Te, ketkä olette eläneet 1970-luvulla, niin minkälaista aikaa se oli?

joten omia muistoja 70-luvusta ei juurikaan ole :) Se mitä tiedän, on lähinnä vanhempien ja valokuvien kautta tullutta.



-vauvoilla paljon froteeta, sideharsovaipat yleisiä mutta kertakäyttövaippojakin oli (T-vaippa). Kuulemma suosittelivat esim. appelsiinimehua joskus 3 kk iässä, ja että ruokailu olisi tasan 4 h välein (äitini oli salaa tottelematta näitä :)

-opiskelijaperheet kohtuu yleisiä (esim. me), opiskelija-asuntoihin ei ollut vissiin samanlaista tunkua kuin nykyisin

-Lundiaa, kirkkaan värisiä tehosteseiniä, marimekkoa, itse tehtyjä huonekaluja, räsymattoja, mummolassa Pohjanmaalla ulkovessa

-Pk-seudulla pulaa tarhapaikoista. Menin tarhaan 2-vuotiaana, ja vuoden jälkeen vanhemmilleni (kokopäivätöissä tuolloin) vaan ilmoitettiin että lapsellanne ei enää ole muuten kokopäiväpaikaa vaan puolipäivä, hoitakaa itse joku järjestely loppupäiväksi. Pph:n taso oli todella kirjavaa ja vaihtelevaa.

-kaupat meni aikaisin kiinni, niihin oli aina arkisin kiire

-mustavalkotelkkarit oli vielä yleisiä

-oli ihan normaalia ettei lapsilla ollut omia huoneita

-lapset oli juhlissa ja illanistujaisissa mukana, vaikka aikuiset käytti alkoholia (en kyllä muista että kukaan olisi ollut kännissä niissä missä me kävimme)

Tekokuusia tuskin oli 70-luvulla!

Ja tuskin pizzaa söi Suomessa kukaan vielä noihin aikoihin, ei edes itse tehtyä

Ruoka oli yksinkertaista, eikä kyllä kaupoissa kovin ihmeellinen valikoima ollutkaan. Eineksiä ei ollut varmaan kuin purkkihernekeitto ja maksalaatikko. Pastoja ei syöty, pizza tuli vasta silloin, ja se oli kotona tehtyä. Ei ollut pakattua lihaa ja leikkeleitä, kaikki ostettiin palvelutiskiltä.

Tavaraa oli vähän, vaatteitakin. Vaatteet olivat kuoseiltaan ja laadultaan aika huonoja loppujen lopuksi. Itse tehtiin niitäkin paljon, ja paikattiin. Mulla oli sukkahousutkin paikattu. Ja housnpolvi paikattiin, jos tuli reikä.

Leffateattereissa, busseisa ym. tupakoitiin, samoin kodeissa sisällä.

Aika turvatonta oli tietyllä tavalla nykypäivään verrattuna, ei ollut turvavöitä autoissa, ei turvaistuimia autossa tai pyöräntarakalla - -lapset istuivat vaan siltään kyydissä. Joulukuusessa oli (myös tekokuusessa) aidot kynttilät - hui!

Mutta taas oli turvallista kun ei ollut niin paljoa rikollisuutta.

Minulla on valokuva vuodelta -74, jossa seison tekokuusen vieressä. Pizzaa tehtiin kyseisessä kodissa, jossa asuimme 74-75

Lähikauppa, joka auki viiteen asti arkisin, hyvin vähän valmiissa pakkauksissa, lauantaimakkara siivutettiin koneella ja sitä ostettiin esimerkiksi kaksisataa grammaa kerrallaan, erikseen punnittuna. TV:ssä kaksi kanavaa, ohjelmaa muutama tunti iltaisin. Alkoholin käyttö humalahakuisempaa, kosteita lounaita. Lapset leikkivät pihoilla. Paljon vanhaa tavaraa kierrätettiin perheiltä toisille, jonkin verran saatettiin ostaa vaikka uusia pyöriä tai suksia. Ala-asteella hiihdin osin puusuksin, lasikuitusukset tekivät tuloaan.



