Oikeestikko joku ei kerro miehelleen ystäviensä asioita?

mutta juoruan kaiken miestäkin kiinnostavan hänelle. Mitäs sitten? Ei mies niitä levitä.

Mutta sinä levität, se on pointti. Minkälainen ystävä sinä olet, kun ystävyytesi tallaantuu oman kertomisenhalusi alle? Huono ystävä, ellet sitä itse tajua.

koska minulla on perusajatuksena että asioista ei kerrota eteenpäin.

En minäkään halua tietää miehen ystävien asioita (osittain ehkä siksi että en pidä miehen ystävistä), eikä tulisi mieleenkään lukea miehen maileja tai viestejä.

Ja niitä esimerkkejä: Huolet ja murheet yleensä.

Jos joku kertoo vaikka raskautumisvaikeuksista, mieshuolista/parisuhde ongelmista, omaan terveyteen liittyvistä huolista jne. niin ei ole minun paikkani kertoa niitä eteenpäin. Ja miksi niitä pitäisi miehelle kertoakaan? Ne huolet ja murheet kerrotaan luottamuksellisesti.



Ja kyllä, me keskustelemme paljon asioista, mutta ystäviemme asioiden repostelu ympäriinsä (toisillemmekin) ei kuulu noihin asioihin joista keskustelemme.



Itselleni ei tosiaan tulisi mieleenkään kertoa ystävieni asioita eteenpäin miehelleni, se on juoruilua.

puhuvat ihan avoimesti juttujaan mun miehen kuullen. Tuossa pöydässä purkavat avio-ongelmat, pettämiset ja muut, vaikka mies istuu kolmen metrin päässä. Mitä sitten, jos joskus jatkan juttua myöhemmin? En tiedä, onko tää poikkeuksellista, mutta mun miestä ei pidetä pahana tietäjänä. Ystäväni pitävät sitä itsestäänselvänä, että mun mies tietää heidän asioitaan ja ottavat mielellään miehistä näkökulmaakin mieheltä, jos mies jaksaa keskittyä asiaan. (no, ei aina jaksa kovin paljoa naisten juttuja)

En tiedä, onko toisten miehet erilaisia, mutta mun mies on munkin ystävien luotettu.

mutta juoruan kaiken miestäkin kiinnostavan hänelle. Mitäs sitten? Ei mies niitä levitä.

Mutta sinä levität, se on pointti. Minkälainen ystävä sinä olet, kun ystävyytesi tallaantuu oman kertomisenhalusi alle? Huono ystävä, ellet sitä itse tajua.

Kerron miehelleni ihan kaikki tärkeät asiat, jotka koskee mun ystäviä. Sellaisetkin, joista ystävät on vannottaneet että ethän kerro kenellekään. Mies on mun jatke, joten mun mielestä en riko lupausta, jos kerron miehelleni.

Ööö... Muistathan myös mainita kavereillesi, jos rupeavat uskoutumaan, että aiot laulaa kaiken saman tien edelleen ukollesi, joka mahdollisesti sitten juoruaa eteenpäin miesten saunaillassa ja työpaikalla ja sitten "ystäväsi" yksityisimmät asiat tietääkin jo puoli kaupunkia?

esim. ystävien pettämisetkin. Ja ystävät tietää tämän. En nyt vuodata naisten menkkakipujuttuja miehelle, mutta juoruan kaiken miestäkin kiinnostavan hänelle. Mitäs sitten? Ei mies niitä levitä.

Joo ei varmaan ei, ethän sinäkään kenenkään asioita levitä...

onpas tullut paljon viestejä sen puolesta ettei kerro muka miehelleen asioita.Kumma juttu kun tiedän MONIA naisia jotka näin tekevät, tänne on siis eksynyt sitten se toinen puoli.



Ja te kaikki jotka niin kauheasti pidätte huolta ystävienne salaisuuksista ettei niitä saa kertoa esim. parisuhdeongelmia niin oletteko ajatelleet että kun itse jaat parisuhdeongelmiasi ystävillesi ettei MIEHESI halua että hänen mielestään arkaluonteisia asioita jotka koskevat myös hänen elämäänsä halua kertoa?!?!



