Hankkisitko lapset mieluummin 20-, 30- vai 40-vuotiaana?

Etkö sinä saanut? Halusin lapsia siinä vaiheessa kun oli opiskelut opskeltu, työpaikka hommattu ja sellainen parisuhde (= isä lapsille), jossa asia tuntui ajankohtaiselta. Tämä tapahtui reilu kolmikymppisenä mun kohdalla. Sitä ennen ei ollut vauvakuumetta ja nyt kun on kolme lasta on myös vauvakuume TODELLA vähissä.

Ei tähän oo mitään ainoaa oikeaa vastausta. Riippuu niin elämäntilanteesta ja siitä että onko ylipäätään mies tai vaimo jonka kanssa lapsia voisi "hankkia". Ja kun ei se "hankkiminen" ole niin yksinkertaista, joillakin saattaa mennä vuosia ennen kuin tärppää jos ollenkaan.



Minä olin 23-vuotias kun sain ensimmäisen lapseni. Olin opiskellut itselleni ammatin ja ollutkin töissä jo vähän alle 2 vuotta kun jäin äitiys"lomalle". Mieheni kanssa olimme olleet yhdessä 6 vuotta. Meillä oli omakotitalo ja miehelläkin työasiat mallillaan. Raha-asiat siis kunnossa.

Tiedän olevani onnekas että minulla oli nuo kaikki asiat jo noin nuorena. Miksi ihmeessä olisimme odottaneet muodon vuoksi siihen 30-vuoden ikään tai pidemmälle? Sitten kun lapsemme ovat sopivan ikäisiä, menen EHKÄ koulun kautta takaisin työelämään ja koska olen näin nuori, vielä alle 30 niin sovin hyvin opiskelijoiden joukkoon.

Jaksan myös sitten myöhemmin olla lastenlasten kansa, jos lapseni sellaisia joskus saavat.





Ystäväni on samanikäinen kuin minä, nyt 26 vuotias. Hän ei ole löytänyt miestä jonka kanssa perheen voisi perustaa. Hänellä on kerinnyt olemaan jo 3 vakavaa suhdetta, jotka kaikki päätyivät eroon. Hän haluaa samat asiat kuin minäkin ja haluaisi olla miehen kanssa pari vuotta yhdessä ennen perheen perustamista. Hän on äiti ja vaimo jolla ei ole lapsia eikä miestä. Mutta onneksi hänellä on vielä hyvin aikaa! :)

Ja valitsisin ehdottomasti tuon 30v

Niin ja ymmärrän hyvin tuon "jos saisit itse päättää"-lauseen, koska juurikin ystäväni tapauksessa hän ei todellakaan saa itse päättää koska hän saa miehen ja lapset.



Kyllähän sitä varmaan voisi napata ihan kenet tahansa luuserin ja hankkiutua raskaaksi, mutta jokainen jolla hieman on älliä päässä ja haluaa sitten ihan oikeasti niille tuleville lapsilleen parasta niin ei tee niin.



Mielestäni elämää pitää suunnitella, mutta ei liikaa. Jo huominen voi muuttaa kaiken ja voi olla että jos odotat liikaa niin et välttämättä koskaan saa sitä mitä sitten halusitkaan.

Toiset taas eivät halua vanhemmiksi vielä 20-vuotiaana, vaikka edellytykset sille olisikin. Vaan ehkä joskus lähempänä 40 vuotta vasta huomaavatkin olevansa valmiita äitiyteen tai isyyteen.





MINULLA ON KÄYNYT TUURI. Ja haluaisin osata arvostaa sitä joka päivä.





-33-

Itse sain lapset 32, 34 ja 35 (melkein 36) vuotiaana. Jos haluaa useamman lapsen niin kannattaa aloitta viim. 30 v. tietämillä...

Höh, tää sivusto sekoilee. Tai ainakin mun koneellani sekoilee :)



Allekirjoitukseni pitäisi olla siis 83 eikä 33.



