Miksi haaskaat elämäsi tekemällä töitä, joita vihaat?
Miksi valitset jatkaa työskentelyä tehtävissä, joita vihaat, sen sijaan että etsisit aktiivisesti keinoja saavuttaa unelmasi ja tehdä töitä, jotka oikeasti inspiroivat sinua? Mikä estää sinua siirtymästä kohti tavoitteitasi ja löytämästä työtä, joka vastaa intohimojasi ja arvojasi? Ymmärrän, että väliaikaisesti voi olla tarpeen tehdä töitä, jotka eivät ole unelmatyösi, mutta tämä kysymys on suunnattu erityisesti niille, jotka ovat jääneet jämähtämään vuosikausiksi, kenties jopa koko elämänsä ajaksi, työhön, jota he vihaavat.
Kommentit (68)
Olen aina halunnut olla puuseppä. Opo onneksi sanoi, ettei sellaisille juuri töitä ole tarjolla. Niinpä menin lukioon ja opiskelin rakennusmestariksi. Palkka on varmaan kolminkertainen puuseppään verrattuna ja voin harrastaa puutöitä kansanopistossa. Lisäksi hyvä palkka mahdollistaa monia asioita, mitä arvostan elämässäni. On mukava asunto, hyvä auto, voin matkustella jne.
Vierailija kirjoitti:
Raha varmaan yleisin syy tähän asiaan.
Tosi moni tekee töitä huonopalkkaisissakin duuneissa, joita vihaa. Ja vaikka väliaikaisesti joutuisikin elämään pienemmillä tuloilla uravaihdoksen takia, niin eikö se kuitenkin ole sen arvoista, kun ei tarvitse enää tehdä työtä, jota vihaa? Jos ihminen tekee unelmaduunia, hän on motivoitunut työtä kohtaan aivan eri tavalla kuin työtä kohtaan, jota hän vihaa. Lisäksi hän on kiinnostunut kehittämään itseään työssään, jolloin palkkakin yleensä ajan myötä vastaa tätä innostusta.
Noin minäkin ajattelin nuorempana, sitten valkeni karu todellisuus siitä miten maailma pyörii.
Mieluummin työtön kuin työssä josta ei pidä. En ole rahan perään, voin tehdä mitä haluan nytkin. En tuhlaa elämääni tylsässä työssä.
Koska saan hiton helpolla paljon rahulia. Voin kohta lopettaa työnteon.
Vierailija kirjoitti:
Olen aina halunnut olla puuseppä. Opo onneksi sanoi, ettei sellaisille juuri töitä ole tarjolla. Niinpä menin lukioon ja opiskelin rakennusmestariksi. Palkka on varmaan kolminkertainen puuseppään verrattuna ja voin harrastaa puutöitä kansanopistossa. Lisäksi hyvä palkka mahdollistaa monia asioita, mitä arvostan elämässäni. On mukava asunto, hyvä auto, voin matkustella jne.
Vihaatko rakennusmestarin töitä? Puusepätkin voivat olla varsin menestyneitä.
https://www.tradifyhq.com/blog/richest-carpenters-of-all-time
Vierailija kirjoitti:
Noin minäkin ajattelin nuorempana, sitten valkeni karu todellisuus siitä miten maailma pyörii.
No mikä oli se karu todellisuus, joka esti sinua tavoittelemasta unelmiasi?
Ap on päiväperho, joka ei ymmärrä reaalielämästä mitään.
Vain harvat saa sitä unelmatyötä - lähinnä erittäin lahjakkaat ja innovatiiviset tai ainakin sosiaaliset ihmiset.
Muille jää ne pskahommat, joita kukaan ei oikeasti halua tehdä. 🙄
Vierailija kirjoitti:
Mieluummin työtön kuin työssä josta ei pidä. En ole rahan perään, voin tehdä mitä haluan nytkin. En tuhlaa elämääni tylsässä työssä.