Miksi on oikein kertoa ylipäätään mistään asioista joissa on myös se toinen osapuoli mukana? Vaikkapa lapsettomuus? Ettekö puhu siitä ystävällenne? Mitäpä jos miehen mielestä se on ykstyisasia eikä halua että ystävänne tietää siitä?



Tai miljoonat muut asiat jotka tavalla tai toisella koskevat myös miestänne? Parisuhteen tila, pettäminen, lapsettomuus, vakavat sairaudet jne. jne.



Eihän tässä voisi mistään puhua jollei ihmisten elämistä voi puhua niille luotetuimmilleen? Että miehen "luottamus" voidaan pettää mutta ystävän ei?



Tiedän tasan tarkkaan että mies ei tykkää jos tietäisi että puhun ongelmistamme, sairauksista tms.ystävilleni ja saan heiltä tukea ja uutta näkemystä asioihin.



Miksi asia muuttuu pahaksi jos kerron miehelleni johon voin luottaa 100% asioita joihin myöskin haluan toisen näkökulman tai edes purkaa asiaa jollekkin?



En ole huono ystävä vaikka miehelle kerronkin. En ole myöskään huono vaimo vaikka kerronkin MEIDÄN yksityisasioita.

En nimittäin myöskään kerro meidän asioita ystävilleni. Lapsista saatan jutella, ja miehestä jotain yleistä jos ystävä kysyy, mutta "meidän" asioista en halua juoruilla - ne asiat puidaan miehen kanssa kahden.

jaettu niin elämän ilot kuin surutkin. Erot, naimisiinmenot, lapset, parisuhdeongelmat, seksiongelmat (jopa ne välineiden käytöt), miehen haluttomuus, oma haluttomuus, väsyminen kumppaniin, sterilisaatiot yms yms.



Ei mulle riitä että jos parisuhteessa on ongelmia että keskustelen niistä miehen kanssa, kyllä mä niistä kavereilleni "juoruan" ja puran tilannetta.



Ihan niinkuin suuri osa täällä palstallakin. Kenen mies tykkäisi siitä että vaimot kirjottelee tänne ja puhuu miehistään ja parisuhteistaan vaikkakin anonyymisti?!?

esim. ystävien pettämisetkin. Ja ystävät tietää tämän. En nyt vuodata naisten menkkakipujuttuja miehelle, mutta juoruan kaiken miestäkin kiinnostavan hänelle. Mitäs sitten? Ei mies niitä levitä.

Ja molempiin suuntiin: mieskin kertoo mulle kavereidensa asioita, mm. ketkä yrittävät lasta, ketkä pettävät jne. Kaverit tietävät tämän, ja tietävät, etteivät jutut mene tästä (kumppanista) eteen päin. Meillä on miehen kanssa aika erilliset piirit (miehen ystäväpiiri ja minun ystäväpiirini), joten kellepä niitä juttuja edes juoruisimme?

huomaavat että ihan samaa he tekevät joka päivä ;D

olisi vaikea uskoa, että mies olisi kiinnostunut homokaverini parisuhde- ja seksiongelmista.:) Ajatuskin jo naurattaa..

kerron melkein kaikki miehelle, jos tulee puhetta. Mutta jos on tyyliin luottamuksellisesti kerrottua tietoa, niin sitten en.



Ystävät tietää kyllä sen, oon sanonut, että miehen ja siskon kanssa jutellaan kaikesta (juup, ja kyllä myös kultturista, kirjoista jne.) Ollaan vaan aika kiinnostuneita ihmiselämästä yleensä. Että eivät kertoisi niitä "salaisuuksiaan".



Mä oon kertonut aika avoimesti myös meidän asioista ja se on ihan ok. Miehellä yks tietotoimistoystävä, joka levittelee sitten kaikki eteenpäin. Mutta so what. Elämäähän se vain on. Joskus kun sitten nähdään, kerron itse oman kokemukseni meidän asioista.



