Oikeestiko ihmisiä ärsyttää jos matkustaa lapsen/vauvan kanssa koneessa?

ole jokaiselle äidille itsestäänselvyys. Ei sitä kiintymyyssuhdetta, rakkautta, ruokaa ja syliä tarvitse joka keskustelussa mainita erikseen. Nyt tulee jotain järkyttävää teille, jotka kuljette tukka vellissä täysin lastenne ehdoilla: minä ja miehenikin olemme ihmisiä ja kaipaamme virikkeitä elämäämme! :O On aika selvää, että te metsäretkivanhemmat olette vai kateellisia kun ette itse pääse reissuun. Meille se on ihan normaalia ajanvietettä.

taitaa tässä nyt olla vähän katkeruutta ihmisillä. ehkä he itse eivät ole uskaltaneet matkustaa pienten lasten kanssa ja kadehtivat niitä jotka uskaltavat? tai ehkä heillä ei ole varaa matkustaa? no sama se, tehkäämme jokainen mitä itse haluamme.

Olen tavanut kaltaisiasi perheitä, joissa 51 viikkoa vuodessa istutaan sisällä katsomassa televisiota ja yhtenä viikkona reissataan lomalle. Lapset eivät osaa olla muiden kanssa vaan roikkuvat vanhemmissaan, kaikki on outoa ja pelottavaa ja muihin ihmisiin suhtaudutaan kuin esineisiin. Jos olisitte lasten kanssa kotimaassakin vähän ihmisten ilmoilla, voisi se meille muille matkustajille olla helpotus. Ei tarvitsisi ihmetellä, miksi lapsenne huutaa kuin syötävä, koska vieressä istuu vieras ihminen. Lentokoneessa kun on sellaista, että pitää maksaa kaksi paikkaa, jos ehdottomasti haluaa tyhjän tuolin viereensä.

mahdollisimman hankalaa. En vaihda paikkaa koneessa, vaikka lapsiperhe niin toivoisi. Jos varaamallani paikalla ikkunan vieressä on jo lapsi, joka "niin haluaa istua siinä" niin muistutan, että se on minun paikkani ja alamittainen on hyvä ja siirtyy pois. Istun ikkunan vieressä ja sillä selvä eikä yksikään ihana kampea syliini ihailemaan maisemia. Osaan kieltää napakasti ja kutsua lentoemännän paikalle siinä vaiheessa, kun jonkun Nico-Petteri haluaa päästä katsomaan ikkunasta ja äitinsä sanoo, että menepä tädin syliin. Ehei, perhe maksaa matkasta, ei kanssamatkustajien tarjoamista ilmaispalveluista. En anna lapsiperheille etuoikeutta bussissa, hotellissa tms. vaan tiedostan, että olen maksanut saman tai jopa enemmän kuin he, joten työnnän sivuun matkataravahihnan vieressä toljottavat alaikäiset. He eivät jaksa nostaa laukkua hihnalta, joten heidän paikkansa ei ole muiden edessä. Jos lapsiperheellä on ongelmia rattaiden tms. kanssa, on se heidän asiansa. He päättivät lähteä reissuun, joten kestäkööt sen, että osa matkatavaroista jäi jonnekin. En anna heille viimeistä "laukkukärryä" vain siksi, että lapsia ja tavaraa on paljon. Maailmassa pätevät viidakon lait: jos olen sen kärryn napannut, ei minulla ole velvollisuutta siitä luopua siksi, että joku runsaasti lisääntynyt ei kykene kantamaan kahta lasta ja neljää laukkua samalla kertaa. Jos haluaa laajentaa lastensa maailmaa, saa ihan itse miettiä toimintatavat matkan aikana.

et ole tainnut saada omia lapsia? Olen pahoillani siitä, mutta miksi kostat sen lapsiperheille? menee sinullakin loma pilalle kun mietit koko lomasi vain miten olisit mahdollisimman hankala lapsiperheille. Kannataisiko hakeutua terapeutille? Tai jutella jollekin ystävällesi pahasta olostasi? Toivon sinulle pikaista paranemista.

koska heille ei maailmassa ole muita paikkoja kuin koti tai aurinkoranta. Jos ei pärjää lasten kanssa reissussa, saa minusta vähän vahvistaa sitä vanhemmuuttaa opettelemalla sopeutumaan pariin pettymykseen ja muutamaan hankaluuteen. Eivät kaikki matkustajat pyöri lapsiperheiden tarpeita tyydyttämässä eli jos lapsiperhe on itsekäs kiljuvine kakaroineen saamme me muut vastaavasti olla itsekkäitä omine tarpeinemme. Eikä mikään oikeastaan ole niin kivaa kuin sanoa sille lapselle, että pois minun paikaltani. Äitisi saattoi luvata sinulle ikkunapaikan, mutta minä en. Itke pois pettymystäsi, se vahvistaa.

hakeudu hoitoon :)

täällä ketjussa ei ole muuten alunperinkään puhuttu ikkunapaikoista tai lapsista jotka tunkevat viraiden syliin. Vaan vauvoista jotka itkee. En minä ainakaan lastani antaisi edes jonkun ventovieraan syliin koneessa. Eikä ikkunapaikkakaan kiinnosta, sillä käytäväpaikalta pääsee paremmin liikkeelle ja vessaan. Joten pidä ikkunapaikkasi ihan rauhassa, ei sitä kukaan halua. Mutta kannattaa miettiä sitä hoitoa oikeesti jos koko matkasi menee lapsiperheiden matkan hankaloittamksta suunnitellessa.

kohtuullisesti aisoissa.