Tuossa viestissä siis mikä on allekirjoitettu "33" :)

Jos joku olisi kysynyt multa tuota kun olin 22 olisin sanonut 30. Tuolloin raskaus olisi ollut kamala juttu. Pari vähältä piti tilannetta kävi, kun unohtui ehkäisy. Ooneksi en raskaantunut.



Tuosta matkustelusta. Kyllä minä 20-vuotiaana jaksoin matkustella ja mennä enemmän kuin 30-vuotiaana ennen lapsia. Joskus 33-vuotiaana vakitusessa duunissa lomia oli tosiaankin vain ne normaalit. Mitään ex-temporeeta ei tullut harrastettua duunin jälkeen vaikka ei olut lapsia estämässä. Kaupungin ravintolat oli kokeiltu moneen kertaan. huoh. itse aloin jo tylsistyä.

Mutat kai se kuulostaa ihanalta, jos on hoitanut lapsia 21-vuotiaasta saakka.

Ei opiskeluaikoina, mutta heti sen jälkeen 27-30-vuotiaana, jos olisin löytänyt tuolloin lapsentekoon halukkaan kumppanin eli puolisoni. Silloiset kumppanini eivät halunneet vielä lasta, ainakaan minun kanssani. Nyt sitten 40-kymppisenä, kun on se puoliso, taitavat lapset jäädä saamatta. Useampi vuosi yritystä, vain keskenmenoja (ilmeisesti iän takia). Se on todella surullista.

En halua lapsia yli 30-vuotiaana enää. Onneksi raskaudet ovat alkaneet helposti ja tässä onnistuttiin :)

20 sitähän on vielä nuori ja menoiässä. Vaikka 35 sitä olisikin nuori äiti(jos siis on lapsia jo 20-25.v), mutta musta tuntuu että alkais kaduttamaan, kun ei saanu elää sitä nuoren elämää. Kyllä myöhemminkin ehtii.

esikoiseni 25-vuotiaana, joka oli minulle juuri sopiva ikä. 20 olisi ollut hieman liian aikaisin, halusin kypsyä ja aikuistua kaikessa rauhassa ja elää vapaampaa elämää juuri kotoa pois muutettuani. 30 puolestaan olisi tuntunut liian pitkälle venytetyltä.

"mutta musta tuntuu että alkais kaduttamaan, kun ei saanu elää sitä nuoren elämää. Kyllä myöhemminkin ehtii."







Mä en oo oikein koskaan ymmärtänyt mitä toi tarkoittaa että ei ole saanut "elää nuoruuttaan". Jos sillä tarkoitetaan ryyppäämistä ja irtosuhteita niin siinä tapauksessa ymmärrän että noita ei sen jälkeen enää voi harrastaa kun on lapsia. Mutta miksi ihmeessä noita PITÄISI tehdä? Sain lapsen 22 vuotiaana ja aloin vakituiseen parisuhteeseen jo 17 vuotiaana. Ryyppäämistä on tullut harrastettua silloin alle 20 vuotiaana ja festareilla tullut käytyä yhdessä nykyisen mieheni kanssa. Seksikumppaneita minulla on mieheni lisäksi ollut vain yksi, neitsyyteni menetin siis eräälle toiselle. Mutta en OIKEASTI haaveile että minulla olisi ollut monia seksikumppaneita. Päinvastoin, mikä siinä on niin hienoa? Jos siinä siis jotain hienoa on?

Seksiä olen kyllä harrastanut melkoisesti muutenkin mieheni kanssa, ja kaikenlaista on yhdessä kokeiltu ;)



No, täytyy myöntää että noin 20 vuotiaana olimme mieheni kanssa pari kuukautta tauolla. Silloin olimme sinkkuina baareissa ja olen tyytyväinen että sekin tuli kokeiltua. Mutta en todellakaan silloinkaan harrastanut yhden illan juttuja.

En kokenut että se sinkkuun olisi ollut kovinkaan erikoista, miksi ihmeessä se olisi? Oman mieheni kanssa voin harrastaa seksiä ihan miten vain ja melkein koska vain.



