Te, ketkä olette eläneet 1970-luvulla, niin minkälaista aikaa se oli?

Meillä oli Volvo, oranssi sellainen. Rivitalossamme oli joko Volvo- tai Saab-perheitä, asuimme hyvän alueen modernissa rivitalossa (aika uutuus sellainenkin), ja porvareita oltiin. Hyvä kaverini koitti houkutella minua mukaan pioneereihin, ja isäni sai sätkyn (minä kävin sekä pyhäkoulussa että partiossa).



Farmariautoja tuli vasta 80-luvulla, ja kaikki taksit olivat joko Mersuja tai Volvoja.

Keskikoulussa oli usein ruokana munuaisrisottoa, mikä oli maalaiskirkonkylällä käytännöllinen, mutta samalla eksoottinen (riisin vuoksi) uutuus. Koko koulun käytävät haisivat, kun sitä keitettiin, jätin syömättä.



Olin koulukiusattu, koska olin muita pitempi (ja nyt jälkeenpäin kuvia nähtyäni) ihan nätti tyttö, mutta olin arka ja haavoittuva, heikko itseluottamus.



Tykkäsin Alice Cooperista ja Gary Glitteristä silloin. Muita suosikkeja mm. Lemon (Nainen mustissaan). Oli jokin ohjelma, oliko Nuorten Sävellahja? Mankasta ja radiosta kuunneltiin.



Lahkeet oli leveät, muoti meni nopeasti ohi ja kiusattuna (köyhän perheen) teininä vaatteeni olivat usein jo niin epämuodikkaita, kun vihdoin sain toivomani puseron tms...



Ruokana oli oli päivittäin perunaa. Sen kanssa lihaa jossain muodossa ja kalaa, koska isä kävi järvellä kalastamassa. Kirkonkylän kauppaan oli yli 10 km, ja linja-auto kulki 2 kertaa päivässä. Pakasteet olivat uutuus, ja joskus isä osti sieltä paketin pakasteseitä. Hän kalasti, ja se oli eksoottinen herkku verrattuna tuttuun järvikalaan. Seipaketti (400 gr) sitten leivitettiin ja paistettiin, jaettiin 4:lle (2 aikuista, 2 lasta).



12-vuotiaasta alkaen sitten aloimme käydä ystäväni kanssa tansseissa. En tosiaan muista enää, miten saimme järjestettyä jonkun hankkimaan meille viinipullon ja millä rahalla. Sen joimme illan mittaan kahtia, ja olimme siitä kovin humalassa.



Kaikkea tällaista sekalaista siitä mieleeni tulee ;)

Äiti kävi tehtaassa kaksivuorotyössä. Joskus en nähnyt äitiä viikkoon. Lähdin itsekseni aamulla kouluun ja äiti nukkui. Tulin iltapäivällä kotiin ja äiti oli lähtenyt töihin. Olin nukkumassa, kun äiti tuli töistä. Ei tullut mieleenkään pelätä mitään yksin kotona. Ovia en koskaan laittanut lukkoon yöksikään.

Perusruokaa, yhdet vaatekerrat. Tv:ssä kaksi kanavaa, mustavalkoinen tv. Kaikki katsoi samoja ohjelmia. Myös radiota kuunneltiin, esim. lauantain toivotut, ensin virsiä sitten poppia, jota vanhemmat ihmiset paheksui. Kirkonmenojen aikaan ei saanut mennä mihinkään. Ahdistavaa oli mitä saa tehdä ja miten kuuluu olla. Kilpailtiin automerkeillä ja tietosanakirjoilla.



Pikkukauppoja oli joka korttelissa, ruokaa, kirjoja, kemikalioita, se oli kiva puoli. Myös bensa-asemia oli paljon ja niissä tuli bensapoika tankkaamaan. Pankissa oli pankkikirjat. Kaikilla oli töitä, vaikka palkat oli pieniä. Joka paikassa oli paljon työntekijöitä, taloissa oli talonmies, joka tunsi kaikki. Lapset ei saaneet puhua vieraille tai esim. vastata puhelimen. Lapsia ei kehuttu, joskus saatettiin tukistaa. Lapsille leikattiin rumat poikatukat tai polkkatukat. Miehet juopotteli paljon ja naiset nalkutti. Oli kaljabaareja, joissa paljon tupakansavua. Siinä muistoja.

