Suutuinko syystä, mitä mieltä olette

mutta kuinka rankkaa yhden 5-vuotiaan kanssa voi olla?



Olen juuri samanikäisen kanssa kotona (äitiysloma on juuri alkanut) ja helpompaa ei ole koskaan ollut.. Lomaa sanan varsinaisessa merkityksessä.

Kyllä niitä hyviäkin puolia on, emmehän muutoin olisi naimisissakaan. Mieheni on hellä, kiltti lapselle, ei käy kaljalla tai golfaamassa (noin kuvaannollisesti, siis ei tarvitse odotella viikonloppuisin kotiin), hänellä on hyvä huumorintaju, ja osaa noin periaatteessa jutella monista asioista hyvin syvällisesti.



Mutta monet käytännön asiat ovat jääneet jotenkin oppimatta, ja oma-aloitteisuus. Ilmeisesti lapsuuden kodissa ollaan oltu hyvin suojelevia, ja myös kotikeskeisiä (siis sillä tavalla, että ei ole opetettu toimimaan muissa paikoissa, kuten etsimään itselle uutta hammasharjaa tms. oudossa paikassa jne.).



Olemme kyllä moneen otteeseen puhuneet mieheni kanssa siitä, että toivoisin hänen käyttäytyvän oma-aloitteisemmin ja reippaammin, ja olevan myönteisempi. Saa toki kuka tahansa perheestä olla välillä pahallakin tuulella, mutta sellainen jatkuva perusnurina ärsyttää. Appi on aika samanlainen, joten liekö jotenkin opittu miehen malli.



Mutta hankala se on sellaista muuttaa nelikymppisenä, jonka on varhain omaksunut. Uskoisin, että mieheni ei ole sinällään kusipää, vaan pikemminkin lapsellinen ja ehkä jotenkin sosiaalisesti arka, kun ei saa tiettyjä asioita aikaiseksi. Tai sitten tosiaan katsoo, että pääsee näin helpommalla.

Herranjestas, ei meillä lapset ole tarvinneet 24/7 viihdytystä ja hoitamista sen jälkeen, kun 2-v täyttivät. Ja sitäkin ennen piti lapsia pitää silmällä vain toisella silmällä :D



Jos olisi lapsella sisarus, saisivat yhdessä kehiteltyä leikkejä, eikä kaikkeen aina tarvitse aikuista mukaan.



Alkuperäiseen aiheeseen sen verran, että meillä mies pitää joka kesä 4 viikkoa kesälomaa, talvella 1 viikon, on varmaan aika tavanomaista. Minulla saman verran lomaa. Kesällä pidämme kumpikin pari viikkoa vähintään yhdessä, talvella matkustamme johonkin yhteisellä talvilomallamme, lasten kanssa siis toki.



Harvoin tulee riitaa lasten kanssa olemisesta. Meillä lapsia on kolme, joten kumpikin meistä on lasten kanssa ja kotitöitäkin riitää. Mitä ihmettä on miehen "omat tarkoitukset"?



Meillä mies sijoittaa rahoja ja käyttää niitä sitten tarpeen mukaan esim. isompaan asuntoon, remonttiin tms. ei ne minusta kauheasti "omiin tarkoituksiin" ole, vaikka siis itse niistä päättää.



Meillä lapset viettävät isovanhempien luona aikaa, joten lomaa saavat ihan niin paljon, kun viitsin eläkeläisille lapsia antaa. Asuvat melko lähellä (40km), joten saattavat tulla päiväksi meille tai lapset sinne. Ovat toki välillä yötäkin.

oman lapsen syntymää. Lopeta se miehelle aamiaisen laitto, iso mies osaa itsekkin. Jos ei osaa olkoon nälissään. Harvemmin kellään muullakaan työssäkäyvällä äidillä on kauhesti omaa aikaa.



Terv. 4 lapsen työssäkäyvä äiti.

Joku yhdessä viestissä pohtikin sitä, onko lapsemme tavallista vaativampi/kinuaako huomiotamme ainoana lapsena. Uskoisin, että juuri tästä on kyse, sillä lapsemme on vasta äskettäin alkanut leikkiä edes pieniä hetkiä itsekseen kotona. Muutoin haluaisi koko ajan aikuisen mukaan leikkiin ja itkee & huutaa, jos tähän ei suostuta. Olemme hissukseen koettaneet totuttaa lasta myös leikkimään yksin joitakin aikoja, mutta eihän se hetkessä käy. Viemme myös lasta silloin tällöin tapaamaan kavereita, mutta hoitokaverit eivät asu naapurustossa (koska lapsi on työpaikkojemme lähellä hoidossa), joten aivan jatkuvasti tämäkään ei onnistu (muutaman tunnin leikkisessioon menee helposti yli puolet päivästä, kun mukaan lisätään matkat julkisilla).



