anopit. "en hoida miniän lapsia"

Voisikohan olla niin, että tällä hetkellä anoppina olevat ovat tottuneet siihen, että nainen hoitaa kodin ja mies... no jotain muuta. Ja kun itse osaavat auttaa lähinnä niissä kotihommissa ja kuvittelee että oma poika ei niitä tee ja oma tytär tekee, niin tytärtä on helpompi auttaa.



Ja tuttavapiirissä on kyllä esimerkki molemmista syyllisistä - löytyy anoppi, joka ei välitä ja toisessa perheessä miniä, joka on hankala. Kumpikaan ei tietenkään näe omaa syytään ja miniän ja anopin suhde on herkästi kovin muodollinen joten puhua ei tietenkään saata.



Mitenköhän apet suhtautuvat poikiinsa ja vävyihinsä? Onkohan siinä samanlainen ero? Osaisiko joku kertoa?

Meillä on tilanne jossa appi on läheinen poikansa kanssa (soittelevat) ja appi pitää minusta paljon. Appi arvostaa työteliäisyyttä ja arvostaa että olen kova tekemään töitä. Apen tytär on ollut vuosikaudet työtön tahallaan eli välttelee töitä. Tätä appi ei arvosta, on sanonut sen suoraan.



Mutta vaikka appi pitää meidän perheestä, niin anoppi määrää että joka päivä autetaan tyttären perhettä. Tyttärellä yksi iso lapsi, meillä kolme pientä, joten tokihan kaikki apu "kuuluu" antaa tyttärelle. Anoppi ei ole poikansa kanssa läheinen joten siksi ei tule pojan perheeseen edes kylään.



Harmittaa apen puolesta, enkä nut ajattele itseäni, vaan näen että sekä mies että appi kärsivät. Ovat läheisiä, mutta eivät saa pitää yhteyttä kun anoppi määrää että apen kanssa ollaan tyttären apuna joka päivä. Joten siellä ovat, tuskin muutosta tulee. Olen ihan ällikällä lyöty miten tuo sukupolvi hoitaa kaikki ihmissuhteet vain ja ainoastaan naisen sanelupäätöksillä.

Näiden miniöiden äideissä ei ole koskaan mitään vikaa, mutta heidän miestensä äidit on aina ihan paskoja.

Kumma homma kun tuo poikien synnyttäminen tekee vissiin naisista ihan paskamaisia. Tyttölasten äidit on ihania ja viehättäviä ja tasapuolisia ja mukavia.

Miten se aina näin sattuukin, että se miehen äiti on hullu ja vaimon äiti on pyhimys.

minä esim. en ole mennyt pilalle anoppina, koska mulla on vain poikia. Mutta oikeastaan se on se tyttären synnytys joka pilaa poikalapsen äidin, tapahtuipa se ennen tai jälkeen tämän pojan syntymän.

Meillä on tilanne jossa appi on läheinen poikansa kanssa (soittelevat) ja appi pitää minusta paljon. Appi arvostaa työteliäisyyttä ja arvostaa että olen kova tekemään töitä. Apen tytär on ollut vuosikaudet työtön tahallaan eli välttelee töitä. Tätä appi ei arvosta, on sanonut sen suoraan.

Mutta vaikka appi pitää meidän perheestä, niin anoppi määrää että joka päivä autetaan tyttären perhettä. Tyttärellä yksi iso lapsi, meillä kolme pientä, joten tokihan kaikki apu "kuuluu" antaa tyttärelle. Anoppi ei ole poikansa kanssa läheinen joten siksi ei tule pojan perheeseen edes kylään.

Harmittaa apen puolesta, enkä nut ajattele itseäni, vaan näen että sekä mies että appi kärsivät. Ovat läheisiä, mutta eivät saa pitää yhteyttä kun anoppi määrää että apen kanssa ollaan tyttären apuna joka päivä. Joten siellä ovat, tuskin muutosta tulee. Olen ihan ällikällä lyöty miten tuo sukupolvi hoitaa kaikki ihmissuhteet vain ja ainoastaan naisen sanelupäätöksillä.

kuinka hänen perheensä ei ole enää missään tekemisissä anopin kanssa, kun anoppi oli suunnilleen antanut 2-vuotiaalle rusinan ilman lupaa. Ja että mieskään ei TIETENKÄÄN halua olla vanhempiensa kanssa tekemisissä, koska mieskin totta kai inhoaa vanhempiaan ja rakastaa vaimon sukua.

