Lue keskustelun säännöt.
Oikeestikko joku ei kerro miehelleen ystäviensä asioita?
06.03.2012 |
Kyllä me miehen kanssa kerrotaan kaikki toisillemme, ollaan kerrottu jo 13 vuotta. En ymmärrä kun toisessa ketjussa joku ihmetteli että kauheeta jos mies lukee naiselle tarkoitetun viestin ja se on ystävältä... mitä sitten?
Halausinkin nyt konkreettisia esimerkkejä niistä asioista ystävien asioista joita ei voi kertoa miehelle. En oikeasti ymmärrä mitä ne voi olla...
Tai ehkä mä ymmärrän jonkun sukupuolitaudin mutta siis yleisesti. Ettekö te juttele miehen kanssa kaikesta? Mua ei ainakaan tippaakaan hetkauta jos mun ystävien miehet tietää jotain meidän asioita, mitä sitten? Ei ne miehet (ainakaan minun) edes muista niitä juttuja myöhemmin. Kunhan jollekkin höpisen.
Kommentit (128)
elämää jossa elät, ei miehestä, ei parisuhteesta, ei siarauksista, ei mistään ettei mies loukkaannu? Ja kuitenkin on aivan varmasti fakta että naiset näistä asioista puhuvat ystävilleen, ainakin suurin osa.
Mun mielestä olisi todella säälittävää jollei minulla olisi niin hyviä ystäviä kuin on, heidän kanssaan voi jakaa elämän ilot ja surut. Tulisin hulluksi jollen voisi kertoa minua painavista asioista, pyytää ystäviltä uutta näkökulmaa tai vaan avauta kun elämä menee huonommin.
Käsittämätöntä että pitäisi pitää salassa jopa miehen mahdollinen vakava sairaus! Tai että en voisi kertoa miehelleni jos joku ystäväni olisi sairastunut syöpään tms.
Mistä te saatte vertaistukea?? Onko tämä netti ja ainoa paikka jossa voitte puhua läheistennen asioista nimettömänä?
Täältäkö haetaan vertaistukea kun ei ystäville tai mihelle voi puhua asioista ettei vaan kerro mitään yksityistä kenestäkään? Minkälaisia pintapuolisia ihmissuhteita teillä oikein on? Vai meneekö kaikki aina niin hyvin että todella vaan vastataan aina että kaikki on hyvin vaikka olisi mitä pahaa?
On salaisuuksia ja on salaisuuksia. Minun mielestä on aivan normaalia puhua miehelle ystävieni asioita ja pohtia niitä tavallaan ääneen (vaikkei mies olekkaan niistä yleensä kiinnostunut).
En tietenkään kerro minkälaisen vibraattorin Pirjo osti tai että Tiinalla on klamydia. Mutta ettei voi puhua muista ystävien asioista?!
Itse kerron aika avoimesti ystävilleni miehestä ja minusta. Samoin kuin kerron miehelleni ystävistäni. Tiedän ettei tito liiku siitä eteenpäin. Pitäkää te kaikki sisällänne mutta ei kukaan voi pitää kaikkea sisällä ikuisesti. Ihanko totta jos vaikka miehesi kuolee syöpään niin se tulee kaikille ystävillesi täysin yllätyksenä, se kun on muka yksityisasia???
Sitten haette av:ta vertaistukea ja saatte haukkuja tyyliin "olisit valinnut miehesi paremmin".
Säälittävämpää se on kuin se että miettii asioita ääneen yksin tai yhdessä miehen kanssa tai niiden ystävien kanssa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sun miehen asiat, eikö niin?
Miksi miehen pitäs tietää ystäväni asioista jos ne ei oo ystäviä keskenään? Okei, eriasia on jos kaveri alkaa odottaan lasta tai eroaa tai menee naimisiin tms...
