Suutuinko syystä, mitä mieltä olette

Moi!

En jaksanut lukea muiden vastauksia... Mutta tässä mun mielipide asiasta:

olet täysin oikeassa. Miehen pitäisi pitää (yrittää pitää) loma samaan aikaan sun kanssa. Se on teidän perheelle se paras asia. Siis myös teidän lapselle. Voisiko olla, että sun miehes ei enää osaa olla kolmisteen kuin arjessa?? Siis ei osaa lomailla perheenä??

Mutta pidä kiinni siitä, että loma pidetään yhdessä. Piste.

Meillä on aika samanlaista touhua eli ymmärrän, että suututtaa. Mies ei tunnu koskaan ajattelevan asioita lapsen kannalta vaan haluaisi maata sohvalla ja olla rauhassa. Ikinä ei ehdota mitään yhteistä tekemistä tai mene lasten kanssa yksin jonnekin. Odotan mielenkiinnolla, mitä tapahtuu kun olen itse koko kesän töissä ja lapset ei todellakaan ole heinäkuussa hoidossa. Minähän voin siis tämän keskustelun perusteella olettaa, että mies hoitaa lapset ja kodin ja minä voin tulla siistiin kotiin ja valmiiseen pöytään?

En ihmettele että olet väsynyt, kun vaativan työn lisäksi luotsaat yksin lasta ja vielä miestä arjessanne eteenpäin! Yksinhuoltajallakin olisi helpompaa. Ei olisi miestä asettamassa omia vaatimuksiaan, tarpeitaan ja ehtojaan. Miehesi ei ehkä osaa ottaa vastuuta, olla isä - tai sitten hän on huomannut helpommaksi heittäytyä avuttomaksi, että sinä kannat kaiken vastuun. Tai molempia.



Pidä ihmeessä kiinni tasa-arvosta tässä asiassa, vaadi mieheltä myös panosta lapsen hoitoon ja perhe-elämään. Toisaalta tuo lomasuunnitelmasi kuulosti hyvältä tilanteessanne, älä mieti liikaa miehen tarpeita ja vaatimuksia, vaan koita lomailla hänestä huolimatta. Ota myös arkisin omaa aikaa, mies joutuu hoitamaan lasta. Ehkäpä hänkin alkaa huomaamaan, että olis ihan kiva välillä nähdä perhettäkin.



Toisaalta tuo lapsenne kuulostaa aika vaativalta, ainoana ehkä kinuaa jatkuvaa huomiotanne? 5 vuotiaaltakin voi jo alkaa vaatimaan asioita. Kotihommiin osallistumista, itsekseen leikkimistä edes äidin kahvin ajan tai lehden lukemisen ajan. Tekee hyvää lapsellekin, ei hän tarvitse noin paljoa viihdyttämistä mielestäni. Tehkää lapsen kanssa lomilla myös asioita, joista sinä nautit. Esim. nähtävyyksien katselu, retket tms jolloin vaadit lasta käyttäytymään rauhallisesti. Kerrot vaan, että välillä tehdään äidille mieluisia asioita ja sitten taas voidaan esim. uida, josta lapsi tykkää. Opeta lapsellekin tasa-arvoa ja reiluutta, niin jaksat paremmin äitinä. Äitikin saa olla itsekäs, mutta miehesi isyyttä et voi hänen puolestaan hoitaa.



Ikävää että vanhemmuudesta tulee raskas taakka, kun mies ei kanna vastuutaan. Odotukset ei kohtaa todellisuutta.

Ap:n mieshän hyötyy tuosta selvää rahaa kun ei tarvitse pitää lomia vaan ottaa ne rahana ja käyttää ne _omiin_ tarkoituksiinsa. Mielestäni tuo on eräänlaista hyväksikäyttöä, vaikka mies ei suoraan näin ajattelisikaan.



Voitko sopia, että tänä vuonna on sinun vuorosi ottaa lomat rahana ja laitat ne sitten LV:n käsiveskaan.