Meillä ystäväpiirissä monet tietää monien asioistaa ja niistä todellakin puhutaan välillä "selän" takana. Mutta ei se tunnu ketään haittaavan.



Jos on sellainen asia, jota en tahdo muiden tietävän meidän parisuhteesta, mieskään ei kyllä kerro. Mutta vaikea miettiä, mikä sellainen olisi.



Kyssä siis teille suus supussa olijoille. Mikä on sellainen salaisuus, jonka salassapitäminen on tärkeää ja jonka kuitenkin haluisitten jakaa ystävän ja vain ystävän kanssa?

Ja molempiin suuntiin: mieskin kertoo mulle kavereidensa asioita, mm. ketkä yrittävät lasta, ketkä pettävät jne. Kaverit tietävät tämän, ja tietävät, etteivät jutut mene tästä (kumppanista) eteen päin. Meillä on miehen kanssa aika erilliset piirit (miehen ystäväpiiri ja minun ystäväpiirini), joten kellepä niitä juttuja edes juoruisimme?

Silloin ihan varmasti osa jutuista jää kertomatta ja ne kerrotaan sitten niille, jotka osaa pitää suunsa kiinni. Pisteet tuosta avoimesta linjasta, arvostaisin itsekin tuota että joku myöntäisi suoraan että hänelle ei kannata kertoa mitään luottamuksellista!

Tässä pari esimerkkiä:

Ystävälläni on rintasyöpä. Hoitojen jälkeen hän on niin huonovointinen, että tarvitsee apua. Mutta en saa kertoa rintasyövästä kenellekään. Joudun valehtelemaan miehelleni, miksi olen joskus iltaisin monta tuntia pois. Mies luulee, että petän häntä. Mutta kaveria en petä ja en juoruile miehelleni.



Toinen ystäväni on eroamassa. Mutta en tosiaan kertoisi sitä miehelleni. Nyt on ongelma kun mies haluaisi kutsua heidät vappuna pariskuntana meille. Mutta ei heitä voi kutsua kun he ovat silloin jo eronneet. Olen yrittänyt kiemurrella ja keksiä kaikkia tekosyitä. Mutta en petä ystäviäni, enkä kerro heidän salaisuuksiaan miehelleni.



Ystäväni sai keskenmenon. Kertoi raskaudestaan meille kummallekin. Nyt en kerro miehelleni tietenkään näin arkaluontoista asiaa, että heille on tullut keskenmeno. Vaikeaa joskus kun mieheni kyselee, että joko ystäväni tuntee potkut ja aikoo järjestää ystäväni miehelle varpajaiset. Ikävä tilanne kun tulee soittamaan sille miehelle ja kysymään, että koska lähdetään viettämään varpajaisia ja kuulee, että heidän lapsi kuolikin kohtuun. Mutta ei, en petä ystäviäni ja en kerro heidän asioita miehelleni.



En ole mikään juoruakka.

Niinkuin tässäkin ketjussa on tullut ilmi niin esim. lapsettomuus on sellainen asia jota joku ei halunnut kertoa edes anopilleen,

Kerropa ap että miksi minun ongelmastani pitäisi kertoa anopilleni? Häh?

Millä tavalla hänelle kuuluu se, että olen ilmeisesti menettänyt hedelmällisyyteni? EI NIIN MILLÄÄN TAVALLA!

(olen ärsyyntynyt, kyllä)

Anoppi on minulle vieras ihminen, en puhu tuollaisista asioista edes omalle äidilleni, koska intiimielämäni on sananmukaisesti intiimiä. Eikä se lapsettomuus taivastelemalla mihinkään muutu.

Sitäpaitsi anoppi on niin vanhanaikainen ihminen että häneltä tulisi vain äärimmäisen typeriä neuvoja että miten raskautuisin. Luultavasti neuvoihin sisältyisi täysikuu, yrttejä ja päälläänseisonta.