Olen pääkaupunkilainen (ensimmäisiä Espoon Kaupungin Jorvin sairaalassa syntyneitä) ja mummolat olivat Helsingissä.



Vierailtiin puolin ja toisin koko ajan, lapsen nimipäiville tulivat kaikki ja muutenkin pistäydyttiin vieraisilla koko ajan. Nykyään lapsen synttäritkin ovat pelkkiä kaverisynttäreitä, 70- luvulla mikä tahansa merkkipäivä oli syy saada suku koolle- ja tosiaan kaikki tulivat.



Samoin nykyään esim joogasta innostuneet käyvät tunneilla. 70- luvulla samanmieliset perustivat seuran puheenjohtajineen jne.



Muista asioista nostaisin esille sisällä tupakoinnin. Arabia tuskin enää valmistaa tuhkakuppeja :))



Ruoka oli yksinkertaista ja muoti vasta nosti päätään nuorten keskuudessa. Micmac oli se paikka jonne kantaa rahansa, mutta villapaidat, myssyt ja sukat olivat edelleen käsintehtyjä.



Pizzasta vielä, Avotakka esitteli piTSareseptejä j 60- luvulla. Arkiherkkua siitä tuli vasta 70- luvulla. Peruskotiruoat olivat kuitenkin edelleen aika pitkälti samoja kuin aina, ruskeaa kastiketta ja pottuja, silakkaa, kaalikääryleitä, kana uunissa sunnuntaisin.



Mainittakoon, että broileria ei oltu vielä keksitty 70- luvun alkuvuosina eli kana oli kanaa, useimmiten pakastettua.

Kaikki aikuiset joi. Ja se avain oli kanttinauhalla kaulassa. Jostain syystä on jäänyt mieleen, että talven pimeys oli pelottavaa.



Väritelkkari tuli ehkä vasta 80-luvulla meille.



Taaperoilla oli kaikilla samanlaiset haalarit, joissa oli selässä haalarista poikkeavan värinen tasku.



Twistiä hypättiin, hailii-hailoota leikittiin.

Kuinka olin voinut unohtaa? Mitä ne kuviot olivat nimeltään? Kahdeksikko ainakin?

että vain ulkokuori oli punainen, kuva oli edelleen mustavalkoinen ;)

Väritelkkari tuli ehkä vasta 80-luvulla meille.

sain työpaikan työkkäristä! palkka meni Mic Macin vaatteisiin

kävin discossa viikonloppuisin, linsillä oli luoladisco ja hakiksessa bykka.

Happy day ravintola espalla oli huippu moderni ja siellä oli ensimmäisiä mamuja, kreikkalaisia suurin osa.

Carrrolsilla hampurilaisia...

ja käytiin Carrolsilla :) Muistan kun sain ekat Beavers-farkut, musaa kuunneltii kaseteist ja sain valvoa ja kattoo Dallasia. Elämä oli yhteisöllistä, tehtiin perhekunnittain telttaretkiä. Mulla hyvät muistot.

Heillä oli tasakattoinen tiilitalo ja lapset saivat käydä soittotunneilla.



Mutta oli köyhä tai rikas, aina oli tosi puhdasta. Viikonloppusiivoukset tehtiin perjantaisin. Äidit hakkasivat mattoja tuuletusparvekeilla vuorotellen, keittiössä tuolit nostettiin nurin pöydän päälle ja tuolien tassut imuroitiin myös, lattiat pestiin kunnolla, ei saanut tassuttaa sukkasillaan märällä lattialla. Istumme sohvalla Aku Ankkojen kanssa ja vihasimme imurin ääntä ja äidin kireyttä.



Tupakkaa poltettiin kaikkialla, meidän äiti oli vähän hienohelma, koska poltti vain liesituulettimen alla. Kesälomamatkoilla autossa oksetti kuumuus ja se tupakanhaju. Turvavöitä ei ollut. Makasin yleensä hattuhyllyllä poikittain, kun sisarukset vanuivat penkeillä.

