anopit. "en hoida miniän lapsia"
Tarkoitatteko siis toisin sanoen että ette hoida POIKANNE lapsia? sanokaa pliis et kyse on jostain uusioperhejutusta, jossa miniällä on omia lapsia jonkun toisen miehen kuin poikanne kans.. Ette kai ihan totta aseta poikienne ja tyttärienne lapsia eriarvoiseen asemaan typerän periaatteen (=ei voi auttaa miniää, mutta omaa tytärtä kylläkin) vuoksi? Kyllä ne lastenlapset huomaa tollasen.
Kommentit (86)
lapsenlapset?!?? En voi ymmärtää tollasta! eikö niitten lastenlasten tulis olla yhtä rakkaita..?! toisaalta, jos omia lapsiaanki arvottaa eri kastiin, niin mitä sellaselta ihmiseltä voi odottaa :/ surullista!
Epäreiluus on helppoa, eli kun toisen perheen kanssa ollaan 364pv vuodessa, lapsista tulee tuttuja, rakkaita, ne oppii tuntemaan persoonina ja niihin kiintyy. Sitten toisen perheen lapsia näkee kerta vuoteen, ne lapset ovat varautuneita, ujostelevat, ja muutenkin ovat kuin ventovieraan räkänokkia.
Kyllä se rakkaus lapsenlapsiin syntyy yhdessäolosta, eikä siihen riitä kerran vuodessa parin tunnin vierailu.
Eli tosiaan meillä järkyn epäreilu anoppi, jota siedetään vain pakon takia, koska haluamme että on edes yksi mummo lapsille.
Lapset tasan tajuavat kun näkevät minne mummo vie serkkuja, mitä serkuille ostaa, miten hoitaa serkkuja monta kertaa viikossa jne. Olen yrittänyt asiaa pehmentää lapsille mutta näen kyllä että ovat pettyneitä. Pyrin selittämään ainakin sen että syy ei ole lasten!
Ja mikä vielä kamalampaa: minullakin on vain poikia.
Anoppini on ollut iso apu ja ilo lastenhoidossa. Toivottavasti minullekin annetaan siihen joskus mahdollisuus (tämän palstan keskustelujen perusteella kun en voi olla siitä varma).
Ja mikä vielä kamalampaa: minullakin on vain poikia. Anoppini on ollut iso apu ja ilo lastenhoidossa. Toivottavasti minullekin annetaan siihen joskus mahdollisuus (tämän palstan keskustelujen perusteella kun en voi olla siitä varma).
Tässä tilanteessahan ei ole samaa asetelmaa ollenkaan ja miniät alkavat kelpaamaan kun ei ole varaa valita...Pahinta on sellainen teeskentely-pitäminen miniästä, oikeasti ei pidä mutta pakko sitä lastenlasten takia miellyttää.
poikien lapset on tärkeempiä kuin tyttöjen lapset ja sen tulen huomaamaan.
Tosiaan sen huomaa meinaan mulla on kaksi veljeä ja molemmilla lapsia.
Lähes kaikissa anoppiloissa joissa on vain poikia, meno on melko oikeudenmukaista ja jos jotain eriarvoisuutta on, niin ehkä joku miniä on anopille mukavampi kuin toinen.
mutta auta armias jos anopilla on tytär ja poikia, kyllä tytär hakkaa pojat 100-0 ja kaikki hoitoapu menee tyttärelle. Pojat pärjätköön omillaan. Näin on lähes kaikissa tuttavaperheissäni, eli jos sattuu olemaan pojan perhe niin muruset voi saada pöydän alta kun tyttärelle katetaan juhlapöytä.
Eli ne ovat onnekkaita joiden anopilla vain poikia.
Meillä on hassu tilanne, kun appi selkeästi tykkää minusta (miniä) ja meidän lapsista. Mutta se on anoppi joka määrää, ja niin ovat monta kertaa viikossa tyttären luona auttamassa. Tyttärellä on yksi lapsi.
meillä lapsia on neljä, ja apua ei ole saatu ikinä, kertaakaan. Ei vaikka olisi pyydetty. Joten tasan ei käy onnenlahjat, jos käly sattuu olemaan anopin tytär: -)
Miehelläni ja minulla on kolme lasta, joita anoppi mielellään tapasi (ja hoitikin välillä) siihen saakka, kunnes hänen oma tyttärensä sai lapsia. Nykyisin anoppi käy meillä 1-2 kertaa vuodessa ja meidät + lapset kutsutaan kylään saman verran kertoja.
Tyttärensä lapsia hän hoitaa viikkokaupalla sekä omassa kotonaan että tyttärensä kotona. Tyttärensä lapset ovat kovin sairaita ja tytär ja tyttären mies kovin urakeskeisiä, tämän vuoksi kuulemma tarvitsevat kovasti apua.