Mieheni ymmärtää miksi en halua tuota ongelmaa leviteltäväksi, lisäksi me puhumme tuosta keskenämme.

Anoppi on vielä lisäksi niin hölösuu että sen jälkeen tuosta ongelmasta tietäsi koko kunta, on vielä parturi joten...

Joten valaise minua huviksesi: Kerro yksikin äärimmäisen hyvä ja pätevä syy, miksi kertoisin anopille tuosta? Emme käytä anoppia lapsenhoidossa, emme raha-automaattina tai muuna vastaavana. Omatkaan vanhempani eivät tee noita asioita, joten ei tarvitse miehenkään vanhempien tehdä. Anopille ei mielestäni kuulu hänen poikansa ja etenkään minun ongelmani. Koska tuo asia koskettaa minua enemmän kuin miestäni (kyllä, koska vika on minussa, se on enemmän minun ongelmani kuin miehen), se kuuluu anopille vielä vähemmän.

jonkin aikaa keksiä tää huikea vastaveto, joka todistaakin että meillä kaikilla on lupa kertoa kaikki asiat eteenpäin. Not!

Tässä pari esimerkkiä:

Ystävälläni on rintasyöpä. Hoitojen jälkeen hän on niin huonovointinen, että tarvitsee apua. Mutta en saa kertoa rintasyövästä kenellekään. Joudun valehtelemaan miehelleni, miksi olen joskus iltaisin monta tuntia pois. Mies luulee, että petän häntä. Mutta kaveria en petä ja en juoruile miehelleni.

Toinen ystäväni on eroamassa. Mutta en tosiaan kertoisi sitä miehelleni. Nyt on ongelma kun mies haluaisi kutsua heidät vappuna pariskuntana meille. Mutta ei heitä voi kutsua kun he ovat silloin jo eronneet. Olen yrittänyt kiemurrella ja keksiä kaikkia tekosyitä. Mutta en petä ystäviäni, enkä kerro heidän salaisuuksiaan miehelleni.

Ystäväni sai keskenmenon. Kertoi raskaudestaan meille kummallekin. Nyt en kerro miehelleni tietenkään näin arkaluontoista asiaa, että heille on tullut keskenmeno. Vaikeaa joskus kun mieheni kyselee, että joko ystäväni tuntee potkut ja aikoo järjestää ystäväni miehelle varpajaiset. Ikävä tilanne kun tulee soittamaan sille miehelle ja kysymään, että koska lähdetään viettämään varpajaisia ja kuulee, että heidän lapsi kuolikin kohtuun. Mutta ei, en petä ystäviäni ja en kerro heidän asioita miehelleni.

En ole mikään juoruakka.

Itsekin kerron miehelleni juttuja joita olen kavereiden kanssa jutelleet. Mutta jos on jokin asia minkä tiedän olevan ystävälleni herkkä aihe, vaikkei olisi sanonutkaan ettei saa kertoa kellekään, niin en kerro miehelleni. Jotkut asiat on minun ja ystävieni välisiä, eikä mies niitä mihinkään tarvitse.

..jos ei "tutka" toimi sen verran, että tajuaisi mitä asioita ystävä ei halua julkiseen levitykseen. Jotkut jokapäiväiset jutut, työpaikan vaihdot, lomamatkat voi kertoa mutta ei esimerkiks jotain sairauskertomuksi tai parisuhdeongelmia.

Tietenkin jokapäiväisistä kuulumisista puhun miehen kanssa, mutta minulle luottamuksellisesti kerrotut asiat eivät kuulu miehelleni.

Just tänään kerroin miehelle, että kaverilla on se ja se sukupuolitauti. Sitä sanoessa tuli mieleen, että onkohan tämä ehkä jotain, jota ei pitäisi kertoa.



Kaiken kerron, en jaksa olla suhteessa, jossa pitää miettiä sanomisiaan. Toivottavasti mies on sen verran fiksu (kuten minä) ettei ala esim. nyt karsastaa tätä kaveria jne.