Lue keskustelun säännöt.
Oikeestiko ihmisiä ärsyttää jos matkustaa lapsen/vauvan kanssa koneessa?
16.03.2012 |
http://www.iltasanomat.fi/matkat/2-vuotiaan-ilmaraivo-kuumensi-keskuste…
Olen lähdössä perheen kanssa lomalle kesällä ja lapset 6-8 -vuotiaita ja kuopus vasta 7 kk lähtökuussa. En tullut edes ajatelleeksi, että itkevän taaperon takia meidätkin voitaisiin poistaa koneesta. :O
Kommentit (159)
eihän lapsiperheelliset tässä kokeneet ongelmaksi lentämistä vaan ne jotka eivät halua lentää lasten kanssa, niin heille pitäisi olla lapseton lento. Tietysti lisämaksusta. Eikö se olisi hyvä. Vaikka kyllä tuollaiset valittajat löytäisivät valitettavaa sieltäkin...
Olen valmis maksamaan. ja liikalihavat pois. vai mitä?
Kyllä on hauskaa. kun huomaa kuinka tosissaan ihmiset on. eikö teillä ole muuta. kun tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
... jotenkin tosielämästä vieraantuneita? :O
JULKISILLA paikoilla on kaikenlaisia ihmisiä, aina. On hitaita vanhuksia, on vammaisia, on lapsia, purkkaa jauhavia nuoria, humalaisia, äänekkäästi nauravia tai puhuvia ihmisiä, jnejnejne, miljoona kertaa jne.
Omat lapseni eivät juuri ole lennoilla itkeneet, vaikka matkustamme Suomeen pari-kolme kertaa vuodessa ja tulen matkustamaankin. Jos joskus joku ääni sattuu pääsemään, se on voivoi. Samoin jos joku vaikka kuorsaa vieressöni, se on vaan elömöö. Jos se höiritsee minua, se on MINUN ongelmani, koska valitsin lentokoneen kulkuvälineeksi.Penkkejä meillä muuten ei koskaan potkita, eikä kosketa toisten tavaroihin, yms.
"Hauskinta" on ollut ystävieni kanssa huomata, miten eri tavalla suomalaiset suhtautuvat mm. lapsiperheisiin lentokentillä ja koneissa: britit, irkut, aussit, amerikkalaiset ja välimeren maiden asukkaat yleensä hymyilevät pienille lapsille, auttavat puoliväkisin laukkujen tai vaunujen kanssa (myös lentokenttien henkilökunta oikein tyrkyttää apua!), kun suomalaiset jöröttäen mulkoilevat kulmiensa alta nätisti hymyilevää ja iloista taaperoa.
No, olen jo tottunut siihen. Joskus vaan hävettää, kun joudun ulkomaalaisille kavereille selittelemään suomalaisten itsekeskeistä käyttäytymistä julkisilla paikoilla. Varsinkin miesten mielestä suomalaisten miesten käytöstapojen puute on ollut suorastaan pöyristyttävää.
ja kahden viikon päästä taas Suomeen...
sillä erolla, että omat ulkomaalaiset ystäväni syyttävät nimenomaan suomalaista naista käytöstapojen puutteesta. Eräs tuttavaperheemme käy Suomessa säännöllisesti sukulaisia tapaamassa, vaikka ovat siis molemmat vanhemmat ulkomaalaisia (toisella suomalaisia sukujuuria). Ovat päätyneet tulokseen, että 50-60-vuotias nainen käyttäytyy kuin kuningatar ja valittaa koko ajan. Hän etuilee, valittaa pienestäkin virheestä mutta ei näe itsessään mitään vikaa. 30-40-vuotias äiti taas tyrkkii lastenvaunuilla muita nilkkaan, parkkeeraa lapsineen keskelle kapeaa käytävää eikä päästä ketään ohi, ei jaksa komentaa lapsiaan eikä missään nimessä siedä, että kukaan muu komentaa tai edes juttelee lapsilleen.