Ainut mikä minua jäi harmittamaan oli se etten sitten koskaan lähtenyt kielimatkalle vaikka puoleksi vuodeksi. Mutta se oli lähinnä rohkeuden puutetta, ei sitä etten olisi sitä kerinnyt tekemään ennen tuota 22 vuoden ikää.



Matkustella voimme kyllä myöhemminkin. Minä en kaipaa baareihin. Mies kaipaa ja sen suon hänelle aina välillä että voi mennä viihteelle kavereidensa kanssa. Minulla on myös hyviä kavereita joiden tapaamiseen en tarvitse sitä baari-iltaa.

Harrastan ratsastusta ja koiran kanssa lenkkeilyä ja ne ovat minulle tärkeitä, mutta lasten saanti ei kuitenkaan estä minua välillä menemästä muutamaksi tunniksi tallille ja tekemästä illalla 45 min lenkin. Isä hoitaa lapset silloin.



En siis kaipaa irtosuhteita enkä ryyppäämistä. Mitä muuta minun PITÄISI kaivata?

hyvä ihminen ymmärtää, että ihmiset ovat erilaisia! Se mikä on sinulle oikea ratkaisu, ei välttämättä ole sitä jollekin toiselle.

Niin eli siis joillekin on tärkeitä asioita kerätä niitä seksikumppaneita ja kokeilla kaikki mahdolliset baarit? Joo selväksi tuli, mutta minä en kaipaa näitä asioita. Seksikumppani kuin seksikumppani, baari kuin baari, känni kuin känni. Olen kaikki kokeillut kyllä, miksi pitäisi kaivata 200 uusintaa?

Miksi se on joillekin tärkeää ja jopa ylpeyden aihe?



Sanokaa jotain MUITA asioita, joita PITÄISI kaivata.

Varmaan 30-vuotiaana. Itse olin 20v. ja oli se aika nuorena.

kuten teinkin:)



2-kymppisenä sain mennä ja bilettää, nyt sille ei ole enää tarvetta (mutta silloin oli), ehdin myös opiskella ja hankkia ihan hyvän työn. Eikä 2-kymppisenä kovin hyviä isäehdokkaitakaan ollut tarjolla;)

Miksi aina ajatellaan automaattisesti, että jos ei halua heti parikymppisenä perheellistyä, niin ainoat kiinnostuksenkohteet ovat baarit, irtosuhteet, ryyppääminen ja rellestäminen ym?! Entä jos jotkut haluavat vain elää vapaampaa elämää juuri kotoa pois muutettuaan ja tehdä asioita oman mielensä mukaan ja vakiintua vasta myöhemmin? Mitä se sinulta on pois? Lisäksi moni haluaa suorittaa opintonsa loppuun ennen kuin alkaa edes harkitsemaan jälkikasvua.

Aidosti ei kukaan voi olla sitä mieltä et paras saada esikoinen 40v. Kyllä silloin on jo riskisynnyttäjä.

Itse sain omani 26-31 vuotiaana. Olisin kyllä ollut vähän liian lapsellinen varmaan aiempaa. Nykyään ihmiset viettävät nuoruuttaan pitempään. Itse koin itseni välillä liian nuoreksi äidiksi, kun täällä päin monet ovat tuollaisina reilut 30-40 vuotiaina tulleet äidiksi.

Tai vielä tarkemmin ehkä 25-30 -vuotiaana. Sain itse toivotun esikoisemme 20-vuotiaana, ja näin jälkeenpäin ajateltuna olin kyllä riittävän kypsä äidiksi ja hyvä äiti vauvalleni, mutta olisi silti ehkä ollut mukavampi viettää miehen kanssa vielä muutama vuosi vapaammin, ilman vastuuta pienestä ihmisestä. Paljoa yli kolmekymppisenä taas en enää haluaisi lapsia saada, koska uskon, että nuorena jaksaa hoitaa ja kasvattaa lapset parhaiten. Haluan myös ehtiä taas tehdä miehen kanssa kaikenlaista ilman lapsia, kun emme ole vielä kovin vanhoja.



T. Kohta kolmekymppinen kolmen lapsen äiti