Meillä on anopin kanssa oikein hyvät välit muuten, soittelemme esim. ihan muuten vaan jutellaksemme. Hänellä on myös hyvät välit poikaansa (mieheeni). Anoppi on sanonut minulle pariin otteeseen, että ei käy meillä sen vuoksi, kun "Te ette tarvitse mitään apua". Minä taas en kehtaa anoppia rasittaa hoitoapupyynnöillä, kun hän jo niitä tyttärensä lapsia hoitaa todella runsaasti (anoppi on eläkkeellä, niin pystyy hoitamaan).
En ole kateellinen enkä tarvitse anopin hoitoapua, mutta meidän lapsemme ovat huomanneet anopin käytöksen itse (ovat koulu- ja teini-ikäisiä). Vanhin lapsista sanoi, ettei halua mennä anopille enää, koska siellä joutuu hoitamaan serkkuja ja ne on kovin villejä (siis näitä miehen siskon lapsia). Summa summarum, anoppi on itse pilaamassa suhdettaan poikansa lapsiin :(
onkohan tuo yleistäkin? itellä tyttö ja poika ja aion molempien perheitä auttaa yhtä paljon ja molempien lapset tulee olee yhtä tärkeitä, en vois mitenkään muuten asiaa kuvitellakaan..
Minun anoppini tietää että olen äiditön teknisesti (äitini mt ongelma, ei ole nähnytkään lapsiani ikinä) ja että en saa apua mistään kun sukua ei ole. Sanoi silti suoraan että hän e aio alkaa auttamaan, koska hänen suussaan on niin että apu saadaan aina äidin äidiltä. Eli hän sai paljon apua äidiltään, mutta ei anopilta
Nyt sitten auttaa täydellä teholla tytärtään mutta ei tietenkään miniäänsä. Sanoi mulle että "voivoi, tämä perinne oli nyt sinun kannalta huono juttu kun sinun tulee pyytää se apu äidiltäsi".
V***u. Ilman apuja ja ilman hetkenkään kahdenkeskisiä parisuhdetreffejä menty jo seitsemän vuotta: (
onkohan tuo yleistäkin? itellä tyttö ja poika ja aion molempien perheitä auttaa yhtä paljon ja molempien lapset tulee olee yhtä tärkeitä, en vois mitenkään muuten asiaa kuvitellakaan..
et järkyttävää miten monet anopit on tietoisesti päättäny toimia noin, eikä esim vaan tilanne ole ajatunu erinäisten syitten vuoks tollaseen.. esim jos tytär asuu perheineen lähempänä, vaan on päätetty jo etukäteen et nää lapset tulee olee sit tärkeämpiä. kammottavaa.
Minun anoppini tietää että olen äiditön teknisesti (äitini mt ongelma, ei ole nähnytkään lapsiani ikinä) ja että en saa apua mistään kun sukua ei ole. Sanoi silti suoraan että hän e aio alkaa auttamaan, koska hänen suussaan on niin että apu saadaan aina äidin äidiltä. Eli hän sai paljon apua äidiltään, mutta ei anopilta
Nyt sitten auttaa täydellä teholla tytärtään mutta ei tietenkään miniäänsä. Sanoi mulle että "voivoi, tämä perinne oli nyt sinun kannalta huono juttu kun sinun tulee pyytää se apu äidiltäsi".
V***u. Ilman apuja ja ilman hetkenkään kahdenkeskisiä parisuhdetreffejä menty jo seitsemän vuotta: (
:( niinpä! mut aika typerä näkökulma et kun on kyse lastenhoidosta, niin apu tulee aina MINIÄLLE eikö se vois olla myös poikansa auttamista, et pääsee poika treffeillä puolison kans?! :/ ja se tosiaan et ne lapsenlapset huomaa ja ihmettelee, siinä sit selität et ei se mummo välitä yhtä paljon ku toisista lapsenlapsista.. huoh!
Nimenomaan anoppi aina puhuu että on ne "liisan" lapset (tytär) mutta sitten MINIÄN lapset, ei suinkaan että "pertin" lapset (poika).
Ja mikä törkeintä, anoppi on sanonut myös lapsenlapsille ja minullekin suoraan. Eli ihan ääneen siis että miniän lasten hoito ei kuulu hänelle vaan miniä pyytäköön apunsa omasta suvustaan (jota ei siis ole). Lapset on ihan isänsä näköisiä, kantavat anopin sukunimeä (tyttärenlapsilla eri nimi) joten miten hitossa anoppi voi pitää niitä vain miniän lapsina, ihan kuin niiden isä olisi joku ventovieras eikä anopin poika ollenkaan.
Sinällään ei harmita se että anoppi viettää kaiken valveillaoloaikansa tyttärensä luona, mutta se harmittaa että törkeä eriarvoisuus kohdistuu lapsenlapsiin
Paras lohkaisu oli, kun anoppi joka siis aina kieltäytynyt auttamasta "miniän perhettä", sanoi ääneen: "on se hyvä että on vanhana sitten miniäkin auttamassa kun alan apua tarvitsemaan". Tuolla hetkellä teki mieli räjähtää nauruun mutta lähinnä itketti. Anoppi on todella tollo kun kuvittelee että tylyn ja piittaamattoman kohtelun jälkeen saisi itse runsaasti apua vanhuksena. :(
Meillä äitini hoiti siskoni lapsia 24/7 lähes kolmen vuoden ajan. Minun lapsiani ei ole hoitanut koskaan. Silti lapsillani ei ole aavistustakaan siitä, että mummi on hoitanut serkkuja paljon enemmän. Lapseni eivät koe saaneensa eriarvoista kohtelua tai tulleensa hylätyiksi.