20+-vuotias sinkkunainen on kuulemma pahin. Syljeskelee, kännää, harrastaa seksiä missä vaan, paljastaa mitä tahansa pintaa vartalostaan estoitta, ei kunnioita muita kulttuureja tai muiden tapoja puhumattakaan kanssaihmisistään ja tekee mitä vain rahasta.
Suomalaisten miesten kännäys tai jörrikkämäisyys jää kyllä kuulemma kakkoseksi.
Vaikka en tämän perheen käsitystä täysin jaakaan, niin kaikista ryhmistä on esimerkkejä tullut vastaan.
Eniten tosiaan pistää silmään täällä Suomessa avoin lapsivihamielisyys. Useat tuttavat ovat täällä lomaillessaan asiasta maininneet. Muualla maailmassa lapsi on ihminen siinä missä muutkin, mutta Suomessa lapset ovat inhottava häiriö, joka ei saisi näkyä eikä kuulua. Osoittaa aika hyvin tätä sekin, että pieni lapsi ei saisi pitää ääntä, vaikka ei pienuutensa takia osaa hillitä itseään mutta aikuinen voi käyttäytyä miten vaan ja sanoa mitä vaan ja se on kuulemma oikein, koska se lapsi aloitti. :D
matkustelemme paljon ja MISSÄÄN muualla ei lapsiin suhtauduta niin ynseästi kuin meillä suomessa. Täällä jos lapsi hymyilee vaunuissa vastaantuleville, niin kukaan ei hymyile takaisin. En siis toisaalta yhtään ihmettele, että meistä kasvaa niin tiukkapipoisia ja lapsia vihaavia, kun sen mallinhan me itsekin lapsena opimme.
Olen yritäänyt nyt itse olla erilainen. Hymyilen tuntemattomille lapsille takaisin ja jopa juttelen. Ei se minullekaan helppoa ole, kun olen suomalainen ja tottunut siihen, että muiden lapset ei kiinnosta. Mutta yritän parantaa tässä. Autoin yksi päivä jopa pulassa lastensa kanssa olevaa isää ja puin hänen avukseen yhdelle hänen lapsistaan ulkovaatteet. Isä oli lähdössä messuilta kolme villin tytön kanssa ja meno oli melkoista. Kaikki muut mulkoilivat ja katselivat arvostelevasti miestä. Minä menin heidän luokseen, kysyin yhdeltä tytöistä, että voinko auttaa sinua laittamaan kengät. Tyttö oli aivan ihmeissään, ei olut varmaan tottunut, että kukaan täällä suomessa auttaisi ja puhuisi ystävällisesti villille lapselle. Tämä istui haavi auki penkille ja ojensi jalkansa. Isäkin ihan liikuttui.
suosittelen muillekin muuttamaan asennettaan...
eihän lapsiperheelliset tässä kokeneet ongelmaksi lentämistä vaan ne jotka eivät halua lentää lasten kanssa, niin heille pitäisi olla lapseton lento. Tietysti lisämaksusta. Eikö se olisi hyvä. Vaikka kyllä tuollaiset valittajat löytäisivät valitettavaa sieltäkin...
Olen valmis maksamaan. ja liikalihavat pois. vai mitä?
Kyllä on hauskaa. kun huomaa kuinka tosissaan ihmiset on. eikö teillä ole muuta. kun tämä.
Olen samaa mieltä, suurinosa täällä kirjoittaa mitä sattuu. että meillä olisi lukemista.
En usko, että kukaan on iham vakavissaan.
eihän lapsiperheelliset tässä kokeneet ongelmaksi lentämistä vaan ne jotka eivät halua lentää lasten kanssa, niin heille pitäisi olla lapseton lento. Tietysti lisämaksusta. Eikö se olisi hyvä. Vaikka kyllä tuollaiset valittajat löytäisivät valitettavaa sieltäkin...
Olen valmis maksamaan. ja liikalihavat pois. vai mitä?
Kyllä on hauskaa. kun huomaa kuinka tosissaan ihmiset on. eikö teillä ole muuta. kun tämä.
