anopit. "en hoida miniän lapsia"

Meillä on tasan sama juttu. Tytär ja hänen lapsensa menevät kaiken edelle, tyttären lasta hoidetaan juuri se about 364 päivää vuodessa, hyvä jos meidän lapsia tulee tervehtimään.

Todella hassu juttu että tämä onkin ihan yleinen asia.

Meillä äitini hoiti siskoni lapsia 24/7 lähes kolmen vuoden ajan. Minun lapsiani ei ole hoitanut koskaan. Silti lapsillani ei ole aavistustakaan siitä, että mummi on hoitanut serkkuja paljon enemmän. Lapseni eivät koe saaneensa eriarvoista kohtelua tai tulleensa hylätyiksi.

Kuka teidän 4v:lle kertoo, että hän on eriarvoisessa asemassa? Olisiko ongelma kuitenkin niiden tyttärien/miniöiden korvien välissä eikä lapsilla lainkaan.

kyllähän nyt hyvänen aika yleensä lapset tajuaa jos mummo sanoo et toisia voi ottaa kylään ja toisia ei! ja kai ne serkutkin on keskenään joskus tekemisissä?! Eiköhän sitäkin kautta selviä.. ? miten voit syyllistää anopin todella räikeästä eriarvoistamisista miniöitä?!

koska yleensäkin tulen toimeen ihmisten kanssa. Joten anoppi on hoitanut lapsiamme ja antanut lahjoja ja aikaa yms.

Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. Ei vanhempi ihminen jaksa katsoa vuosikausia nuoren miniän oikkuiluja ja selän takana haukkumisia.

mulla on hyvät välit anoppiin, eikä se minulta ole pois vaikka mies vanhempiaan auttaa. Tai se, että anoppi rakastaa poikaansa ja poika äitiään.

Jeps, no mulla on mukavat appivanhemmat. Molemmat ovat yhtä hyviä lasten kanssa, sekä anoppi että appiukko. Minusta on ihan luonnollista että heillä vielä läheisemmät välit kälyn lapsiin, koska kälyn perhe asuu lähellä ja ovat tekemisissä jatkuvasti. Mutta silti arvostan suuresti että he yrittävät olla taspuolisia, tarjoavat apuaan, tarjoutuvat ottamaan esikoista viikonloppuhoitoon, kutsuvat kylään, kysyvät mitä isompaa lapset tarvitsevat jne.... Ei ole valittamista. Esikoiselle mummi on kyllä erityisen tärkeä, kyllä lapsi huomaa kun joku on hänestä kiinnostunut ja ottaa erityisesti huomioon, leikkii ja touhottaa hönen kanssaan!

Yritän kyllä itsekin olla auttavainen, jos on juhlan aihetta niin vien leipomuksia ja isommissa juhlissa olen ollut myös auttamassa. Mieheni tapana on on kyläillessä istua röhnöttää sohvalla ja osottaa valmista...... Minä taas olen tottunut omaa äitiäni auttelemaan, joten kyllä appivanhempiakin auttelen keittiössä, tai ainakin tarjoudun auttamaan.

No, halusin vain sanoa, ettei kaikki anopit ole tytärtään suosivia.

Miten ne lastenlapset muka huomaa eriarvoisuuden? Meillä äitini hoiti siskoni lapsia 24/7 lähes kolmen vuoden ajan. Minun lapsiani ei ole hoitanut koskaan. Silti lapsillani ei ole aavistustakaan siitä, että mummi on hoitanut serkkuja paljon enemmän. Lapseni eivät koe saaneensa eriarvoista kohtelua tai tulleensa hylätyiksi.

Kuka teidän 4v:lle kertoo, että hän on eriarvoisessa asemassa? Olisiko ongelma kuitenkin niiden tyttärien/miniöiden korvien välissä eikä lapsilla lainkaan.

esim. meidän lapset hoksasivat serkkujensa puheista, että mummu on niillä paljon enemmän kuin meillä, tuo kaiken aikaa tuliaisia jne. Yhä vielä tytär miehineen saattaa lähteä kahden viikon lomalle ja anoppi menee siksi ajaksi ruokkimaan täysi-ikäisiä tyttärenlapsia tyttären kotiin.