Mutta jos kaveri kertoo mulle omista onelmistaan tms niin miksi se kuuluisi kellekään toiselle?
ja siihen omaan elämään nyt kuuluu lapset ja mies. Hidän sanominen/tekeminen/oleminen nyt aika paljon vaikuttaa myös minuun.
Saako lapsen asioista keksustella ystäville? Miksi? Eikö lapsellakin ole oikeus samanlaiseen vaitolovelvollisuuteen kuin aikuisillakin?
Tosi hienoa ettei voisi enää puhua kenellekkään kenestäkään eikä mistään. Ja tiedätkö mitä? En edes usko että tallisia ihmisiä on edes olemassa!!
Jokainen meistä puhuu näistä asioista tai sitten tilanne on se ettei ole ketään jolle voisi puhua.
Minkä vuoksi nämä asiat muutenkaan olisi kuin jotain supersalaisuuksia? Jos ystäväni parisuhde rakoilee ja ero tulossa, miksen voisi kertoa tätä miehelleni? Miksi en vois kertoa myös ystävilleni jo oma liitto rakoilee?
ja parempihan se on kun mies ja ystäväni eivät ole ystäviä keskenään.. silloin voi hyvin kertoa jotkain eikä tarvitse miettiä että joku muuttaa suhtautumista toiseen jonkin asian vuoksi tms.
Ei ihme että maa on täynnä masentuneita ja ahdistunetia ihmisiä kun kenellekkään ei uskalleta puhua vaan kaikki pidetään omana tietona. EI saada tykea eikä apua. Jutellaan vaan kauniista säästä ja lapsen paidan väristä.
elämää jossa elät, ei miehestä, ei parisuhteesta, ei siarauksista, ei mistään ettei mies loukkaannu? Ja kuitenkin on aivan varmasti fakta että naiset näistä asioista puhuvat ystävilleen, ainakin suurin osa.
On eri asia puhua asioista omalta puoleltaan kuin ruotia juttu yksityiskohtaisesti läpi. Esim. meillä oli riitaa miehen kanssa ja kerroin kaverille että olen huonolla tuulella koska en osannut taas hillitä itseäni. No, siitä sitten puhuttiin että millä tavoin voisin opetella itsehillintää noissa riitatilanteissa jne. Riidan syytä en kertonut. Ja edelleen, jos mieheni sairastuisi, hän saisi kertoa siitä niille joiden hän kokee asian merkitsevän.
Mun mielestä olisi todella säälittävää jollei minulla olisi niin hyviä ystäviä kuin on, heidän kanssaan voi jakaa elämän ilot ja surut. Tulisin hulluksi jollen voisi kertoa minua painavista asioista, pyytää ystäviltä uutta näkökulmaa tai vaan avauta kun elämä menee huonommin.
Huoh.. No, sinä ajattelet asian näin. Minulla on ystäviä, mutta heidän ei tarvitse tietää kaikkea minusta, eikä minun heistä. On olemassa jotain asioita mitä ei tarvitse kaikille kertoa. Säälittävyys on mielestäni tässä asiassa kaukana.
Käsittämätöntä että pitäisi pitää salassa jopa miehen mahdollinen vakava sairaus! Tai että en voisi kertoa miehelleni jos joku ystäväni olisi sairastunut syöpään tms.
Mistä te saatte vertaistukea?? Onko tämä netti ja ainoa paikka jossa voitte puhua läheistennen asioista nimettömänä?
Vakava sairaus on henkilökohtainen asia. Vakavasti sairaan läheisille ja ystäville on olemassa tukiryhmiä. Tässä on hiukkasen eri asia hakea oikeaa vertaistukea esim. terapeutin avulla kuin ruotia asioita sellaisen kanssa jolle ei vastaavaa ole tapahtunut elämässään.