Olen samaa mieltä, suurinosa täällä kirjoittaa mitä sattuu. että meillä olisi lukemista. En usko, että kukaan on iham vakavissaan.
ja taas saadaan mainostajille kävijöitä. nehän tämän maksaa. baby Town
todellakin ärsyttää! 12 tunnin lennolla,joka täynnä lapsiperheitä on joku lapsista joka hetki äänessä.
En ole mitään tietenkään kommentoinut ääneen,mutta kyllä on suoraan sanottuna ketuttanut suunnattomasti kuunnella sitä jatkuvaa itkukonserttoa :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eihän lapsiperheelliset tässä kokeneet ongelmaksi lentämistä vaan ne jotka eivät halua lentää lasten kanssa, niin heille pitäisi olla lapseton lento. Tietysti lisämaksusta. Eikö se olisi hyvä. Vaikka kyllä tuollaiset valittajat löytäisivät valitettavaa sieltäkin...
Olen valmis maksamaan. ja liikalihavat pois. vai mitä?
Kyllä on hauskaa. kun huomaa kuinka tosissaan ihmiset on. eikö teillä ole muuta. kun tämä.
Olen samaa mieltä, suurinosa täällä kirjoittaa mitä sattuu. että meillä olisi lukemista. En usko, että kukaan on iham vakavissaan.
pitäisi olla joku hinta, niin loppuisi turhat lörpöttelyt
... jotenkin tosielämästä vieraantuneita? :O JULKISILLA paikoilla on kaikenlaisia ihmisiä, aina. On hitaita vanhuksia, on vammaisia, on lapsia, purkkaa jauhavia nuoria, humalaisia, äänekkäästi nauravia tai puhuvia ihmisiä, jnejnejne, miljoona kertaa jne. Omat lapseni eivät juuri ole lennoilla itkeneet, vaikka matkustamme Suomeen pari-kolme kertaa vuodessa ja tulen matkustamaankin. Jos joskus joku ääni sattuu pääsemään, se on voivoi. Samoin jos joku vaikka kuorsaa vieressöni, se on vaan elömöö. Jos se höiritsee minua, se on MINUN ongelmani, koska valitsin lentokoneen kulkuvälineeksi.Penkkejä meillä muuten ei koskaan potkita, eikä kosketa toisten tavaroihin, yms. "Hauskinta" on ollut ystävieni kanssa huomata, miten eri tavalla suomalaiset suhtautuvat mm. lapsiperheisiin lentokentillä ja koneissa: britit, irkut, aussit, amerikkalaiset ja välimeren maiden asukkaat yleensä hymyilevät pienille lapsille, auttavat puoliväkisin laukkujen tai vaunujen kanssa (myös lentokenttien henkilökunta oikein tyrkyttää apua!), kun suomalaiset jöröttäen mulkoilevat kulmiensa alta nätisti hymyilevää ja iloista taaperoa. No, olen jo tottunut siihen. Joskus vaan hävettää, kun joudun ulkomaalaisille kavereille selittelemään suomalaisten itsekeskeistä käyttäytymistä julkisilla paikoilla. Varsinkin miesten mielestä suomalaisten miesten käytöstapojen puute on ollut suorastaan pöyristyttävää. ja kahden viikon päästä taas Suomeen...
eikä odota, että suomalainen mies tulee apuun. Miksi ihmeessä tulisikaan, itsehän se nainen on lapsineen reissuun lähtenyt.
"Omapa on asiansa". Siinäpä suomalaisen asennevamma tiivistyy kätevästi.
Kyse ei ole tasa-arvosta. Kyse on huomaavaisuudesta ja toisten, erilaisten, ihmisten huomioonottamisesta jokapäiväisessä elämässä.
Minusta on aivan kauheaa, että on olemassa ihmisiä, joiden mielestä toisten auttaminen ja huomioonottaminen on niin vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä tulisi mieleenkään lähteä lentokoneella koko kööri vielä tässä(kään) vaiheessa. Emme kyllä miehenkään kanssa ole matkustelleet näinä vuosina. Itse asiassa emme ole olleet muualla kuin syömässä muutaman kerran vuodessa, koska meillä asuu kaikki sukulaiset monen sadan kilometrin päässä.