Minua ärsyttävät vain ihmiset, jotka katsovat oikeudekseen retkauttaa penkkinsä takanamatkustavan syliin koko lentomatkan ajaksi.

Miksi ihmeessä pitää lähteä koneeseen, jos lapsi on niin pieni ettei voi kun itkeä korvakipua? Siksi että vanhemmat ovat itsekkäitä! Vanhemmuuden 1. asia on että toimii epäitsekkäästi lapsian hyväksi. Näiden ihmisten ei siis olisi pitänyt hankkia ollenkaan lapsia. Ovat itsekin vielä itsekkäitä teinejä.

Korvakipua ei tule kaikille, pitää mennä koneeseen tietääkseen onko se lapselle ongelma vai ei. :) Eikä luonnollisesti ole mahdollista sanoa kapteenille nousun jälkeen, et "hei nyt se Maisan korvakipu alkoi, me ei tullakaan." Oikeastiko väität, että perhe joka menee lomalle ulkomaille alle vuoden ikäisen lapsen kanssa on itsekäs teiniperhe? Meidän (aikuisessa) kaveriporukassa on ainakin ihan normaalia käydä lomilla ulkomailla ja ottaa jopa vauvat mukaan. Vieroksun ajatusta, että lapsi pitäisi kasvattaa sisällä pirtissä, kunnes omaa muodolliset käytöstavat. ap

tehdä kaikkien muiden matkustelusta hankalaa. Vieroksun ajatusta, että lasta ei voi kasvattaa pienessä piirissä siihen asti, että hän kestää ison maailman aiheuttamat tuskat.

Jos olisi, ymmärtäisit varmastikin sen, että vanhempien ei ole terveellistä elää 5 vuotta kotioloissa vain siksi, että se olisi muka lapsen parhaaksi. Minua säälittää lähinnä ne lapset, jotka eivät koskaan pääse minnekään. Lapsi on utelias ja innokas, joten haluan tarjota hänelle kokemuksia muualtakin kuin television ja sängyn väliseltä reitiltä. Itse lomailu meidän perheessä ei ole tuskaa, vain nousu ja lasku voi tehdä kipeää. ap

kuin lentokone tai koti. Jos sinulla olisi yhtään aivokapasiteettia, tajuaisit, varmasti, että pienet piirit ei tarkoita samaa kuin sulkeutuminen vuokrakaksioosi. Lapsi on utelias ja innokas, joten siksi hänelle tekee hyvää päästä tutkimaan pieniä asioita. Kokeilepa joskus vaikka metsäretkeä, leikkipuistoa, uimahallia, lastenteatteria, kirjaston satutuntia, lapsiin erikoistunutta maatilamatkailutilaa ja eläinpihaa, hiihtoretkeä, pulkkamäkeä jne. Saatat huomata, että lapsi nauttii niistä paljon enemmän kuin lentomatkoista. Itse lomailu ei ole teille tuskaa, mutta kanssamatkustajille on. Eikä vähiten siksi, että olette itsekäs minä-minä -perhe, jossa ei edes haluta ottaa huomioon sitä, että muutkin ehkä halusiaisivat olla lomalla, mutta teidän takianne eivät voi.

kyllä sitä täällä nimettömänä ussutetaan, mutta tuleppa naamatusten ulisemaan noita ajatuksiasi, vaikka seuraavalla lennolla. SINÄ voit jäädä kotiin jos muut lennolla häiritsevät. Tai mennä omien pentujesi kanssa sinne saakutin metsäretkelle. Me menemme aurinkoon, rannalle ja uima-altaalle. Sinusta välittämättä. Taidanpa varata heti lennot :)

Riittää, että annan lapseni kaataa appelsiinimehut niskaasi ja sitten pahoittelen, että lapset nyt ovat lapsia, meidän Kerttu-Mirjami niin tahtoisi tunkea sormensa teidän vauvan silmiin, sopiihan se.

mutta lähetä vaan kerttu-mirjami sormineen meidän penkkiriville, niin poikani purevat ne irti :D Onko sinulle vaikea ymmärtää, että jotkut meistä ei häiriinny toisten vauvoista, vaikka ei omat enää vauvoja olekaan. Jotkut meistä osaa ajatella muita, eikä vaan omaa napaansa. Mutta se ei yllättänyt, että et uskalla kasvotusten kenellekään mitään sanoa. Arvasin sen. Vaikutat juuri sellaiselta vässykältä joka narisee vaan netissä ja katselee kateellisena toisten söpöjä vauvoja. Ja on itse katkera, lihava ja lapsetkin taitaa sulla olla rumia :)

mistä ihmeestä keksit, että en sano?

