Miten joku pystyy laiskottelemaan sotkuisessa kodissa?

että koulutetuilla ja uraa tehneillä naisilla se koti ei ole se puhtain koti, vaan nimenomaan niillä naisilla, joilla ei ole mitään muuta millä päteä. Tietysti jos on kotona päivät pitkät, tulee kotia enemmän puunattuakin, mutta se asioiden arvottaminen menee akateemisella kotiäidilläkin yleensä toisin.

Ainakaan minun kohdallani. Olen nyt äitiyslomalla ja siivoan joka päivä jonkin verran. Tein näin myös töissä ollessa.

akateeminen

Minäkin olen akateeminen ja siisti ihminen, anopin mielestä siivoushullu. Aika huvittavaa, että sotkussa elävien pitää päteä omalla koulutuksellaan.

Mutta mun on ollut pakko oppia tähän, eikä tosiaan ole ollut helppo homma.



Aiemmin olin sairaalloisen pedantti ja pölyrätti kädessä koko ajan. Sain suorastaan vatsahaavan jos näin lehtikasoja, villakoiria tai likaisia vaatepinoja. Iltaisin en voinut edes mennä nukkumaan ennen kuin olin siivonnut kaiken putipuhtaaksi. Ajatukset pyörivät päässäni, en voinut rentoutua tai rauhoittua ennen kuin tiesin, että kaikki on "täydellisesti".

Sairastahan tuo oli! Ihan neuroottista näin jälkiviisaana!



Nyt kun olen vihdoin oppinut siisteys-neuroosistani eroon, ihmettelen todella sellaisia ihmisiä, jotka voivat tilata tai ostaa velaksi itselleen tavaroita ilman että tilillä on rahaa. Jos ap ihmettelee ihmisiä, jotka voivat "laiskotella sotkuisessa kodissa", mä ihmettelen rahattomia ihmisiä, jotka elävät ulkoisesti kuin kuninkaat ilman huolta huomisesta.

Sinäkin slarvaat jossain asiassa, jokainen slarvaa. Mitä ajattelisit, jos sinulle alkaisi joku protkottaa, miten SINÄ voit olla ilman, että silität kaikki t-paidat ja farkut yms. Kamalan epäsiistiä.

Tai miten sinä kehtaa käyttää lainkaan eineksiä tai puolivalmisteita, kyllä sitä nyt sen verran pitää perheensä terveydestä huolehtia, että ei lisäaineita syötä.

Tai miten sinä kehtaat loisia kotona, mikset tee uraa?

Tai miten sinä kehtaat jättää lapset leikkimään keskenään, mikset leiki heidän kanssaan, askartele ja käy kerhoissa? Kyllä lapsiensa henkisestä hyvinvoinnista ja kehityksestä nyt SEN verran pitää huolehtia!

Huomaatkos, ap - työ ei tosiaan koskaan lopu. AINA VOI TUNTEA STRESSIÄ JA HUONOA OMAATUNTOA JOSTAKIN. TERVE ihminen osaa elää sen kanssa, että kaikkea ei voi tehdä, välillä pitää rentoutua ja olla vaan.

- muistaakseni nro 18-

En ole ap, mutta vastaan silti. Koti on aina tip top ja uraa on luotu 7 v olen edennyt muutaman portaan jo ylöspäin. Opiskeluaika kesti minimin, 5 vuotta graduineen. Vapaa-ajalla urheilen ja arkisin teen itse luomuaineista terveellistä kotiruokaa. Kaikki eivät todellakaan laiskottele. Btw, olen onnellinen ja rento, en tiukkapipoinen ja kylmäkiskoinen.