On siis varmasti sellaisia perheitä, joissa 5-vuotiaan kanssa on todella helppoa ja leppoisaa. Meillä näin ei ole, vaan lasta pitää koko ajan ohjata, jotta keskittyisi leikkiin eikä koohottaisi ympäriinsä tai ruinaisi helmoissa. Toki myös leikimme lapsen kanssa ja luemme kirjoja, järjestämme askartelua yms. Mutta eihän kukaan vanhempi koko ajan 5-vuotiaan kanssa leiki. Olen tavannut myös 5-vuotiaita, jotka leikkivät koko ajan itsekseen, ehkä sellaisen kanssa olisikin helppoa.



Lisäksi, lapsi taistelee säännönmukaisesti vastaan pukemisessa ja pesulle menossa, vaikka osaakin nämä asiat loppujen lopuksi todella hyvin. Itsehillintää saa harjoittaa monta kertaa päivässä, jotta pystyisi olemaan hermostumatta, kun asiat eivät mene useasta sanomisesta huolimatta perille.

jos arkena molemmat osallistuvat kodinhoitoon. Kai se mies osallistuu samalla tavalla sun lomallakin, tai laitat osallistumaan. Eikai se sitä tarkoita että jos on lomalla niin joutuu päivät pitkät kotia hoitamaan???

Ymmärrän kyllä sen, että suuttuttaa se ettei mies ole samaan aikaan lomalla.

Tuossa tilanteessa ap:n miehen säästyneet lomarahat kuuluisivat puoliksi ap:lle, joka mahdollistaa tätä miehensä ylimääräistä työntekoa pyörittämällä arkea kotona. Näinhän se menee perinteisemmissäkin perheissä, joissa toinen (yleensä vaimo) on jatkuvasti kotona.

mutta kuinka rankkaa yhden 5-vuotiaan kanssa voi olla?

...vaan siitä, että mies laistaa kotihommista tyystin, pitäen vaimoaan ilmaisena kotityöläisenä ja kuluttaa tällä menetelmällä saamansa ylimääräiset rahat _itseensä_.

Minä ainakin suuttuisin, ja vielä jos ei olisi edes ensimmäinen kerta kun tekee noin!

Joku kyseli, mitä ne miehen "omat menot" ovat? No, harrastusvälineitä ja sijoituksia. Toki sijoittaminen on koko perheen juttu, jos siitä saatavia tuloja käytetään yhteisiin tarpeisiin. Mutta tällä hetkellä maksamme samassa suhteessa palkkaamme hyvin tarkkaan puoliksi perheen menot (siis mies maksaa vähän enemmän, mikä kompensoi palkkaeron, ja molemmat maksamme runsaasti). Lisäksi vanhempani hankkivat lapsellemme kaikenlaista, esim. lapsen harrastusvälineet ovat pääosin isovanhempien hankkimia.



Olen just nyt miettinyt tässä, että onko mieheni hölmö vai kusetetaanko minua..?

Miksi ihmeessä sinä teet kaiken?



Tässä meidän sunnuntai (3 lasta):



Keitin aamupuuroa, puin/katsoin vaatteet kaikille lapsille (mies oli suihkussa), katoin aamupalapöydän, söimme yhdessä, mies syötti kuopusta, korjasi pöydän (itse menin suihkuun) ja lähti lasten kanssa ulos (auttoi vaatteet/nosti esille). Minä luin lehteä, viikkasin varulta pyykit kaappiin, tein lounaasta.. jne



Mies tuli sisälle lasten kanssa, riisui, laittoi vaatteet kuivumaan..



Söimme kaikki lounasta, mies korjasi pöydän, siivosi keittiön, minä hoidin lapset päiväunille (kaksi pienempää)/lukemaan kirjaa (esikoinen)



Sitten lähdin ulos kävelemään. Kun tulin takaisin, mies lähti esikoisen kanssa kauppaan.

Itse surffailin netissä, otin torkut..



myöhemmin tein välipalaa kaikille, jonka jälkeen mies lähti kahden isomman lapsen kanssa hiihtämään ja minä jäin kuopuksen kanssa sisälle leikkimään (samalla järjestelin tavaroita).