Lapsellakin on oikeus olla lomalla yhtäaikaa sekä isän että äidin kanssa jos vanhemmilla on mahdollisuus suoda hänelle perheloma.

ja lisäksi voit todeta, jos mies väsyy, että ainakin Vauva-lehden palstan mukaan miehen pitäisi olla kyyneliin asti kiitollinen saadessaan olla lastensa kanssa ja siinä samalla hoitaa "hieman" kotia ts. tehdä kaikki kotityöt, kun kerran on kotona. Väsyä ja valittaa ei saa:)

Siis kommentti oli 36:lle:)

Kiitos 84, liikutuin todella, kun joku tuntui ymmärtävän täysin, mistä tässä on kyse. Olen aika loppu, ja siksi oma lapsi tuntuu rasitteelta, vaikka on samalla se kaikkein rakkain maailmassa.

meillä menee aina noin ja se on ihan hyväkin.ei tuu ylimäärästä riitaa.meillä mies ei pysty pitämään lomaa kerralla kuin viikon tai kaksi.mä enemmän.kannattaako lapsia tehdä jos niitten hoidosta on jatkuvaa kädenvääntöä?eikä mulla kyllä tulis mieleenkään puuttua siihen mitä mies palkallaan tekee.sekään ei puutu mun raha-asioihin kunhan asumiskulut yms.maksetaan puoliks.voi tsiisus...anna miehelles tilaa hengittää tai se lemppaa sut.

Nyt näkyy tulleen ilmeinen väärinymmärrys muutamalle kommentoijalla (mikä on inhimillistä ketjun pituuden huomioiden).



Kuten alussa totesin, olen viettänytn lapsen kanssa suht paljon lomaa joka vuosi, ja osan siitä kahdestaan, koska lapsen isä on halunnut olla töissä. Olen pitänyt vuosilomat ja palkattomia vapaita, jotta lapselle olisi lomaa.



Nyt tuohtumukseni koska sitä, että (taas) lapsen isä alkoi epäröidä sen kanssa, pitääkö lomaa yhtä paljon kuin minä, vai ei. Oma toiveeni on, että pitäisimme molemmat yhtä paljon, yhtä aikaa, jos suinkin mahdollista.



Tykkään tehdä kivoja juttuja lapseni kanssa, vien häntä talvet tanssitunnille ja uimaan (siis uin ja peuhaan hänen kanssaan itse, en vie uimakouluun).



Olen myös arjessamme pääosin se, joka aikatauluttaa ja organisoi, mies ei ole siinä kovin hyvä, vaikka yritetty on parantaa tilannetta (tyyliin: olen aktiivisesti ollut järkkämättä juttuja, on sovittu, että mies järkkää, aika vaihtelevalla menestyksellä).



Olen lapsen vauva-ajasta lähtien ollut kroonisen väsynyt, koska joudun kantamaan suurimman vastuun arkemme pyörittämisestä, sosiaalisista suhteista, lomista jne. Lomilla olen aina se, joka on lapsen kanssa altaassa, pelaa lapsen kanssa pallopelejä, jne. Mies lähinnä makaa rantatuolissa, jos häntä ei erikseen pyydä tekemään jotain. Jatkuva pyytäminenkin ärsyttää ja väsyttää, voisihan ajatella, ja miehestäkin pitäisi olla hauskaa touhuta oman lapsensa kanssa, ei vain äidistä!



Pahenevä väsymys ei tee kahdenkeskistä lomaa vilkkaan lapsen kanssa kovin houkuttelevaksi.



Kiinnostaisikin kommenttinne - te jotka pidätte pahana, että ÄITIÄ ei kiinnosta koko ajan lapsen kanssa puuhailu - miten ISÄN rooli teistä tässä asiassa on, pitäisikö isänkin tarvittaessa lomailla vaikka kahdestaan lapsen kanssa ja antaa kaikki aikansa lapselleen? Vai onko se vain äidin velvollisuuus. Ei kun anteeksi ilo tietenkin, miten nyt näin lipsahti.

Tiedätkö, tuo oli typerä kommentti, onko siis miehelle annettava sukupuolensa perusteella jotakin erityistä tilaa, ja naisen tulee vain ymmärtää, ettei häntä lempata? Jospa minä lemppaankin miehen, sittenhän voisin tosiaan huolehtia vain lapsesta, eikä tarvitsisi huolehtia miehestä lainkaan.