Kuinka olin voinut unohtaa? Mitä ne kuviot olivat nimeltään? Kahdeksikko ainakin?

http://askartelu-leikit-annelindell.blogspot.com/2012/03/17-seuraleikke…

Sisustuksellisesti ainakin värikästä: oranssia, keltaista ja kirkasta vihreää :D Huonekalut olivat paljon pienempiä, sohvat nahkaa (tai jäljitelmää), ennen niitä 80-luvun muhkeita kangasjättejä :)



Kekkonen oli aina. Ei osannut edes kuvitella muuta. YYA oli hieno asia.



Meillekin tuli Suuri Käsityölehti. Siellä oli kivoja siirtokuva-arkkeja välissä. Äiti ja sisko neuloivat paljon slipovereja. Sitten tuli kutomakone, joka oli iso juttu!



Käytiin paljon sukuloimassa puolin ja toisin. Kahvipaketti yleisin tuominen.



Vanhemmat kävivät ensimmäisillä risteilyillä Ruotsiin ja bussimatkalla Leningradiin. Ulkomaille matkustaminen oli kallista, etenkin lentäminen, ei sitä voinut oikein kuvitellakaan. Sukulaisperheeseen osui arpajaisvoitto, jolla perheen äiti ja vanhin tytär pääsivät Las Palmasiin. Olin ihmetyksestä sanaton kun näin pieniä, valkoreunaisia värivalokuvia matkalta, jossa he poseeraavat palmun alla. Palmun!! :D



Isä osti kaitafilmikameran. Sitä ihmetyksen määrää vaikea kuvailla...! :o Joku kaveri sai jossain vaiheessa pelin, jota voi pelata TV-ruudulla? :o



Einesruokia ei ollut, syötiin paljon perunaa eri muodoissa ja kastikkeita. Jälkiruoka oli joka päivä. Pakastekana ja sittemmin broileri oli kallista ja sunnuntaiherkkua. Iso arkkupakastin oli, ei mikroa. Pieni pöytämalliastianpesukone.



Saunassa käytiin keskiviikkoisin ja lauantaisin. Tästä ei poikkeusta. Ainoastaan jos juhannus- tai jouluaatto sattui eri päivälle, meni isällä pasmat sekaisin saunanlämmityksen suhteen. Puulämmitteinen iso sauna ulkorakennuksessa, jonne piti kantaa vesi. Kova työ siis. TV:stä tuli lauantaisin saunan lämmityksen aikaan Englannin valioliigaa. Sen aikana lueteltiin väliaikatuloksia muista otteluista. Ne piti kirjata ylös. Ei niitä nähnyt netistä eikä vielä edes teksti-TV:stä.



Mustavalkoisesta TV:stä seurattiin kaikkien saippuasarjojen äitiä, Peyton Placea. MTV:n ohjelmat poukkoilivat kahdella kanavalla ruman pöllön aina nikatessa silmää milloin alkoi MTV:n osuus. TV-ohjelmissakin röökattiin tosi paljon. Lenita Airisto oli joka paikassa äänitorvena sekä Jörn Donner. Vanhempani pitivät minut visusti poissa ja nukkumassa kun tuli Maa on syntinen laulu (ja hyvä olikin!!).



Minua paljon vanhempi sisarukseni soitatti magnetofonilta The Monkeysta ja serkkutyttö ylipainoisen kreikkalaisen joikua Forever (Demis Roussous). Sitten tuli kasettinauhuri. Jokainen Syksyn Sävel ja Suomen Euroviisujen esikarsinta nauhoitettiin ja tyttökavereiden kanssa esitettiin niitä playbackina tanssien samat koreografiat ja antaen toisillemme pisteitä - ihanaa!! :D



Elokuvissa puheenaiheena oli Spielbergin Tappajahai ja ihan 70-luvun lopussa nuorison tajunnan räjäytti Travoltan Lauantai-illan huuma! :D



Suomi oli yleisurheilumaa, varsinkin pitkän matkan juoksussa. Lasse Viren kaatui Münchenissä mutta voitti ME-ajalla. Keke Rosberg aloitteli uraansa Formula Ykkösissä.



