Parisuhteessa haluan, että mies lyö minua. ov

ymmärrän sua, onko sulla lapsia?

Uskon että tuo asenne muuttuu kun tulee lapsia. Oletko lukenut Annaleena Härkösen Häräntappoase?

jotenkin itse ajattelen niin että mielihaluilleen ei voi mitään, että ei niitä ole itse sinne pääkoppaan laittanut jos nyt ei tarkoituksella ole itseää alkanut aivopesemään...



Se että haluaa esim seksissä esim ruoskimista tai lyömistä tai hiusten repimistä on jokaisen oma asia, kyllä mäkin tykkään siitä että mies ottaa mua hiuksista lujaa kiinni tms...



Ei kai se ole mikään oikeus toista tuomita jos haluaa jotain erikoista tai nauttii jostain erikoisesta.



Ehkä noissa riitatilanteissa se on jollain tavalla sairasta sillä perusteella kun ajattelee että toiset nimenomaan hakkaamisesta joutuu kärsimään mutta toisaalta et sä voi ajatuksilles ja haluilles mitään.



Pystyyhän niitä hillitsemään ja peittämään mutta lopujen lopuksi auttaako se?

Tunnen hieman huonoa omatuntoa tästä fiksaatiostani haluamattaan hakattujen naisten takia. Enkä tarkoita kovaa väkivaltaa vaan sitä, että mies esim. riidan aikana voi pitää mua paikallani, repiä hiuksista ja läpsiä. Myös seksissä pidän kovemmista otteista ja "käytettävyydestä".

Jälkimmäinen on ihan normaali suuntaus seksimieltymyksissä, siinä ei ole mitään pahaa, jos se sopii suhteen molemmille osapuolille.

Sen sijaan on harvinaista, että sub/dom -kuviota sovelletaan muuten, varsinkaan riitojen ratkaisuun. Niilläkin pareilla, joilla se on osana elämää, ei tule riitoja, koska toisella on päätösvalta ja toinen joko alistuu tai alistetaan. Ehkä tuo tilanne voi olla silloin, jos asiasta ei ole suoraan sovittu, mutta parisuhteessa sattuu vaan olemaan alistuva nainen (tai mies, samapa se)

Toivottavasti mies on samalla aallonpituudella, vastuullinen ja ymmärtää rajan, eikä ole "tavallinen" hakkaava ja väkivaltainen puoliso. Perheväkivaltaan kuolee ihan liian monta naista Suomessa. Lisäksi lapsille tuo on erittäin epäterve esimerkki eikä eroa (lasten kannalta) mitenkään tavallisesta väkivaltaisesta parisuhteesta.

Ensimmäinen aviomies, jonka kanssa lapset tein, ei vastannut tähän tarpeeseeni lainkaan. Nyt minulla on uusi kumppani jonka kanssa olen yrittänyt hienovaraisesti tätä virittää, mutta en todellakaan halua lasten joutuvan kärsimään fantasiastani! Lapset ja uusi kumppani eivät ole vielä tosin tavanneetkaan. Olen harkinnut, josko eivät tapaisikaan vaan tapaisin miestä vain viikoilla kun lapset ovat poissa. Intohimon ja väkivallan cocktail on vaan jotenkin vastustamaton. Vaikka tietysti olen perheväkivaltaa vastaan siinä missä kaikki muutkin!