No, nyt hieman keitti, mutta tuo logiikka...

Niin, siitäkin olemme vuosien varrella puhuneet miehen kanssa. Toki taustalla on urakehitystä, mutta myös miehen jatkuvaa tyytymättömyyttä, sellaista yleistä "mä haluuuuun parempaa" - tyylistä nurinaa milloin mistäkin asiasta töissä. Yhden työpaikan vaihdon ymmärrän (kamala ilmapiiri), mutta muutamissa muissa on just tuota yleistyytymättömyyttä. Ja mies tosiaan ei ajattele kyllä yhtään vaihtaessaan, mitä se milloinkin tarkoittaa perheen kannalta.

yksi 5-vuotias lapsi eikä jaksa lähteä reissuun kaksin kun joutuu hoitamaan kaiken? Mitä helvettiä?



Mun ystävällä on 2 lasta, 2- ja 4-vuotiaat, joiden kanssa reissaa jatkuvasti yksin kun miehensä tekee paljon töitä.



Ymmärrän ap:n kiukun siitä, että mies haluaa tehdä töitä ja käyttää itseensä siitä saadut rahat. Mies saa sitten joko maksaa siivoojan hoitamaan omat osuutensa kotitöistä tai sitten maksaa palkkaa ap:lle kodin hoitamisesta.



Mutta on toi ap:nkin nillitys kotitöiden rankkuudesta naurettavaa. Ei se nyt NIIN rankkaa ole hoitaa YKSI lapsi ja kotityöt kahden viikon ajan. Jätä miehen pyykit pesemättä jos niin korpeaa.

mutta kiinnostaa kun olet kertonut noinkin paljon. MIKSI kävit ostamassa miehelle siellä lomalla ne hammasharjat ja korvatulpat? Olen siis tuo aiempi pitkästi kommentoija.

Ihan mielenkiintoinen kysymys. Ehkä siksi, että olen niin tottunut siihen, ettei mies saa sellaista aikaiseksi itse, ei löydä kauppaa, ei halua kysyä tietä keneltäkään jne. Mieluummin murisee vain ja on sitten pesemättä hampaitaan. Ja tämä perustuu kokemukseen, miehellä on sellainen perusasenne, että "ei siellä kaupassa varmaan mitään hammasharjoja edes ole jne.". Minä taas olen sellainen läpi kiven ja kannon -tyyppi, ostan sen hammasharjan sitten vaikka respasta tai taksikuskilta kysyn neuvoa, jos ei muuten onnistu.

Kotitöiden rankkuudesta ja kuormittavuudesta, kerronpa esimerkin viime viikonlopulta.



La: pesin pyykkiä 3 koneellista, lajittelin viikon varrella saunaan kasatut noin 4 koneellista pyykkiä vaate- ja liinavaattekaappeihin. Laitoin perheelle aamiaisen ja lounaan, lisäksi lapselle välipalan ja illallisen puolivalmiista ruoasta.



Kuurasin kylpyhuoneen ja saunan kokonaan (siis sienellä seinät ja muut pinnat, suursiivousomaisesti pintojen puhdistus, joka on pakko tehdä vähintään kerran kuussa).



Etsin lapselle vaatteet ja puin. Järjestelin omaa vaatehuonettamme. Siivoilin sekalaisia kamoja olohuoneesta pois.



Su: laitoin perheelle extra-aamiaisen (kuten aina su, siis vohveleita tai lettuja yms.), laitoin lounaan, lisäksi lapselle välipalan ja illallaisen puolivalmiista. Pesin 2 koneellista pyykkiä. Siivosin lapsen huoneen (siis lajittelin lattialta kaikki lelut paikoilleen, pyyhin pölyt, imuroin). Imuroin muun kodin. Kävin lapsen vaatekaappia lävitse, blokkasin pieniksi jääneet vaatteet ja laitoin "kiertokasaan". Siivosin olohuoneesta kaikki viikon aikana kertyneet kamat pois, pöyhin tyynyt jne.