Jos ja kun pääsemme joskus yhdessä reissuun, voisin oikein hyvin kuvitella valitsevani lapsettoman lennon (jos niitä olisi)sekä lapsettoman hotellin. Sen verran harvoin kun tulee reissattua kaksin, en todelllakaan jaksaisi kuunnella lasten huutoa ja riehumista, vaan haluaisin keskittyä yhdessäoloon oman miehen kanssa.
Sen takia emme omien lastenkaan kanssa halua vielä lähteä kauemmas reissuun kun en luota siihen että lapset osaisivat käyttäytyä koneessa, enkä halua pilata muiden matkaa. Ja mitä ne pienet lapset muistaa matkoista? Joskus tuntuu että se on vanhemmille ylpeilyn aihe että "meidän Jani-Petteri se oli jo kolmekuisena ekalla lentomatkalla". Kyllä lapsille voi ihan täällä kotimaassakin järjestää kivoja elämyksiä. Teemme joka vuosi reissuja joissa olemme hotellissa yötä. Ne ovat sujuneet tosi hyvin.
Itse en koe kovinkaan rentouttavana lähteä kolmen pienen lapsen kanssa ulkomaille. On se sit kiva kun lapsi saa oikeen kunnon vatsataudin siellä, siinä on kaikilla loma pilalla.
Eräs tuttuni lensi vuoden ikäisen lapsen kanssa kotimaassa ja kertoi että matka oli ollut ihan kamala,lapsi huutanut lähes koko ajan.
Elämäntyylinne ei sopisi meidän perheellemme. Olemme liikkuvaista porukkaa ja tuollainen elämä olisi meille kaikille, lapsillekin, kauheaa. Teille varmaan sopii, kun ette kaipaa muuta.
En silti tykkää, että aletaan maalailla ihan turhia uhkakuvia ripuleista ja muista hommista kun on vain etelänmatkasta kyse. Iso ero meidänlaistemme perheiden välillä taitaa olla se, että teille ulkomaanmatka olisi todella käänteentekevä tapaus, meille sama kuin hurauttaisimme apen mökille.
ap
... jotenkin tosielämästä vieraantuneita? :O JULKISILLA paikoilla on kaikenlaisia ihmisiä, aina. On hitaita vanhuksia, on vammaisia, on lapsia, purkkaa jauhavia nuoria, humalaisia, äänekkäästi nauravia tai puhuvia ihmisiä, jnejnejne, miljoona kertaa jne. Omat lapseni eivät juuri ole lennoilla itkeneet, vaikka matkustamme Suomeen pari-kolme kertaa vuodessa ja tulen matkustamaankin. Jos joskus joku ääni sattuu pääsemään, se on voivoi. Samoin jos joku vaikka kuorsaa vieressöni, se on vaan elömöö. Jos se höiritsee minua, se on MINUN ongelmani, koska valitsin lentokoneen kulkuvälineeksi.Penkkejä meillä muuten ei koskaan potkita, eikä kosketa toisten tavaroihin, yms. "Hauskinta" on ollut ystävieni kanssa huomata, miten eri tavalla suomalaiset suhtautuvat mm. lapsiperheisiin lentokentillä ja koneissa: britit, irkut, aussit, amerikkalaiset ja välimeren maiden asukkaat yleensä hymyilevät pienille lapsille, auttavat puoliväkisin laukkujen tai vaunujen kanssa (myös lentokenttien henkilökunta oikein tyrkyttää apua!), kun suomalaiset jöröttäen mulkoilevat kulmiensa alta nätisti hymyilevää ja iloista taaperoa. No, olen jo tottunut siihen. Joskus vaan hävettää, kun joudun ulkomaalaisille kavereille selittelemään suomalaisten itsekeskeistä käyttäytymistä julkisilla paikoilla. Varsinkin miesten mielestä suomalaisten miesten käytöstapojen puute on ollut suorastaan pöyristyttävää. ja kahden viikon päästä taas Suomeen...
