilla kiusaajilla siellä välähtää, että tuo on potentiaalinen uhri, onhan sitä kiusattu jo edellisessä paikassa. (Se kun tulee herkästi jotenkin ilmi, kun koulun vaihdon syy ei ole lähelle muutto.)



Sitten uusien kaverien saaminen voi olla sikäli haasteellista, että kyseessä ei ole lähikoulu, mutta muilla on.



Kertokaa lisää kokemuksianne ja mielipiteitänne! Ne todella auttavat.



ap

jolle voisi vaihtaa?



Siellä kaikki muutkin kulkevat yleensä muualta ja silloin syy olisi se painotus.



t. 2

Joskus koulunvaihto asiassa mainitaan kommentti, että "taas kaltoinkohdeltu joutuu väistämään ja kiusaaja voittaa"

Jos oma lapseni olisi kiusauksen kohteena tekisin kyllä luultavasti kaikkeni että tilanne muuttuisi. Jos se on sitten koulun vaihto niin ei kiinnostaisi voittajan pohdinta. Eli kannatan koulun vaihtoa ja mahdollisuutta aloittaa alusta.

tekosyynä. Sitä mietin itsekin. Niitä painotuksia olisi pitänyt valita aiempana vuotena. Kesken tuskin voi mennä.



Hyvä tekosyy vaihtamiselle olisi tärkeää keksiä.



Kiusattu usein joutuu väistämään ja tulee bussikuluja ja matka-aika pitenee. Sekin on toki tylsää, mutta lähinnä pelkään saman jatkumista, kun keksitään olleen ennenkin uhri ja siksi, että on uusi.



ap

Nythän on vasta eka vuosi menossa ja joku on voinut lopettaa eli luokassa voi olla tilaa.



Laita rehtorille sähköpostia ja kysy.



t. 2, joka asiaa ehdotti

Silloin ei tarvitsisi selitellä kenellekään.

Niin, painotusluokat muissa kouluissa. Ei jäänyt mieleen kuin yksi painotusluokkavalinta ja sille on mennyt tuolta luokalta sattumoisin pari oppilasta. Eli ei hyvä. Katsonpa jostain muista painotuksista vielä. En usko onnistuvan, kun niille on tarkka seula ollut silloin.



Lisää kirjoituksianne luen mielelläni.



ap

Olen seurannut ketjuasi. Huomasitko toisenkin ketjun samantyyppisestä aiheesta. http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1589722/miten_saa_ko…

Tosin koulu vaihtui muuton myötä.



Yhtälailla kyse oli tyttöjen ongelmasta, omani tiputettiin hiljalleen porukasta kokonaan pois. Syytä kyllä oli omassakin tytössä, esikoinen kun on ja vielä herkkänahkainen... Tottunut kotona saamaan tahtonsa läpi sisaruksiin nähden. Oli sitten muutaman kerran koulussa suuttunut leikistä ja jättäytynyt raivoten ulkopuolelle, jonka vuoksi toiset eivät tietysti leikkiin huolineet.



Ratkaisutapoja on tytön kanssa haettu, ja uudessa koulussa on homma sujunut pääsääntöisesti hyvin.



Syrjimisen tyyppistä kiusaamista on lähes mahdotonta saada kuriin. Koulu ei voi juuri muuta kuin hokea, että kaikki pitäisi ottaa leikkiin mukaan. Ja yksittäistä syyllistä ei tilanteeseen ole, niin milläs puutut... Siinä sitten etsitään kavereita koulun ulkopuolelta, jos niitä ei koulussa ole.



Huomattavasti paljon helpompia ovat nämä pikkupoikien nyrkkitappelut, joihin voi mennä väliin, napata muksuja korvasta kiinni ja raahata ne koteihinsa (noin kuvainnollisesti tietenkin) kuulemaan kunniansa. Tällaista kahakkaa olin juuri selvittelemässä (omani uhrina), ja kyllä löytyi yhteistyöhalua toisten poikien vanhemmista.

Minä kerron sitten vastapuolen tarinaa. Olen opettanut tytölleni (kiltti ja empaattinen lapsi), että ketään ei saa jättää yksin ja yksinäinen pitää pyytää porukkaan. No, kahdesti olen painostanut ottamaan kolmannen pyörän leikkeihin ja hupsis, tämä kolmas onkin aloittanut heti taistelun paikastaan ja oma tyttö on joutunut syrjityksi. Enää en ajattele kenenkään muun lapsen asemaa. Kiusata ei ketään saa, mutta ei tarvi huomioida yksinäisiä. Kyllä sen verran karua menoa tuli, kun yritin olla jalo ja omani vaan joutui kärsimään.

Minäkin olen opettanut, että kaikki pitää ottaa mukaan leikkeihin.

Yhden lapsen kanssa piti kuitenkin tehdä poikkeus. Neuovoin poikaani pyytämään naapurin yksinäistä poikaa mukaan leikkeihin, että tutustuisi toisiin. Ne leikit päättyivät sitten niin, että aina kun tämä yksinäinen tuli mukaan porukkaan, alkoi hän lahjomaan muita lapsia. Lupasi tarjota karkkia tai antaaa leluja jos lähtevät muualle ja jättävät poikani yksin ö.ö

Lopulta päätettiin ettei tätä poikaa päästetä meille enää kylään, ja nyt hän on taas yksinäinen.