Mutta ovatko nuo tosiaan ainoat vaihtoehdot? Mikä estää sinua rakentamasta uraa sellaisella alalla, josta oikeasti nautit ja jolla on hyvä palkkaus?
Koska laskut on saatava jotenkin maksettua ja mistään sellaisesta, mitä haluaisin tehdä, ei makseta mitään ainakaan niin monelle ihmiselle, että minulla olisi ollut pienintäkään toivoa kuulua siihen joukkoon. Yritin kyllä nuorena, mutta lopulta oli pakko myöntää realiteetit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raha varmaan yleisin syy tähän asiaan.
Tosi moni tekee töitä huonopalkkaisissakin duuneissa, joita vihaa. Ja vaikka väliaikaisesti joutuisikin elämään pienemmillä tuloilla uravaihdoksen takia, niin eikö se kuitenkin ole sen arvoista, kun ei tarvitse enää tehdä työtä, jota vihaa? Jos ihminen tekee unelmaduunia, hän on motivoitunut työtä kohtaan aivan eri tavalla kuin työtä kohtaan, jota hän vihaa. Lisäksi hän on kiinnostunut kehittämään itseään työssään, jolloin palkkakin yleensä ajan myötä vastaa tätä innostusta.
Moni ei ikinä pääse opiskelemaan alaa, jota haluaisi. Ei lentäjäksi, lääkäriksi tai lakimieheksi noin vain päästä.
Kuolema korjaa kohta, ei syytä muutoksille
Koska ei ole sellaista työtä mitä kokisin unelmaksi ja siitä saisi samalla palkkaa.
Unelmatyö voi helposti muuttua tavalliseksi työksi kun sitä tekee oikeasti työkseen.
Vierailija kirjoitti:
Ap on päiväperho, joka ei ymmärrä reaalielämästä mitään.
Vain harvat saa sitä unelmatyötä - lähinnä erittäin lahjakkaat ja innovatiiviset tai ainakin sosiaaliset ihmiset.
Muille jää ne pskahommat, joita kukaan ei oikeasti halua tehdä. 🙄
Unelmatyön saavat ne, jotka uskaltavat tavoitella unelmiaan ja tekevät töitä niiden eteen. Lahjojaan ja taitojaan voi ja täytyykin kehittää, ja sosiaalisesti voi tulla paremmaksi vaikka esiintymis- ja puhetaidon kursseilla. Yleensä tässä maailmassa saa sen, mihin itse uskoo saavansa. Huonot hommat yleensä jäävät niille, jotka eivät edes viitsi tavoitella unelmiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina halunnut olla puuseppä. Opo onneksi sanoi, ettei sellaisille juuri töitä ole tarjolla. Niinpä menin lukioon ja opiskelin rakennusmestariksi. Palkka on varmaan kolminkertainen puuseppään verrattuna ja voin harrastaa puutöitä kansanopistossa. Lisäksi hyvä palkka mahdollistaa monia asioita, mitä arvostan elämässäni. On mukava asunto, hyvä auto, voin matkustella jne.
Vihaatko rakennusmestarin töitä? Puusepätkin voivat olla varsin menestyneitä.
https://www.tradifyhq.com/blog/richest-carpenters-of-all-time
En minä vihaa, mutta en minä töitä tekisi, jos ei rahan takia tarvitsisi. Menestyä voi millä alalla hyvänsä, mutta valitettavasti se onnistuu hyvin harvoilta. Eikä minulla ole harhakuviltemia omasta erinomaisuudestani.
Saan noin neljä tonnia kuussa palkkaa, voin asua siinä paikassa missä haluan, ei tarvi laskee rahoja kaupassa ja pääsen reissuun minne ja milloin haluan.
Runoilija tai kuvataiteilija ei tienaa, saati filosofi.
Koska en tiedä mikä olisi unelmatyö, tai onkokaan sellaista.
Raha. Nyt voisin säästöilläni olla työttömänä 15 vuotta, jos haluaisin.
Raha varmaan yleisin syy tähän asiaan.