sillä erolla, että omat ulkomaalaiset ystäväni syyttävät nimenomaan suomalaista naista käytöstapojen puutteesta. Eräs tuttavaperheemme käy Suomessa säännöllisesti sukulaisia tapaamassa, vaikka ovat siis molemmat vanhemmat ulkomaalaisia (toisella suomalaisia sukujuuria). Ovat päätyneet tulokseen, että 50-60-vuotias nainen käyttäytyy kuin kuningatar ja valittaa koko ajan. Hän etuilee, valittaa pienestäkin virheestä mutta ei näe itsessään mitään vikaa. 30-40-vuotias äiti taas tyrkkii lastenvaunuilla muita nilkkaan, parkkeeraa lapsineen keskelle kapeaa käytävää eikä päästä ketään ohi, ei jaksa komentaa lapsiaan eikä missään nimessä siedä, että kukaan muu komentaa tai edes juttelee lapsilleen. 20+-vuotias sinkkunainen on kuulemma pahin. Syljeskelee, kännää, harrastaa seksiä missä vaan, paljastaa mitä tahansa pintaa vartalostaan estoitta, ei kunnioita muita kulttuureja tai muiden tapoja puhumattakaan kanssaihmisistään ja tekee mitä vain rahasta. Suomalaisten miesten kännäys tai jörrikkämäisyys jää kyllä kuulemma kakkoseksi. Vaikka en tämän perheen käsitystä täysin jaakaan, niin kaikista ryhmistä on esimerkkejä tullut vastaan. Eniten tosiaan pistää silmään täällä Suomessa avoin lapsivihamielisyys. Useat tuttavat ovat täällä lomaillessaan asiasta maininneet. Muualla maailmassa lapsi on ihminen siinä missä muutkin, mutta Suomessa lapset ovat inhottava häiriö, joka ei saisi näkyä eikä kuulua. Osoittaa aika hyvin tätä sekin, että pieni lapsi ei saisi pitää ääntä, vaikka ei pienuutensa takia osaa hillitä itseään mutta aikuinen voi käyttäytyä miten vaan ja sanoa mitä vaan ja se on kuulemma oikein, koska se lapsi aloitti. :D
matkustelemme paljon ja MISSÄÄN muualla ei lapsiin suhtauduta niin ynseästi kuin meillä suomessa. Täällä jos lapsi hymyilee vaunuissa vastaantuleville, niin kukaan ei hymyile takaisin. En siis toisaalta yhtään ihmettele, että meistä kasvaa niin tiukkapipoisia ja lapsia vihaavia, kun sen mallinhan me itsekin lapsena opimme. Olen yritäänyt nyt itse olla erilainen. Hymyilen tuntemattomille lapsille takaisin ja jopa juttelen. Ei se minullekaan helppoa ole, kun olen suomalainen ja tottunut siihen, että muiden lapset ei kiinnosta. Mutta yritän parantaa tässä. Autoin yksi päivä jopa pulassa lastensa kanssa olevaa isää ja puin hänen avukseen yhdelle hänen lapsistaan ulkovaatteet. Isä oli lähdössä messuilta kolme villin tytön kanssa ja meno oli melkoista. Kaikki muut mulkoilivat ja katselivat arvostelevasti miestä. Minä menin heidän luokseen, kysyin yhdeltä tytöistä, että voinko auttaa sinua laittamaan kengät. Tyttö oli aivan ihmeissään, ei olut varmaan tottunut, että kukaan täällä suomessa auttaisi ja puhuisi ystävällisesti villille lapselle. Tämä istui haavi auki penkille ja ojensi jalkansa. Isäkin ihan liikuttui. suosittelen muillekin muuttamaan asennettaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esim. Mummoa, joka huonosti melkein kompuroiden astuu bussista ulos, lentoasemilla tai lentokoneissa, eikä lapsiperheen äiti voisi päästää ystävällisesti mummon ensin vessaan(vanhuksilla pidätyskyky huonompi) tai ihan muissa asioissa.