NL:n ja Ruotsin välissä oltiin, NATO:a alettiin pitää sotahulluna ja NL:a ihannoitiin, kommunismin valheita toisaalta toistettiin, samalla jonkin verran varjopuolista kerrottiin. Unelmat olivat kuitenkin Ruotsista ja USA:sta. R-kioskeista ei todellakaan saanut olutta, nuoriso liikkui eri tavalla porukoissa ja jengeissä. Au-lapset, konkurssin tekeminen, työttömyys, avioerot ja mielenterveysongelmat olivat hyvin leimaavia ja erittäin negatiivisia asioita. Moskova ohjaili aika lailla Suomen sisäpolitiikkaa. Pulisonkeja, vahvasankaisia silmälaseja ja tupakanpolttoa kotona. Kerrostaloissa asui usein vahvoja persoonia, jotka sanelivat paljon sääntöjä lapsille. Koulussa kirjoitettiin aineita raittiuskilpailuissa. Erityisesti vasemmistolla ja keskustalla oli aatteeseen kasvattavia nuorisoliikkeitä.



Maatilat olivat nykyistä pienempiä, mutta hyvinvoivia, ruoka maksoi paljon, ja paljon oli tuontikieltoja eli talous oli suljettua. Vientipuolella suomalaiset kävivät maailmalla rakentelemassa, vanhoja puutaloja tuhottiin modernisoinnin tieltä. Koko ajan tuntui kansantalous olevan kuralla, metsäteollisuus oli maatalouden rinnalla tärkeää, devalvaatio oli keino, kun kilpailussa ei pärjätty.

Naapuri käytti pyykkipoikia estämään

Ne olivat kuulemma kalliita ja laadukkaita haalareita. Luistivat hyvin pyllymäessä!

Juuri tänään muistelin miehelle millaista oli olla ala-asteella. Kaikesta kilpailtiin.

- laulukilpailu

- runonlausunta

- piirustus

- telinevoimistelu

- yleisurheilu, pituushyppy, pallonheitto, hiihto, kaikki urheilu!

- kauneuskilpailu (missikisat 4. -luokalla)

- lukemisen nopeuskilpailu

En edes muista mistä kaikesta, mutta kaikesta kilpailtiin. Sinänsä se ei jäänyt mieleenkummemmin, koska menestyin kaikessa. Meitä oli 3 tyttöä, joiden paikka vain vaihteli vuosittain. Mitähän muut ovat mahtaneet tuntea??

Pihoilla leikittiin ilman vanhempia. Joidenkin vanhemmat huusivat parvekkeelta SYÖMÄÄN!! tiettyyn aikaan, useimpien ei. Tultiin ja mentiin miten huvitti.

Oli todella noloa ottaa vastaan käytettyjä vaatteita, olla köyhä. Jos sai kaveriperheeltä vaatekassin, se tuotiin pimeällä ja hiljaa, salaa. Ei saanut kertoa mistä vaatteet ovat, piti keksiä kauppa mistä ne on ostettu.

Kerrostalopihassa jokainen tunsi kaikki perheet. Oli tapana käydä ristiin rastiin toistensa luona kahvilla. Vanhemmat pälpättivät, lapset leikkivät omiaan.

Pienimmässäkin lähiössä oli oma Postipankki, jonne sai viedä Kultapossun. Täti laski kolikot huolellisesti ja humioi lapsiasiakkaan kunniakkaasti. Rahat kirjattiin käsin pankkikirjaan.

Aika halveksivasti kutsuttiin "avainkaulalapsiksi" niitä, joiden äidit kävivät töissä ja lapset tulivat yksin kotiin koulusta.

AU-lapsiksi (avioliiton ulkopuolinen) nimitettiin heitä, joilla oli yh-äiti. Avioliiton ulkopuolella syntynyt lapsi oli SUURI häpeä ja äitiä pidettiin kevytkenkäisenä.

Kummallista sen sijaan ei ollut se, että naapurin isäntä saattoi hermostua päissään ja paiskata parvekkeelta alas Baden-Badenit ja telkkarin. Taas.Ne vain korjattiin pois ja taas oli uusi päivä.

Talonmies oli koko pihapiirin pelottavin pomo. Sillä oli oikeus karjua jokaiselle kakaralle ja pitää kuria.

olen syntynyt 60-lopulla ja olimme melko varakas perhe: asuimme ison kaupungin ns. hyvässa kaupunginosassa omistusasunnossa ja meillä oli auto (Saab tai volvo), tv, astianpesukone jne. Reissattiin ulkomailla, mm. Thaimaassa (oli luksusta tuohon aikaan 70-luvun puolivälissä).

