Lue keskustelun säännöt.
Hankkisitko lapset mieluummin 20-, 30- vai 40-vuotiaana?
Kommentit (91)
Ihme käsitys.
Minulle se ainakin meinasi matkustamista tyttöjen kanssa, keskittymistä opintoihin, rakasta harrastusta, mihin sain paneutua, ajan viettämistä kavereiden kanssa. Juhlimaan olen ollut aina huono ja alkoholia en ole käyttänyt, koska harrastukseni liittyi kilpaurheiluun.
Ja lapset sain 32v ja 34v. Minusta hyvä ikä.
Enpä ole railakas juuri koskaan ollut. Pyrin puoli väkisin juhlimaan n. 20 vuotiaana, vaikka se juhlinta ei minua varten koskaan ollutkaan. Opiskelin ammattikorkeakoulututkinnon ja loppumetreillä sain esikoiseni. Mieheni tapasin 24 vuotiaana opiskelijana. Lapsi opetti pistämään vauhtia opintoihin ja sainkin ne lopulta päätökseen. Harrastelin kaikkea kyllä jo ennen lasta ja harrastelen vieläkin. Itse kyllä aina lapsemme hoidamme silti. Omaa aikaa on molemmille omissa jumpissa ja töissä. Kahdenkeskistä aikaa saadaan myös tarvittaessa noin kerran viikossa-kerran kuukaudessa. Lapsia hoidetaan vuorotellen ja töissä käydään. Olen ihan tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen saanut esikoisen 23-vuotiaana, toisen lapsen 29-vuotiaana ja kuopuksen 38-vuotiaana.
Eli kaikki käy :D
kaikilla kai omat käsityksensä.. Sen juhlimisen lisäksi tietysti harrastin monia urheilulajeja, matkustin ulkomailla yksin ja tapasin uusia ihmisiä...
kaikilla kai omat käsityksensä.. Sen juhlimisen lisäksi tietysti harrastin monia urheilulajeja, matkustin ulkomailla yksin ja tapasin uusia ihmisiä...
Ihme käsitys.
Minulle se ainakin meinasi matkustamista tyttöjen kanssa, keskittymistä opintoihin, rakasta harrastusta, mihin sain paneutua, ajan viettämistä kavereiden kanssa. Juhlimaan olen ollut aina huono ja alkoholia en ole käyttänyt, koska harrastukseni liittyi kilpaurheiluun.
Ja lapset sain 32v ja 34v. Minusta hyvä ikä.
Enpä ole railakas juuri koskaan ollut. Pyrin puoli väkisin juhlimaan n. 20 vuotiaana, vaikka se juhlinta ei minua varten koskaan ollutkaan. Opiskelin ammattikorkeakoulututkinnon ja loppumetreillä sain esikoiseni. Mieheni tapasin 24 vuotiaana opiskelijana. Lapsi opetti pistämään vauhtia opintoihin ja sainkin ne lopulta päätökseen. Harrastelin kaikkea kyllä jo ennen lasta ja harrastelen vieläkin. Itse kyllä aina lapsemme hoidamme silti. Omaa aikaa on molemmille omissa jumpissa ja töissä. Kahdenkeskistä aikaa saadaan myös tarvittaessa noin kerran viikossa-kerran kuukaudessa. Lapsia hoidetaan vuorotellen ja töissä käydään. Olen ihan tyytyväinen.
Ihan jo hedelmällisyydenkin kannalta. Kun vakaa parisuhde, opiskelut hoidettu ja joku työpaikkakin on (mut vakinaistettiin vaikka kerroin olevanai raskaana, hyvä pomo siis). Sain lapseni 24-, 26- ja 29-vuotiaana. Nykyisin 35 enkä enää haluaisi pikkulapsiaikaa, olen onnellinen että alkaa olla aikaa muuhunkin. Ja kuitenkin on edelleen "nuori aikuinen" eikä vanha ja väsynyt. Mutta ainahan elämä ei mene niin kuin Strömsöössä, joten parasta on että saa joskus kuin ei ollenkaan, jos lapsia ylipäätään haluaa saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulla on kokemusta molemmista 20v ja 40v
hienoa on ollut molemilla kerroilla
mutta ajatellen lasta, niin 20v parempi, kun vanhana siarastaa enempi, lapsi jää pian orvoksi
toki voi jäädä nuorenkin äidin lapsi, mutta mitä vanhempi on äiti sen suurempi riski on
Kolme lasta tuolla välillä olen saanut. Voi olla että vielä jonkun ihanaisen iltatähden pyöräytän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tehdä.
Mun äiti on 82-vuotias ja hiihtää joka päivä 10km lenkin ja kesällä sauvakävelee pitkiä lenkkejä. Ei ole aikonut minusta orpoa tehdä vielä pitkiin aikoihin, vaikka synnytti minut vasta 38-vuotiaana.
mulla on kokemusta molemmista 20v ja 40v
hienoa on ollut molemilla kerroilla
mutta ajatellen lasta, niin 20v parempi, kun vanhana siarastaa enempi, lapsi jää pian orvoksi
toki voi jäädä nuorenkin äidin lapsi, mutta mitä vanhempi on äiti sen suurempi riski on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja niin tein. Aiemmin en halunnut ja 40-v epäilen olevani liian vanha jaksamisen kannalta.
Mieluummin kuitenkin 40v kuin 20v, jos olisi pakko valita.
Enpä ole railakas juuri koskaan ollut. Pyrin puoli väkisin juhlimaan n. 20 vuotiaana, vaikka se juhlinta ei minua varten koskaan ollutkaan. Opiskelin ammattikorkeakoulututkinnon ja loppumetreillä sain esikoiseni. Mieheni tapasin 24 vuotiaana opiskelijana. Lapsi opetti pistämään vauhtia opintoihin ja sainkin ne lopulta päätökseen. Harrastelin kaikkea kyllä jo ennen lasta ja harrastelen vieläkin. Itse kyllä aina lapsemme hoidamme silti. Omaa aikaa on molemmille omissa jumpissa ja töissä. Kahdenkeskistä aikaa saadaan myös tarvittaessa noin kerran viikossa-kerran kuukaudessa. Lapsia hoidetaan vuorotellen ja töissä käydään. Olen ihan tyytyväinen.