Minä haluaisin menestyä, taitoja löytyy ja resurssit myös, mutta minulla on yksi valtava ongelma
En pääse eroon siitä ajatuksesta, että itsensä korostaminen, hyväksynnän haku ja paremmuuden tavoittelu on kiusallista ja naurettavaa. Jo pelkästään menestyksen ja suosion toivominen on mielestäni lapsellista.
En pysty jatkamaan pidemmälle koska en voi antaa lupaa itselleni olla (mielestäni) kiusallinen ja naurettava. Mutta kukaan ei menesty vahingossa, sitä on tavoiteltava ja itsensä on osattava myydä. Ihan joka ikinen alansa tunnettu osaaja joutuu miettimään tätä jollain tapaa.
Kommentit (28)
Millä alalla?
Onko sulla mahdollista tehdä harrastuksena tai työn ohella?
Kokeile, siitähän se lähtee, muut kertovat sitten voitko menestyä.
Katso esim. vaikka poliitikkoja. Itsevarmuus ja eteenpäin puskeminen on heille päivittäistä, vaikka taidot ja tieto ei riittäisi mihinkään. Moni pitää meteliä itsestään, vaikka aina ei olisi tarvetta.
Sinun on päästävä eroon itsesi vähättelystä ja nosta esiin positiiviset puolet. Ei tarvitse aina olla esillä, kunhan oikeissa tilanteissa tuo esiin omat vahvuudet. Nyt ei saa ujostella, vaan rohkeasti eteenpäin.
Mikäli et pääse eroon tuosta ongelmasta, tulet aina jäämään jumiin samaan kohtaan. Kynnys ei ole korkea, sinä itse määrittelet miten pääset sen yli. Ehkä terapiasta olisi apua, jotta näkisit itsesi vahvempana ja itsevarmempana? Näitä asioita on vaan harjoiteltava, ellei sisäsyntyisesti ole ulospäinsuuntautunut tapaus, on asiaan haettava apua.
Jos ihminen intohimoisesti haluaa jotain, hän menee kyllä pelkojensa läpi. Vahvista intohimoasi. Muuta myös suhtautumista epäonnistumisiin. Ne kertovat sinulle myös paljon hyvää. Se, joka ei mitään tee, ei vurheitäkään tee, ja päinvastoin.
Kirjoita ylös, mitä haluat, miten aiot sen toteuttaa ja missä. Päivitä uutta tietoa saadessasi suunnitelmaasi.
Pelot ovat myös tärkeitä, eivät aina huonoja asioita. Jos pelot kuitenkin estävät toteuttamasta asioita, niistä tulee mielen vankila. Kesytä pikkuhiljaa pelkojasi. Pystyt kyllä siihen, etene ensin pienin askelin.
Aapee hyvä, mitä sinä siis ajattelet menestyksen olevan? Aloitus kuulostaa siltä, etä se on sinulle jotain täysin ulkoa määriteltyä. Puhut suosiosta ja hyväksynnästä ja paremmuuden tavoittelusta - viimemainitulla tarkoitat selvästi jotain kilpailullista paremmuutta muihin nähden, et paremmaksi tulemista omissa taidoissasi.
Et puhu tavoitteiden asettamisesta ja saavuttamisesta, kehittymisestä, oppimisesta, onnistumisen ilosta, merkityksellisyydestä, etkä hyödyllisyydestä. Tällainen käsitys menestyksestä vaikuttaa yksipuoliselta ja suorastaan lapsellisen pinnalliselta.
Itsensä kehittäminen ei ole lapsellista. Opportunisteja on, mutta moni kyllä myös menestyy ns. vahingossa. Tekevät omaa juttuaan sisäisen intohimon ohjaamana. Toivon sinulle samaa.
Joo, onhan se mukavaa olla joku meriselitys valmiina, kun on liian laiska tai tyhmä onnistuakseen. Sovitaan, että olet vaan niin vaatimaton ja ihana ihminen. Jaxuhali.