Mies teki iltaruuan, söimme yhdessä, mies korjasi pöydän. suunnittelimme matkaa, lapset leikkivät keskenään/yksin tai touhusivat jotain



Mies laittoi iltapalan, korjasi pöydän, ja meni lasten kanssa hammaspesulle ja saunaan. Otin kuopuksen saunasta ja laitoin nukkumaan, mies tuli kahden isomman lapsen kanssa saunasta ja hoiti kai iltapuuhat, koska minä menin saunaan ja rentouduin oikein kunnolla ja mies ehti tulla vielä takaisinkin kanssani.. :D



Näin kirjoitettuna näyttää paljolta, mutta rentoa elämämme on, jäi vapaata aikaa ihan riittävästi, lapset saavat huomiota, mutta välillä saavat leikkiä yksinkin tai keskenään. Aikuiset vain tarkkailevat puolella silmällä touhuja.

Kerroit tuosta pyykkäysrumbasta: mutta varmaankaan ei joka viikonloppu ole 9 koneellista pyykkiä hoidettavana? Kuulostaa siinä määrin hurjalle että varmaan aika pitkä aika viime pyykkäyskerrasta. Vai oletko se av-mamma joka laittaa pyyhkeet pesuun heti kun niihin on yhden kerran pyyhkinyt itsensä (reps).



Ystävällisesti sanon, että sinun varmaan täytyisi myös mennä hieman itseesi, ja tarkastella noita omia tekemisiäsi. Tai saat tietysti olla marttyyrikin ja huhkia järjettömästi jos mieluummin haluat valittaa.



Ja mieti mitä voisit/te tehdä että lapsi itsenäistyisi hieman. Olisi jo 5-vuotiaan aika lopettaa helmoissa kinuaminen.



Kasvamisen paikka koko perheellä.

Kiitos 102, tuo viestisi verrattuma omaani jo kertookin sen, missä pulmamme on. Miehelläni ei ole (5 vuodesta isänä huolimatta) otetta perhe-elämään, vaan hän haahuilisi mielellään kalsareissa koko viikonlopun colaa juoden ja netissä surffaten. Sitten välillä laittaa tiskit (koska niin on sovittu) ja vei roskat (koska niin on sovittu), mutta ei osaa arvioida oma-aloitteisesti, mitä kulloinkin tarvitaan ja millaista olisi rytmissä eläminen.



Mies oli (minun painostuksestani) aikoinaan 5 viikkoa hoitovapaalla lapsemme kanssa tämän ollessa vauva, ja silloin tein hänelle aina kronologisen listan, mitä kunakin päivänä pitää tehdä (siis tyyliin tee ruokaa, syötä ruoka, tiskaa jne.). Ja laitoin vaatteet valmiiksi esille lasta varten, koska mies ei oikein osaa katsoa niitä. Ja todellakin, minulle kelpaisi mieshen lapselle valitsemat vaatteet, mutta hän haluaa, ettei tarvitse valita.



Tuon hoitovapaajakson jälkeen mies myös totesi, ettei halua lapselle sisarusta, koska lastenhoito on niin rankkaa. Aikaisemmin olimme puhuneet toisesta lapsesta.



Nyt olen pitkin hampain hyväksynyt, etten saa toista lasta, ja ehkä se onkin tässä tilanteessa ihan hyvä. Uskon, että jaksaisin ihan hyvin, jos mieheni ei olisi niin saamaton.

Olen just nyt miettinyt tässä, että onko mieheni hölmö vai kusetetaanko minua..?

Joka välistä yrittää vetää itselleen vähän enemmän, oli sitten kyse rahasta, vapaa-ajasta tai mistä vain. Mua ärsyttää todella paljon tuollainen itsekkyys. Lienee monella miehellä jotenkin veressä tällainen.

Kaikki on kyllä tähän asti sujunut meillä mainiosti, koska olen itse vajonnut miehen tasolle. Kumpikin on siis esim. kotona laiskotellut ihan kympillä samalla kun tiskivuoret kasaantuvat pitkin kämppää jne. Hommia on sitten tehnyt se, jota on jokin asia enemmän haitannut. Itse asiassa miestä ne alkavat usein aiemmin häiritä kuin itseäni, ja hän toisinaan valittelikin sotkuista kotiamme.. Ilmeisesti minun olisi se koti pitänyt sitten hänelle hoitaa kuntoon, vaikka molemmat käymme töissä ja teemme pitkää päivää.