Kuka teidän 4v:lle kertoo, että hän on eriarvoisessa asemassa? Olisiko ongelma kuitenkin niiden tyttärien/miniöiden korvien välissä eikä lapsilla lainkaan.
Nimenomaan anoppi aina puhuu että on ne "liisan" lapset (tytär) mutta sitten MINIÄN lapset, ei suinkaan että "pertin" lapset (poika). Ja mikä törkeintä, anoppi on sanonut myös lapsenlapsille ja minullekin suoraan. Eli ihan ääneen siis että miniän lasten hoito ei kuulu hänelle vaan miniä pyytäköön apunsa omasta suvustaan (jota ei siis ole). Lapset on ihan isänsä näköisiä, kantavat anopin sukunimeä (tyttärenlapsilla eri nimi) joten miten hitossa anoppi voi pitää niitä vain miniän lapsina, ihan kuin niiden isä olisi joku ventovieras eikä anopin poika ollenkaan. Sinällään ei harmita se että anoppi viettää kaiken valveillaoloaikansa tyttärensä luona, mutta se harmittaa että törkeä eriarvoisuus kohdistuu lapsenlapsiin Paras lohkaisu oli, kun anoppi joka siis aina kieltäytynyt auttamasta "miniän perhettä", sanoi ääneen: "on se hyvä että on vanhana sitten miniäkin auttamassa kun alan apua tarvitsemaan". Tuolla hetkellä teki mieli räjähtää nauruun mutta lähinnä itketti. Anoppi on todella tollo kun kuvittelee että tylyn ja piittaamattoman kohtelun jälkeen saisi itse runsaasti apua vanhuksena. :(
ollut auttanut kertaakaan ja siltijaksoi itselleen apua ruikuttaa.
Rajansa sitä on mummillakin, mitä kestää miniältään.
Ja vaikka olisivat poikanikin lapsia, niin tytär on silti lapsineen läheisempi. Tytär ei komenna, määrää, vaadi, ei aseta rajoja kotini sisustukselle (pois tämä nuo ja nämä, olohuoneeseen lapsiystävällinen sohva, ei saa olla kirjahyllyä jne.), ei laadi minulle aikatauluja, ei kiristä lapsilla, ei kiellä soittamasta ja kyselemästä kuulumisia jne.
Eli miniä saa juuri sellaisen kohtelun kuin ansaitseekin. En ole ilmainen piika, joka ottaa töistä vapaata, että miniä ja poikani pääsevät keskellä viikkoa risteilylle. En ota lapsia yökylään, jos vaihtoehtona on valvominen kuolevan äitini vierellä. Miniän mielestä olen ilkeä ja itsekäs.
Minulla oli juuri tuollainen anopppi.
Surullista, mutta niin se meni, että yhden pojan ja yhden tyttären lapset olivat muita tärkeämpiä mm. jouluna ja juhlapäivinä.
Olihan sekin, kun lapset sairastelivat pieninä. Minua anoppi nuhteli laiskaksi kun oli töitä tekemättä kipeän lapsen kanssa valvotun yön jälkeen. Samoilta jalansijoilta hän sitten nousi autoon ja lähti avuksi omalle tyttärelleen, jolla oli sama tilanne.
Minä tosin häijynä miniänä mainitsin anopilleni asiasta, että etkö sinä itse tässä mitään outoa huomaa. Suuttuihan se siitäkin, mutta eihän minulla ollut mitään menetettävää.
Minun anoppini tietää että olen äiditön teknisesti (äitini mt ongelma, ei ole nähnytkään lapsiani ikinä) ja että en saa apua mistään kun sukua ei ole. Sanoi silti suoraan että hän e aio alkaa auttamaan, koska hänen suussaan on niin että apu saadaan aina äidin äidiltä. Eli hän sai paljon apua äidiltään, mutta ei anopilta
Nyt sitten auttaa täydellä teholla tytärtään mutta ei tietenkään miniäänsä. Sanoi mulle että "voivoi, tämä perinne oli nyt sinun kannalta huono juttu kun sinun tulee pyytää se apu äidiltäsi".
V***u. Ilman apuja ja ilman hetkenkään kahdenkeskisiä parisuhdetreffejä menty jo seitsemän vuotta: (
ja simiä avaavin ketju mitä olen koskaan lukenut.
Meillä anoppi asuu ruotsissa ja kaikki apu tulee minun äidiltä. Onneksi miehelläni ja äidilläni on lämpimät välit.
lapsenlapset?!?? En voi ymmärtää tollasta! eikö niitten lastenlasten tulis olla yhtä rakkaita..?! toisaalta, jos omia lapsiaanki arvottaa eri kastiin, niin mitä sellaselta ihmiseltä voi odottaa :/ surullista!