Tarrkoitin sitä että appi haluaisi tulla meille, mutta ei saa kun anoppi ei anna, vaan anoppi määrää minne mnnään. Meidän sukupolvemme on sellainen, että jos mies haluaa mennä jonnekin ja vaimo ei, niin mies menee YKSIN. Eli tämä on sukupolvien ero. Suuret ikäluokat elää paitapersepariskuntana eli on yksikkö joka liikkuu sinne mihin anoppi (vaimo) määrää. Meidän ikäluokka mnee sinne minne YHTEISELLÄ päätöksellä mennään tai sitten voidaan mennä erikseen. Eli vastaavassa tilanteessa, jos kuvittelen itseni anopin paikalle, toinn voisi auttaa tytärtä ja toinen pojan perhettä.



Ei tässä mistään välien katkomisesta ollut puhetta?

Jotkut anopit eivät voi sietää joitakin miniöitä ihmisinä.

Jotkut miniät eivät voi sietää joitakin anoppeja ihmisinä.



Ylläoleva perustuu ensimmäisen 10 sekunnin aikana saatuun vaikutelmaan. Sitä ei pohjimmiltaan muuta yhtään mikään. (Paitsi ehkä jos miniä voittaa vaikka lotossa tai kansanedustajapaikan.

lapsia vanhemmat paapoo. Ja kyllä, meidän lapset on hoidossa niin paljon kuin ikinä suostun antamaan vanhemmilla. Ja kyllä, he antavat rahaa, ostavat kaikkea lapsille jne.



Veljeni vaimo voisi marista tästä, mutta.... sitten se kääntöpuoli: vanhempani eivät ole tervetulleita veljelle. Jos äiti soittaa veljelle, alkaa se nainen siellä taustalla heti käkättää, kun ei kestä pojan ja äidin puhelimessa juttelua. Jos on äiteinpäivä, niin miniä keksii heti muuta tekemistä, ettei vaan tarvi viedä miehen äidille kukkasta. Veljen vaimo nöyryyttää vanhempiamme kaikin tavoin ja haluaa eristää veljen suvustaan. Lastenhoitaminen on vanhemmille painajaista: ei saa tehdä sitä, ei saa tehdä tätä, pitää antaa tätä ruokaa, pitää pukea vaatteet näin, aikataulu on paperilla, kaikesta poikkeavasta kysyttävä heti lupa puhelimitse jne. Se on vanhemmille uuvuttavaa, kun saavat jännittyneenä hoitaa lapsia ja pelkäävät, että pienikin virhe aiheuttaa heti rankkua eli ei enää lapsia taas kuukausiin.



Mun lasten kanssa saa olla taas vapaasti. Syöttää haluamaansa, laittaa nukkumaan oman nenän mukaan, lähteä ex tempore vaikka kaupungille jne. En minä huomauttele, kyseenalaista tai ohjeista heitä koskaan. Saavat olla rennosti ja oman järjen mukaan.

Anopilla on kaksi poikaa ja kaksi tyttöä. Suoranaista syrjimistä ei ole, mutta tyttöjä autetaan enemmän ihan sen takia, että ovat vähän surkeampia tapauksia. Molemmat pojat ovat menestyneet, tienaavat ihan hyvin, pärjäävät omillaan. Tytöillä on pätkätöitä, huonoja ansioita, lapset sairastavat paljon. Eli on ihan luonnollista, että anoppi auttaa heitä enemmän, kun oikeasti pärjäävät paljon huonommin. Ero ei kuitenkaan ole suuri, voin itse pyytää anopilta hoitoapuja, läheskään aina se ei sovi (esim. oman työnsä vuoksi), mutta joskus sopii.