Mies hoiti viikonlopun aikana tiskit, siivosi pikkuvessan, vei lehtiroskat ja vei lapsen kaverin synttäreille.



Kyllä tuohon kaikkeen menee enemmän kuin 2 h päivässä, ja on ihan normimeininkiä. Lisäksi seurustelin lapsen kanssa, järjestelin leikkejä yms.

ja todettakoon, että tuohon viikonloppuun ei juurikaan mahtunut, kuten tavallista, mahdollisuutta vaikkapa lukea hetki kirjaa rauhassa. Koska mies nukkuu päikkärit ja surffaa sohvalla, minä kaahotan ympäriinsä, jotta vaatteet olisivat puhtaat, ruokaa pöydässä, lapsi ei villiintyisi vaan leikkisi rauhassa ja koti olisi edes jossakin kuosissa. Ja en todellakaan ole mikään hygieenikko, vaan ymmärrän kyllä, että lapsiperheen kodissa sattuu ja tapahtuu. Mies ei voi lasta viedä ulos esim. silloin kun teen lounasta, vaan minun pitäisi tulla mukaan. No, joskus on tehty niinkin, mutta sitten käytännössä lapsi jo huutaa nälkäänsä, kun lounas vihdoin on valmiina, ja mies istuu sohvalla odottamassa ja "lepäämässä ulkoilun jälkeen". Kun minä seison hellan ääressä.

Mo

mun mielestäni sun pitäis myydä 2 viikkoa lomastasi ja järkätä että sun mies ois 2 viikkoa lapsen kanssa kahdestaan.. sis. ruuat, pyykit, jne...

eli olisin siis suuttunut minäkin

...olen niin tottunut siihen, ettei mies saa sellaista aikaiseksi itse, ei löydä kauppaa, ei halua kysyä tietä keneltäkään jne. Mieluummin murisee vain ja on sitten pesemättä hampaitaan.

Aikuinen ihminen ja käyttäytyy noin? Ihmettelen, miksi olette yhdessä ylipäätään, mutta ehkä miehessäsi on hyviäkin puolia, jotka eivät tästä keskustelusta välity.

jos sinä pidät kaksi viikkoa lomaa??? Eikö hän voi jäädä isänsä kanssa lomalle kahdestaa toiseksi kahdeksi viikoksi??





Ymmärrän ap:ta täysin. Lomalla olisi kiva olla koko perhe ja tehdä koko perheenä yhdessä jotain... meillä meni viime kesä ilman lomaa kokonaan :( lapset onneksi pääsivät isovanhempien avustuksella pitämään 2 kk lomaa josta he olivat yhteensä 1 kk meillä hoitamassa lapsia. Lisäksi tehtiin sitten aika paljon vkl reissuja lasten kanssa ja "lomailtiin" vkl koko perhe.



Ensi kesänä ollaan viikko reissussa ja sitten itselleni jääkin 2 päivää lomaa sen lisäksi. Miehellä onneksi pidempi loma ja on lasten kanssa sittne.

Tässä maassa on jo ihan tarpeeksi naisia, jotka uhraavat omasta ajastaan/rahastaan/harrastuksistaan jne perheen isän (työuran) hyväksi!



Toki toiset tekevät sen omasta halustaan ja kunnia heille siitä. Mutta ei kaikkien ole pakko, jos ei halua, kyllä se isäkin osaa lasta hoitaa. Vastentahtoisella uhrautumisella vaan kasvatetaan tyttöjä, jotka oppivat uhrautumaan ja poikia, joilla on hirveä vastuu elannon hankkimisesta, kun se täytyy tehdä yksin.



AP:lla ja miehellä vaikuttaisi olevan työnjako puoliksi muissakin asioissa, miksi ei siis tässä? Sano miehellesi, että tervemenoo töihin ja kiitos lomarahoista! Pidä lapsen etua ajatellen ne lomasi pitkinä, mutta pistä se ukkos maksamaan, jos kyseessä ei ole hänen puoleltaan muu kuin työuran edistäminen.