Ei minulla ole koskaan ollut mitään anoppia vastaan. Anoppi on mukava. En ole vaatinut hoitamaan lapsia. En ole arvostellut vaikka kaikki tavat eivät mene yks yhteen (mummulassa on mummun säännöt). En sitten tiedä mikä on ongelma, ehkä ongelma on miehen ja äidin välisissä suhteissa tai sitten ei minun pärstäni miellyttä? Mene ja tiedä. Anoppi ei ole ollut kummankaan lapsen ristiäisissäkään. Kuten ei myöskään tytär lapsineen. Epäreilua, ja lapset tulevat sen huomaamaan kasvaessaan. Ikävä kyllä.

Lähes kaikissa anoppiloissa joissa on vain poikia, meno on melko oikeudenmukaista ja jos jotain eriarvoisuutta on, niin ehkä joku miniä on anopille mukavampi kuin toinen.

mutta auta armias jos anopilla on tytär ja poikia, kyllä tytär hakkaa pojat 100-0 ja kaikki hoitoapu menee tyttärelle. Pojat pärjätköön omillaan. Näin on lähes kaikissa tuttavaperheissäni, eli jos sattuu olemaan pojan perhe niin muruset voi saada pöydän alta kun tyttärelle katetaan juhlapöytä.

Eli ne ovat onnekkaita joiden anopilla vain poikia.

Meillä on hassu tilanne, kun appi selkeästi tykkää minusta (miniä) ja meidän lapsista. Mutta se on anoppi joka määrää, ja niin ovat monta kertaa viikossa tyttären luona auttamassa. Tyttärellä on yksi lapsi.

meillä lapsia on neljä, ja apua ei ole saatu ikinä, kertaakaan. Ei vaikka olisi pyydetty. Joten tasan ei käy onnenlahjat, jos käly sattuu olemaan anopin tytär: -)

En mä ainakaan ole tällaista huomannut yhtään kaveripiirissäni. Ja se on laaja.

En myöskään omassa anopissani, jolla on yksi tytär ja kaksi poikaa. Ihan samalla tavalla on jokainen apua saanut niin taloudellisesti kuin lastenhoidollisesti.

En ole myöskään äidilleni millään tavalla erityisasemassa, vaan ihan samalla tavalla kohtelee veljeäni ja hänen perhettään.

Mutta ehkä tää on jotain maalaisten höyryämistä, kun tuntuu niiin oudolta.

PS. Jos jotain täältä on opittu, niin se, että isolle osalle miniöistä ei missään nimessä ole anoppi ja oma äiti samalla viivalla isovanhempana. Anoppi tekee kaiken väärin, on epäluotettava jne. ja oma äiti sitten jumalasta seuraava mahtavuudessaan.

Saas nähdä kuinka käy Saadaan pian lapsi, jännä nähdä miten anoppi suhtautuu. Toisaalta hänen tyttärensä asuu ulkomailla, joten ei voi ainakaan kovin aktiivisesti suosia enemmän sinne päin.

Enkä puolueellisuutta anopista uskoisikaan, hän on niin mukava ja kohtelias :)

Meillä miehen veli asuu keski-Euroopassa ja kun heille tuli lapsi, anoppi meni vuodeksi sinne au-pairiksi, jotta sai tuotua apelle sieltä apen himoaman auton. Tämän jälkeenkin anoppi tai molemmat appivanhemmat ovat kaikki koulujen/tarhojen lomat siellä hoitamassa. Kun meidän lapset ja miehen sisaren lapset olivat pieniä, appivanhemmat viettivät puoli vuotta vuodesta etelän auringossa ja muun ajan olivat muuten kiireisiä. Toki tyttären perheelle aikaa riitti enemmän kun he asuivat 150 km lähempänä meitä.

Oikeastaan hauskin asia tuossa veljen perheen suosimisessa on se, miten se nakertaa tuota appivanhempien tytärtä - kun esim. tytär miehineen oli menossa yo-kirjoitusten aikaan lomalle Kanarialle luottaen että äiti kyllä tulee hoitamaan abiturientti-lasta, mutta kävikin ilmi, että anoppi oli varannut jo puoli vuotta aikaisemmin lennon pojantyttären luokse samaan ajankohtaan :D

Nämä 2 lasta ovat nyt 14v ja 16v ja eivät kyllä ole huomanneet olla siitä katkeria.