Minulla olisi pari juttua joita aloin miettimään luettuani artikkelin pakko-oireista. Mieltäni on jo kauan mietityttänyt asia, että olen kauhea siivoamaan. Vähintään kerran viikossa koti pitää hingata puhtaaksi pesuaineilla. Tämän lisäksi myös siivoan kotia joka päivä esim. ruoan jälkeen kaikki keittiön tasot pitää siivota täysin ja en voi sietää ylimääräisiä tavaroita pöydillä jne. Tulen todella pahalle päälle siitä, jos kotona on vähänkään sotkuista ja jotenkin automaattisesti siivoan heti kaiken sotkun. Perheesseeni kuuluu myös mies ja tyttö 3,5v joten sotkulta ei voi välttyä. Tästä siivoushulluudestani johtuen hermoni ovat todella usein kireällä ja hermostun miehelleni todella usein kaikenlaisista pienistä asioista esim. lautasta ei ole laitettu astianpesukoneeseen, sänkyä ei ole pedattu jne. Tämä siis vaikuttaa parisuhteeseemme hyvin paljon, kun en vaan yksinkertaisesti voi rentoutua iltaisin, jos koti ei ole siisti. Mielessä pyörii vain, että tuo ja tuokin pitäisi siivota. En saa asiaa mielestäni ennen, kuin olen siivonnut epäkohdat. Tytön pitää siivota lelut lattioilta joka ilta ja nyt olen huomannut, että tyttö haluaa siivota huoneensa todella tarkkaan iltaisin. Nyt alkaakin hirvittää, että ei kait tytöstäkin tule samanlainen kuin itsestäni..sitä en todellakaan haluaisi. Olen myös huomannut, että jos olen huonolla tuulella esim. töissä tai minulla on muuten henkisesti pahaolo, niin kotia päästyäni siivoan raivoissani ja saan siivoamalla huonon tuuleni pois ja tämä toistuu usein. Onko tämä käyttäymiseni siis pakko-oireista? Mitä voisin tehdä tälle siivoushulluudelleni tai miten lähtisin asiaa käsittelemään? Ei ole kovin mukavaa, kun mieheni ja monet ystävätkin asiasta jaksavat usein huomautella asiasta. Ystäväni/mieheni jopa jättävät sen takia tekemästä joitakin asioita, kun tietävät, että minä sen kuitenkin kohta siivoan.



Vastaus 02.10.2008 13:54



Siivoaminen, joka joskus menee "yli äyräiden" on monen naisen normaali tapa purkaa stressiä tai pahaa mieltä. Monella "siivoushulluus" liittyy myös kuukautisrytmiin. Toisaalta se voi olla kotoa opittu tapa, jos lapsuudenkodissakin on ollut tapana, että kaikki on tip-top. - Mutta - yltiöpäinen siivous voi riistäytyä pakko-oireeksi ja joskus siihen voi tarvita lääkärin apua. Sairaalloinen oire on kyseessä silloin, jos se MERKITTÄVÄSTI haittaa jokapäiväistä omaa ja läheisten elämää. Lisäksi, jos vaivaan kuuluu pikkuseikkoihin takertuminen niin suuressa määrin, että aika kuluu ja valmista ei tule, tai jos siivous esim. rajoittaa sinun muuta elämää HUOMATTAVASTI kuten nukkumista, harrastuksia, työssäkäyntiä tai ihmissuhteiden hoitamista, niin siinä tapauksessa kävisin juttelemasta asiasta psykiatrian erikoislääkärin kanssa.

Räsänen, Pirkko, professori, psykiatrian erikoislääkäri

Näin mä sen nään.

mukava korkata pari pulloa korista ja siivoilla siivousjuomien turvin.



Sitten kun on siistiä niin ryystää koko korillinen.



Humalassa on mukavampi siivoilla.



T: Ex

- lapset

- parisuhde

- työ

- harrastukset

- kotityöt



Kerran viikossa viikkosiivous ja loput ajasta kämppä on vähän niin ja näin, mutta mieluummin askartelen lasten kanssa tai luen kirjaa heille, kuin jynssään kaappia. Jos en ikinä lähtisi liikkumaan, kun on sotkuista, olisin väsynyt, laiska plösö, ja jos ikinä ei olisi lapset hoidossa, parisuhteemme ei kukkisi näin...



Kaikessa voi vain luovia ja lapset on pieniä vain hetken.

