Lue keskustelun säännöt.
anopit. "en hoida miniän lapsia"
14.03.2012 |
Tarkoitatteko siis toisin sanoen että ette hoida POIKANNE lapsia? sanokaa pliis et kyse on jostain uusioperhejutusta, jossa miniällä on omia lapsia jonkun toisen miehen kuin poikanne kans.. Ette kai ihan totta aseta poikienne ja tyttärienne lapsia eriarvoiseen asemaan typerän periaatteen (=ei voi auttaa miniää, mutta omaa tytärtä kylläkin) vuoksi? Kyllä ne lastenlapset huomaa tollasen.
Kommentit (86)
Jep, alan pikkuhiljaa ymmärtämään sen sananlaskun että paras anoppi on kuollut anoppi. Henkisesti olisi helpompaa kuollut anoppi tai kaikille tasapuolisesti ilkeä anoppi.
Ja sille joka väitti että miniän syytä jos anoppi ei auta: haista kikkare! Miniänä olen tehnyt kaikkeni! Tarjonnut apua, kutsunut kulään, ostanut lahjoja, kutonut sukkia ja neuleita anopille, ollut ystävällinen. Ettekö ymmärrä että syy on anopin ja POJAN suhteessa, eli anoppi on epäreilu, rakastaa vain tytärtään ja poika perheineen on se ja sama. Ei siinä ole merkitystä sillä vaikka miniä olisi universumin ihanin ihminen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun miehellä on sisko ja anoppi auttaa tätä tyttärensä perhettä jatkuvasti. Mutta olen jotenkin ymmärtänyt, että hyvittelee jotain..? Ts. sisko on aina ollu jotenkin hankala luonne ja sitä ei ole haluttu "ärsyttää" esim. teininä. No, tytär käyttäytyy edelleen kolmikymppisenä kuin "teini" ja tuo sama silottelumalli on käytössä ;).
Minä en ole tästä kateellinen, vaikka tämän keskustelun perusteella ilmeisesti pitäisi olla. Mielestäni minulla ja anopilla on kahden aikuisen ihmisen suhde (lämmin!) ja anoppi varmaan tuntee riittämättömyyttä, koska haluaisi olla tasapuolinen lastensa suhteen. Mutta jotenkin ovat ehkä ylpeämpiä kuitenkin pojastaan, josta puhutaankin aina tyyliin "kyllähän se X osaa ja pärjää, kun on niin hyvä". Mikä onkin totta, X on upea isä.
Miniä
olen huomannut ilmiön. Meidän lapsi saa jopa selvästi vähemmän lahjoja kuin anopin tyttären lapset. Mua se ei haittaa, surettaa vain lapsen puolesta eriarvoinen kohtelu. Ja ei meidän lasta anoppi tule koskaan tapaamaan. Ei ikinä. Ei edes synttärijuhliin. Ja tyttären perheelle tekee lasten juhlien kakut ja muutenkin aina siellä niiden rakkaiden lapsenlapsiensa kans.
Mulla sis erarvoinen anoppi jonka suhde poikaansa etäinen ja tyttäreen lämmin. Ajattelin yhtenä päivänä, miten järkkyä olisi tehdä tällainen paskatemppu omille lapsille! En ikinä voisi tehdä samoin omille lapsille, minulla siis tyttö ja poika. Ja maikka miniä olisi v-mäinen, niin siltikään en voisi laittaa lapsenlapsia eriarvoiseen asemaan, ei se herran jestas ole lapsen syy! Lapsi ei voi valita vanhempiaan.
Kyllä näillä epäreiluilla anopeila on tunnevamma ja ongelmia itsensä kanssa. En usko että sinällään kärsivät (saavathan he kaiken tarvitsemansa hellyyden niiltä tyttären lapsenlapsilta) mutta varmasti edestään löytävät asian, sillä elämänlangan ohetessa se poika saattaa muistaa sen että vaikeina aikoina pojan avunpyynnöt torkjuttiin ja kaikki aika, apu, raha, rakkaus ja hoiva annettiin tyttären perheelle.