Vierailija kirjoitti:
Aapee hyvä, mitä sinä siis ajattelet menestyksen olevan? Aloitus kuulostaa siltä, etä se on sinulle jotain täysin ulkoa määriteltyä. Puhut suosiosta ja hyväksynnästä ja paremmuuden tavoittelusta - viimemainitulla tarkoitat selvästi jotain kilpailullista paremmuutta muihin nähden, et paremmaksi tulemista omissa taidoissasi.
Et puhu tavoitteiden asettamisesta ja saavuttamisesta, kehittymisestä, oppimisesta, onnistumisen ilosta, merkityksellisyydestä, etkä hyödyllisyydestä. Tällainen käsitys menestyksestä vaikuttaa yksipuoliselta ja suorastaan lapsellisen pinnalliselta.
Toki menestyksessä on myös näitä viimeksi mainittuja positiivisia puolia ja en oikeasti ole sitä mieltä, että menestyksen tavoittelu on pelkästään narsistista.
Minulla on paha sisäinen ristiriita enkä tiedä miten saisin sen selvitettyä. Olen yhtäaikaa tiettyä mieltä mutta minusta tuntuu päinvastaiselta. Haluan jotain mutta en saa haluta sitä. Ap
Okei mietin asiaa teidän kommenttien ja muiden juttujen pohjalta. Tässä pohdinnan tuloksia:
Menestyäkseen tulee unohtaa turhat asiat, kuten muiden ihmisten mielipiteet, hyväksyntä, suosio jne. Maksavan asiakkaan tai yleisön palaute on työkalu, ei henkilön ihmisyyden mittari. Eri asia mitä luulet muiden ajattelevan ja mistä oikeasti ollaan valmiita makaamaan.
Missä haluat menestyä? Jos sinun tarvitsee perustaa yritys niin tee parhaasi yrittäjänä. Mitä hyvä yrittäjä osaa ja tekee? Nauti myös itse tekemisestä, älä liikaa mieti pelkkää lopputavoitetta.
Laitatko itsesi likoon (esim artisti)? Silloin kehity hyväksi siinä mitä teet, seuraa intohimoasi, löydä omat taipumuksesi ja vahvuutesi. Uskalla pyytää apua ja tukea tarvittaessa. Pysy totuudellisena itsellesi. Tee sitä mitä oikeasti rakastat.
Kyse on oman elämäsi mielekkyydestä. Ota suosio sivutuotteena. Jopa kaupallisuus tulee helpommin kun pysyy aitona itsenään ja keskittyy kehittymään eikä keksimään, että mitähän yleisö saattaisi haluta. Onnistumisen tunteet, uusien taitojen oppiminen, eteenpäin meneminen, uudet mahdollisuudet, avautuvat ovet ja tilaisuudet sekä se, että pääset tekemään rakastamasi asiaa, toimii loistavana motivaattorina. Tässä ei ole mitään väärää, päin vastoin.
Kiitos kaikille, myös teille epäystävällisemmille tapauksille. Ap
Erittäin harvassa täysin yksin menestyneet, aina siellä taustalla vakaat perhe-olot ja/tai muutakin tukea, rahaa, suhteita..
Antakaa toki esimerkkejä yksin menestyneistä.
Vierailija kirjoitti:
Erittäin harvassa täysin yksin menestyneet, aina siellä taustalla vakaat perhe-olot ja/tai muutakin tukea, rahaa, suhteita..
Antakaa toki esimerkkejä yksin menestyneistä.
Nuo ovat niin kuluneita tekosyita joiden varjolla ei tarvitse yrittaa yhtaan mitaan.
Jos olet huono taiteilija niin ei auta vaikka olisit miljonaariperheesta lahtoisin, et menesty.
Liikut väärissä piireissä. Itse olen esim. KTM, kuten monet kaverinikin, ja on perusoletus, että tietysti kaikki pyrkii aina saamaan ja saavuttamaan enemmän. Joku välillä väsähtää ja vähän downshiftaa, mutta sekin on yleensä vain väliaikaista akkujen lataamista ja sitten mennään taas.