En todellakaan tarkoittanut mitään himojynssämistä ja koko kodin desinfiointia. Tarkoitin sitä, että koti olisi sen verran siisti ja järjestyksessä, että siellä on koko perheen mukavaa ja turvallista olla. Näin ei mielestäni ole kodeissi, jossa pölykoirat juoksee nurkissa, keittiön tasot notkuu tiskejä, likaisia vaatteita on ympäriinsä jne. Minusta kodin siisteydestä huolehtiminen kertoo juuri sivistystasosta. Jos ette usko, käykää kurkkaamassa vaikka alkoholisitien majapaikkoja.

mukava korkata pari pulloa korista ja siivoilla siivousjuomien turvin.

Sitten kun on siistiä niin ryystää koko korillinen.

Humalassa on mukavampi siivoilla.

T: Ex

Kävin isän luona vierailulla. Siivottiin aina oluen voimalla. Rakkaita kesämuistoja isästäni.

Pitääkin muistella isää. Juoda koffia ja siivoilla.

kokevat kanssasi elämisen. Tuskin niin auvoisasti kuin sinä. Minulla on miestyötoveri, joka kärsii suunnattomasti vaimonsa siivoushulluudesta ja joka vie lapsensa lomalle viikoksi pakoon neuroottisuutta. Ovat kuin ellunkanat ja nauttivat siitä, että kukaan ei jahtaa rätillä tai napise kurasta tai estä elämää painostamalla kaikkia olemaan kuin lasitalossa!





"Pakonomaisen siivoamisen käyttövoimana toimii oman mielen koettu epäjärjestys tai likaisuus.

On helpompi hinkata pöydän pintaa, kuin raivata ajatuksiaan. Se tarjoaa hetkellistä helpotusta. - Samalla elää tiedostomaton toive, että tämä epäjärjestys selkiytyisi ja lika puhdistuisi. Sisäinen tunne heijastetaan ulkoiseen maailmaan. Tämän harvoin tiedostaa itse, ja jos se otetaan puheeksi, ensireaktio on loukkaantuminen ja torjunta.



Neuroottisesta siivoamisesta voi oppia eroon. Mitä paremmin ihminen tunnistaa ne siivoamisen vaikuttimet, jotka eivät perustu hygienian tai viihtyvyyden tavoitteluun, sitä todennäköisemmin hän löytää muita keinoja tyydyttääkseen nämä tarpeet.



Kiellot, moitteet ja pilkka eivät helpota liikasiivoojaa. Se, mikä häntä auttaa, on omien kielteisten tunteiden tiedostaminen ja tunnistaminen. Se auttaa ratkomaan niitä ongelmia, joita pakonomainen siivoaminen pitää yllä. Kun oma mieli kirkastuu, kotikaan ei näytä enää niin likaiselta."



(lainauksia Meidän Perhe-lehdestä 2/2010)

En todellakaan tarkoittanut mitään himojynssämistä ja koko kodin desinfiointia. Tarkoitin sitä, että koti olisi sen verran siisti ja järjestyksessä, että siellä on koko perheen mukavaa ja turvallista olla. Näin ei mielestäni ole kodeissi, jossa pölykoirat juoksee nurkissa, keittiön tasot notkuu tiskejä, likaisia vaatteita on ympäriinsä jne. Minusta kodin siisteydestä huolehtiminen kertoo juuri sivistystasosta. Jos ette usko, käykää kurkkaamassa vaikka alkoholisitien majapaikkoja.

Ainakaan sellasille, joiden majapaikkoja näyt tarkoittavan. Ei ne lue netistä vauvapalstaa. Kun kirjoitat tänne, saat lukijoiksesi periaatteessa ihan normaaleja äitejä, joista moni suutahtaa aloituksesi kaltaisesta tekstistä, ja ihan syystä.