Eivät muista mitään siitä ristiäispäivästä ja siitä, että äitini ei ollut heidän ristiäisissään.

Kahden muun lapsen ristiäisissä äitini on ollut.

Ei minulla ole koskaan ollut mitään anoppia vastaan. Anoppi on mukava. En ole vaatinut hoitamaan lapsia. En ole arvostellut vaikka kaikki tavat eivät mene yks yhteen (mummulassa on mummun säännöt). En sitten tiedä mikä on ongelma, ehkä ongelma on miehen ja äidin välisissä suhteissa tai sitten ei minun pärstäni miellyttä? Mene ja tiedä. Anoppi ei ole ollut kummankaan lapsen ristiäisissäkään. Kuten ei myöskään tytär lapsineen. Epäreilua, ja lapset tulevat sen huomaamaan kasvaessaan. Ikävä kyllä.

Ja jos tarkkaan pohditte niin huomaatte että nämä monet av ketjut "haluan vain tyttövauvan" ovat pohjustusta sille että tulevaisuudessakin vain tyttären perhe on rakas ja pojan perhe pärjätköön yksin miten parhaiten taitaa.

tytär saa äidiltään apua, ja poika perheensä kanssa saa taas sen vaimon äidiltä apuja!

Hyvä hyvä!

Toivottavasti omat poikani eivät koskaan ota sinun kaltaistasi kotkaa puolisokseen.

Mulla on kolme poikaa ja upea anoppi! Aion itse olla vastaisuudessa samanlainen: aina valmis auttamaan, mutta en sekaannu poikieni perheiden elämään. Ja sitten jos sinne ilmaantuu joku kaamea harppu mestaroimaan, annan olla. En tosiaan rupea yhtäkään av-mamman kaltaista miniää sietämään. Lapsenalapsista hoidan ja hemmottelen niitä, joiden kohdalla sitä halutaan. Ne joiden äidit kuvittelee tulevansa minun kotiini latelemaan sääntöjä, saavat mennä takaisin omaan kotiinsa elelemään niiden mukaan.

Miten omahyväistä sakkia! Jos on sattunut saamaan hyvän oikeudenmukaisen anopin niin täällä mammat rääkyy että se on MINUN ansiotani kun olen niin ihana. Ja jos joku toinen, oli sitten miten mukava tahansa, on saanut tunnevammaisen anopin, niin taas kiljutaan että MINIÄN OMA SYY!



Voi kuulkaa, ei ole. Miniä voi toki jossakin tapauksessa vaikuttaa asioihin olemalla ns ilkeä, mutta itse sanon että 90% tapauksista miniä on kiltti ja miellyttää ja silti tosiaan anoppi on epäreilu.



Uskokaa nyt että se on pojan ja äidin suhteesta kysumys.



Oma anoppi soittaa monta kertaa päiväsä tyttärelle ja joka asia raportoidaan. Näkevät päivittäin. Pojan kanssa soitetaan kerran vuodessa ja tavataan kerran vuodessa. Olen itse todella kiltti ja ystävällinen anopille, olen tehnythänelle paljon rahanarvoisia asioita (ammattiini liittyen). Tytär taas raivoaa ja loukkaa äitiään tämän tästä ja on aika kriittinen äitiään kohtaan.



Vaikka minä olen anopille kiltimpi kuin tytär, niin silti tytär o rakas ja läheinen, pojan perhe ei.



Joten älkää nyt viitsikö ottaa kunniaa siitä että hyvä anoppi on vain ja ainoastaan teidän ihanuutenne, mukavuutenne ja rakastettavuutenne ansiota. Kyllä ne syyt on ihan jossain muualla.

koska yleensäkin tulen toimeen ihmisten kanssa. Joten anoppi on hoitanut lapsiamme ja antanut lahjoja ja aikaa yms.

Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. Ei vanhempi ihminen jaksa katsoa vuosikausia nuoren miniän oikkuiluja ja selän takana haukkumisia.

mulla on hyvät välit anoppiin, eikä se minulta ole pois vaikka mies vanhempiaan auttaa. Tai se, että anoppi rakastaa poikaansa ja poika äitiään.