Te kerrotte hymyilevänne vain lapsille, ette muille ihmisille tsi muiden ihmisten söpöille koirille?
Kuitenkin kaikkien muiden pitäisi olla auttavaisis ja hymyillä teidän lapsille.
Kuule teidän lapset ei ole etuoikeutettuja muiden huomioon, on myös lemmikkä, jotka saavat huomiota. Esim. Bussissa oli meidän koiranpentu ja vauva. No arvatkaapa kuka vei huomion? Meidän koiranpentua tuli moni ihastelemaan. Mielestäni on hienoa, että ihmiset auttavat ja ovat iloisia muillekkin kuin kunniaa vaativille pentuperheille.
Vaikka ulkomailla lapsista tykätäänkin niin tuskin teidän pennut heidän omien rakkaittensa edelle menee. Heidän tyttö/poikaystävät ovat heidäb mielestä suloisempia kuin jonkun kersa! Piste.
..on siis just näitä "maailman pitää pyöriä meidän ympärillä", jos jotakuta häiritsee meidän lasten riekkuminen niin vikahan on tottakai siinä häiriintyjässä, ja hänen pitää pysyä kotona... ihan käsittämätöntä logiikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esim. Mummoa, joka huonosti melkein kompuroiden astuu bussista ulos, lentoasemilla tai lentokoneissa, eikä lapsiperheen äiti voisi päästää ystävällisesti mummon ensin vessaan(vanhuksilla pidätyskyky huonompi) tai ihan muissa asioissa. Te kerrotte hymyilevänne vain lapsille, ette muille ihmisille tsi muiden ihmisten söpöille koirille? Kuitenkin kaikkien muiden pitäisi olla auttavaisis ja hymyillä teidän lapsille. Kuule teidän lapset ei ole etuoikeutettuja muiden huomioon, on myös lemmikkä, jotka saavat huomiota. Esim. Bussissa oli meidän koiranpentu ja vauva. No arvatkaapa kuka vei huomion? Meidän koiranpentua tuli moni ihastelemaan. Mielestäni on hienoa, että ihmiset auttavat ja ovat iloisia muillekkin kuin kunniaa vaativille pentuperheille. Vaikka ulkomailla lapsista tykätäänkin niin tuskin teidän pennut heidän omien rakkaittensa edelle menee. Heidän tyttö/poikaystävät ovat heidäb mielestä suloisempia kuin jonkun kersa! Piste.
Siis sellainen yleinen toisten huomioimisen ilmapiiri olisi ihana asia myös Suomessa. Autetaan mummoja ja lapsiperheitä, pidetään ovea auki takanatulijoille, autetaan pikkulasta tai vammaista lentokoneen portaissa... Tämä on itsestäänselvyys varsinkin englanninkielisissä maissa. Suomessa vaan tuhahdellaan lentokoneen portaissa hidastelevalle pienelle tai mummolle. Koska "mitäs lähti matkaan, oma vika." : /
eihän lapsiperheelliset tässä kokeneet ongelmaksi lentämistä vaan ne jotka eivät halua lentää lasten kanssa, niin heille pitäisi olla lapseton lento. Tietysti lisämaksusta. Eikö se olisi hyvä. Vaikka kyllä tuollaiset valittajat löytäisivät valitettavaa sieltäkin...
Pikemminkin mun logiikan mukaan häiriköiden pitäis maksaa lisähintaa. Samoin kuin ylilihavien jotka vie 1,5 istumapaikkaa mutta maksaa vain yhdestä, vähän ohi aiheen mutta näin se vaan on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..on siis just näitä "maailman pitää pyöriä meidän ympärillä", jos jotakuta häiritsee meidän lasten riekkuminen niin vikahan on tottakai siinä häiriintyjässä, ja hänen pitää pysyä kotona... ihan käsittämätöntä logiikkaa.