En todellakaan tarkoittanut mitään himojynssämistä ja koko kodin desinfiointia. Tarkoitin sitä, että koti olisi sen verran siisti ja järjestyksessä, että siellä on koko perheen mukavaa ja turvallista olla. Näin ei mielestäni ole kodeissi, jossa pölykoirat juoksee nurkissa, keittiön tasot notkuu tiskejä, likaisia vaatteita on ympäriinsä jne. Minusta kodin siisteydestä huolehtiminen kertoo juuri sivistystasosta. Jos ette usko, käykää kurkkaamassa vaikka alkoholisitien majapaikkoja.

Ainakaan sellasille, joiden majapaikkoja näyt tarkoittavan. Ei ne lue netistä vauvapalstaa. Kun kirjoitat tänne, saat lukijoiksesi periaatteessa ihan normaaleja äitejä, joista moni suutahtaa aloituksesi kaltaisesta tekstistä, ja ihan syystä.

Samaa mieltä ap:n kanssa. Tämä viimeisin kirjoittaja ei taida tietää esim. ketjusta jonka nimi on kotisi häpeäpilkku. Siitä ketjusta voi havaita, että "normaalien" kotiäitien sekaan mahtuu varsinaisia saastasiskoja. Veikkaanpa, että ap tarkoitti sen ketjun tyylisiä koteja.

Sinäkin slarvaat jossain asiassa, jokainen slarvaa. Mitä ajattelisit, jos sinulle alkaisi joku protkottaa, miten SINÄ voit olla ilman, että silität kaikki t-paidat ja farkut yms. Kamalan epäsiistiä. Tai miten sinä kehtaa käyttää lainkaan eineksiä tai puolivalmisteita, kyllä sitä nyt sen verran pitää perheensä terveydestä huolehtia, että ei lisäaineita syötä. Tai miten sinä kehtaat loisia kotona, mikset tee uraa? Tai miten sinä kehtaat jättää lapset leikkimään keskenään, mikset leiki heidän kanssaan, askartele ja käy kerhoissa? Kyllä lapsiensa henkisestä hyvinvoinnista ja kehityksestä nyt SEN verran pitää huolehtia! Huomaatkos, ap - työ ei tosiaan koskaan lopu. AINA VOI TUNTEA STRESSIÄ JA HUONOA OMAATUNTOA JOSTAKIN. TERVE ihminen osaa elää sen kanssa, että kaikkea ei voi tehdä, välillä pitää rentoutua ja olla vaan. - muistaakseni nro 18-

En ole ap, mutta vastaan silti. Koti on aina tip top ja uraa on luotu 7 v olen edennyt muutaman portaan jo ylöspäin. Opiskeluaika kesti minimin, 5 vuotta graduineen. Vapaa-ajalla urheilen ja arkisin teen itse luomuaineista terveellistä kotiruokaa. Kaikki eivät todellakaan laiskottele. Btw, olen onnellinen ja rento, en tiukkapipoinen ja kylmäkiskoinen.

Se oli mun pointtini, ihan turha alkaa luetella "saavutuksiasi".

minäki voin kyllä ihan rentoutua sotkun keskellä, mutta viiden pienen lapsen kanssa se on vaan niin, että ku siirryt yhdestä paikasta toiseen siivoamaan, ni edellinen on jo sotkettu.. Eli eipä paljon turhempaa hommaa oo. Tosin sen verran saan pidettyä järjestyksessä paikkoja, että ehdin imuroida ja luututa ennen ku lapset levittää taas tavarat. Toisaalta ajattelen kyllä, että lasten kuuluukin saada leikkiä ja touhuta kotona. :)



Likaa en jaksa, roskat lakaisen säännölliseen melkein joka ruuan jälkeen keittiöstä, lattiat pesen vähintään kerran 2vkossa.. yksin lasten kanssa ollessa se on vaan ihan tuskaa, kun jokainen käy uittamassa rättiä pesuvedessä ja sit valuvan märällä rätillä siivoaa.. mutta pyykkejä on kaikissa vaiheissa matkalla johonkin ja meidän eteinen on katastrofi lapsiperheessä.. oon yrittäny ratkaista tilaongelmia monella tapaa, mutta vielä ei oo toimivaa löytyny.. tai uusimmasta ei oo vielä niin paljon kokemusta, että vois sanoa..



mutta jos en vois rentoutua ennen kuin siistissä kodissa, en vois rentoutua koskaan. Tosin yleensä kyllä rentoudun neuleen kanssa..