Nyt yritämme lasta, ja olen tuskallisen tietoinen siitä että mahdollisen vauvan tultua ei voi sama peli enää jatkua, vaan lasta ja kotia on hoidettava rutiininomaisesti, olipa tilanne mikä hyvänsä. Olen sitten ottanut aktiivisemman roolin kotiasioissa oppiakseni pitämään lankoja käsissäni. Meillä on vähän remonttiakin vielä tekemättä, ja kaikenlaista hommaa kasaantunut liiankin kanssa. Nyt olenkin sitten huomannut muuttuneeni justiinaksi, joka jatkuvasti käskyttää miestä tekemään sitä ja tätä, samalla kun itse teen hommia kaksin käsin. Mies livahtaa koneelle aina kun silmä välttää, vessakäyntinsä ja juomataukonsa venyvät uskomattoman pitkiksi, ja ylipäänsä mitään hommaa ei aloita silloin kun sovitaan, vaan about tuntia myöhemmin huomautettuani asiasta pari kertaa ja tehtyäni itse jo homman jos toisenkin. Tuntuu, että minä olen melkeinpä ainoa, joka oikeasti tekee jotain, ja mies lähinnä kehittelee yhä hienostuneempia keinoja tekemisen välttelyssä.

En todellakaan tule sietämään tällaista pitkää aikaa, mutta nyt olen katsonut vähän läpi sormien, koska tiedän miehellä olevan töissä poikkeuksellisen rankkaa. Mutta opetanko nyt samalla mieheni siihen, että kaikki tehdään hänelle kotona valmiiksi?

Huokaus!

Et suuttunut pienesta mun mielesta.

mutta kuinka rankkaa yhden 5-vuotiaan kanssa voi olla?

...vaan siitä, että mies laistaa kotihommista tyystin, pitäen vaimoaan ilmaisena kotityöläisenä ja kuluttaa tällä menetelmällä saamansa ylimääräiset rahat _itseensä_.

Minä ainakin suuttuisin, ja vielä jos ei olisi edes ensimmäinen kerta kun tekee noin!

Huomasin kyllä, että ap:n mies vaikuttaa aika epäreilulta. Mutta aika monessa viestissä ap puhui myös jotain ettei 5-vuotiaan kanssa voi levätä/ole oikeaa lomaa tms.

että pidätte viikon yhteisen loman ja mies on lapsen kanssa kaksin toisen viikon. Näin lapsi saa 5 viikkoa lomaa. Itselläni samantapainen tilanne mutta mies osallistuu kyllä lomallakin. Opettajana mulla on samat lomat kuin lapsilla mutta miehellä paljon vähemmän. Monesti joutuu myös tekemään etähommia lomallakin. Tuo kesäsiivooja olisi kyllä hyvä juttu!

Jos mies ei halua ottaa lomaa, niin rahat pitamattomattomista lomista voidaan jakaa teidan kesken tai laittaa johonkin yhteiseen tarkoitukseen. Silla aikaa mene ihmeessa lapsen kanssa lomalle.



Jokatapauksessa mies voisi olla kesalla viikon lomalla lapsen kanssa ja sina tehda jotakin yksin, niin etta saat aikaa itsellesi. Vaativa duuni imee mehut, sen tiedan kokemuksesta.



Arjen ratkaisuksi meilla otettiin siivooja, joka tekee kerran viikossa siivouksen. Helpottaa arkea huomattavasti kun jaa aikaa lepoon ja olen kokenut sen "sijoituksena" parisuhteeseenkin, kun ei tarvitse imuroinneista jne tapella.



Lisaksi lopeta miehen passaaminen. Lomaohjelmat jne. kaatuvat niskaasi, koska SALLIT sen.

Mieti miten saisitte aikaan muutoksen.



Oman mieheni kanssa tein 2011 niin, etta mina jarjestin kevatloman perheelle ja molemmille appivanhemmille.

Ilmoitin, etta mies saa jarjestaa talviloman. Han esitteli mulle 3 lomavaihtoehtoa ohjelmineen (tyyliin suurkaupunki-, vaellus-, rantaloma). Mina valitsin yhden ja mies hoiti lentoliput, hotellit, ohjelmat jne.

Mies sai valita vaihtoehdoiksi just sellaisia lomia, joista itse piti, mutta mina sain valita minne mentiin. Lopputulos: molemmat tyytyvaisia.



Lopuksi viela: turha superaitien sanoa, etta hoitavat kodin, 20 lasta, miehen ja vaativan duunin ongelmitta ja ap vaan valittaa turhasta.



Jollekin 5 lasta on helppo nakki, mutta toiselle se yksikin taapero ja vaativa duuni tuntuu paljolta. Toivoisin vahan enemman apua ja myotatuntoa, eika sita etta vahatellaan toisen fiiliksia.

Niin, kuten joku näppärä hlö huomasikin, olin ajatustyön tuloksena jopa muuttanut mieltäni tämän ketjun aikana. Pidän tosiaan sellaista lomaa, jossa ei ole hetken hengähdystaukoa, aika mitäänsanomattomana. Siksi nyt sovelsin tuon välimuodon, jossa olemme kahden lapsen kanssa lomalla, ja minulla on 2 h päivässä mahdollisuus levätä, jotta sitten jaksan peuhata ja hoivata lopun aikaa.