Kyllä se niin vain on, että se "häiriö" on aika usein siellä omassa päässä ja vika omassa asenteessa. Kun tosiaan julkisilla paikoilla nyt vaan pyörii kaikenlasita eläjää ja ääniäkin kuuluu. Ei siitä kannata ottaa mitään elämää isompaa hernettä nenään, vaan muuttaa omaa asennettaan vähän epämukavuutta paremmin sietäväksi.
En minäkään nauti lapsen itkusta tai hitaan mummon takana jumittamisesta, mutta se on tosiaan ihan 100%:sti MINUN ongelmani. Mummolla on oikeus kulkea hitaasti, lapset nut vaan joskus itkevät, lumiaurasta kuuluu kova ääni, kerrostalossa kuuluu naapurin kitaransoittoa, jnejne. Sellaista se elämä nyt vaan on.
Esim. Mummoa, joka huonosti melkein kompuroiden astuu bussista ulos, lentoasemilla tai lentokoneissa, eikä lapsiperheen äiti voisi päästää ystävällisesti mummon ensin vessaan(vanhuksilla pidätyskyky huonompi) tai ihan muissa asioissa.
Te kerrotte hymyilevänne vain lapsille, ette muille ihmisille tsi muiden ihmisten söpöille koirille?
Kuitenkin kaikkien muiden pitäisi olla auttavaisis ja hymyillä teidän lapsille.
Kuule teidän lapset ei ole etuoikeutettuja muiden huomioon, on myös lemmikkä, jotka saavat huomiota. Esim. Bussissa oli meidän koiranpentu ja vauva. No arvatkaapa kuka vei huomion? Meidän koiranpentua tuli moni ihastelemaan. Mielestäni on hienoa, että ihmiset auttavat ja ovat iloisia muillekkin kuin kunniaa vaativille pentuperheille.Vaikka ulkomailla lapsista tykätäänkin niin tuskin teidän pennut heidän omien rakkaittensa edelle menee. Heidän tyttö/poikaystävät ovat heidäb mielestä suloisempia kuin jonkun kersa! Piste.
siitä mitä tarkoitin. Vertasit lasta koiraan. ja yleinsäkin aloit heti luokittelelmaan ja laskemaan, että saako kuka nyt eniten huomiota jne.
Se meissä suomalaisissa juuri on vialla. Tottakai kaikki tykkää omista lapsistaan eniten ja joku tykkää enemmän omasta koirastaankin kuin toisten lapsista, Eikä niistä toisista lapsista tarvitse edes tykätä. Mutta me suomalaiset voisimme muuttaa asennettamme todella paljon siinä miten kohtelemme lapsia ja miten katsomme lapsia ja miten puhumme lapsille.
Kukaan täällä ei ole kertonut hymyilevänsä vain lapsille. Minä kirjoitin, että olen yrittänyt parantaa tässä. Toki jos mummo hymyilee minulle, niin hymyilen hänellekin takaisin. Näin vain harvemmin käy. Lapset kuitenkin ovat vielä niin viattomia, että ihan aidosti ottavat hymyillen kontaktia aikuisiin. Suomessa kukaan ei vaan vastaa siihen hymyyn. Pian lakkaavat yrittämästä kun se ei tuota mitään tulosta.
Minäkin olen suomalainen, en siis hauku muita, vaan haukun myös itseäni. Tässä asiassa suomalaiset vaan ovat todella paljon jäljessä muita maita. Ei ole keneltäkään pois joskus auttaa toista. Ei ole keneltäkään pois hymyillä toiselle. Ainakaan sellainen arvostelu ja tuijottaminen ja valittaminen ei auta ketään.
eihän lapsiperheelliset tässä kokeneet ongelmaksi lentämistä vaan ne jotka eivät halua lentää lasten kanssa, niin heille pitäisi olla lapseton lento. Tietysti lisämaksusta. Eikö se olisi hyvä. Vaikka kyllä tuollaiset valittajat löytäisivät valitettavaa sieltäkin...