Sinäkin slarvaat jossain asiassa, jokainen slarvaa. Mitä ajattelisit, jos sinulle alkaisi joku protkottaa, miten SINÄ voit olla ilman, että silität kaikki t-paidat ja farkut yms. Kamalan epäsiistiä.

Tai miten sinä kehtaa käyttää lainkaan eineksiä tai puolivalmisteita, kyllä sitä nyt sen verran pitää perheensä terveydestä huolehtia, että ei lisäaineita syötä.

Tai miten sinä kehtaat loisia kotona, mikset tee uraa?

Tai miten sinä kehtaat jättää lapset leikkimään keskenään, mikset leiki heidän kanssaan, askartele ja käy kerhoissa? Kyllä lapsiensa henkisestä hyvinvoinnista ja kehityksestä nyt SEN verran pitää huolehtia!

Huomaatkos, ap - työ ei tosiaan koskaan lopu. AINA VOI TUNTEA STRESSIÄ JA HUONOA OMAATUNTOA JOSTAKIN. TERVE ihminen osaa elää sen kanssa, että kaikkea ei voi tehdä, välillä pitää rentoutua ja olla vaan.

- muistaakseni nro 18-

En ole ap, mutta vastaan silti. Koti on aina tip top ja uraa on luotu 7 v olen edennyt muutaman portaan jo ylöspäin. Opiskeluaika kesti minimin, 5 vuotta graduineen. Vapaa-ajalla urheilen ja arkisin teen itse luomuaineista terveellistä kotiruokaa. Kaikki eivät todellakaan laiskottele. Btw, olen onnellinen ja rento, en tiukkapipoinen ja kylmäkiskoinen.

Minä ainakin suoritin neljässä vuodessa kahdensadan opintoviikon opinnot ja tietysti gradun kanssa. Aika laiska olet, mieheni väitteli ylioppilaskirjoituksista kuuden vuoden päästä tohtoriksi. Ja aika paljon muuta harrastustoimintaa ja vastuutehtäviä on molemmilla ollut, samoin meillä on neljä lasta, ja kansainvälinen ura. Ja ihan turha haukkua minunkaan on muita, ihan varmasti moni tekee monet jutut paljon minua ahkerammin.

Ja mitä siitä, ei elämä ole kilpailu, jokaisella meillä on vahvuutemme ja heikkoutemme.

Minulla olisi AINA jotain "järkevää" tekemistä. Pitäisi siivota sitä tai tätä, laittaa pyykkejä tai silittää, laittaa ruokaa, korjata revenneet housut, viedä tuhkat takasta, tehdä lumityöt jne.



JOSKUS pitää antaa aikaa itselleen. Suljen silmäni sotkulta ja otan oman aikani. Muuten sitä ei jää minulle lainkaan. Samalla tavalla jätän sotkut siivoamatta kun keskityn lapsiin. Ei koko ajan voi sanoa että "Mä tulen ihan kohta, kunhan laitan nää tiskit, tyhjennän pesukoneen, käyn kaupassa jne."

ja tasapainoisimmat lapset!



Lällällää ja siivooja. Voitin.

Mä siivoan joka ikinen päivä vähintään tunnin. Siis vhäintään, viikonloppuna usein parikin tuntia. Ja meillä on lähes aina sekaisen näköistä ja joku paikka koko ajan rempallaan.



Mun pointti tässä on, että jos rentoutuisin vasta aina, kun koti olisi siisti, en rentoutuisi koskaan. Mikä taas olisi kamalaa, koska teen tosi vaativaa työtä sen lisäksi, että on pienet lapset.



Ehkä meissä on joku valuvika, mutta meidän perheen neljä henkeä saa sellaisen sotkun aikaan, että minun tunti/päivä ei riitä. Ja meillä mieskin siivoaa ja tekee usein ruuat.