Vapaa-aika kului tosiaan pihalla isossa kaveriporukassa ja äiti huudettiin ikkunaan (rivitalo) juurikin tuolla huudolla "äiti tuu ikkunaan, x huutaa" ja vastaavasti äiti huusi syömään "X, syömään!" :)

Lähipostipankissa käytiin aina tyhjentämässä kultapossu ja täti kirjasi ne sinikantiseen pankkikirjaan (vieläkin tallella!) ja laittoi leiman. Osuuskaupassa oli lihatiski, josta hiippalakkinen myyjä kääri tilauksen paperiin, valmispakkauksia ei tosiaan ollut.

Leikittiin nukeilla ja barbeilla, rakennettiin majoja metsässä, laskettiin pulkkamäkeä (omia lapsiani ei moisiin pulkkamäkiin päästäisi) liikuttiin omin päin tunteja (siihen aikaan eivät äidit olleet pihalla mukana edes alle kouluikäisillä).

Taloyhtiöllä oli aina pihatalkoot, johon tehtiin isoja ämpäreitä boolia, taloyhtiön lääkärit toivat pirtua sitä varten (ja jestas osa aikuisista oli humalassa).

Vaatteista muista easebesy (? ei hajuakaan miten kirjoitetaan) takit, joissa toinen puoli oli aina musta ja toinen puoli joko punainen, keltainen tai vihreä - sellaisia minulla ainakin tuolloin oli.

Vapaata ja rentoa elämää, harmi, etteivät omat lapset saa kokea vastaavaa :(

Twist, Euroviisut ja niiden äänitys kasetille seuraavana päivänä ja näiden lisäks vielä Toivelauluvihot, josta opeteltii tietyt laulut ulkoa. Abba, Alvin Stardust, Gary Glitter,Barbie Benton ja ku tuli vähä enemmän ikää nii Kate Bush.



Niin ja muistaako joku BACCARAN :)



Kerran viikossa saunaan, sitten saunalimua ja uunimakkaraa juustolla. Koko kesä saatettiin nukkua pihalla teltassa.

Sit-ruu-na!



Twist-narulla kainalot tosi vaikeita! Jossain vaiheessa tuli värillisiä kuminauhoja.



Superpalloa heiteltiin kerrostalon seinään, oikealla kädellä, vasemmalla kädellä, jalka koukkuun ja polvitaipeen alta. Välissä piti taputtaa.



Keinuissa oltiin peffistä. Ja hypittiin pituutta, myös seisoviltaan. Laulettiin suomalaisia iskelmiä vauhdissa.

Uimassa 2 kertaa viikossa veljen kanssa

Oon vasta aikuisena tajunnut, kuinka köyhiä oltiin lapsina. Eikä se ollut edes epätavallista! Äitini ompeli kaikki vaatteeni, koko perheen vaatteet (tilattiin "Suuri käsityökerho"-lehteä ja sitä lainattiin sukulaisille ja kavereille). Luistimet ja sukset saatiin aina sukulaisilta vanhana ja annettiin myös eteenpäin suvussa käytön jälkeen. Kaikki leivottiin itse, myös sämpylät, koskaan ei ollut edes keksiä kaupasta. Muistan, miten IHANAA oli kun mummini osti meille jäätelöä joskus. (kesälomalla) Koskaan ei käyty ulkomailla. (Yhden luokkakaverin isä vei tytön kerran ala-asteen aikana Eurooppaan automatkalle ja se oli TAPAUS!) Ihan vain muutaman esimerkin heittääkseni. Niin, ja olen syntynyt -69.

Olisin itsekin halunnut teinikalenterin eli teinarin, mutten kehdannut pyytää. Vaikka minullakin oli omaa rahaa kultapossutililläni.