Lomalle meillä on oma huvila, sinä menet sinne kahden tähden lutikoita vilisevään halpishotelliin minikokoisen uima-altaan äärelle. Emme edes näe koko matkan aikana, koska sinä ja perheesi ette pääse parhaille yksityisille rannoille.

Käytät urheasti tota lapsettomuus-valttikorttia, mutta se ei päde varmaankaan ton asian pointtina.



Itse olen 3-vuotiaan pojan nuori äiti ja täytyy myöntää, että lapsiluku täksi jää. Ihanaa on nauttia ainokaisesta ja meillä on mieheni kans hurjasti yhteistä aikaa ja elämä on helppoa. Emme menneet naimisiin lapsenteon takia, vaan toistemme rakkauden takia. Elämä siis mallillaan..mutta mutta..



Käymme mieheni kanssa kerran vuodessa ulkomailla "pitämässä hauskaa" ja lapsemme on nuorilla vanhemmillamme hoidossa ja tykkää siellä olla. Me nimenomaan otamme alkoholia koneessa matkan kunniaksi, emme sen vuoksi jätä ottamatta, että joku pitäisi meitä nyt huonoina vanhempina. Olemme hyvä perhe ja työssäkäyviä, meillä on rahaa ja me annamme lapsemme harrastaa yms. Meillä on myös suloinen koiranpentu.

En pidä kitisevistä kakaroista, jotka rääkyy lentokoneessa. Ei miehenikään. Ostamme monesti pitkille lennoille matkat luonasta, johon alle 2-v kakaroilla ei ole mitään asiaa tulla pilaamaan ihmisten unia tai rauhaa.

Meidän poika on ollut kerran mukana ja tosi nätisti käyttäyttyi koneessa. Ja meillä oli hälle tekemistä sinne.



Vaikka olen nuori perheen äiti, huolehdin ulkonäöstäni ja elämä hymyilee, en koe olevani velvollinen ihailemaan tai suvaitaemaan jonkun häiriökakaraa sen vuoksi, että olen äiti. Olen äiti omalle pojalleni, en teidän kalaroillenne. Olen myös vaimo ja lomakatkat mieheni kanssa vaimona, en teidän huonostikäyttäytyvien kakaroinen viihdyttäjä.



Me pidämme hauskaa, ja saatamme pusutella ja helliä toisiamme, rentoutua viinin kanssa koneessa. Ei meidän ilo tule jonkun lapsiperheen kakarasta, vaan toisistamme ja omasta pikkuperheestämme. Jos meidän lemmiskely jotain kyynistynyttä perhettä haittaa, jotka luulevat vain heillä olevan äänen käyttö sallittu, niin heräävät viimeistään sitten, että koneessa on muitakin erilaisia ääniä.

ole jokaiselle äidille itsestäänselvyys. Ei sitä kiintymyyssuhdetta, rakkautta, ruokaa ja syliä tarvitse joka keskustelussa mainita erikseen. Nyt tulee jotain järkyttävää teille, jotka kuljette tukka vellissä täysin lastenne ehdoilla: minä ja miehenikin olemme ihmisiä ja kaipaamme virikkeitä elämäämme! :O On aika selvää, että te metsäretkivanhemmat olette vai kateellisia kun ette itse pääse reissuun. Meille se on ihan normaalia ajanvietettä.

taitaa tässä nyt olla vähän katkeruutta ihmisillä. ehkä he itse eivät ole uskaltaneet matkustaa pienten lasten kanssa ja kadehtivat niitä jotka uskaltavat? tai ehkä heillä ei ole varaa matkustaa? no sama se, tehkäämme jokainen mitä itse haluamme.

Olen tavanut kaltaisiasi perheitä, joissa 51 viikkoa vuodessa istutaan sisällä katsomassa televisiota ja yhtenä viikkona reissataan lomalle. Lapset eivät osaa olla muiden kanssa vaan roikkuvat vanhemmissaan, kaikki on outoa ja pelottavaa ja muihin ihmisiin suhtaudutaan kuin esineisiin. Jos olisitte lasten kanssa kotimaassakin vähän ihmisten ilmoilla, voisi se meille muille matkustajille olla helpotus. Ei tarvitsisi ihmetellä, miksi lapsenne huutaa kuin syötävä, koska vieressä istuu vieras ihminen. Lentokoneessa kun on sellaista, että pitää maksaa kaksi paikkaa, jos ehdottomasti haluaa tyhjän tuolin viereensä.

Sinä varmaan provoat? eihän kukaan nyt vaan voi olla nin tyhmä? missä kultaisissa säännöissä sanotaan, että jos käyt ulkomailla kerran vuodessa, niin muuten et sitten kotimaassa liiku ulkona ollenkaan?

Ei pitäisi provosoitua vastaamaan, mutta vastaan nyt kuitenkin: me teemme ihan samoja touhuja suomessa kuin kaikki muutkin lapsiperheet. emme siis istu kotona, mutta sen lisäksi käymme ulkomailla. Ymmärrän, että sinua harmittaa kun et itse pääse ulkomaille, mutta suuri osa ihmisistä käy ulkomailla ja he ovat ihan normaaleja perheitä. Niitä vanhempia jotka sinunkin kanssasi samadsa puistossa ulkoilevat. Ei se otsassa lue, että käymme välillä ulkomailla.