60-luvulla syntynyt

Kuinka olin voinut unohtaa? Mitä ne kuviot olivat nimeltään? Kahdeksikko ainakin?

Kasi, salmiakki, kaikki!



Ja ne piti vetää eri korkeudelta: nilkat, polvet, reidet, vyötärö, kainalo ja kädet ylhäällä.



Hyppynarulla mentiin "sähköä" kaikkein eniten.

Juuri tänään muistelin miehelle millaista oli olla ala-asteella. Kaikesta kilpailtiin.

- laulukilpailu

- runonlausunta

- piirustus

- telinevoimistelu

- yleisurheilu, pituushyppy, pallonheitto, hiihto, kaikki urheilu!

- kauneuskilpailu (missikisat 4. -luokalla)

- lukemisen nopeuskilpailu

En edes muista mistä kaikesta, mutta kaikesta kilpailtiin. Sinänsä se ei jäänyt mieleenkummemmin, koska menestyin kaikessa. Meitä oli 3 tyttöä, joiden paikka vain vaihteli vuosittain. Mitähän muut ovat mahtaneet tuntea??

Pihoilla leikittiin ilman vanhempia. Joidenkin vanhemmat huusivat parvekkeelta SYÖMÄÄN!! tiettyyn aikaan, useimpien ei. Tultiin ja mentiin miten huvitti.

Oli todella noloa ottaa vastaan käytettyjä vaatteita, olla köyhä. Jos sai kaveriperheeltä vaatekassin, se tuotiin pimeällä ja hiljaa, salaa. Ei saanut kertoa mistä vaatteet ovat, piti keksiä kauppa mistä ne on ostettu.

Kerrostalopihassa jokainen tunsi kaikki perheet. Oli tapana käydä ristiin rastiin toistensa luona kahvilla. Vanhemmat pälpättivät, lapset leikkivät omiaan.

Pienimmässäkin lähiössä oli oma Postipankki, jonne sai viedä Kultapossun. Täti laski kolikot huolellisesti ja humioi lapsiasiakkaan kunniakkaasti. Rahat kirjattiin käsin pankkikirjaan.

Aika halveksivasti kutsuttiin "avainkaulalapsiksi" niitä, joiden äidit kävivät töissä ja lapset tulivat yksin kotiin koulusta.

AU-lapsiksi (avioliiton ulkopuolinen) nimitettiin heitä, joilla oli yh-äiti. Avioliiton ulkopuolella syntynyt lapsi oli SUURI häpeä ja äitiä pidettiin kevytkenkäisenä.

Kummallista sen sijaan ei ollut se, että naapurin isäntä saattoi hermostua päissään ja paiskata parvekkeelta alas Baden-Badenit ja telkkarin. Taas.Ne vain korjattiin pois ja taas oli uusi päivä.

Talonmies oli koko pihapiirin pelottavin pomo. Sillä oli oikeus karjua jokaiselle kakaralle ja pitää kuria.

olen syntynyt 60-lopulla ja olimme melko varakas perhe: asuimme ison kaupungin ns. hyvässa kaupunginosassa omistusasunnossa ja meillä oli auto (Saab tai volvo), tv, astianpesukone jne. Reissattiin ulkomailla, mm. Thaimaassa (oli luksusta tuohon aikaan 70-luvun puolivälissä).

Vapaa-aika kului tosiaan pihalla isossa kaveriporukassa ja äiti huudettiin ikkunaan (rivitalo) juurikin tuolla huudolla "äiti tuu ikkunaan, x huutaa" ja vastaavasti äiti huusi syömään "X, syömään!" :)

Lähipostipankissa käytiin aina tyhjentämässä kultapossu ja täti kirjasi ne sinikantiseen pankkikirjaan (vieläkin tallella!) ja laittoi leiman. Osuuskaupassa oli lihatiski, josta hiippalakkinen myyjä kääri tilauksen paperiin, valmispakkauksia ei tosiaan ollut.