Itse aion aikanaan olla todella tarkasti tasapuolinen, tyyliin minuuttikellolla katson että molemmat saa saman määrän apua, samanarvoiset lahjat, yhtäpaljon huomiota, jne.
Onneksi mun anopilla on vaan poikia itsellään. Lapsemme ovat olleet hänelle rakkaita. Toivottavasti itse suhtaudun tulevaisuudessa samanlailla oman poikani mahdollisiin tuleviin lapsiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka teidän 4v:lle kertoo, että hän on eriarvoisessa asemassa? Olisiko ongelma kuitenkin niiden tyttärien/miniöiden korvien välissä eikä lapsilla lainkaan.
Ja nämä kyllä huomaavat ehkä ihan itsekin!
Olin itse isovanhemmistani läheisin juuri isäni äidin kanssa.
Isäni äidillä oli kaksi tyttöä (tätini) ja yksi poika (isäni). Kaikkien kanssa mummi leikki, kaikkia hoiti tarvittaessa ja kaikkien lasten puolisoiden kanssa oli asialliset välit. Kaikki kolme mummini lasta myös hoitivat häntä tämän joutuessa sairaalaan 90+.
MUTTA toki elämäntilanteet vaikuttavat, ja saavatkin vaikuttaa: toisen tätini ollessa yksinhuoltaja meni mummin hoitoaika enimmäkseen tämän lapselle, mummin sairastuessa toinen tätini oli poissa työelämästä ja päävastuu mummin hoidosta oli hänellä, vaikka muutkin sitten iltaisin/viikonloppuisin auttoivat jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun äitini ei ole kovin helppo ihminen ja on hyvin itsekeskeinen ja sairaskin hiukan. Lempilapsillaan ei ole vielä lapsia, mutta tiedän että heidän lapset olisivat tärkeämpiä äidilleni kuin minun lapset. Anoppi ja appi on olleet enemmän kuin avuksi. Parempaa saa hakea. Arvasin kai ettei äitini paljoa auta, ellei lapsia sinne itse väkisin vie, mutta en arvannut että anoppi olisi niin kultainen, vaikka hänelläkin omat sairautensa. Tosin hällä ei tyttöä olekaan.
Saadaan pian lapsi, jännä nähdä miten anoppi suhtautuu. Toisaalta hänen tyttärensä asuu ulkomailla, joten ei voi ainakaan kovin aktiivisesti suosia enemmän sinne päin.
Enkä puolueellisuutta anopista uskoisikaan, hän on niin mukava ja kohtelias :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oma tytär on tuttu ja rakas, jos pyytää apua, sitä varmasti haluaa antaa. TYtön miehestä tuskin on ongelmaa, kun isät eivät niistä lapsistaan huolehdi kuten äidit.
Oma poika on tuttu ja rakas, jos pyytää apua, sitä varmasti koettaa antaa, mutta sitten siltä miniältä tulee pskaa niskaan, kun ei mummo osannut sitä eikä tätä, ohjeet oli tarkat, ja pieleen meni... Taitaa jäädä halu auttaa.
kuin puhuisitte tässä ketjussa ufolla saapuneista vihreistä miehistä, siis yhtä uskomattomalta useimmat viestit kuulostaa!
