Miten joku pystyy laiskottelemaan sotkuisessa kodissa?

Lapset ja ihmissuhteet ensin ja sitten vasta puunaus:



Pakko-oireisen häiriön erottaminen muista ahdistuneisuuden muodoista, kuten tavallisesta jännityksestä ja stressistä, on tärkeää. Henkilöllä, joka vaikuttaa tiettyyn aiheeseen fiksoituneelta tai on täydellisyyttä tavoitteleva, ei välttämättä ole pakko-oireista häiriötä. Pakko-oireiseksi potilas voidaan määritellä silloin, kun pakonomaiseen ajatuksiin tai toimintoihin menee aikaa yli kaksi tuntia päivässä





tai oireista on muuten merkittävää haittaa ihmisen toimintakyvylle.

että mitä etua saatte siitä, että siivoatte esim. joka päivä? Terveydellisistä syistä on varmasti riittävää siivota kerran viikossa. Itse asiassa tuolla ylihygieenisyydellänne sairastutatte lapsenne. On todettu, että ylipuhtaus aihettaa allergioita ja erilaisia autoimmuunitauteja. Onko palkintonne vain se, että voitte kehuskella muille ja pahoitella vieraillenne, että kamalaa, löysin pölyhiukkasen, vaikka olen JOKA PÄIVÄ SIIVONNUT.



Se "sottapytty", johon viittasit

koska meillä on välillä sotkuista ja välillä siistiä. Ja minkäs erikoisalan psykiatrinen koulutus kirjoittajalla on?

Voin sitten alkaa hakemaan apua sairauteeni, kun tiedän minkä alan ammattilainen minut on diagnosoinut... ;)

Olen jotenkin ymmärtänyt, että himosiivoajilla on joku vaje tai puutos, jota täytyy kompensoida ainaisella siivoamisella. Jos koti on kuitenkin puhdas ja epäsiisteys on väliaikaista, sen kanssa pitää pystyä elämään. Onnea ei voi saavuttaa siivoamalla, onni tulee ihan muita teitä.

Minä siivoan tunnin päivässä, se on se aika kun sinulla menee kun katsot salatut ja kaunarit. ;) Minä en viihdy epäsiistissä kodissa, mutta se ei tarkoita sitä ettei minulla olisi elämää tai olisin onneton ihminen.

Sen sijaan todella sotkuinen koti kertoo omistajansa mielenterveyden ongelmista, sikölätissä ei terve ihminen pysty olemaan.

en saa vatsahaavaa siitä, että nytkin on lapsen lelut levällään pitkin taloa ja imurointi tekemättä. Ihan rauhassa pystyn odottelemaan, että mies tulee kotiin, siivoan lapsen kanssa lelut pois ja imuroin, kun mies ja lapsi lähtevät ulos. Voisin jättää imuroinnin huomiseenkin, ei siitäkään stressiä tule.

ja muuten putsataan tietysti aina esim keittiötä kun on tarve. Mutta minulla on sen verran hyvä mielenterveys, että osaan välissä rentoutuakin, eikä minun tarvitse kärsiä turhaa syyllisyyttä siitä, että en koko ajan touhua. Olen kyllä ihan täyspäiväisesti töissäkin, ja neljän lapsen äiti, mutta kyllä minä tarvitsen sitä löhöaikaakin.

Yhtä helppoa on sunkin tapa, ensin siisteys, ja sitten rentoutua.





Kumpikaan ei ole päästään terve.

kun on hieman sotkuista. Kaaos on eri asia. En itse voisi asua kodissa, jossa ei saa näkyä elämisen jäljet. Menisin sekaisin, jos pitäisi hulluna stressata ja siivota koko ajan. Lapsillekin parasta näin!

Eipä ole tullut himosiivoojilta vastausta 34:lle.

Mulla on vähän sama asia. En voi avata keskikaljaa tai edes ottaa sitä ulos korista ellen ole ensin siivonnut.



Mukavampi herätä seuraavana päivänä krapulassa, kun huoneisto on suhtkoht tip top lukuunottamatta tölkkejä ja pulloja pitkin huoneistoa.



Jos minut yllättää siivoilemasta niin alustan vain korkkausta.



T: Ex

neuroosit. Kamalaa on kyläillä lapsiperheissä, missä lelujen pitää olla ojennuksessa, ja lapsi pelkää sotkevansa kotia. Vielä kamalampaa on huomata, miten mielenterveysongelmainen (oikeasti) äiti stressaa kaiken muun vaarallisen lisäksi liasta, ja sairastuttaa lapsensa varmasti myös samalla.



Minä en ole täydellinen äiti, mutta minusta on kiva se, että lapset uskaltavat meillä leikkiä.

koska meillä on välillä sotkuista ja välillä siistiä. Ja minkäs erikoisalan psykiatrinen koulutus kirjoittajalla on?