Leikittiin nukeilla ja barbeilla, rakennettiin majoja metsässä, laskettiin pulkkamäkeä (omia lapsiani ei moisiin pulkkamäkiin päästäisi) liikuttiin omin päin tunteja (siihen aikaan eivät äidit olleet pihalla mukana edes alle kouluikäisillä).

Taloyhtiöllä oli aina pihatalkoot, johon tehtiin isoja ämpäreitä boolia, taloyhtiön lääkärit toivat pirtua sitä varten (ja jestas osa aikuisista oli humalassa).

Vaatteista muista easebesy (? ei hajuakaan miten kirjoitetaan) takit, joissa toinen puoli oli aina musta ja toinen puoli joko punainen, keltainen tai vihreä - sellaisia minulla ainakin tuolloin oli.

Vapaata ja rentoa elämää, harmi, etteivät omat lapset saa kokea vastaavaa :(

Ja se paita oli jotain tekokuitua. Mutta ihan melkein joka miehellä oli töissä paita, puku ja kravatti, ellei nyt ihan rasvanahkaduunari ollut.



JA todella monet ihmiset eivät käyttäneet deodoranttia lainkaan ja haisivat hieltä. Mutta se oli tavallista eikä sillä oikeastaan erottunut joukosta ihmeellisesti. Mainostettiin rexona deororanttisaippuaa, ilmeisesti niille, jotka eivät dödöä muuten käyttäneet.

en muista ollenkaan. Beavers-farkut YES!

Keskikouluun kävin pyrkimässä mikroissa ja lakerisaappaissa, COOL! Isosiskolla oli samaan aikaan joku pitkä miltei maahan ulottuva liivi.

Sitten tulikin ne ylileveet polvesta kapeet farkut?

Sitte tilattiin jostakin jotain numerollisia joukkuepaitoja?! Niitäpä ei kaikilla ollutkaan.

lottoamassa. Kupongit piti palauttaa jo keskiviikkona, jotta ne ehtivät mukaan lauantain arvontaan. Lotossa arvottiin vain 6 numeroa.



Elämä oli köyhempää ja elämän tahti paljon hitaampi. Puhelinta ei ollut kaikissa kodeissa, viestintää hoidettiin kirjeitse ja postikorteilla.



Timo T.A Mikkonen oli vakavasti otettava toimittaja, joka juonsi jotain äärettömän tylsää ajankohtaisohjelmaa. Heikki Kahila oli uutistenlukija, naisten suosikki.

Kesälomalla mentiin mökille maalle. Äiti ja isä olivat maaltamuuttajia (suuri muutto), joten maalla käytiin heinätöissä heidän kotitaloissaan. Lapsille se oli mukavaa, koska suvut olivat suuria ja serkkuja paljon. Todellakaan ei ollut mitään muoviin pakattuja heiniä, ei edes paaleja. Seipäälle laitettiin. Mökillä myös kasvatettiin itse ruokaa.

Kaupungissa asuttiin kerrostalolähiössä, jossa oli paljon lapsia. Mentiin littaa, pistettä ja pidettiin urheilukilpailuja.

Telkusta tuli pikku 2, jossa oli tohtori sykerö. Mainostauon tietoiskussa oli käsi, joka napsautti sormia ja kämmeneen syttyi liekki.

Vaatteet olivat meillä kaupasta. Leveitä lahkeita, polvisukat mekon kanssa ja pikkutytöilläkin pottakampaus. Haalarit olivat jäykkää kangasta ja lakit isoja ja karvaisia!

Syötiin perunamuusia ja kokonaisia broilereita.

Politiikka näkyi harrastuksissa lapsillakin. Pioneereihin ja nuoriin kotkiin ei saanut mennä, koska olimme enemmän oikealla tai ainakaan vanhemmat eivät halunneet profiloitua vasemmistoon. Urheiluseuroissakin oli tärkeää, mitä poliittista linjaa ne edustivat. Jos oli työväen urheilijoiden trikoot, niin kettuiltiin.

Jo tosi nuoret lapset polttivat tupakkaa. Kukaan ei muutenkaan kauheasti valvonut tekemisiä ja menemisiä.

Autossa ei ollut turvavöitä ja lapset roikkuivat siinä etupenkkien välissä.