Miksi ihmeessä pitää lähteä koneeseen, jos lapsi on niin pieni ettei voi kun itkeä korvakipua? Siksi että vanhemmat ovat itsekkäitä! Vanhemmuuden 1. asia on että toimii epäitsekkäästi lapsian hyväksi. Näiden ihmisten ei siis olisi pitänyt hankkia ollenkaan lapsia. Ovat itsekin vielä itsekkäitä teinejä.

Korvakipua ei tule kaikille, pitää mennä koneeseen tietääkseen onko se lapselle ongelma vai ei. :) Eikä luonnollisesti ole mahdollista sanoa kapteenille nousun jälkeen, et "hei nyt se Maisan korvakipu alkoi, me ei tullakaan." Oikeastiko väität, että perhe joka menee lomalle ulkomaille alle vuoden ikäisen lapsen kanssa on itsekäs teiniperhe? Meidän (aikuisessa) kaveriporukassa on ainakin ihan normaalia käydä lomilla ulkomailla ja ottaa jopa vauvat mukaan. Vieroksun ajatusta, että lapsi pitäisi kasvattaa sisällä pirtissä, kunnes omaa muodolliset käytöstavat. ap

tehdä kaikkien muiden matkustelusta hankalaa. Vieroksun ajatusta, että lasta ei voi kasvattaa pienessä piirissä siihen asti, että hän kestää ison maailman aiheuttamat tuskat.

Jos olisi, ymmärtäisit varmastikin sen, että vanhempien ei ole terveellistä elää 5 vuotta kotioloissa vain siksi, että se olisi muka lapsen parhaaksi. Minua säälittää lähinnä ne lapset, jotka eivät koskaan pääse minnekään. Lapsi on utelias ja innokas, joten haluan tarjota hänelle kokemuksia muualtakin kuin television ja sängyn väliseltä reitiltä. Itse lomailu meidän perheessä ei ole tuskaa, vain nousu ja lasku voi tehdä kipeää. ap

kuin lentokone tai koti. Jos sinulla olisi yhtään aivokapasiteettia, tajuaisit, varmasti, että pienet piirit ei tarkoita samaa kuin sulkeutuminen vuokrakaksioosi. Lapsi on utelias ja innokas, joten siksi hänelle tekee hyvää päästä tutkimaan pieniä asioita. Kokeilepa joskus vaikka metsäretkeä, leikkipuistoa, uimahallia, lastenteatteria, kirjaston satutuntia, lapsiin erikoistunutta maatilamatkailutilaa ja eläinpihaa, hiihtoretkeä, pulkkamäkeä jne. Saatat huomata, että lapsi nauttii niistä paljon enemmän kuin lentomatkoista. Itse lomailu ei ole teille tuskaa, mutta kanssamatkustajille on. Eikä vähiten siksi, että olette itsekäs minä-minä -perhe, jossa ei edes haluta ottaa huomioon sitä, että muutkin ehkä halusiaisivat olla lomalla, mutta teidän takianne eivät voi.

kyllä sitä täällä nimettömänä ussutetaan, mutta tuleppa naamatusten ulisemaan noita ajatuksiasi, vaikka seuraavalla lennolla. SINÄ voit jäädä kotiin jos muut lennolla häiritsevät. Tai mennä omien pentujesi kanssa sinne saakutin metsäretkelle. Me menemme aurinkoon, rannalle ja uima-altaalle. Sinusta välittämättä. Taidanpa varata heti lennot :)

Riittää, että annan lapseni kaataa appelsiinimehut niskaasi ja sitten pahoittelen, että lapset nyt ovat lapsia, meidän Kerttu-Mirjami niin tahtoisi tunkea sormensa teidän vauvan silmiin, sopiihan se.

mutta lähetä vaan kerttu-mirjami sormineen meidän penkkiriville, niin poikani purevat ne irti :D Onko sinulle vaikea ymmärtää, että jotkut meistä ei häiriinny toisten vauvoista, vaikka ei omat enää vauvoja olekaan. Jotkut meistä osaa ajatella muita, eikä vaan omaa napaansa. Mutta se ei yllättänyt, että et uskalla kasvotusten kenellekään mitään sanoa. Arvasin sen. Vaikutat juuri sellaiselta vässykältä joka narisee vaan netissä ja katselee kateellisena toisten söpöjä vauvoja. Ja on itse katkera, lihava ja lapsetkin taitaa sulla olla rumia :)

mistä ihmeestä keksit, että en sano?