Vaikka kuinka kauniisti sinne metsään huikkaisit, niin voi tulla haukkuja niskaan. Ihmiset on erilaisia. Konflikteja voi tulla ihan vaan väärinymmärrysten takia. Tai joskus on niitä ilkeitä anoppeja, joita ei voi mitenkään miellyttää. Tai joskus vika onkin miniässä. Tai molemmissa. Tai jommallakummalla voi olla persoonallisuushäiriö. Kaikki on mahdollista.

Sinulla on käynyt hyvä tuuri, ja niin minullakin appivanhempien suhteen. Osalle ihmisistä ei voi olla mieliksi, vaikka kuinka olisi sosiaalisesti lahjakas!

47

miten mustavalkoista täällä onkaan. Kaikki kattoo asiaa niin omasta vinkkelistä, et harvaa ees myöntää, et asia voi olla toisellakin tavalla ku omissa perheissään. esim.



Jos on mukava anoppi= olen itse niin mukava ja avulias miniä. mikäli anoppi on väliinpitämätön, miniän on syytä katsoa peiliin? MIkäli anoppi ts mummo kohtee lapsenlapsiaan epäreilusti syy on aina miniän?? come on!



Mummon epäreilulle käytökselle voi varmaan olla useita syitä. Ei aina ole se, et miniää vihataan vaan joskus voi olla et pelätään torjua ne tyttären avunpyynnöt ettei tule syyllistämistä. Mut onko sekään lastenlasten kannalta oikein? Jos lapset haluaa mummon kans aikaa ja osalle sitä vaan tippuu ja osalle ei? Ja mummo ite haluais olla tasapuolinen.

Minun anoppini tietää että olen äiditön teknisesti (äitini mt ongelma, ei ole nähnytkään lapsiani ikinä) ja että en saa apua mistään kun sukua ei ole. Sanoi silti suoraan että hän e aio alkaa auttamaan, koska hänen suussaan on niin että apu saadaan aina äidin äidiltä. Eli hän sai paljon apua äidiltään, mutta ei anopilta

Nyt sitten auttaa täydellä teholla tytärtään mutta ei tietenkään miniäänsä. Sanoi mulle että "voivoi, tämä perinne oli nyt sinun kannalta huono juttu kun sinun tulee pyytää se apu äidiltäsi".

V***u. Ilman apuja ja ilman hetkenkään kahdenkeskisiä parisuhdetreffejä menty jo seitsemän vuotta: (

ihminen seitsemän vuoden aikana pysty järjestämään elämäänsä tukiverkkoja tai käyttämään maksullista lapsenvahtia. Jos ei pysty, niin turha siitä on anoppia syyttää.

Jotain vikaa sinussa täytyy olla jos et todella tajua, että äiti ei hylkää hankalaakaan lastaan siksi, että toisen lapsen vaimo on kiltimpi.

Eli sinä olet mustasukkainen äidin ja tytön välisestä suhteesta, vaikka olet itsesi mielestä parempi kuin tämän äidin tyttö.

Eli sinun mukaan jos sinulle syntyy hankala tyttö, sinä voit hylätä tytön jos saat tilalle lempeäluonteisen ja kiltin miniän.

Kuka miniä odottaa ihan oikeasti, että äiti lemppaa tytön pois elämästään miniän vuoksi.

Sinä olet sairas.

Miten omahyväistä sakkia! Jos on sattunut saamaan hyvän oikeudenmukaisen anopin niin täällä mammat rääkyy että se on MINUN ansiotani kun olen niin ihana. Ja jos joku toinen, oli sitten miten mukava tahansa, on saanut tunnevammaisen anopin, niin taas kiljutaan että MINIÄN OMA SYY!

Voi kuulkaa, ei ole. Miniä voi toki jossakin tapauksessa vaikuttaa asioihin olemalla ns ilkeä, mutta itse sanon että 90% tapauksista miniä on kiltti ja miellyttää ja silti tosiaan anoppi on epäreilu.

Uskokaa nyt että se on pojan ja äidin suhteesta kysumys.