Meillä on juuri tuollainen anoppi, emme ole uusperhe. Eli anoppi on sanonut ihan päin näköä pojalleen että pojan lapset eivät hänelle merkitse mitään, haluaa olla mummo vain tyttärensä lapsille. Tytär on niin rakas että tyttären lapsia hoidetaan 364pv vuodessa. Kerran vuodessa käyvät meillä tai saamme armoitetusti käydä siellä. Lapset näkee mummoa kerta vuoteen.

Tämä ei ole minun syyni vaan syy on anopin suhtautumisessa poikaansa. Selkeästi tytär on rakas, tyttären luon päivittäin, ostaa lahjat, vaatteet ja lelut tyttären lapsille, antaa rahaa. Meille ei ikinä mitään, ei näy mummoa lasten synttäreillä.

Olen tasan tarkkaan huomannut mistä on kyse, anoppi haluaa olla tyttären kanssa bestikset ja toivoo että tytär hoitaa häntä vanhana. Eräällä tapaa anoppi rakastaa vain itseään. Hän allokoi kaiken aikansa ja rahansa tyttären perheelle ja on piittaamaton pojan perheestä koska ei koe siitä koituvan hyötyä itselleen.

Surullista, mutta ei asiaa muuttaakaan voi. Kokeiltu on, ei auttanut. Siispä paskamaisus vaan pitää hyväksyä.

Ja paras vastaus koko ketjuun. Tämä on tieteellisesti tutkittu juttu ja totta! Nimenomaan ensivaikutelma ratksee aina miten homma etenee. Siinä ikäänkuin lukitaan tuleva, toki tiedostamattomala tasolla, mutta kuitenkn. Jä tämän jälkeen voi olla mahdoton muuttaa tilannetta mihinkään, enää koskaan. Joten miniät, lopettakaa turha ponnistelu välien parantamiseksi.

Ei tarvi heidän meidän lapsia hoitaa kun se kerran on niin vastenmielistä. Eivätkä hoidakaan kuin ehkä 1 päivän vuodessa. Ennemmin rahalla ostetaan lastenhoitoa ulkopuolelta kuin kerjätään heiltä. Enkä aio myöskään hoitaa anoppiani vanhuuden tullen. Sen saa mieheni veljen perhe hoitaa kun heillä on tuo hoito- ja riippuvuussuhde aivan luontaisesti jo muodostunut. Osaa ihmisistä myös häiritsee se, että toiset pärjää ihan ilman apuakin. Normaali isovanhempi kyllä ymmärtää tarjota apuaan aivan pyytämättäkin vaikkapa pienissä asioissa. Itsekeskeinen ja epänormaali ei osaa.

on että eikö nämä miehet, joilla on vaimon äiti kaitsemassa lapsia 364 päivää vuodessa kotona, sano asiasta koskaan mitään??? Eikö haittaa lainkaan istua anopin kanssa aamiaisella? Vai onko niin ikävä omaa äitiä, että anoppikin käy korvikkeena?



Ilmeisesti eivät koe haittana siksi, että silloin heidän ei itsensä tarvitse lasta hoitaa.

Tarkoitatteko siis toisin sanoen että ette hoida POIKANNE lapsia? sanokaa pliis et kyse on jostain uusioperhejutusta, jossa miniällä on omia lapsia jonkun toisen miehen kuin poikanne kans.. Ette kai ihan totta aseta poikienne ja tyttärienne lapsia eriarvoiseen asemaan typerän periaatteen (=ei voi auttaa miniää, mutta omaa tytärtä kylläkin) vuoksi? Kyllä ne lastenlapset huomaa tollasen.

