Miten joku pystyy laiskottelemaan sotkuisessa kodissa?

Miten joku pystyy katsomaan yleisurheilua? Miten joku pystyy olemaan nirso ruoasta? Miten joku pystyy olemaan kiinnostumatta matkustamisesta? Miten joku ei nauti taiteesta? Miksei kaikki ole samanlaisia kuin minä? Miten ne pystyy?

Pienet lapset elää likaisessa ja pölyisessä kodissa. Häpeäisit vähän. Eikö sun mieskään siivoa?

Olen jotenkin ymmärtänyt, että himosiivoajilla on joku vaje tai puutos, jota täytyy kompensoida ainaisella siivoamisella. Jos koti on kuitenkin puhdas ja epäsiisteys on väliaikaista, sen kanssa pitää pystyä elämään. Onnea ei voi saavuttaa siivoamalla, onni tulee ihan muita teitä.

Olen jotenkin ymmärtänyt, että himosiivoajilla on joku vaje tai puutos, jota täytyy kompensoida ainaisella siivoamisella. Jos koti on kuitenkin puhdas ja epäsiisteys on väliaikaista, sen kanssa pitää pystyä elämään. Onnea ei voi saavuttaa siivoamalla, onni tulee ihan muita teitä.

Kun lapsi nukkuu, äitikin lepää eli itse olen juonut rauhassa kahvit, lukenut aamulehden (jota en aamulla ehtinyt lukemaan) ja nyt tulin koneelle tarkistamaan postit ja lukemaan av:n. Onneksi meillä lapsi saa mallin yhdessä tekemisestä ja huomaavat, että äiti haluaa tehdä asioita heidän kanssaan. Surullista olisi, että lapsi leikkisi yksinään, kun äiti puunaa paikkoja kiiltäviksi.

Sn vielä ymmärtää jos on kyse teinipojasta tai jostain opiskelijakämpästä, mutta että perheenäiti saattaa käyttää tunteja päivässä surffailuun ja kämppä on kuin pommin jäljiltä. No siinähän ne lapsetkin sitten kasvaa samanlaisiksi kun mallin saavat.

Ei maailmasta tekemättömät työt lopu koskaan. Palkkatyöhön voisi panostaa enemmän, lapsen kanssa voisi ja pitäisi harrastaa yhtä sun toista kehittävää. Ruoanlaittoon voi AINA paneutua huolellisemmin. Kuntoaan pitäisi hoitaa säännöllisesti. Vaatteet pitäisi silittää.



Kodin siivous on mulla ainakin prioriteettilistalla aika alhaalla noihin edelläoleviin verrattuna. Joten joo, kykenen kyllä nauttimaan lehdenluvusta tai vaikkapa digiboksille nauhotetun vakkarisarjan jakson katsomisesta, vaikka lasten leluja onkin hujan hajan.



Viikkosiivon teen kyllä, eli likaa en siedä - mutta sokua kevyesti kyllä.

välitä ja siivoaminen jäisi yksin minun kontolleni. Kerran viikossa siivoan ja that's it.



Näin nelikymppisenä ei muuten yhtään tunnu siltä että kunpa olisin käyttänyt suuremman osan elämästäni siivoamiseen. Ehkä sitten kuolinvuoteella kuitenkin kaduttaa ;)

Pienet lapset elää likaisessa ja pölyisessä kodissa. Häpeäisit vähän. Eikö sun mieskään siivoa?

Ei mieskään näköjään niin usein siivoa ettei pölyä ehtis kerääntyä. Kyllä meillä kuitenkin siivotaan joskus, useimmiten se olen minä, arvioisin että imuroin kerta viikkoon tai puoleentoista, lattiat pyyhin kerran kuussa. Mutta aloitus olikin että miten joku pystyy laiskotella jos on sotkuista, siihen vastasin että helposti.

Siis asunnossa joka on likainen. Itse kestän sekasotkun, mutta en paskasta kämppää jossa ei ikinä siivota!

Minulle viikonloppu alkaa vasta kun koti on tiptop siisti ja puhdas. Muuten en pystyisi rentoutumaan koko viikonloppuna...

Mua ahdistaa se sotku mikä täällä on. Silloin kun oon netissä en huomaa sitä. Heti kun sotkun muistan,suutun itselleni kun en ole siivonnut. En jaksa koko ajan siivota,kun mun siivousurakkaa ei arvosteta enkä saa apua olkenkaan vaikka täällä kaksi siivoustaitoista ja vauva mun lisäksi on.

Jos perheen ja sen huollon kannalta on tärkeintä, että äiti on levännyt - lepää. Jos taas olet virkeä ja asunto vaatii siivousta - siivoa.



En ole mitenkään neuroottinen ja jos lapsilla on murheita ja huolia tai kaipaavat leikkiseuraa hurjasti, leikin tai kuuntelen - se on silloin tärkeintä.