Miehelläni on sisko, jolla ei tosin vielä ole lapsia, mutta en usko että anoppi tekisi mitään eroa lastenlasten välillä. Meillä on ennemmin se tilanne, että lapset saavat olla liian vähän mummonsa kanssa tekemisissä vaikka tämä kävelymatkan päässä asuukin. On jotenkin liian lähellä, ettei saada tavattua niin usein kuin pitäisi. Onneksi anoppi on sitä tyyppiä, että pamahtaa itse ovelle jätskipaketin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tosiaan! meillä on sellainen tilanne että miehellä on kakasi siskoa ja molemmilla lapsia ( toisella tyttöjä ja toisella poikia) Nämä lapset saavat aina aivan mielettömät kasat lahjoja, rahaa, otetaan viikko palkatonta vapaata että vanhemmat pääsee ulkomaanreissulle kahestaan ja mummo piikoo lapsia. No meillä on miehen kanssa kaksi ihanaa lasta joista esikoinen saa joskus lahjoja. Toinen ei ole koskaan saanut mitään. Kun lähdin kuopusta synnyttämään ja mies oli 200km päässä vasta tulossa, kysyin anopilta että voisiko tulla pari tuntia aiemmin töistä esikolle vahdiksi kunnes mies tulee? Ei kuulemna nyt ota palkatonta kun tulee niin iso ansiomenetys, että hoidata vaan omilla sukulaisillas. No, otin sitten 2v esikon mukaan synnärille josta hänet vietiin lasten polille hoitajien kansilaan odottamaan isukkia! Nyt kun kerroimme anopille että olisi kolmas vauva meille tulossa (todella toivottu) niin vastasi että aha. Ei siis tiedä milloin vauva syntyy, ei kuulema kiinnosta niin paljhoa, mutta apuakaan ei tarvii pyydellä, hoitakaa vaan omanne!
Voi v***u kun joka viestissä syytetään miniää. Painakaa nupoliin se että HYVIN USEIN anoppi rakastaa tytärtään poikaansa enemmän. Vaikka miniä olisi miten ihana, ei anoppi tule sinne pojan perheeseen kun se tytär on rakkaampi. Itse miniänä olen varmasti sata kertaa ystävällisempi anopille kuin mitä hänen tyttärensä on. Mutta kun anoppi ei vaan välitä pojastaan niin ei sitä täällä näy.
Anoppi soittaa tyttärlleen 4krt päivässä, pojalle kerran vuodessa. Anoppi käy tyttärellä yökylässä monta kertaa viikossa, pojalla ei ikinä. Anoppi hoitaa tyttären lapset päivittäin, pojan ei ikinä.
Anopilla ja pijalla ei ole riitaa tai välit poikki vaan kuvio on ollut sama AINA. eli lapsuudessa alkanut ja aikuisiällä vaan pahentunut.
Ja jos tarkkaan pohditte niin huomaatte että nämä monet av ketjut "haluan vain tyttövauvan" ovat pohjustusta sille että tulevaisuudessakin vain tyttären perhe on rakas ja pojan perhe pärjätköön yksin miten parhaiten taitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja jos tarkkaan pohditte niin huomaatte että nämä monet av ketjut "haluan vain tyttövauvan" ovat pohjustusta sille että tulevaisuudessakin vain tyttären perhe on rakas ja pojan perhe pärjätköön yksin miten parhaiten taitaa.
tytär saa äidiltään apua, ja poika perheensä kanssa saa taas sen vaimon äidiltä apuja!
Hyvä hyvä!
Muutenkin järkyttävä ajattelutapa, että autan vain tytärtäni!
mutta miettikääpä täälläkin olleita ketjuja. Jos äiti soittelee pojalleen, on miniät rääkymässä, että mies on mammanpoika ja anoppi roikkuu pojassaan. Miehen on valittava joko hänet tai äitinsä.
-no, äiti lopettaa pitämästä yhteyttä poikaansa siksi, että pojan liitto ei rikkoutuisi ja pitää yhteyttä tyttönsä kanssa sitten
miniät rääkyy, että anoppi perkele yritti tulla vauvaa katsomaan kun sehän on outo ämmä. Hänen oma äiti saa tulla toki katsomaan kun se on tuttu.
-anoppi yrittää hienotunteisesti pysyä pois, ettei loukkaa miniää ja pojan liitto ei karituisi hänen takiaan
miniät rääkyy kun anoppi osti/ei ostanut vääränväristä, väärää tai mitään tai yleensäkään anoppi ei ole tappanut itseään
-anoppi yrittää pysyä pois tieltä, että pojan liitto ei rikkoutuisi hänen takiaan.