Ikävä tilanne.

Nykyään opetan lapsilleni, että yksinäisiä kannattaa pyytää mukaan leikkeihin. Mutta jos hän alkaa kiusaamaan niin sitten ei kannata enää ottaa mukaan leikkeihin.

ap

joissain luokissa vaan on kauhean ikävä tunnelma. Kaikki kyräilevät ja selkään puukotetaan aina kun se on mahdollista. Toisissa ryhmissä taas tunnelma on reilu ja hyväksyvä ja kaikilla hyvä olla.



On silkkaa huonoa tuuria joutua huonoon ryhmään, jonka ilmapiirin on todennäköisesti tuhonnut yksi tai kaksi häiriintynyttä lasta jo varhaisessa vaiheessa. Tässä valossa luokan tai koulun vaihto voisi hyvinkin toimia, koska on aina mahdollista, että uudessa luokassa on parempi tunnelma.

Meillä oli samantyyppinen tilanne. Lapsi kiltti ja aina reilu muita kohtaan. Jossain vaiheessa mietimme samalla lailla, olemmeko kasvattaneet hänenestä "liian kiltin". En silti suostu ajattelemaan, että lapsi pitäisi opettaa riittävän ilkeäksi, että pärjää. Lasta kiusaattiin parin ensimmäisen luokan ajan. Otimme toistuvasti yhteyttä opettajiin ja vanhempiin, tilannetta ei saatu ratkaistua. Vaihdoimme koulua kolmannelle ja ratkaisu oli ehdottomasti oikea. Muutos lapsen itsetunnossa on niin huikea, että hän selvästikin kärsi aikaisemmasta tilanteesta enemmän kuin osasimme ymmäärtääkään.

Hertsis, jos mä olisin maksanut joidenkin lasten kylpylät ja oisvat silti jättäneet lapseni siellä yksin, niin hommo oisi loppunut siihen , oisin pitänyt aikamoisen nuhdesaarnan paikanpäällä, että saisivat hävetä käytöstään!



Ois kyllä kylpylöinti loppunut siihen ja herkkutarjoilu myös. Ja oisin palauttanut vanhemmilleen kertoen kaiken heidän edesssän, kyllä normaali vanhempi ois tajunnut että lapsensa oli ollut kiittämätön ja tahditon. PELKÄÄTKÖ sä lastesi pissis-kavereita hyvä nainen?! Vai mitä tuo on? Sun pitää olla AIKUINEN ja se on sitä, että tuetää myös oman ARVONSA, ja tyttärensä arvon! Ei hemmetti, ei ois mennyt läpi minullle tuollainen törkeä käytös.



Entä lapsen isä? Missä hän piileksii? Eikö puolusta lastaan yhtää? Entä sua (arvaan että yksin oot tässä jutussa! Kun noin avuttomaksi olet ajautunut - enkä sano tätä pahalla vaan siksi että suuttuisit ja saisit itsesi liikkeelle, evaikka sitten kiukkuenergialla, LAPSESI puolesta! Toimi! Älä ole nahjus!



Ottaisit itse niitä lapsia rivelistä kiinni jo - ok- niin ei saa tehdä. Mutta kuvaannollisesti - antaisin kuulla kunniansa, HUUTAISIN korottaisin ääntäni että edes pelästyvät. Ja sitten selittäisin, kertoisin että koulukiusaus on ajanut monia lapsia itsemurhaan, mutta SITÄ TE PERKELEET ETTE TEE MINUN LAPSELLENI, KUULETTEKO?! Enkä välittäisi että saisin hullun maineen. Kunhan lapseni ei päädy arkkuun liian aikaisin.



Sulle on jo toivoteltu voimia ja uskallusta moneen otteeseen, on rohkaistu ja paapottu. NYT ON AIKA TOIMIA - tee nemmeän lapsesi hyväksi. Ei väliä jos huudat, räyhäät, kiljut - usko pois, niin tekisivät ne muutkin vanhemmat jos oma lapsensa kokosi vastaavaa. Ja mene nyt hyvä nainen jo lapsesi ISÄN kanssa sen OPETTAJAN luo puhumaan kasvoista kasvoihin. Väännätte vaikka tuntikausia, kunhan tajuaa että olette tosissanne ja hänen on otettava tästä OMA VASTUUNSA myös! Hitto kun pistää vihaksi tuollainen nössöily. Eihän tuo lapsiparka voi luottaaa TEISTÄ AIKUISISTA ENÄÄ KENHENKÄÄN - hui miten yksin hän nyt on! Oma äiti vaan marisee mutta EI TULISTU kiusaajille. Hohhoijaa!



Viha ei ole synti - ei silloin kun se kohdistuu epäoikeudenmukaisuutta vastaan.



Ole vihainen. Tee jotain. Ja rakasta lastasi. Ajoissa!