Voin sitten alkaa hakemaan apua sairauteeni, kun tiedän minkä alan ammattilainen minut on diagnosoinut... ;)

Olen jotenkin ymmärtänyt, että himosiivoajilla on joku vaje tai puutos, jota täytyy kompensoida ainaisella siivoamisella. Jos koti on kuitenkin puhdas ja epäsiisteys on väliaikaista, sen kanssa pitää pystyä elämään. Onnea ei voi saavuttaa siivoamalla, onni tulee ihan muita teitä.

Minä siivoan tunnin päivässä, se on se aika kun sinulla menee kun katsot salatut ja kaunarit. ;) Minä en viihdy epäsiistissä kodissa, mutta se ei tarkoita sitä ettei minulla olisi elämää tai olisin onneton ihminen.

Sen sijaan todella sotkuinen koti kertoo omistajansa mielenterveyden ongelmista, sikölätissä ei terve ihminen pysty olemaan.

En tarkoittanut, että juuri sinä olet mieleltäsi sairas. Todella sotkuisessa ympäristössä elävillä silti on usein mielenterveysongelmia, eri asia on esim. lasten lelut lattialla ja täysinäinen pyykkikori, näitä meilläkin on vaikka joka päivä siivoillaan.

Olen laillistettu keittiöpsykologi, joten minun diagnoosiani ei kannata ottaa kovin vakavasti, referoin vain lukemaani. :)

muita ei-niin-korkeasti-koulutettuja, jotka luulevat, että ihmisarvo muotoutuu kodin siistiystason mukaan. Suurin osa meistä tavallisista äideistä ei kuitenkaan ole mitään sottapyttyjä tai paskan keskellä asujia. Teemme perussiivouksen keskimäärin kerran viikossa, mutta sen jälkeen perheen lapset ja eläimet huolehtivat siitä, että koti ei ole montaa tuntia blogiesittelykunnossa. Ei meillä silti saastaista ole, hieman sotkuista kyllä, ja kestämme sen. Lasten hyvinvointiin riittää perussiisteys, ei kiillotettu ja puunattu koti. Sitä tarvitsee vain kouluttamaton äiti, joka hakee hyväksynnän olemassaololleen puunatulla kodillaan ja lapset kärsivät. Mitä sinun, siivousintoilija, lapset tekevät, kun sinä kiillotat? Meillä istutaan sylikkäin lastenhuoneen nojatuolissa ja ihmetellään maailmaa. PS. Tiedoksi siisteysintoilijoille, että me ns. normaalin siivouksen tekijät emme välttämättä katso telkkaria sillä säästyneellä ajalla. Hiihtoretki lasten kanssa ohittaa puunauksen 6-0.

koska meillä on välillä sotkuista ja välillä siistiä. Ja minkäs erikoisalan psykiatrinen koulutus kirjoittajalla on?

Voin sitten alkaa hakemaan apua sairauteeni, kun tiedän minkä alan ammattilainen minut on diagnosoinut... ;)

Olen jotenkin ymmärtänyt, että himosiivoajilla on joku vaje tai puutos, jota täytyy kompensoida ainaisella siivoamisella. Jos koti on kuitenkin puhdas ja epäsiisteys on väliaikaista, sen kanssa pitää pystyä elämään. Onnea ei voi saavuttaa siivoamalla, onni tulee ihan muita teitä.

Minä siivoan tunnin päivässä, se on se aika kun sinulla menee kun katsot salatut ja kaunarit. ;) Minä en viihdy epäsiistissä kodissa, mutta se ei tarkoita sitä ettei minulla olisi elämää tai olisin onneton ihminen.

Sen sijaan todella sotkuinen koti kertoo omistajansa mielenterveyden ongelmista, sikölätissä ei terve ihminen pysty olemaan.

En tarkoittanut, että juuri sinä olet mieleltäsi sairas. Todella sotkuisessa ympäristössä elävillä silti on usein mielenterveysongelmia, eri asia on esim. lasten lelut lattialla ja täysinäinen pyykkikori, näitä meilläkin on vaikka joka päivä siivoillaan.

Olen laillistettu keittiöpsykologi, joten minun diagnoosiani ei kannata ottaa kovin vakavasti, referoin vain lukemaani. :)

kun pitää aina puunata, on kyse mt-ongelmasta myös, silloin siivotaan päätä... eikä se auta, mutta näyttää toki paremmalta kuin sotkuisessa kodissa, mutta pään sisällä on samaa...

että koulutetuilla ja uraa tehneillä naisilla se koti ei ole se puhtain koti, vaan nimenomaan niillä naisilla, joilla ei ole mitään muuta millä päteä. Tietysti jos on kotona päivät pitkät, tulee kotia enemmän puunattuakin, mutta se asioiden arvottaminen menee akateemisella kotiäidilläkin yleensä toisin.

että mitä etua saatte siitä, että siivoatte esim. joka päivä? Terveydellisistä syistä on varmasti riittävää siivota kerran viikossa. Itse asiassa tuolla ylihygieenisyydellänne sairastutatte lapsenne. On todettu, että ylipuhtaus aihettaa allergioita ja erilaisia autoimmuunitauteja. Onko palkintonne vain se, että voitte kehuskella muille ja pahoitella vieraillenne, että kamalaa, löysin pölyhiukkasen, vaikka olen JOKA PÄIVÄ SIIVONNUT.