C-kasetteja ja kasettinauhureita, joitain LP-levyjä, vielä meillä oli magnetofoni tallessa, kaikilla ei ollut levysoitinta. Radiosta ei vielä tullut edes Rockradiota, se alkoi 1980-luvulla YLE:n Rinnakkaiskanavalla. Pop- ja rock-musiikkia pidettiin arveluttavana ja sivistymättömänä. Jumalanpilkka ei kannattanut harrastaa, koulusta kun käytiin kirkossa, kuri oli tiukka. Puhelimet olivat lankapuhelimia, puhuminen tuntui kalliilta, puhelinosake oli kallis, maaseudulla mökkiläiset kävivät maatiloilta soittelemassa. Puhelinvastaajia ei ollut, mutta eipä tuo stressannut, jos joku ei vastannut: "ei ole kotona, soitetaan myöhemmin uudestaan".



Maatiloilta vietiin vielä maitoa tonkissa maitokärryillä soratien varteen maitolaitureille. Poliisi ajoi mustalla Ford Transitilla, kyljessä oli kapea valkoinen raita. Radalla näkyi lättähattuja. Käytiin Ruotsissa ja Tanskassa autolla, jossa ei ollut takana turvavöitä, niskatuet alkoivat tulla. Matkalla nukuttiin teltassa leirintäalueilla. Autolla ei ajeltu kuin tarpeelliset ajot, bensa maksoi, vanhemmat maksoivat asuntolainaa, johon piti säästää. Kun joku kävi kauempana ulkomailla (Saksa, Englanti), oli se iso tapaus, Kyprokset ja Rhodokset olivat jo vauraiden paikkoja. USA:n teknologiaa ihailtiin vähän salaa, NL oli yliarvostettu, tieteessä Saksa oli arvostettu maa. Sodasta ja veteraaneista ei meillä paljoa puhuttu, veteraanit toki itse saattoivat kertoa, jos mitään kertoivat.

Joku jo edellä kirjoitti, että eniten 1970-luku eroaa nykyajasta yhteisöllisyydessä. Niin totta!



Sukulaiset, ystävät ja tuttavat kyläilivät silloin toisissaan koko ajan. Koko perhe mukana, lapset ja aikuiset. Pitempimatkalaiset yöpyivät siskonpeteissä lattialla. Naapurit (ainakin maalla) poikkesivat kutsumatta iltakahville, ja se oli kaikkien mielestä mukavaa.



Naapurin aikuisilla oli myös sama oikeus kasvattaa lapsia kuin omilla vanhemmillakin. Naapurin täti tai kaupungissa talkkari piti huolta, ettei menty pahantekoon ja toisaalta pelasti pulasta, jos sellaiseen joutui. Tämä loi sellaisen yleisen turvallisuudentunteen ihmisille.



Näin jälkeenpäin tuntuu ihanalta myös se yhtenäiskulttuuri. Kun kaupoissa oli vain tietty määrä tavaroita tarjolla ja radiossa ja telkkarissa kaksi kanavaa, niin kaikkien kotona syötiin samoja ruokia ja kaikki katsoivat samat ohjelmat. Seuraavana aamuna koulussa ja työpaikalla kaikki tiesivät, mistä puhutaan. Koko Suomi huokasi kun Lasse Viren kaatui Münchenissä ja koko Suomi hurrasi, kun Lasse nousi ylös ja voitti koko kisan. OI niitä aikoja!

Tosi köyhää, jos vertaa nykyiseen yltäkylläisyyteen, rahan ja tavaran määrään, mikä nykyisin on ihan kaikilla.

Tosin eipä silloin edes osattu kaivata merkkivaatteita, harrastuksia, lomamatkoja, sillä niitä näki vain (musta-valkoisesta) telkkarissa. Vasta 1980-luvulla alkoi näkyä yleisen elintason nousu myös meillä maalla Itä-Suomessa.



Muistan, että eräs tyttö meidän luokalla sai sossusta apua ja homma toimi niin, että hänelle jaettiin koulussa pari kertaa vuodessa kumisaappaat tms. tavaraa ... tytön isä (sekatyömies) oli kuollut ja äiti oli kotiäiti.

telttailemassa. Kukaan kavereistani ei käynyt missään ulkomailla ikinä, ei edes osattu haaveilla moisesta. Irtokarkkeja ostettiin, pennillä sai merkkareita tai ainenkin nallekarkkeja. Kioskeissa oli vanhempia setiä ja tätejä töissä, jotka laittoivat läpinäkyviin pusseihin kaksi sitruunapommia, kolme merkkaria, kolme hedelmämerkkaria... Kenen hermo sitä enää kestäisi! Kesällä uintiin ja talvella luisteltiin ja hiihdettiin. Telkkarista katsottiin mitä sieltä nyt tuli ykköseltä ja kakkoselta, en muista koska mtv3 aloitti. Paperinukeilla leikittiin, tehtiin niille itse vaatteita. Kerättiin tarroja, niitä sai kaupoista.

hakea vaateavustusta. Muutaman luokasta aina sen avustuksen sai.