Täältäkö haetaan vertaistukea kun ei ystäville tai mihelle voi puhua asioista ettei vaan kerro mitään yksityistä kenestäkään? Minkälaisia pintapuolisia ihmissuhteita teillä oikein on? Vai meneekö kaikki aina niin hyvin että todella vaan vastataan aina että kaikki on hyvin vaikka olisi mitä pahaa?
Minulle ystävyys on muuta kuin valittamista ja ruikuttamista. Ei se ole pinnallista ystävyyttä jos kaikkia asioita ei sille ystävälle juorua. Parisuhdeonglmista voi puhua myös muulla tavoin kuin kertoa yksityiskohtaisesti että mikä kaikki on vialla. Edelleen puhun asioista, mutta en sotke miestä niihin. Jos esim. tiedän että vika on minussa niin silloin pohditaan asiaa minun kannaltani. Tässäkin on tämä että en ala kuitenkaan kertomaan tarkemmin että missä se vika on, jos vaikka kyse on seksistä. Kerron vain että "minusta tuntuu että olen hukassa itseni kanssa" tms. ja sitten mietitään että miten asian voisi ratkaista.
On salaisuuksia ja on salaisuuksia. Minun mielestä on aivan normaalia puhua miehelle ystävieni asioita ja pohtia niitä tavallaan ääneen (vaikkei mies olekkaan niistä yleensä kiinnostunut).
En tietenkään kerro minkälaisen vibraattorin Pirjo osti tai että Tiinalla on klamydia. Mutta ettei voi puhua muista ystävien asioista?!
no, on eri asia (edelleen) puhua siitä että Tiina menee naimisiin, kuin siitä että Tiina pettää Jarkkoa kolmen muun miehen kanssa.
Itse kerron aika avoimesti ystävilleni miehestä ja minusta. Samoin kuin kerron miehelleni ystävistäni. Tiedän ettei tito liiku siitä eteenpäin. Pitäkää te kaikki sisällänne mutta ei kukaan voi pitää kaikkea sisällä ikuisesti. Ihanko totta jos vaikka miehesi kuolee syöpään niin se tulee kaikille ystävillesi täysin yllätyksenä, se kun on muka yksityisasia???
Sitten haette av:ta vertaistukea ja saatte haukkuja tyyliin "olisit valinnut miehesi paremmin".
Säälittävämpää se on kuin se että miettii asioita ääneen yksin tai yhdessä miehen kanssa tai niiden ystävien kanssa...
No, en hae av:lta vertaistukea, täällähän on lähinnä mielenterveyspotilaita ja teinejä vastaamassa.
Ja ei, en pidä niitä asioita sisälläni kuitenkaan. Me ei jätetä niiden asioiden keskustelua siihen että ilmoitetaan asia ja lähdetään menemään, vaan puhutaan niistä sitten ihan oikeasti.
Kyllä, sairastuminen on yksityisasia. Jos mieheni sairastuisi ja hän a) kertoisi itse ystävilleni sairaudestaan tai b) sanoisi että minun pitää kertoa heille niin silloin kertoisin.
Kun itse sairastuin sydänvikaan, sanoin miehelleni ettei hänellä ole lupaa kertoa tätä muille kuin tärkeimmälle ystävälleen, kenenkään muun ei tarvitse asiaa tietää. Loukkaantuisin todella pahasti jos vaikka miehen sisko tulisi kertomaan että tietää sydänviastani.
Kirjoitan myös (hyvin teinimäisesti) päiväkirjaa johon puran asioita. Kaikkia asioita ei tarvitse sanoa ääneen.
en salaile asioita mieheltäni, hän on toinen osani, me olemme yhtä.
jos ystävälläsi on vaikka paise pillussa ja häntä hävettää mennä lääkäriin? mitä mies tekee sillä tiedolla ja miksi et pysty pitämään asiaa omana tietonasi.
kun siitä tuli noin kirjoittajan ja hänen miehensä pillun paise myös!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en salaile asioita mieheltäni, hän on toinen osani, me olemme yhtä.