Se "sottapytty", johon viittasit

Et tajua ollenkaan minun ajatusmaailmaani: minä saan sitä etua, että nautin siististä kodista. Sinä voit nauttia lenkistä, saunasta tai hyvästä suklaasta. Meillä kaikilla on omat nautinnon lähteemme, minulle se on kaunis ja viihtyisä koti.

Ihminen, joka siivoaa joka päivä vähän ei ole pakotettu koskaan tekemään suursiivousta. Tapani on todella hyvä lapsiperheessä, jossa suursiivouksen vaikutus kestää max. 24 h..

akateemisista kotiäideistä. Itsekin olen sellainen tällä hetkellä.

koska meillä on välillä sotkuista ja välillä siistiä. Ja minkäs erikoisalan psykiatrinen koulutus kirjoittajalla on?

Voin sitten alkaa hakemaan apua sairauteeni, kun tiedän minkä alan ammattilainen minut on diagnosoinut... ;)

Olen jotenkin ymmärtänyt, että himosiivoajilla on joku vaje tai puutos, jota täytyy kompensoida ainaisella siivoamisella. Jos koti on kuitenkin puhdas ja epäsiisteys on väliaikaista, sen kanssa pitää pystyä elämään. Onnea ei voi saavuttaa siivoamalla, onni tulee ihan muita teitä.

Minä siivoan tunnin päivässä, se on se aika kun sinulla menee kun katsot salatut ja kaunarit. ;) Minä en viihdy epäsiistissä kodissa, mutta se ei tarkoita sitä ettei minulla olisi elämää tai olisin onneton ihminen.

Sen sijaan todella sotkuinen koti kertoo omistajansa mielenterveyden ongelmista, sikölätissä ei terve ihminen pysty olemaan.

En tarkoittanut, että juuri sinä olet mieleltäsi sairas. Todella sotkuisessa ympäristössä elävillä silti on usein mielenterveysongelmia, eri asia on esim. lasten lelut lattialla ja täysinäinen pyykkikori, näitä meilläkin on vaikka joka päivä siivoillaan.

Olen laillistettu keittiöpsykologi, joten minun diagnoosiani ei kannata ottaa kovin vakavasti, referoin vain lukemaani. :)

kun pitää aina puunata, on kyse mt-ongelmasta myös, silloin siivotaan päätä... eikä se auta, mutta näyttää toki paremmalta kuin sotkuisessa kodissa, mutta pään sisällä on samaa...

Jos puhutaan siivouksesta missä hinkataan sohvapöydät kloritella joka päivä, niin joo, olet varmaan oikeassa. Jos taas puhutaan ylläpitosiivouksesta, tiskien laitosta, isompien imuroinnista jne. niin minulle tuo on ihan normaalin arjen yksi (pieni) osa.

Olen aina ihmetellyt ihmisiä, jotka voivat ympärillä vallitsevasta kaaoksesta huolimatta keskittyä katsomaan saippusarjoja tai surffailemaan netissä tuntikaupalla. Eikö teitä häiritse ne tekemättömät hommat ja paskainen ympäristö? Mä voin rentoutua vasta kun koti siisti. Sitten se tuntuukin ihanalta.

mäkään en pysty olemaan laiska pyttytalos, ENOO SEMMONEN SIKA!!!!!!!!

että koulutetuilla ja uraa tehneillä naisilla se koti ei ole se puhtain koti, vaan nimenomaan niillä naisilla, joilla ei ole mitään muuta millä päteä. Tietysti jos on kotona päivät pitkät, tulee kotia enemmän puunattuakin, mutta se asioiden arvottaminen menee akateemisella kotiäidilläkin yleensä toisin.

Ainakaan minun kohdallani. Olen nyt äitiyslomalla ja siivoan joka päivä jonkin verran. Tein näin myös töissä ollessa.

akateeminen

Sinäkin slarvaat jossain asiassa, jokainen slarvaa. Mitä ajattelisit, jos sinulle alkaisi joku protkottaa, miten SINÄ voit olla ilman, että silität kaikki t-paidat ja farkut yms. Kamalan epäsiistiä.



Tai miten sinä kehtaa käyttää lainkaan eineksiä tai puolivalmisteita, kyllä sitä nyt sen verran pitää perheensä terveydestä huolehtia, että ei lisäaineita syötä.



Tai miten sinä kehtaat loisia kotona, mikset tee uraa?



Tai miten sinä kehtaat jättää lapset leikkimään keskenään, mikset leiki heidän kanssaan, askartele ja käy kerhoissa? Kyllä lapsiensa henkisestä hyvinvoinnista ja kehityksestä nyt SEN verran pitää huolehtia!



Huomaatkos, ap - työ ei tosiaan koskaan lopu. AINA VOI TUNTEA STRESSIÄ JA HUONOA OMAATUNTOA JOSTAKIN. TERVE ihminen osaa elää sen kanssa, että kaikkea ei voi tehdä, välillä pitää rentoutua ja olla vaan.



- muistaakseni nro 18-