Lomalle meillä on oma huvila, sinä menet sinne kahden tähden lutikoita vilisevään halpishotelliin minikokoisen uima-altaan äärelle. Emme edes näe koko matkan aikana, koska sinä ja perheesi ette pääse parhaille yksityisille rannoille.

sä olet niin hauska :DDDDDDD meidän isä on vahvempi kuin teidän isä :D meillä on enemmän rahaa kuin teillä :D eikä edes tiedä kenen kanssa kirjoittelee.... :DDDDDDDDD

ja vaativat lepoa ja hiljaisuutta kulkuvälineisiin. Me emme lomaile niissä, ei lapsettomina eikä lapsien kera. Meille ne ovat keino päästä lomalle. Sitä lepoa ja hiljaisuutta nautimme sitten sopivassa kohteessa, joka on valittu meidän tarpeitamme varten. Jos haluamme olla ilman lasten meteliä, emme mene lapsiperhehotelliin. Ei tarvitse mutristella suuta ja kitistä asiasta.



Mutta on olemassa näitä meluherkkiä, jotka valittavat kaikesta. Lapsiperhe on oiva kohde. Kerran junassa eräs kiireinen liikemies (äidinkielenä ruotsi) puhui kännykkään aika kovalla äänellä. Ei nyt huutanut, mutta ei kuiskinutkaan. Vieressäni istunut yrmyisen näköinen pariskunta, vielä alle 40-vuotiaita, kävivät ilmoittamassa miehelle, että voisi lopettaa puhelun, kun se häiritsee heitä. Mies oli noita kohteliaita, jotka tekivät niin kuin mielivaltaiset maailmanomistajat vaativat. Hetken oli junavaunussamme täysi hiljaisuus. Sitten yrmyinen pariskunta alkoi keskustella. Pakko oli minun sitten siihen kommentoida, että heidän kesksutelunsa häiritsee minua ja voisivatko lopettaa. Ei ollut pariskunnalla mitään itsekritiikkiä vaan kaikki v*ttu-sa**anat sieltä tuli koko vaunun kuultavaksi.



Toisilla on tapoja ja toisilla ei. Kuka on määritellyt, että junassa, bussissa tai lentokoneessa on oltava hipihiljaista tai että jonkun halukkaan pitää voida siellä nukkua (ellei ole kyse yölennosta)? Minusta kaikkialla julkisissa paikoissa pätevät samat säännöt. Ihmiset ovat siellä tietyn aikaa ja voivat käyttää sen ajan lukuisilla eri tavoilla: keskustellen, lukien, syöden, kuuntelemalla musiikkia tms. Harva yrittää ravintolassa tai kauppakeskuksessakaan ottaa torkkuja. Kun ihmisiä on paljon, on väistämätöntä, että siellä on meteliä ja vain idiootti kuvittelee olevansa oikeutettu häiriöttömiin päivätorkkuihin.



Olen kuitenkin pirullinen luonne. Kun vieressämme istunut setä tuhahteli ilkeästi käytävän toisella puolella itkeneelle vauvalle ja yritti näkyvästi torkkua, pyytelin kovasti anteeksi ja menin vessaan - joka viidestoista minuutti. Kuukautiset, selitin sedälle ja osoittelin valkoisia housujani. Se lentokone ei ole tarkoitettu torkkuhimoisten ihmisten temmellyskentäksi eikä heillä ole mikään valtakunnanoikeus saada haluamaansa ja kiukutella sen eteen kuin hemmoteltujen pikkupilttien. Aikuiset ihmiset tajuavat, että siinä vieressä tai lähipenkeissä voi istua kuorsaaja, keskustelija, itkevä vauva, humalainen örveltäjä, iso seurue pikkuhiprakassa, ripulista kärsivä, oksentava jne. Ei kivaa mutta sitähän se on julkisella paikalla. KOntorllifriikit voivat tilata sen yksityisen lentokoneen.



Kyllä maailmaan ääntä mahtuu ja lasten äänet ovat miellyttävämpiä kuin humalaisen, ripuloivan tai oksentavan äänet.

Käytät urheasti tota lapsettomuus-valttikorttia, mutta se ei päde varmaankaan ton asian pointtina.

Itse olen 3-vuotiaan pojan nuori äiti ja täytyy myöntää, että lapsiluku täksi jää. Ihanaa on nauttia ainokaisesta ja meillä on mieheni kans hurjasti yhteistä aikaa ja elämä on helppoa. Emme menneet naimisiin lapsenteon takia, vaan toistemme rakkauden takia. Elämä siis mallillaan..mutta mutta..

Käymme mieheni kanssa kerran vuodessa ulkomailla "pitämässä hauskaa" ja lapsemme on nuorilla vanhemmillamme hoidossa ja tykkää siellä olla. Me nimenomaan otamme alkoholia koneessa matkan kunniaksi, emme sen vuoksi jätä ottamatta, että joku pitäisi meitä nyt huonoina vanhempina. Olemme hyvä perhe ja työssäkäyviä, meillä on rahaa ja me annamme lapsemme harrastaa yms. Meillä on myös suloinen koiranpentu.

En pidä kitisevistä kakaroista, jotka rääkyy lentokoneessa. Ei miehenikään. Ostamme monesti pitkille lennoille matkat luonasta, johon alle 2-v kakaroilla ei ole mitään asiaa tulla pilaamaan ihmisten unia tai rauhaa.