jos ystävälläsi on vaikka paise pillussa ja häntä hävettää mennä lääkäriin? mitä mies tekee sillä tiedolla ja miksi et pysty pitämään asiaa omana tietonasi.
kun siitä tuli noin kirjoittajan ja hänen miehensä pillun paise myös!
mikä sota siitä tulisikaan jos paljastuisi myöhemmin että Pirjolla oli pillupaise ja se asia on salattu Mirjan mieheltä!
eikä häntä ees kiinnosta ystävieni asiat. hänellä on omat ystävät, eikä mua kiinnosta hänen ystävien jutut. kaikesta muusta kyllä puhutaan. en myöskään haluaisi että ystävä kertoisi etenkään joistakin arkaluontoisista asioista mun jutuista miehelleen. tiedän kyllä joitakin jotka näin tekee, mutta heille en sit mitään henk.kohtaisia puhukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä vuoksi nämä asiat muutenkaan olisi kuin jotain supersalaisuuksia? Jos ystäväni parisuhde rakoilee ja ero tulossa, miksen voisi kertoa tätä miehelleni? Miksi en vois kertoa myös ystävilleni jo oma liitto rakoilee?
mutta jos ystävä kertoo jotain sinulle luottamuksella niin et takuulla laula sitä eteenpäin. Kaikkea ei tarvitse käsitellä kaikkien kanssa.
Ihmettelen miten jotkut vartioivat sitä puhelintaakin että jos ystävä laittaa jotain arkaluonteista.. ei mun ystävät ainakaan tekstiviestillä kerro mitään parisuhdeongelmia tai vakavia terveysongelmia.
Puhelimen vartioimista en minäkään ymmärrä.
Ei toisen viestejä lueta ja sillä selvä, kun kuitenkin melkein kaikilla on nykyään henk.koht. puhelin.
Ei mulla tulisi pieneen mieleenkään puhua YSTÄVIEN asioista miehelle. Mulla on ihan täysi työ saada se kuuntelemaan tarpeeksi meidän omista ja yhteisten lasten asioista.
Olisi silkkaa ajan ja vaivan haaskausta puhua vielä ystävien, myös yhteisten asioista.
Toki jotain yleistä, kuten esim. muutot, työt, erot ja sellaiset, mutta ei yksityiskohtaisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja miehen henkilökohtaisia asioita naiskavereideni kanssa. Juttelen heille vain omia asioitani.
Joillakin naisilla on todella omituinen suhtautuminen läheisiinsä. He kertovat tyttökavereilleen miehensä impotenssit ja riidat ja lastensa henkilökohtaiset asiat ja parisuhteensa ongelmat. Ei mitään kunnioitusta omaa perhettä kohtaan vaan kaikki levitellään tyttökavereille.
Itse kerron vain sellaisia juttuja, jotka koskee vain minua ja voi ihan hyvin kertoa miehillekin jos haluaa. Todella tärkeät asiat ja perhettämme koskevat asiat vatvon pelkästään mieheni kanssa.
Mikä ihmeen tarve aikuisilla naisillakin on vatvoa muiden ihmisten eli miehen, miehen äidin, lastan ja heidän kavereidensa henkilökohtaisia asioita tyttökavereilleen.
En nimittäin myöskään kerro meidän asioita ystävilleni. Lapsista saatan jutella, ja miehestä jotain yleistä jos ystävä kysyy, mutta "meidän" asioista en halua juoruilla - ne asiat puidaan miehen kanssa kahden.
minä en kerro ystävieni asioista miehelle eikä hän omiensa asioista minulle.
Hyvä niin.
Saa elämässä olla jotain omaakin.
Kumpikaan meistä ei ole toisen jatke vaan oma yksilönsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ystävilleen. Mikä tarve heillä on aina asioitaan vatvoa. Tosiaan, kaikkia pettämisiä ja pussailuja ja miehen seksileikkejä ei aina edes kiinnostaisi kuunnella, mutta ei viitsi sanoa, että pitäisit edes jonkun yksityisyyden itselläsi.