Tämä barbaarinen kilpailuyhteiskunta ei ole minun keksintöäni, minä en hyväksy tätä, enkä koskaan ole pärjännyt missään kilpailussa, joten minä en tähän osallistu!
Sipiläkin kehtasi puhua luterilaisuudesta tässä yhteiskunnassa, siihenhän ei kilpailu itseä kehumalla ja muita mustamaalaamalla kuulu, mutta kuten tavallista, tässä yhteiskunnassa valikoidaan aina vaan sellaiset asiat kustakin "ismistä", mitkä ovat systeemin etu, mutta eivät ihmisten etu.
Kumminkin tämä yhteiskunta "systeemi" ei ole elävä olento, vaan me luonnolliset henkilöt, elävät ihmiset joudumme elämään ainoan elämämme tällaisessa hirmusysteemissä, joka varmistaa vain oman etunsa ihmisten vahingoksi saatana!
Vierailija kirjoitti:
Erittäin harvassa täysin yksin menestyneet, aina siellä taustalla vakaat perhe-olot ja/tai muutakin tukea, rahaa, suhteita..
Antakaa toki esimerkkejä yksin menestyneistä.
No mitä menestyksellä sitten tarkoitetaan? Täytyykö olla joku miljardööri tai julkkis? Ne on kovin harvinaisia yleensäkin. Mutta harvan meistä tavoitteetkaan on sellaisia. Esim. itse koen menestyneeni hyvin, kun nyt 47-vuotiaana olen jo alle kolmekymppisenä parin kaverin kanssa perustamani it-konsulttiyrityksen osakas ja perustajajäsen, ja työntekijämäärämme on kasvanut alun meistä kolmesta 80:een. Ja meillä on nykyään isojakin asiakkaita, myös valtion virastoja ja suuryrityksiä.
Ei ollut kotoa mitään rahaa ja suhteita takana. Ihan vaan me kolme opiskelututtua alettiin myydä omaa työtämme, alkuun webbisivuprojekteja ja sen sellaista yksinkertaisempaa, myöhemmin vaativampaakin alan työtä. On kasvettu sen mukaan mitä on tuotettu ja mitä on tilauksia, ei polttaen joidenkin muiden rahaa. Asiakkaita ei olla saatu suhteilla, vaan ihan on hinnalla ja laadulla kilpailtu. Nykyään toki meillä on hyviä referenssejäkin entisistä projekteista, ehkä niitä voi sitten suhteiksi sanoa, mutta ne on työllä ansaittuja suhteita ei mitään kaveruus- saati sukulaisuusjuttuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erittäin harvassa täysin yksin menestyneet, aina siellä taustalla vakaat perhe-olot ja/tai muutakin tukea, rahaa, suhteita..
Antakaa toki esimerkkejä yksin menestyneistä.
No mitä menestyksellä sitten tarkoitetaan? Täytyykö olla joku miljardööri tai julkkis? Ne on kovin harvinaisia yleensäkin. Mutta harvan meistä tavoitteetkaan on sellaisia. Esim. itse koen menestyneeni hyvin, kun nyt 47-vuotiaana olen jo alle kolmekymppisenä parin kaverin kanssa perustamani it-konsulttiyrityksen osakas ja perustajajäsen, ja työntekijämäärämme on kasvanut alun meistä kolmesta 80:een. Ja meillä on nykyään isojakin asiakkaita, myös valtion virastoja ja suuryrityksiä.
Ei ollut kotoa mitään rahaa ja suhteita takana. Ihan vaan me kolme opiskelututtua alettiin myydä omaa työtämme, alkuun webbisivuprojekteja ja sen sellaista yksinkertaisempaa, myöhemmin vaativampaakin alan työtä. On kasvettu sen mukaan mitä on tuotettu ja mitä on tilauksia, ei polttaen joidenkin muiden rahaa. Asiakkaita ei olla saatu suhteilla, vaan ihan on hinnalla ja laadulla kilpailtu. Nykyään toki meillä on hyviä referenssejäkin entisistä projekteista, ehkä niitä voi sitten suhteiksi sanoa, mutta ne on työllä ansaittuja suhteita ei mitään kaveruus- saati sukulaisuusjuttuja.