Meidän poika on ollut kerran mukana ja tosi nätisti käyttäyttyi koneessa. Ja meillä oli hälle tekemistä sinne.

Vaikka olen nuori perheen äiti, huolehdin ulkonäöstäni ja elämä hymyilee, en koe olevani velvollinen ihailemaan tai suvaitaemaan jonkun häiriökakaraa sen vuoksi, että olen äiti. Olen äiti omalle pojalleni, en teidän kalaroillenne. Olen myös vaimo ja lomakatkat mieheni kanssa vaimona, en teidän huonostikäyttäytyvien kakaroinen viihdyttäjä.

Me pidämme hauskaa, ja saatamme pusutella ja helliä toisiamme, rentoutua viinin kanssa koneessa. Ei meidän ilo tule jonkun lapsiperheen kakarasta, vaan toisistamme ja omasta pikkuperheestämme. Jos meidän lemmiskely jotain kyynistynyttä perhettä haittaa, jotka luulevat vain heillä olevan äänen käyttö sallittu, niin heräävät viimeistään sitten, että koneessa on muitakin erilaisia ääniä.

ja ihana vaimo ja kaunis ja nuorikin vielä :) vitsikäs olet ainakin.

Lapsesikin varmaan arvostaa sitä, että ei ole saanut sisaruksia ja jää joka vuosi yksin kotiin kun sinä matksutelet miehesi kanssa kaksin matkoille. On varmaan tosi onnellinen lapsi.

Käytät urheasti tota lapsettomuus-valttikorttia, mutta se ei päde varmaankaan ton asian pointtina.

Itse olen 3-vuotiaan pojan nuori äiti ja täytyy myöntää, että lapsiluku täksi jää. Ihanaa on nauttia ainokaisesta ja meillä on mieheni kans hurjasti yhteistä aikaa ja elämä on helppoa. Emme menneet naimisiin lapsenteon takia, vaan toistemme rakkauden takia. Elämä siis mallillaan..mutta mutta..

Käymme mieheni kanssa kerran vuodessa ulkomailla "pitämässä hauskaa" ja lapsemme on nuorilla vanhemmillamme hoidossa ja tykkää siellä olla. Me nimenomaan otamme alkoholia koneessa matkan kunniaksi, emme sen vuoksi jätä ottamatta, että joku pitäisi meitä nyt huonoina vanhempina. Olemme hyvä perhe ja työssäkäyviä, meillä on rahaa ja me annamme lapsemme harrastaa yms. Meillä on myös suloinen koiranpentu.

En pidä kitisevistä kakaroista, jotka rääkyy lentokoneessa. Ei miehenikään. Ostamme monesti pitkille lennoille matkat luonasta, johon alle 2-v kakaroilla ei ole mitään asiaa tulla pilaamaan ihmisten unia tai rauhaa.

Meidän poika on ollut kerran mukana ja tosi nätisti käyttäyttyi koneessa. Ja meillä oli hälle tekemistä sinne.

Vaikka olen nuori perheen äiti, huolehdin ulkonäöstäni ja elämä hymyilee, en koe olevani velvollinen ihailemaan tai suvaitaemaan jonkun häiriökakaraa sen vuoksi, että olen äiti. Olen äiti omalle pojalleni, en teidän kalaroillenne. Olen myös vaimo ja lomakatkat mieheni kanssa vaimona, en teidän huonostikäyttäytyvien kakaroinen viihdyttäjä.

Me pidämme hauskaa, ja saatamme pusutella ja helliä toisiamme, rentoutua viinin kanssa koneessa. Ei meidän ilo tule jonkun lapsiperheen kakarasta, vaan toisistamme ja omasta pikkuperheestämme. Jos meidän lemmiskely jotain kyynistynyttä perhettä haittaa, jotka luulevat vain heillä olevan äänen käyttö sallittu, niin heräävät viimeistään sitten, että koneessa on muitakin erilaisia ääniä.

on vähän kuin lapseton, ei yhden lapsen äiti ainakaan lapsista mitään vielä tiedä!

No mikäs se sinua niin sapettaa, kun osaan yhdestä lapsesta nauttia teidän kaikkien muiden edestä? ;)

Minua ei kiinnosta sinun kuiva mielipiteesi, olen äiti yhdelle pojalle, vaikka se sinua kiukuttaakin, mutta hyvin onnellinen sellainen.

Taidat olla lihava pullantuoksuinen kotimamma, joka ihmettelee pienen perheen onnea. Sori, mutta elämässä on muutakin kuin lapset/lapsi.

Edellä kommentoijalla ei taida olla ihan kaikki muumit laaksossa :D

takia voisitte joutua pois!!

No mikäs se sinua niin sapettaa, kun osaan yhdestä lapsesta nauttia teidän kaikkien muiden edestä? ;)

Minua ei kiinnosta sinun kuiva mielipiteesi, olen äiti yhdelle pojalle, vaikka se sinua kiukuttaakin, mutta hyvin onnellinen sellainen.