Tyttö käy samaan aikaan kylässä äitinsä luona ja antaa äidin sylitellä ja ihailla vauvaa ja hemmotella ja vävynkin kanssa tullaan hyvin toimeen.
Kun anoppi tarvitsee apua, tyttö kuskaa ja vie ja hakee lääkäristä ja tuo ruokakassia ja auttaa ja kuuntelee äidin murheita.
Miniä samaan aikaan laskee ja rääkyy, että anoppi hoitaa enemmän tytön lapsia ja antaa heille enemmän lahjoja kuin hänelle ja hänen lapsilleen (ja miniä ei muista, että ne lapset on sen pojankin vaan ne on hänen lapsiaan)
Näin on meidänkin perheessä. Äitini on ollut niin hienotunteinen ja hienovarainen kuin olla voi. Veljeni ei ole saanut auttaa äitiämme, koska vaimo on rääkynyt, että napanuora pitää katkaista ja mamman ei tarvitse soittaa pojalle ja veljeni ei saa tuhlata aikaansa äitinään auttamalla. Minä esim. eilen käytin äitini lääkärillä.
Äitini ei jaksa enää, eikä tarvitsekaan jonkun nirppanokka-miniän haukuttavana olla. Säälin vain veljeäni, kuinka hirveä vaimo sillä on.
Voi v***u kun joka viestissä syytetään miniää. Painakaa nupoliin se että HYVIN USEIN anoppi rakastaa tytärtään poikaansa enemmän. Vaikka miniä olisi miten ihana, ei anoppi tule sinne pojan perheeseen kun se tytär on rakkaampi. Itse miniänä olen varmasti sata kertaa ystävällisempi anopille kuin mitä hänen tyttärensä on. Mutta kun anoppi ei vaan välitä pojastaan niin ei sitä täällä näy.
Anoppi soittaa tyttärlleen 4krt päivässä, pojalle kerran vuodessa. Anoppi käy tyttärellä yökylässä monta kertaa viikossa, pojalla ei ikinä. Anoppi hoitaa tyttären lapset päivittäin, pojan ei ikinä.
Anopilla ja pijalla ei ole riitaa tai välit poikki vaan kuvio on ollut sama AINA. eli lapsuudessa alkanut ja aikuisiällä vaan pahentunut.
Ja jos tarkkaan pohditte niin huomaatte että nämä monet av ketjut "haluan vain tyttövauvan" ovat pohjustusta sille että tulevaisuudessakin vain tyttären perhe on rakas ja pojan perhe pärjätköön yksin miten parhaiten taitaa.
Meillä on tasan sama juttu. Tytär ja hänen lapsensa menevät kaiken edelle, tyttären lasta hoidetaan juuri se about 364 päivää vuodessa, hyvä jos meidän lapsia tulee tervehtimään.
Todella hassu juttu että tämä onkin ihan yleinen asia.
mulla on hyvät välit anoppiin, eikä se minulta ole pois vaikka mies vanhempiaan auttaa. Tai se, että anoppi rakastaa poikaansa ja poika äitiään.
Vähäinen on se äidinrakkaus, joka kohdistuu vain omiin biologisiin jälkeläisiin. Aina eivät vanhuus ja viisaus saati hyvyys kulje käsi kädessä.
Poikaansa ollut huonot välit aina ja poikansa on ollut perheen musta lammas. Kun alkoi siirtämään sitä perintönä meidän tyttärelle, laitoimme välit poikki. Siihen asti olimme yrittäneet jaksaa hammasta purren -lasten vuoksi. Mutta kun lapsiakin alettiin haukkumaan ja mollaamaan ja itkettämään, niin se oli sitten siinä.
Nyt on vapaa olla ja ei ole paineita mistään, kun katkaisimme välit, ei olla oltu vuosiin missään tekemisissä. Lapsemme eivät kysele, eivätkä kaipaa, mikä ei kyllä ole ihme. Kuka nyt ilkeää mummia kaipaisikaan.