Naisilla on joku ihme tarve uskoutua koko ajan. En ymmärrä sitä.
jaettu niin elämän ilot kuin surutkin. Erot, naimisiinmenot, lapset, parisuhdeongelmat, seksiongelmat (jopa ne välineiden käytöt), miehen haluttomuus, oma haluttomuus, väsyminen kumppaniin, sterilisaatiot yms yms.
Ei mulle riitä että jos parisuhteessa on ongelmia että keskustelen niistä miehen kanssa, kyllä mä niistä kavereilleni "juoruan" ja puran tilannetta.
Ihan niinkuin suuri osa täällä palstallakin. Kenen mies tykkäisi siitä että vaimot kirjottelee tänne ja puhuu miehistään ja parisuhteistaan vaikkakin anonyymisti?!?
Etenkään meidän seksielämä ei kuulu kenellekään muille kuin meille =O. En ole koskaan kenellekään sanonut muuta edes kysyttäessä kuin että meillä menee hyvin.
kun olen luvannut pitää asian omana tietonani, eli siksi en kerro miehellenikään. Jos joku luottamuksella minulle kertoo (mitä vaan, vaikka asia olisi minusta kuinka vähäpätöinen tahansa), se minuun jää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerron vain asioista, joista voisin kuvitella ystävän kertovan myös, kun mieheni on paikalla. Ystäväni yksityisasiat eivät kuulu miehelleni ja mies saa pitää ystävineen omat asiansa.
Käytän myös tervettä harkintaa puheessani asioistamme ystävilleni ja mietin, mitä asioita hän ei haluaisi muiden tietoon.
Tiedän kyllä, että jotkut kertovat asioita eteenpäin miehilleen. Kerran ystäväni mies kommentoi erästä asiaa, jonka olin kertonut ystävättärilleni, mutta en ollut tarkoittanut muiden korviin. Onneksi ei ollut maata kaatava juttu, mutta opin, että joillekin tuntuu olevan tarpeen raportoida miehelle ystäviensä elämän kaikki käänteet.
Just tänään kerroin miehelle, että kaverilla on se ja se sukupuolitauti. Sitä sanoessa tuli mieleen, että onkohan tämä ehkä jotain, jota ei pitäisi kertoa.
Kaiken kerron, en jaksa olla suhteessa, jossa pitää miettiä sanomisiaan. Toivottavasti mies on sen verran fiksu (kuten minä) ettei ala esim. nyt karsastaa tätä kaveria jne.
Eikä ehkä ole kyse siitä että miehesi karsastaisi kaveriasia, mutta oletko ikinä miettinyt haluaako kaverisi että kerrot hänen tautinsa miehellesi??
JA vielä sanot itseäsi fiksuksi :O
että ette raportoi ja kaivele sitä elämäänne niin paljon.
Itse ainakin olen kyllästynyt niihin ystäviin, jotka haluavat jatkuvasti jotain terapiaystävyyttä. Siihen voisitte käyttää ammattiapua vaikka. Se tyttömäinen salaisuuksien kertominen käy ajan päälle raskaaksi ja on sellaista energiasyöppöyttä.
Kerron vain asioista, joista voisin kuvitella ystävän kertovan myös, kun mieheni on paikalla. Ystäväni yksityisasiat eivät kuulu miehelleni ja mies saa pitää ystävineen omat asiansa.
Käytän myös tervettä harkintaa puheessani asioistamme ystävilleni ja mietin, mitä asioita hän ei haluaisi muiden tietoon.