Lisäksi, teen vaativaa asiantuntija- ja esimiestyötä, joten se ihan oikeasti vaatii myös lepoa vastapainokseen, siis sellaista aikaa, jolloin saa vaikka nukkua.

Jos sinulla on jaksamisen kanssa noin paljon ongelmia niin kannattaisiko harkita muita vaihtoehtoja?

Ja jep, teen koulutustani vastaavaa (maisteri) vaativaa asiantuntijatyötä (jep, esimiesasemassa) ja koen lomat lapsen kanssa levoksi ja rentoutumiseksi.

Itse en koe lastani ja hänen kanssaan olemista rasitukseksi, vaikka vaativaa työtä teenkin. Reissaan lapsen kanssa parisen kertaa vuodessa ulkomailla eikä kävisi mieleenkäänm dumbata häntä johonkin kerhoon lomareissun aikana.

Mielestäni ongelmasi on jossain aivan muualla kuin siinä, mitä mies tekee tai jättää tekemättä..

Kotitöiden rankkuudesta ja kuormittavuudesta, kerronpa esimerkin viime viikonlopulta.

La: pesin pyykkiä 3 koneellista, lajittelin viikon varrella saunaan kasatut noin 4 koneellista pyykkiä vaate- ja liinavaattekaappeihin. Laitoin perheelle aamiaisen ja lounaan, lisäksi lapselle välipalan ja illallisen puolivalmiista ruoasta.

Kuurasin kylpyhuoneen ja saunan kokonaan (siis sienellä seinät ja muut pinnat, suursiivousomaisesti pintojen puhdistus, joka on pakko tehdä vähintään kerran kuussa).

Etsin lapselle vaatteet ja puin. Järjestelin omaa vaatehuonettamme. Siivoilin sekalaisia kamoja olohuoneesta pois.

Su: laitoin perheelle extra-aamiaisen (kuten aina su, siis vohveleita tai lettuja yms.), laitoin lounaan, lisäksi lapselle välipalan ja illallaisen puolivalmiista. Pesin 2 koneellista pyykkiä. Siivosin lapsen huoneen (siis lajittelin lattialta kaikki lelut paikoilleen, pyyhin pölyt, imuroin). Imuroin muun kodin. Kävin lapsen vaatekaappia lävitse, blokkasin pieniksi jääneet vaatteet ja laitoin "kiertokasaan". Siivosin olohuoneesta kaikki viikon aikana kertyneet kamat pois, pöyhin tyynyt jne.

Mies hoiti viikonlopun aikana tiskit, siivosi pikkuvessan, vei lehtiroskat ja vei lapsen kaverin synttäreille.

Kyllä tuohon kaikkeen menee enemmän kuin 2 h päivässä, ja on ihan normimeininkiä. Lisäksi seurustelin lapsen kanssa, järjestelin leikkejä yms.

normaali lapsiperheen päivä. Teen vaativaa työtä enkä silti koe arjen pyöritystä tai lomia rasitteeksi. Eikä tuo antamasi esimerkki ole mitenkään erikoinen, normaali päivä - meillä tosin sillä erotuksellä, että hoidan myös ne tiskit, vessojen siivoukset, roskien viennit ja lapsen kuskaukset (olen yh).

Ihme valitusta ja riukutusta.

lapsella KUULUU olla lomaa 7 viikkoa vuodessa? Mun vuosiloma on 5 viikkoa, palkatonta ei ole mahdollista saada. Miten mä järjestän lapselleni 7 viikon lomat?

No niinhän sillä KUULUUKIN olla

lomaa kesällä 5 vkoa ja talvella 2! Ei tuo ole mikään erityinen ansio jonka perusteella "saat" pitää sitä hoidossa kesällä 2 vkoa enemmän. Tuo on normaalia! ja pidät lasta aivan väärässä roolissa, pelinappulana asiassa joka on aikuisten välinen

että kaikilla ei ole yhdeksää viikkoa lomaa edes koko vuonna, saati sitten kesällä. Helppo hurskastella, jos on noin epätavallinen tilanne.

Meillä on niin, että minä lomailen lasten kanssa yhdeksän viikkoa, ja isä on mukana kuusi viikkoa. Minä en ymmärrä ap:n miestä, meillä kyllä mies ottaa lomarahat vapaana, että ehditään lomailla yhdessä mahdollisimman paljon. Talvella olemme lomalla kaikki koululaisten loma-ajat, sekä isä että minä.