Minäkin olen 47v mutta en ole onnistunut menestymään missään asiassa elämässäni, ei ole ollut resursseja mihinkään ja kaikki mitä olen yrittänyt, on tyrmääntynyt tavalla tai toisella niin ettei niistä ole tullut yhtään mitään!
Uskon että tämä on jotenkin tähtiin kirjoitettu, paskaa karmaa tai jotain, muuten tätä ei ole selitettävissä! Toiset pääsee aina helpommalla, tilaisuuksia tipahtaa eteen noin vain, mutta mulle ei tipu kuin paskaa niskaan ihan jatkuvalla sarjatulituksella saatana!!
Vierailija kirjoitti:
Liikut väärissä piireissä. Itse olen esim. KTM, kuten monet kaverinikin, ja on perusoletus, että tietysti kaikki pyrkii aina saamaan ja saavuttamaan enemmän. Joku välillä väsähtää ja vähän downshiftaa, mutta sekin on yleensä vain väliaikaista akkujen lataamista ja sitten mennään taas.
Olet oikeassa. Tosin juuri nyt en liiku missään piireissä, kun lopetin harrastukset ja sosiaaliset piirit, joissa liikkuvat ihmiset ovat väsähtäneet uriinsa. Olen viettänyt irrallisena nyt jonkin aikaa, mutta vihdoin koen että alan löytää kaltaisiani ihmisiä. Tämä olisi pitänyt tehdä jo ajat sitten, mutta keskityin muihin asioihin. Ap
No älä korosta itseäsi yms vaan pidä matalaa profiilia. Jos olet oikeasti taitoja niin ennen pitkää maineesi kiirii ja menestyt.
Vierailija kirjoitti:
No älä korosta itseäsi yms vaan pidä matalaa profiilia. Jos olet oikeasti taitoja niin ennen pitkää maineesi kiirii ja menestyt.
Juuri näin. Pienen itsetutkiskelun jälkeen löysin narsistisen vanhempani aiheuttaman trauman, jonka luulin hoitaneeni. Sen ansiosta moitin itseäni narsistisuudesta (varjominä, Carl Jungin teoria) vaikka tiesin, että omat motiivini ovat puhtaat (rakkaus lajiin, aito halu kehittyä eteenpäin). Ala nyt sattuu olemaan sellainen, että menestys, arvostus ja tunnettuus ovat kulkevat kädessä. Onneksi löysin omat vääristyneet mielikuvani ja pääsen asiassa taas eteenpäin kevein mielin. Kävinkin tuossa jo tekemässä hommia, jotka on kummitelleet jonkin aikaa. Ap
Keskity menestymisen sijaan siihen, että teet jotain hyvää, arvokasta, tärkeää.
Jos vielä sittenkin tuo ajatuksesi välillä kummittelee, voit hyvällä syyllä sysätä sen pois, kun voit ajatella sen olevan silkkaa turhamaisuutta.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
No siinäpä olet sitten ongelmasi kanssa jumissa, jos et kerran voi muuttaa ajatteluasi.
Itse en ajattele noin negatiivisesti ollenkaan. Paremmuuden tavoittelu on minusta kehittymistä, joka on positiivinen asia. Hyväksyntää en töissä psykologisessa mielessä hae, vaan teen vain parhaani työn suhteen ja tuon tuotokseni esille - se mitä hyväksytään on se työn tulos ja vain sivuasiana tekijä. Mutta minäkuvani tai tunne-elämäni ei ole kiinni siitä että ihmiset töissä jotenkin pitäisivät minusta. Itsensä korostamistakaan en näe yyhtään negatiivisena, jos sitä ei tehdä tallomalla muita alas. Ja yleensäkin, työurani näen PALVELEMISENA, palvelen työnantajaani ja asiakkaitani, olen osana rakentamassa tämän yhteiskunnan yhtä osaa työlläni.