Tiedän kyllä, että jotkut kertovat asioita eteenpäin miehilleen. Kerran ystäväni mies kommentoi erästä asiaa, jonka olin kertonut ystävättärilleni, mutta en ollut tarkoittanut muiden korviin. Onneksi ei ollut maata kaatava juttu, mutta opin, että joillekin tuntuu olevan tarpeen raportoida miehelle ystäviensä elämän kaikki käänteet.
ystäviensä pillupaiseet ja klamydiat :O
En minä ainakaan.
mä olen joskus hävennyt omaa lörppöyttäni, mutta näköjään olen aika maltillisella tasolla, kun tuo kaverin sukupuolitaudin kertominen on mielestäni ihan järkkyä! Jos nyt oli totta.
Mä en ole kokenut sopivaksi kertoa esim. kaverien "noloista" yhdenillanjutuista enkä terapiassakäynneistä, mutta kerroin kyllä esim. että kaverini ja miehensä ovat eronneet 3 kertaa ja aina palanneet yhteen (kaverini on tosin kertonut asian ihan avoimesti isossa porukassa ym.). Jokaisella kai se sopivaisuuden raja menee jossain.
Mutta yleisesti: noihan on kaksi eri asiaa, että kertooko omia (ja parisuhde-) asioitaan kavereille, ja kertooko kaverien asioita miehelleen. Se, kertooko omia asioitaan, on oma (ja ehkä miehen) asia, sen sijaan kaverien asioita ei pitäisi kertoa jos ne voi tulkita arkaluontoisiksi. Eikai nämä asiat nyt ole missään välttämättömässä yhteydessä toisiinsa.
omia ja miehen asioita kavereilleen mutta ei voi kertoa joitakin kaverien asioita miehelle? Ihan samoin miehen tai kaverin luottamus petetään.
Olen edelleen sitä mieltä että voin jakaa joitakin (ei arkaluonteisia) asioita miehelleni kavereista ja toisinpäin enkä silti koe olevani petturi.
En kerro kenenkään paiseista (niinkuin joku täällä nyt jankkaa tms) mutta saatan sanoa muista asioista. Onneksi on ystävät ettei kaikki maailman tukiryhmät ole täynnä kun ei voi kenellekkään asioita purkaa. Toisaalta, onhan se tukiryhmäänkin meneminen asioiden levittelemistä vieraille....
Ja se mikä on arka aihe yhdelle ei ole sitä toiselle. Meillä on avoin ystäväpiiri ja kerromme välillä arkaluonteisia asioita toisillemme ja saamme näin tukea. Myös kotona voi miettiä miehen kanssa asioita jotka eivät kosketa meitä
Täällä vedetään aina kaikki toiseen ääripäähän, niinkuin kuin tuo paiseiden jankuttaja.
Ja uskomattoman "hienoja" ihmisiä täältä löytyy ajatelleen sitä että koko etusivu on välillä täynnä kysymyksiä "montako kertaa otat suihin mieheltäsi" ja monet niihin vastaa, kerrotaan henkilökohtaisia asioita toisten lapsista ja perheestä tai omasta parisuhteesta. Eli saako netissä levitellä asioita anonyymisti? Mitä jos ja kun joskus jopa tunnistaa oman tarinansa täältä?
mitä mieltä miehet mahtaa olla niistä pillunkuvista joita täällä pyöri? Entä tisseistä? Yleisesti varmaan tykkäsivät joo, mutta entä kun se OMA vaimo on ne kuvat laittanut?!
Ja mun pitäis uskoa että tämä porukka joka ruotii jokaisen naapurinsa lastensuojeluasiat, liattaa alastonkuvia ja parjaavat miehestä joka käänteessä ovatkin yhtäkkiä niin luotettavaa porukkaa etteivät kenellekkään kerro edes omasta elämästään mitään edes ystävilleen? Eivätkä koskaan puhu miehensä kanssa muiden asioista?
Enpä usko, turhaa hurskastelua!
Ap
sillä normaalissa elämässä varmaan 2% ihmisistä on sellaisia kuin av:lla noin 98% eli ei vastaa todellisuutta nämä vastaukset :)