Tykkään siististä, mutta aina ei ehdi/jaksa/pysty. Tärkeintä on onnellinen perhe, ei jynssätyt jalkalistat.



Minulla on myös harrastuksia ja töitä, joten aina en priorisoi siivousta ensimmäiseksi.

siististä kodista, mutta kun vastaan siisteydestä pääasiassa yksin, ei riitä voimavarat, kun nyt on lapsikin. Mies kyllä siivoaa kun käsken, mutta ei vie juuri koskaan mitään paikoilleen, ja siinähän mulla aika sitten kuluis jos jatkuvasti veisin paikoilleen kaikki miehen ympäri taloa levittelemät kamat.

Niin no, sotkuisuus on myös suhteellinen käsite. Meillä imuroidaan ja pyyhitään pölyt kerran viikossa, mutten jaksa olla koko ajan järjestelemässä vaatteita ja tavaroita. Asuntomme on myös melko pieni neljälle, eikä vaatesäilytys ole kovin toimiva, joten se vaikuttaa yleisilmeeseen.

Olen boheemi esteetikko. Rakastan kaikkkea kaunista, siksi teen käsitöitäkin. Mutta ne kauniit asiat eivät vain ole aina järjestyksessä tai niille ei ole toimivaa paikkaa....! Minulla on paljon kankaita, ompelu, taide ja askartelutarvikkeita, joten niistäkin tulee tekstiilipölyä ja ne vievät tilaa. Ihminen joka ei harrasta näpertelyä, ei voi ymmärtää.

Sn vielä ymmärtää jos on kyse teinipojasta tai jostain opiskelijakämpästä, mutta että perheenäiti saattaa käyttää tunteja päivässä surffailuun ja kämppä on kuin pommin jäljiltä. No siinähän ne lapsetkin sitten kasvaa samanlaisiksi kun mallin saavat.

Mun äiti oli himosiivooja ja musta ei todellakaan sellaista tule.

osaa sulkea mielestään epäoleelliset asiat ja keskittyä johonkin muuhun. Myönnän, että siivoamisessa on myös omat terveydelliset pointtinsa, mutta sekasotkun sinänsä pystyy unohtamaan ja olemaan näkemättä hyvin helposti. Mä olen päässyt irti suorittamisesta. Jos juuri silloin on jotain mielenkiintoisempaa tehtävää tai sitten vain huvittaa oleilla, niin sitten olen siivoamatta.

Jos ei pysty ottamaan rennosti ennenkuin talo on tiptop, on vikaa päässä. Elämä on täynnä hetkiä, että kaikki on ympärillä keskeneräistä. Jos siinä hetkessä siivous on prioriteettina, ei hyvin mene. Lapset, parisuhde, omat tärkeät asiat (harrastukset) täytyy tulla kaikki ennen siivoamista. Thank god, en ole siivoushullu. Johan siinä kärsisi koko perhe itsestä puhumattakaan. Perussiisteys ei vaadi paikkojen puunausta. Onnellinen se, joka kestää keskeneräisyyttä!

Olen jotenkin ymmärtänyt, että himosiivoajilla on joku vaje tai puutos, jota täytyy kompensoida ainaisella siivoamisella. Jos koti on kuitenkin puhdas ja epäsiisteys on väliaikaista, sen kanssa pitää pystyä elämään. Onnea ei voi saavuttaa siivoamalla, onni tulee ihan muita teitä.

Minä siivoan tunnin päivässä, se on se aika kun sinulla menee kun katsot salatut ja kaunarit. ;) Minä en viihdy epäsiistissä kodissa, mutta se ei tarkoita sitä ettei minulla olisi elämää tai olisin onneton ihminen.

Sen sijaan todella sotkuinen koti kertoo omistajansa mielenterveyden ongelmista, sikölätissä ei terve ihminen pysty olemaan.

Jos asuisin yksin, kotini myös pysyisi siistinä. Taapero kuitenkin vaatii huomiota ja seuraa melkein koko hereilläoloaikansa. Lapsen nukkuessa lakaisen pahimmat vaikka joka päivä, jos on esim. leipää, revitty lehti tms. Nukkuma-aikoihin joudun myös hoitamaan tiskit ja pyykit koneeseen ja sieltä pois, pikku apulainen kun tekee työn tyhjäksi "avustamisellaan". Muuten lapsen nukkuma-aikana teen omia juttuja, kuten käyn suihkussa jne.



Sotkuista siis on 6 kertaa viikossa, mutta en ota stressiä.

Selityksenne, että pystytte istumaan roskakasojenne keskellä, koska teillä on poikkeuksellinen kyky keskittää ajatuksenne "olennaiseen" on paksuinta itsepetosta mitä olen koskaan lukenut. :) Eli moppi käteen ja get real senkin laiskajaakot.