Minulle on tytär läheisempi kuin poika, joka on läheisempi isälleen. Mitä jos miehesi hoitaisi asian isänsä kanssa;)

Ei tarvi heidän meidän lapsia hoitaa kun se kerran on niin vastenmielistä. Eivätkä hoidakaan kuin ehkä 1 päivän vuodessa. Ennemmin rahalla ostetaan lastenhoitoa ulkopuolelta kuin kerjätään heiltä. Enkä aio myöskään hoitaa anoppiani vanhuuden tullen. Sen saa mieheni veljen perhe hoitaa kun heillä on tuo hoito- ja riippuvuussuhde aivan luontaisesti jo muodostunut. Osaa ihmisistä myös häiritsee se, että toiset pärjää ihan ilman apuakin. Normaali isovanhempi kyllä ymmärtää tarjota apuaan aivan pyytämättäkin vaikkapa pienissä asioissa. Itsekeskeinen ja epänormaali ei osaa.

Sellainen 24/7/365 kylässä oleva anoppi on jokamiehen unelma, anoppi hoitaa lapset, siivoaa ja tekee muut kotityöt. Miehen ei tarvitse, ja mies voi leppoisasti harrastaa kaiket illat.



Se mikä minua ihmettää on nämä anopin lellityttäret (kaikki eivät toki ole näitä) eikö he koskaan tunne pistoa sydämessään? Kun tietävät että itsellään on yksi apsi ja joka päivä äiti apua, ja veljen perheellä kolme tai neljä pientä, ei mitään apuja mistään, ja ilman apua päivästä toiseen?

No sen omantunnon saa puhtaaksi kun aattelee että " varmaan se miniä on niin ikävä".

Että koska olen läheinen vai tyttären kanssa niin autan vain häntä??? Todella JULMAA, en voi ymmärtää!!!!

Minä olen se tytär ja minulla on mutkattomat välit vanhempiini. Käymme siellä kerran viikossa ja lapset rakastavat mummua ja vaaria.



Veljeni vaimo on niin vitun hieno, että nauramme sille kippurassa selän takana. Ei voi oikein olla vaikuttamatta väleihin. Kun veljentyttö oli meillä hoidossa, sain tunnin luennon lastenhoidosta ja päätin, että jos on noin vaikeaa pitää vuoden ikäistä hengissä, antaa olla, enkä ota enää. Vanhemmat ottaa kohteliaisuudesta.



Veljenikin häpeää vaimoaan.

Sanot veljestäsi ja veljen vaimostasi rumasti. Ja naurat äitisi kanssa selän takana. Oletko varma ettet ole itse äitisi kanssa aiheuttanut sitä että veljen vaimo on etäinen? Ai niin, mutta aiahan syy on miniän, vaikka anoppi ja kälyt miten vmäisesti toimisivat.

mut kun se anoppi on se joka määrää niin apua ei heru. yleensä se mummo on kuitenkin se joka loppupeleissä ne lapset hoitaa kuitenkin, eli en yhtään ihmettele. ärsyttää sellaset papat jotka esittää et "juu tänne vaan hoitoon" ja mummo puolikuolleena joutuu hoitaa ku pappa ei tekee mitään

Meillä on juuri tuollainen anoppi, emme ole uusperhe. Eli anoppi on sanonut ihan päin näköä pojalleen että pojan lapset eivät hänelle merkitse mitään, haluaa olla mummo vain tyttärensä lapsille. Tytär on niin rakas että tyttären lapsia hoidetaan 364pv vuodessa. Kerran vuodessa käyvät meillä tai saamme armoitetusti käydä siellä. Lapset näkee mummoa kerta vuoteen.

Tämä ei ole minun syyni vaan syy on anopin suhtautumisessa poikaansa. Selkeästi tytär on rakas, tyttären luon päivittäin, ostaa lahjat, vaatteet ja lelut tyttären lapsille, antaa rahaa. Meille ei ikinä mitään, ei näy mummoa lasten synttäreillä.



Olen tasan tarkkaan huomannut mistä on kyse, anoppi haluaa olla tyttären kanssa bestikset ja toivoo että tytär hoitaa häntä vanhana. Eräällä tapaa anoppi rakastaa vain itseään. Hän allokoi kaiken aikansa ja rahansa tyttären perheelle ja on piittaamaton pojan perheestä koska ei koe siitä koituvan hyötyä itselleen.

Surullista, mutta ei asiaa muuttaakaan voi. Kokeiltu on, ei auttanut. Siispä paskamaisus vaan pitää hyväksyä.