Sitä vaateavustusta. Luulin, että se on jotain hienoa

Mielestäni kodit olivat värikkäitä ja lapsesta se oli mukavaa. Verhot suurikuvioisia, värikkäitä samettisohvia, paimentolaismattoja, värikkäitä muovisia sarvis-astioita. Talvisin lapsilla ja aikuisilla näkyi ulkona suuria karvalakkeja.. Leveälahkeiset housut ja leveät vyöt olivat muotia. Litteät pöydällä makaavat kasettisoittimet ovat jääneet mieleen samoin kuin levysoittimet. Turvallista aikaa se oli, liikennettä ei ollut niin paljon kuin nykyään. Radiossa 2 kanavaa: yleisohjelma ja rinnakkaisohjelma. Meillä näkyi televisiossa vain yksi kanava. Naapuri osti antennin ja heillä alkoi näkyä kaksi kanavaa. Olin kateellinen, koska heillä näkyi Pikkukakkonen ja meillä vain Noppa-niminen lastenohjelma.

Tietynlaisen yhteiskunnallisen kahtiajaon vaistosi lapsikin: osa ihmisistä kävi E-liikkeessä, osa osuuskaupassa tai K-kaupassa. Oli omat urheiluseurat, leipomot, pankit, eläkeläisjärjestöt ym. vasemmistolaisille ja ei-vasemmistolaisille. Tietyistä asioista ei mediassa puhuttu eikä Neuvostoliittoa kritisoitu. Tv-ohjelmat ja sanomalehdet olivat mustavalkoisia, tosin väritelevisiot alkoivat tehdä tuloaan. Radiossa lauloi Kirka, Katri Helena, Fredi, Friiman. Yhteenvetona sanoisin, että se oli ihanaa ja jotenkin vaatimatonta aikaa verrattuna 80-lukuun.

Tiskikone tuli vasta 80-luvulla

Keskiluokkaiset olivat aika köyhiä kyllä nykymittapuun mukaan

Vastaan ennen kuin luen muita vastauksia.

70-luku oli minulle ala-aste-aikaa. Elämä oli sellaista lähieloa, ei ollut tietoakaan mistään tietokoneista, kännyköistä, eikä vidoista. Tekniikka oli täysin taka-alalla. TV:ssä oli kaksi mustavalkoista kanavaa. Elämä oli siinä ympärillä!! Käytiin koulussa, tehtiin läksyt, leikittiin pusulittaa ja talkkaria. Ulkoilutettiin kaikki naapuruston koirat. Naapurin vanha äijä ajoi meitä kirveen kanssa takaa, kun sillä meni hermo. Saatiin pari markkaa viikorahaa ja niillä ostettiin irtokarkkeja. Merkkareita markalla. Talvisin hiihdettiin ja luisteltiin, kesällä matkittiin jotain wimbledon-tennispelaajia ja rymyttiin metsässä. Minä ja kaverit nepattiin pikkuautoilla poikien kanssa. Ruoka oli suomalaista perusruokaa, perunaa ja lihaa, perunaa ja soosia, makaroonilaatikkoa. Meillä oli hitusen edistyksellistä, sillä "vihreet" piti syödä aina ennen pääruokaa, lanttua, porkkanaa, naurista, kaalirapia. Rivitaloilla asuttiin, vanhemmat pelasivat lentopalloa kerran viikossa ja silloin meidät hieman vanhemmat tytöt valittiin katsomaan pienten lasten perään. Se oli suuri kunnia. Metsässä oli itsensäpaljastaja, jota naiset pelkäsivät ja miehet yrittivät jahdata ja jolle lapset tirskuivat.



Elo oli yksinkertaista ja suoraviivaista. Ja lähellä!!

Muovituotteet