Oma anoppi soittaa monta kertaa päiväsä tyttärelle ja joka asia raportoidaan. Näkevät päivittäin. Pojan kanssa soitetaan kerran vuodessa ja tavataan kerran vuodessa. Olen itse todella kiltti ja ystävällinen anopille, olen tehnythänelle paljon rahanarvoisia asioita (ammattiini liittyen). Tytär taas raivoaa ja loukkaa äitiään tämän tästä ja on aika kriittinen äitiään kohtaan.

Vaikka minä olen anopille kiltimpi kuin tytär, niin silti tytär o rakas ja läheinen, pojan perhe ei.

Joten älkää nyt viitsikö ottaa kunniaa siitä että hyvä anoppi on vain ja ainoastaan teidän ihanuutenne, mukavuutenne ja rakastettavuutenne ansiota. Kyllä ne syyt on ihan jossain muualla.

En ole kateellinen anopin ja tyttären suhteesta. Olen katkera siitä että anoppi on tyttären luona 364pv vuodessa ja meillä kerran vuodessa tunnin ajan. Et vissiin ymmärtänut tekstiäni yhtään. Sanoin, että olemalla kiltti ja mukava LUULISI että anoppi kävisi meilläkin useammin kuin kerta vuoteen. Ja vaikka tytär olisi ilkeä, niin siellä autetaan se 364pv vuodessa.



Väännetään ratakiskosta: tarinan opetus on se että olemalla ihana ja mukava miniä, ei voi SILTIKÄÄN saada oikeudenmukaista anoppia!!!!

Jotain vikaa sinussa täytyy olla jos et todella tajua, että äiti ei hylkää hankalaakaan lastaan siksi, että toisen lapsen vaimo on kiltimpi.

Eli sinä olet mustasukkainen äidin ja tytön välisestä suhteesta, vaikka olet itsesi mielestä parempi kuin tämän äidin tyttö.

Eli sinun mukaan jos sinulle syntyy hankala tyttö, sinä voit hylätä tytön jos saat tilalle lempeäluonteisen ja kiltin miniän.

Kuka miniä odottaa ihan oikeasti, että äiti lemppaa tytön pois elämästään miniän vuoksi.

Sinä olet sairas.

Miten omahyväistä sakkia! Jos on sattunut saamaan hyvän oikeudenmukaisen anopin niin täällä mammat rääkyy että se on MINUN ansiotani kun olen niin ihana. Ja jos joku toinen, oli sitten miten mukava tahansa, on saanut tunnevammaisen anopin, niin taas kiljutaan että MINIÄN OMA SYY!

Voi kuulkaa, ei ole. Miniä voi toki jossakin tapauksessa vaikuttaa asioihin olemalla ns ilkeä, mutta itse sanon että 90% tapauksista miniä on kiltti ja miellyttää ja silti tosiaan anoppi on epäreilu.

Uskokaa nyt että se on pojan ja äidin suhteesta kysumys.

Oma anoppi soittaa monta kertaa päiväsä tyttärelle ja joka asia raportoidaan. Näkevät päivittäin. Pojan kanssa soitetaan kerran vuodessa ja tavataan kerran vuodessa. Olen itse todella kiltti ja ystävällinen anopille, olen tehnythänelle paljon rahanarvoisia asioita (ammattiini liittyen). Tytär taas raivoaa ja loukkaa äitiään tämän tästä ja on aika kriittinen äitiään kohtaan.

Vaikka minä olen anopille kiltimpi kuin tytär, niin silti tytär o rakas ja läheinen, pojan perhe ei.

Joten älkää nyt viitsikö ottaa kunniaa siitä että hyvä anoppi on vain ja ainoastaan teidän ihanuutenne, mukavuutenne ja rakastettavuutenne ansiota. Kyllä ne syyt on ihan jossain muualla.

SIIS KUKA TOSSA MISTÄÄ KORVAAMISESTA PUHUI YHTÄÄN MITÄÄN? Tai mitään mistään lemppaamisesta?! (en ole edelleenkään ton tekstin kirjoittaja, mut en usko et hänkään mitään sellaista tarkoitti) Voi hyvä elämä että osaat olla yksinkertainen. Miks se et kohtelee miniää ok:sti ja tarjoaa pojan perheelle apuaan silloin tällöin sulkis MITENKÄÄN pois sitä et olis hyvissä väleissä myös tyttärensä kans? monet ihmiset osaa olla hyvissä väleissä useammanki ihmisen kans..