Taidat olla lihava pullantuoksuinen kotimamma, joka ihmettelee pienen perheen onnea. Sori, mutta elämässä on muutakin kuin lapset/lapsi.

en osaa tehdä pullaa ja olen töissä media-alalla. Minulla on kyllä useita lapsia, onneksi. Kun kävimme mieheni kanssa kaksin pidennetyllä viikonloppu reissulla, niin eivät joutuneet olemaan yksin, vaan heillä oli toisensa! Minun elämäni tärkein asia ovat lapseni, tottakai! Enhän muuten olisi edes kunnon äiti.

Kyllä sinunlaisia on paljon ystäväpiirissänikin. Tehdään lapsi vain koska sellainen kuuluu tehdä. Ei sitä lasta oikeastaan muuten edes ole haluttu. Systään vanhemmille heti hoitoon, jätetään yksin ja lähdetään matkoille miehen kanssa. Vaikka toinen on vielä kovin pieni.

Meitä on moneen junaan.

mutta meillä vanhemmat on pitäneet kuria.

Mä puhun lähinnä vauvan ja taaperon korvasärystä, jolle ei voi kurilla mitään.

ap

mä oon laittanut vauvan korviin puuduttavia korvatippoja ja lisäksi on syönyt tuttia koneen nousun ja laskun ajan. Eikä koskaan ole kukaan lapsista huutanut. Tutti jäi pois, kun lapset ovat olleet hieman alle 2v ja puuduttavat tipat, kun lapset ovat olleet noin 3v. Sen jälkeen ovat syöneet purkkaa, tai haukotelleet tai nieleskelleet.. siis olen ihan ohjeistanut.. ja isommilla lapsillahan haukotus tarttuu, kun katselee minun haukottelua :D

En ole koskaan antanut lasten kävellä koneessa edes takas, edes taaperoaikana. Vessaan ollaan kävelty ja seisty jonossa kärsivällisesti (ei siis kiilata, "kun on lapsi") ja muuten istuttu omalla paikallaan. Jos päästäisi taaperon kävelemään edestakas, eihän sitä muuta voisi koko lennon aikana tehdäkään. Lisäksi on turvallisuusriski

ole jokaiselle äidille itsestäänselvyys. Ei sitä kiintymyyssuhdetta, rakkautta, ruokaa ja syliä tarvitse joka keskustelussa mainita erikseen. Nyt tulee jotain järkyttävää teille, jotka kuljette tukka vellissä täysin lastenne ehdoilla: minä ja miehenikin olemme ihmisiä ja kaipaamme virikkeitä elämäämme! :O On aika selvää, että te metsäretkivanhemmat olette vai kateellisia kun ette itse pääse reissuun. Meille se on ihan normaalia ajanvietettä.

taitaa tässä nyt olla vähän katkeruutta ihmisillä. ehkä he itse eivät ole uskaltaneet matkustaa pienten lasten kanssa ja kadehtivat niitä jotka uskaltavat? tai ehkä heillä ei ole varaa matkustaa? no sama se, tehkäämme jokainen mitä itse haluamme.

Olen tavanut kaltaisiasi perheitä, joissa 51 viikkoa vuodessa istutaan sisällä katsomassa televisiota ja yhtenä viikkona reissataan lomalle. Lapset eivät osaa olla muiden kanssa vaan roikkuvat vanhemmissaan, kaikki on outoa ja pelottavaa ja muihin ihmisiin suhtaudutaan kuin esineisiin. Jos olisitte lasten kanssa kotimaassakin vähän ihmisten ilmoilla, voisi se meille muille matkustajille olla helpotus. Ei tarvitsisi ihmetellä, miksi lapsenne huutaa kuin syötävä, koska vieressä istuu vieras ihminen. Lentokoneessa kun on sellaista, että pitää maksaa kaksi paikkaa, jos ehdottomasti haluaa tyhjän tuolin viereensä.

Miksi keskustelet täällä kun tiedät kaikki paremmin kuin minä, jopa meidän perheen asiat? Me tehdään viikonloppuisin erilaisia asioita isompien kanssa kuten käydään teatterissa, puistoissa, kävelyillä, museoissa ja otetaan vauva mukaan kaikkialle, paitsi tietysti teatteriin. Se on meille sitä arkea, jota välillä on kiva rikkoa menemällä ulkomaille, eikö ole hurjaa?! :)

Kade-kortin esiinvetäminen on vähän tyhmää, mutta tuleehan tästä vahvasti olo, että metsäretkiläiset on kateellista väkeä. Tuskin käyvät koskaan missään nytkään, kun lapset ovat isoja. Ihan vain siitä päätellen kun joku sanoi, ettei anna paikkansa lapselle vaikka äiti lupasi ikkunapaikan. :) Ei kukaan kai tuollaista mene lupaamaan ellei matkusta 1. luokassa. Linja-autossa matkustavalle tuo voi toki tuntua tavalliselta käytännöltä.

ap

No mikäs se sinua niin sapettaa, kun osaan yhdestä lapsesta nauttia teidän kaikkien muiden edestä? ;)

Minua ei kiinnosta sinun kuiva mielipiteesi, olen äiti yhdelle pojalle, vaikka se sinua kiukuttaakin, mutta hyvin onnellinen sellainen.