Pikemminkin mun logiikan mukaan häiriköiden pitäis maksaa lisähintaa. Samoin kuin ylilihavien jotka vie 1,5 istumapaikkaa mutta maksaa vain yhdestä, vähän ohi aiheen mutta näin se vaan on.
mutta minä koen taas häiriöksi lennollani ne mulkoilevat ja tiukkapipoiset aikuiset joita lapsieni olemassa olo häiritsee. Eli silloin KAIKKI maksavat lisähintaa siitä, että häiritsevät. Etkö ymmärrä, ihmisillä on eri mielipiteitä. Ei sinun mielipiteesi ole ainoa oikea. Se mikä häiritsee sinua, ei häiritse kaikkia. Ja sinä häiritset itse osaa.
Kumma että aina vaan syyllistetään ja puhutaan "itsekkäistä" vanhemmista jotka haluavat lomailla vauvasta huolimatta. Entäs sitten me, jotka asumme töiden vuoksi ulkomailla, kaukana perheistämme jotka ovat Suomessa? Kyllä minusta olisi kamalaa ajatella etteivät lapsen isovanhemmat, tai sedät ja tädit näkisi lastamme ensimmäisinä vuosina ollenkaan. Taloudellisista syistä kun on helpompaa että me, 3 ihmistä lennämme Sveitsistä Suomeen tapaamaan perheitämme, kuin että sieltä n. 30 ihmistä lentäisivät tänne. Eikä se esim. iäkkäiden isovanhempiemme kohdalla olisi edes mahdollista. Tottakai osa heistä käy myös meillä, mutta kaikkien kohdalla se ei vaan ole mahdollista. Itsellä on edessä ensimmäinen lentomatka parikuisen vauvan kanssa, ja kyllä jännittää jo nyt kuinka paljon paskaa tule satamaan niskaan lennolla :(. Onneksi lento on vain 2h 45 min., ja vauva ei yleensä juurikaan itke kuin nälkäänsä.
Ja sanottakoon vielä, että en minäkään siedä huonkäytöksisiä lapsia missään, mutta vikahan ei tosin ole lasten, vaan niiden junttien vanhempien jotka eivät lapsilleen käytöstapoja opeta.
Kumma että aina vaan syyllistetään ja puhutaan "itsekkäistä" vanhemmista jotka haluavat lomailla vauvasta huolimatta. Entäs sitten me, jotka asumme töiden vuoksi ulkomailla, kaukana perheistämme jotka ovat Suomessa? Kyllä minusta olisi kamalaa ajatella etteivät lapsen isovanhemmat, tai sedät ja tädit näkisi lastamme ensimmäisinä vuosina ollenkaan. Taloudellisista syistä kun on helpompaa että me, 3 ihmistä lennämme Sveitsistä Suomeen tapaamaan perheitämme, kuin että sieltä n. 30 ihmistä lentäisivät tänne. Eikä se esim. iäkkäiden isovanhempiemme kohdalla olisi edes mahdollista. Tottakai osa heistä käy myös meillä, mutta kaikkien kohdalla se ei vaan ole mahdollista. Itsellä on edessä ensimmäinen lentomatka parikuisen vauvan kanssa, ja kyllä jännittää jo nyt kuinka paljon paskaa tule satamaan niskaan lennolla :(. Onneksi lento on vain 2h 45 min., ja vauva ei yleensä juurikaan itke kuin nälkäänsä. Ja sanottakoon vielä, että en minäkään siedä huonkäytöksisiä lapsia missään, mutta vikahan ei tosin ole lasten, vaan niiden junttien vanhempien jotka eivät lapsilleen käytöstapoja opeta.
Älä istu suomalaisen vieressä tai korkeintaan toisen lapsiperheen ja matka sujuu kuin tanssi. ; )
tuntuu taas olevan monta ihmistä, jotka eivät olleet koskaan itse lapsia.
eikä odota, että suomalainen mies tulee apuun. Miksi ihmeessä tulisikaan, itsehän se nainen on lapsineen reissuun lähtenyt.