Mun miehellä on sisko ja anoppi auttaa tätä tyttärensä perhettä jatkuvasti. Mutta olen jotenkin ymmärtänyt, että hyvittelee jotain..? Ts. sisko on aina ollu jotenkin hankala luonne ja sitä ei ole haluttu "ärsyttää" esim. teininä. No, tytär käyttäytyy edelleen kolmikymppisenä kuin "teini" ja tuo sama silottelumalli on käytössä ;).

Minä en ole tästä kateellinen, vaikka tämän keskustelun perusteella ilmeisesti pitäisi olla. Mielestäni minulla ja anopilla on kahden aikuisen ihmisen suhde (lämmin!) ja anoppi varmaan tuntee riittämättömyyttä, koska haluaisi olla tasapuolinen lastensa suhteen. Mutta jotenkin ovat ehkä ylpeämpiä kuitenkin pojastaan, josta puhutaankin aina tyyliin "kyllähän se X osaa ja pärjää, kun on niin hyvä". Mikä onkin totta, X on upea isä.

Miniä

Tosin ( vaikka tän pitikin olla anoppienhaukkumis-ketju), hän on perheensä iltatähti tyttö, ja hänellä on isosisko ja isoveli.

TUo isosisko on aikanaan jotenkin vinksahtanut tuon ystäväni syntymän takia, eikä mm. puhunut tälle ensimmäiseen 10 vuoteen käytännössä mitään, ei moikannut jos tuli vastaan kadulla yms.

Vielä nykyäänkin, jos ystäväni esim. haluaa mennä vanhempiensa mökille, nämä ensin tarkastavat tältä isosiskolta, mahtaisiko tämä haluta kuitenkin mennä sinne, ja jos ei halua, ystäväni voi mennä.

Mielestäni sairasta, ja vika vain ja ainoastaan vanhemmissa.

Näiden miniöiden äideissä ei ole koskaan mitään vikaa, mutta heidän miestensä äidit on aina ihan paskoja.



Kumma homma kun tuo poikien synnyttäminen tekee vissiin naisista ihan paskamaisia. Tyttölasten äidit on ihania ja viehättäviä ja tasapuolisia ja mukavia.



Miten se aina näin sattuukin, että se miehen äiti on hullu ja vaimon äiti on pyhimys.

miehellä yksi sisko, jolla yksi lapsi ja he ovat kultaakin kalliimpia anopille ja apelle. Meidän perhe saa olla ihan keskenään, tosin en anoppia kyllä kaipaakaan yhtään. Tyttären tytär on hoidettu, kaikki viikonloput anoppilassa, että vanhemmat saa levähtää raskaasta yhden lapsen hoitamisesta. Tytär on saanut n 300 000 euroa rahaa vanhemmiltaan. Aina kun tytär käy vanhemmillaan, laitetaan iso kassillinen ruokaa mukaan. Tytär itse on todellinen nirppanokka, hänelle ei kelpaa mikään ja käyttäytyy nelikymppisenä vieläkin kuin hemmoteltu pissis.

Anoppi on sanonut minulle, etä mieheni oli ihan vahinkolapsi. Sen on mies saanut nahoissaan tuntea. 15-vuoitaasta tehnyt töitä koulun ohella, koskaan ei ole saanut vanhemmiltaan mitään. Nyt kun on menestynyt alallaan ja on lakanut tienaamaan, appivanhempia kyllä vähän kiinnostaisi saada häneltä mm. uusi auto.

Muutaman kerran pyysin lasten ollessa pieniä, josko anoppi olisi tunnin tai kaksi heitä vahtimassa (omat vanhempani asuvat kaukana). Koskaan ei sopinut, tyttären tytär oli juuri tulossa tai lähtenyt juuri. Olen siis ollut mm. hammaslääkärissä lasten kanssa.

Sen päätöksen olen tehnyt, että vanhoina ja sairaina appivanhempien on ihan turha odottaa, että me kävisimme katsomassa. Saavat puolestani virua terveysaseman vuodeosasolla vaikka kymmenen vuotta. Tytär saa huolehtia vanhemmistaan ihan itsekseen.