Taidat olla lihava pullantuoksuinen kotimamma, joka ihmettelee pienen perheen onnea. Sori, mutta elämässä on muutakin kuin lapset/lapsi.

en osaa tehdä pullaa ja olen töissä media-alalla. Minulla on kyllä useita lapsia, onneksi. Kun kävimme mieheni kanssa kaksin pidennetyllä viikonloppu reissulla, niin eivät joutuneet olemaan yksin, vaan heillä oli toisensa! Minun elämäni tärkein asia ovat lapseni, tottakai! Enhän muuten olisi edes kunnon äiti.

Kyllä sinunlaisia on paljon ystäväpiirissänikin. Tehdään lapsi vain koska sellainen kuuluu tehdä. Ei sitä lasta oikeastaan muuten edes ole haluttu. Systään vanhemmille heti hoitoon, jätetään yksin ja lähdetään matkoille miehen kanssa. Vaikka toinen on vielä kovin pieni.

Meitä on moneen junaan.

Käytät urheasti tota lapsettomuus-valttikorttia, mutta se ei päde varmaankaan ton asian pointtina.

Itse olen 3-vuotiaan pojan nuori äiti ja täytyy myöntää, että lapsiluku täksi jää. Ihanaa on nauttia ainokaisesta ja meillä on mieheni kans hurjasti yhteistä aikaa ja elämä on helppoa. Emme menneet naimisiin lapsenteon takia, vaan toistemme rakkauden takia. Elämä siis mallillaan..mutta mutta..

Käymme mieheni kanssa kerran vuodessa ulkomailla "pitämässä hauskaa" ja lapsemme on nuorilla vanhemmillamme hoidossa ja tykkää siellä olla. Me nimenomaan otamme alkoholia koneessa matkan kunniaksi, emme sen vuoksi jätä ottamatta, että joku pitäisi meitä nyt huonoina vanhempina. Olemme hyvä perhe ja työssäkäyviä, meillä on rahaa ja me annamme lapsemme harrastaa yms. Meillä on myös suloinen koiranpentu.

En pidä kitisevistä kakaroista, jotka rääkyy lentokoneessa. Ei miehenikään. Ostamme monesti pitkille lennoille matkat luonasta, johon alle 2-v kakaroilla ei ole mitään asiaa tulla pilaamaan ihmisten unia tai rauhaa.

Meidän poika on ollut kerran mukana ja tosi nätisti käyttäyttyi koneessa. Ja meillä oli hälle tekemistä sinne.

Vaikka olen nuori perheen äiti, huolehdin ulkonäöstäni ja elämä hymyilee, en koe olevani velvollinen ihailemaan tai suvaitaemaan jonkun häiriökakaraa sen vuoksi, että olen äiti. Olen äiti omalle pojalleni, en teidän kalaroillenne. Olen myös vaimo ja lomakatkat mieheni kanssa vaimona, en teidän huonostikäyttäytyvien kakaroinen viihdyttäjä.

Me pidämme hauskaa, ja saatamme pusutella ja helliä toisiamme, rentoutua viinin kanssa koneessa. Ei meidän ilo tule jonkun lapsiperheen kakarasta, vaan toisistamme ja omasta pikkuperheestämme. Jos meidän lemmiskely jotain kyynistynyttä perhettä haittaa, jotka luulevat vain heillä olevan äänen käyttö sallittu, niin heräävät viimeistään sitten, että koneessa on muitakin erilaisia ääniä.

on hyvä tehdä asioita koko perheen kesken, ei vain miehen kanssa. Meillä on noi reissu yleensä 2-3 vk, joten emme voi siksikään jättää lapsia hoitoon. Pitkät viikonloput ovat meistä hölmöjä, koska se on sitä, että koko ajan odotellaan lentoa, lähtöä ja kannetaan tavaroita.

Kade-kortin esiinvetäminen on vähän tyhmää, mutta tuleehan tästä vahvasti olo, että metsäretkiläiset on kateellista väkeä. Tuskin käyvät koskaan missään nytkään, kun lapset ovat isoja. Ihan vain siitä päätellen kun joku sanoi, ettei anna paikkansa lapselle vaikka äiti lupasi ikkunapaikan. :) Ei kukaan kai tuollaista mene lupaamaan ellei matkusta 1. luokassa. Linja-autossa matkustavalle tuo voi toki tuntua tavalliselta käytännöltä. ap

Kyllä tuo tuntuu olevan aika tavallista ainakin lomalennoilla. Lapselle on luvattu ikkunapaikka ja sitten oletetaan, että muut ovat valmiita vaihtamaan paikkaa, kun "meidän lapsi niin haluaa". Pahimpia ovat perheet, joissa lapsilla on ikkunavuorot eli kun Veikka oli viimeksi ikkunapaikalla niin nyt on Maikin vuoro, vaikka siinä jo istuisi joku.

Tai koko perhe haluaa istumaan vierekkäin, koska muuten isi on meistä muista niin kaukana. Se taas ei ole muiden matkustajien ongelma vaan sen vaimon, joka ei kykene matkustamaankaan ilman, että mies on koko ajan vieressä.